sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ruusuja kaivellessa

Rosa Ritausma

Olipas yhden ruusun hankkiminen monen mutkan takana. Mutta tässä se nyt on. Minun uuden uutukainen Ritausmani multaan istututettuna ja hyvän kasvun toivotuksilla taputeltuna. Jouduin soittelemaan moneen paikkaan ja vihdoin sain tiedon yhdestä ruususta, jonka heti varasin, ettei sekin menisi jonkun muun puutarhaan. Eilen hain ruusuni toiselta puolelta pääkaupunkia, Kontulan Muhevaisesta. Kuvittelin taimen olevan isompi, mutta eiköhän se tuosta kasva. Ihan hyväkuntoinen kuitenkin ja pianhan se varmasti saa kaikki meidän pihan kotilot ja ruusuissa pesivät ötökät kiusakseen.

Syyshortensia Vanille fraise (Hydrangea paniculata Vanille fraise)

Meikäläistä ei kyllä pitäisi päästää taimikaupassa irralleen. Pyörin kaikkien ihanuuksien keskellä, eikä mielessäni ollut enää ainuttakaan kasvia, joita olin suunnitellut samalla reissulla katsovani. Pelargonioitakin oli niin mahdottoman montaa sorttia ja jokainen toinen toistaan kauniimpi. No, tällaisesta ihanuuksien edessä polvilleen menemisestä on se hyöty, ettei tule ihan hirveästi tehtyä taimikauppaan velkaa. Kun ei osaa päättää, mitä ottaa, tulee ostaneeksi lähinnä sen, mitä lähti hakemaankin. Tosin poika oli mukana ja hänellä oli jalat maassa. Sieltä käsin hän kiskoi minutkin alas mm. lähtiessäni leijailemaan kärhöunelmiin - ja ohjasi kohti kassaa ja uloskäyntiä.

Onneksi järki pelasi sen verran, että muistin tarvitsevani Ritausman lisäksi jonkun pensaan kuolleen kirsikan tilalle. Onni suosi rohkeaa, sillä löysin Syyshortensia Vanille fraisen. Vähitellen alkaa tämän kesän tavoitehankinnat täyttyä, mutta kuten ennenkin on ollut puhetta, entisten tavoitteiden toteuduttua, uusia tulee jo jonoksi asti.

Jaloaikileija (Aquilegia Caerulea koralle)

Yllätyin pienehkön taimikaupan kohtalaisen laajasta valikoimasta. Tai sitten liian vähäisen ajan vuoksi mahdollisuuksia oli liikaa hetkessä läpikäytäväksi. Akileijoista pidän kovasti, vaikka minulla on toistaiseksi vain sitä helpoimmin kotipihoissa leviävää tavallista lajia. Mikä lieneekään nimeltään. Värisävyt vaihtelevat ihan vaaleasta melko tumman punaiseen, mutta kukan malli on aina sama. Keväällä kylvin vaaleanpunaista Petticoat Pinkiä ja sinistä Tower Light Blueta, mutta kummastakaan ei vielä osaa sanoa yhtään mitään. Ovat kyllä lähteneet kasvuun, mutta kukkivatko minun pihallani. Se on vielä arvoitus. Niinpä en mitenkään päässyt taimikaupassa ohi ihanien akileijojen ja mukaan lähti pari kappaletta tuota punakeltaista jaloaikileijaa. Lähteköön he puutarhassani hyvin kasvamaan ja viihtymään.

Ruusualue Metsäruusupuskalta kuvattuna

Taustalla Metsäruusu, etualalla Tornionlaaksonruusu, sen takana Ritausma, oikealla vaaleanpunainen juhannusruusu, Metsäruusun edessä Valamonruusu ja Kirjoapteekkarinruusu

