Ukkosen jylistessä suut sinisiksi...ja vähän myös kissoista

Helteiset säät ovat palanneet, eilen porotti aurinko tänä kesänä tutuksi tulleella tavalla. Tänään aamulla ulos mennessä huomasi heti, että ilma oli paksua ja tahmeaa. Hiki nousi iholle ja tiesin oitis, ettei aikomuksestani mennä rikkaruohoja nyppimään tulisi mitään. On aivan liian kuumaa ja raskasta hengittää. Ryhdyin siis leipomaan. Kävimme eilen Salossa noutamassa pikkuveljeni minulle keräämät mustikat. Velipoika oli leiponut ihania mustikkapullia ja kuinkas ollakaan, samalla reseptillä, jonka oiln itse aamulla repäissyt postilaatikkoon tuodusta Pirkka-lehdestä. Monille taitaakin tulla ilmainen K-kaupan lehti, mutta laitan kuitenkin ohjeen tähän vinkiksi.

Mustikka-vaniljapullat

5 dl kevytmaitoa

2 ps (á 11 g) kuivahiivaa

2 dl sokeria

1½ tl suolaa

1 rkl kardemummaa

n. 14 dl vehnäjauhoja

200 g rasvaseoslevitettä

Täyte:

2 ps (á 63 g) vaniljakastikejauhetta (esim. Blå band)

4 dl kevytmaitoa

4 dl mustikoita (pakaste)

4 rkl sokeria

Voiteluun

kanamuna

Koristeluun

raesokeria

Lämmitä maito hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi (+42 astetta). Sekoita maidon joukkoon pieneen jauhomäärään sekoitettu kuivahiiva, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää muna. Sekoita taikinaan jauhoja vähitellen. Lisää pehmeä rasva ja vaivaa loput jauhot joukkoon. Taikina on valmis kohotukseen, kun se irtoaa kulhon reunoista. Kohota taikina lämpimässä paikassa leivinliinan alla noin 20 minuuttia. Sekoita sillä aikaa vaniljakastikejauhe ja maito. Sekoita jäiset mustikat ja sokeri.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa kahtia. Leivo ensiksi puolet taikinasta. Kauli taikina 30 x 50 cm:n kokoiseksi levyksi. Taikinalevy saa jäädä noin ½ cm:n paksuiseksi, että täyte pysyy pullien sisässä. Jaa levy 15 neliöksi (10 x 10 cm).

Jaa puolet täytteistä neliöiden keskelle tasaisesti. Nosta neliöiden kulmat keskelle ja nipistä ne tiukasti kiinni. Nosta ja nipistä vielä auki jääneet kulmat keskelle kiinni. Nipistele taikinaa keskelle niin kauan, ettei täytettä, saumoja tai avonaisia kohtia näy. Laita pullat leivinpaperin päälle uunipellille niin, että nipistelykohdat jäävät alle. Leivo ja täytä toinen puolikas taikinasta samoin. Peitä liinalla ja kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa puolisen tuntia.

Voitele pullat munalla ja koristele raesokerilla. Paista 225-asteisessa uunissa hieman keskitasoa alempana noin 10 minuuttia.

Leipojan kommentit

Käytin täytteeseen tuoreita mustikoita, enkä huomannut sen vaikuttaneen pullien valmistumiseen mitenkään erityisesti. Pullien saumat pysyivät paistettaessa hyvin kiinni, mutta pinta alkoi rakoilemaan. Onneksi kuitenkin vain yksi pulla repesi niin, että sisältö pääsi valumaan ulos. Kannattaa siis kaulita taikina sen verran kevyesti, että se jää riittävän paksuksi. 

Pullat ovat todella herkullisia, joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Puolen päivän aikaan ukkonen alkoi hissukseen jyrähdellä ja sitten kolinaa riittikin pitkälle iltapäivään alkuun rajummin räsähdellen ja myöhemmin vähän kauempaa kuuluvin jyrinöin. Vettä tuli ensimmäisten kolahdusten jälkeen sangen maltillisesti, mutta lopulta saatiin ihan kunnollinen sadekuuro, joka ei tosin niin kovin pitkään kestänyt.