Eilen leikkasin nurmikon ja puhdistin tien vieren ojat trimmerillä. Iltapäivä menikin sitten istutushommissa, sillä pitihän uusi Ritausma-ruusu ja syyshortensia saada nopeasti kasvun alkuun. Minä en sitten koskaan pääse yhdellä tai kahdella kuopankaivuulla vaan aina yksi asia johtaa toiseen. Olen jo pitkään harmitellut istuttaneeni viime kesänä Tornionlaaksonruusun ihan väärään paikkaan tontin rajalle. Kuka sitä siellä käy ihastelemassa? Samoin vaaleanpunainen juhannusruusu oli jäämässä metsäruusun jalkoihin ja se pitäisi pikimmiten siirtää parempaan paikkaan. Niin sitten tuli istutettua yhden ruusun sijasta kolme, kunhan ensin olin kaivanut ne kaksi ruusua omilta paikoiltaan ylös. Ajatus on, että ruusupensaiden kasvaessa niiden välitse kulkisi polku ja tuo nurmi vähitellen poistuisi ainakin tästä osasta.


Nurmialueen toisella laidalla sijaitsee toinen ruusupensaskeskittymä. Siellä kasvaa Juhannusruusu, Punalehtiruusu ja kerrottukukkainen Hansaruusu sekä Sammalruusu, jonka jo melkein unohdin. Lisäksi olopihalla on Neilikkaruusu isossa ruukussa, josta sen siirrän syksyn tultua maahan.

Punalehtiruusu

Minä nyt en varsinaisesti tilannut vesisadetta, mutta toki ajattelin, että juuri istutettujen kasvien kannalta yöllinen sade olisi ihan hyvä asia. Ei satanut yöllä, eikä vielä tänään päivälläkään. Mutta odottakaas kun sain pyykit narulle, taivas repesi. Harmi, etten keksinyt eilen niitä pyykkejä koneeseen nakata, olisi saatu yösadetta ja kenties tänään olisi sitten mukavan aurinkoinen iltapäivä. Aamupäivä oli kuitenkin aurinkoinen ja ihan lämminkin. Ehdin kiertää pihaa ja puutarhaa kameran kanssa. Ja unohduin nyhtämään rikkoja sieltä täältä.


Ensimmäiset pionit ovat avautuneet, mutta tämä yksilö on sijoittunut niin hankalaan paikkaan, etten päässyt sitä edestä kuvaamaan. Ehkä se on vähän ujompi pioni ja hämillisenä kääntyy kurkistamaan puutarhaportin ja humalan takaa, aroniapensaiden välistä kohti alapihaa. Kunnioitin hänen rauhaansa ja tyydyin kuvaamaan sivuprofiilia. Muiden pionien nupuista päätellen kohta tämä kaunotar tulee saamaan arvoistaan seuraa.


Alapihalle mennessäni karvainen kaverini heittäytyi hassuttelemaan. Se yritti pureskella kuivunutta koivun oksaa ja pyöriskeli hakekasan kupeessa niin, etten meinannut selvää kuvaa katista saada laisinkaan.


Nykyisin Juuson hassutteluhetket eivät pitkään kestä ja kohta se jo totesi, että lienee parempi kömpiä mukavan viileään päiväunipaikkaan ruohojen tyveen. Enpä viitsinyt kovin lähelle kamerani kanssa mennä, sillä kaikki korret alkavat taas olla täynnänsä etanoita ja muita nilviäisiä. Perjantaina jo pisimpiä heiniä niitin viikatteella, jotta nilviäiset pysyisivät paremmin kunnan puolella. Nyt ulkona sataa kaatamalla ja Juuso nukkuu tuossa työpöytäni päädyssä olevalla tuolilla oikein äänekkäästi kuorsaten. Kotoisaa on.


Kotiloista ja kirvoista huolimatta puutarha tuntuu olevan vehreimmillään. Juuri nyt ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, mutta aivan varmasti tekemistä niin halutessa löytyy. Tukemista, nyppimistä, kastelemista ja uusien ideoiden toteuttamista. Jos tänään ideavihkon sivu olisikin tyhjä, saattaa jo huomenissa kirjaantua mielenkiintoisia kasvituttavuuksia. Ei tarvitse kuin nähdä kuva kauniista kukkasesta ja siitä lähtee ideamylly päässä pyörimään, ties mihinkä se johtaa.

Kohta on tämäkin viikonloppu vietetty ja huomenna vien isän kaihileikkauksen jälkitarkastukseen. Hän tuntuu hieman pettyneeltä siihen, ettei näekään nuorukaisen kirkkailla silmillä. Kaihileikkaus onnistui, mutta ei sillä voida poistaa glaukooman aiheuttamia vaurioita. Äidin syöpäleikkauksesta tulee kaksi viikkoa ja kohta alkavat sädehoidot. Leikkaus sinänsä onnistui, mutta nyt näyttäisi, että syöpä on kuitenkin kasvanut kohturungon ulkopuolelle. Yhtään en tiedä tulevaisuudesta, mutta mennään nyt päivä kerrallaan.

 

20 kommenttia:

  1. kauniit Akileijat. Joskus tuntuu, että taimitarhat pitäis lailla kiltää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi on jotain muisteltavaa talvella, kun miettii kaikkia taimitarhojen ihanuuksia.

      Poista
  2. Kiva, että sait haluamasi ruusun!

    Mukava nähdä yleiskuvia puutarhastasi, sehän on varsin iso ja monenmoista sinulla siellä jo kasvaakin.

    Tsemppiä vanhempien hoivaamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan liian vähän tulee kuvattua laajempia alueita. Enemmän sitä sihtaa yksittäisiä kukkia.

      Poista
  3. Niin kaunis on puutarhasi ja tuo juuso on niin mukava.♥

    VastaaPoista
  4. Puutarhamyymälät ovat vaarallinen paikka, tiedän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nuo myymälät tarjoavat aika mukavia vaaranpaikkoja.

      Poista
  5. Kiva, kun sait Ritausman! Minä ostin sen keväällä Virosta ja pensaassa on nyt isot nuput.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tuo minunkin Ritausmani vielä tänä kesänä muutaman kukan väsää.

      Poista
  6. Komiat puutarhakuvat sinulla. Punainen Akileija on tosi nätti. Meilläkin kissa kieriskelee sellaisessa kasassa kun on oksia silputtu silppurilla ihan menee sekaisin eikä malta lopettaa. Hyvää maanantaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti tuossa hakkeessa on jotain, mikä erityisesti miellyttää kissoja.

      Poista
  7. Ihania kuvia. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan kuvia uuden ruuaksi kukinnoista:)

    VastaaPoista
  8. Sulla on siellä oikea Ruusutarha ;) Hei, miten nuo akileijat, onko ne parempi istuttaa toisistaan etäälle, risteytyykö ne keskenään tai vanhojen akileijojen kanssa? Pitäs päästä vielä täälläkin ostoksille puutarhalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä osaa vastata tuohon akileija-kysymykseen. Ainakin nuo tavalliset akileijat leviävät varsin tehokkaasti, joten mahtaako risteytymisen estäminen olla mahdollista tavallisessa omakotipuutarhassa?

      Poista
  9. On sulla kyllä nättiä, voi että! Ihana ruusutarha, tuosta kun se pompsahtaa loistoonsa, niin onpa mukava kävellä polkuja pitkin.

    Juuso on söpis.

    Toivottavasti äitisi toipuu. Voimia!

    VastaaPoista
  10. KAunista on. Mulla on samaa ongelmaa taimikaupassa, enkä usko että ollaan siinäkään kahdestaan... se taitaa olla vähän enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta kun tarjolla on vaikka mitä ihanaa!

    Juusolle rapsutuksia.

    Mukavaa juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
  11. Onnea uudelle Ritausman omistajalle! Itsekin sain omat Ritausmani ihan jostain muualta kuin ihan tästä lähialueilta.Kumma juttu,että tätä lajiketta on niin niukasti tarjolla.
    Omissani on jo muutama nuppukin :)

    Olen todennut,että joskus on hyvä,että ostoksilla on mukana se järjen ääni,ettei hurahtanut hurahda ihan liiallisuuksiin.

    Tsemppiä vanhempien toipumiseen!

    VastaaPoista
  12. Ihania ruusuja sinulla!
    Punalehtiruusu on yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!