Meidän Juuso on aina pelännyt ukkosta ja yleensä se tärisee meikäläisen sängyn alla pahimpien jyrinöiden ajan. Nyt se kyllä halusi tulla sisälle, mutta sen sijaan, että olisi kipittänyt häntä lattiaa viistäen piiloon, se kellahti olohuoneen matolle tarkkailemaan maailmaa. Menin sen seuraksi sitä silittämään ja rapsuttamaan ja sain palkakseni tuttuja kurahduksia ja annoksen voimallista kehräämistä.

Ehkä sen ukkospelkoa helpotti perjantain vakioruoan tuoksu. Meille on tullut tavaksi syödä perjantaisin broilerin koipia. Tapa lähti alulle keväällä, jolloin kerran broilerinkoipien paistuessa uunissa Juuso alkoi kiehnätä pitkin keittiötä ilman, että sille olisi mikään tuttu asia kelvannut. Kun sitten aloimme itse ruokailla, katti nauliintui kinttuihin kihnuttamaan nenä kohti tuoksun lähdettä vipattaen ja lopulta annoin sille palasen vielä kohtalaisen kuumaa broileria. Sinne se hävisi, kissan kitaan ja lisää piti antaa heti perään. Seuraavalla kerralla varasimme kissalle ihan oman koipensa ja hyvin kelpasi. Pariin kertaan on käynyt niin, että ulkona syödessämme kissa haistaa paistetun broilerin tuoksun jopa ollessaan alapihalla ja tulee kerjäämään omaa annostaan. Juuso on perheenjäsenemme ja haluamme tarjota sille vaihtelua tavanomaisiin kissanruokiin ja sen mahdollisesti pihamaalla pyydystämiin hiiriin ja muihin ötököihin. On se vaan mukava katsoa tyytyväistä kissaa, joka vatsansa täyteen broileria syötyään nuolee turkkinsa puhtaaksi ja kellahtaa johonkin meidän lähellemme torkkumaan.

Kun tässä nyt tuli avattua jälleen jutustelu kissoista, laitettakoon oheen kuva myös Salossa asuvan pikkuveljeni perheen Missi-kissasta. Missillä on jo ikää 13 vuotta, mutta edelleen hän on erittäin siro neitokainen. Missi on aina ollut hyvin arka kissa ja on ollut kyläilykertoja, jolloin kissasta ei ole näkynyt edes hännänpäätä. Tilanne on kuitenkin muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana, kun talossa usein vieraileva veljeni 2-vuotias lapsenlapsi jahtaa aktiivisesti Missiä. Kissa on ilmeisesti todennut, ettei huushollista löydy riittävän turvallista piilopaikkaa ja on siksi päättänyt olla enenevässä määrin mukana perheen touhuissa. Edelleenkään kissaa ei pahemmin saa syliinsä, tuskin edes koskettaa. Mutta nyt Missin kuitenkin joka kerran näkee ja sitä pystyy jopa kuvaamaan.

Kovin lähelle Missi ei minua kameran kanssa päästänyt, joten vähän piti zoomata ja välttää äkkinäisiä liikkeitä. Toisaalta taas kissa tuli ihan jalkoihin ja jäi jopa lattialle istumaan kosketusetäisyydelle, kunhan antoi sen olla itsekseen. Olisiko sillä jotain merkitystä kissan arkuuteen, että se oli joutunut emonsa hylkäämäksi aivan liian aikaisin. Liekö emo kuollut tai loukkaantunut, syytä ei koskaan ole saatu tietää.

  
Viime viikonvaihteessa tapasin myös Lapseni kissoja, Nemoa ja Lokia. Lapsi lähti poikakaverinsa kanssa viikonloppureissuun ulkomaille ja niinpä kävin ruokkimassa ja siivoamassa poikien hiekkalaatikkoa. Pidempien poissaolojen aikana Nemo ja Loki ovat olleet meillä hoidossa, vaikka se aina vaatiikiin erityisjärjestelyjä, sillä Juuso ei voi sietää vieraita kollikissoja omassa kodissaan. Kun on kyse vain muutaman päivän poissaolosta, olemme katsoneet mahdolliseksi antaa Lapsen kissojen olla kotonaan, kunhan joku huolehtii niiden hyvinvoinnista.

Nemo ja Loki ovat tavallisia mustavalkoisia 7-vuotiaita maatiaiskissoja. Isokokoisia ja niin hellyttävän ihmisrakkaita, että lyhyenkin tapaamisen jälkeen olen aina yltympäri kissankarvoissa. Nemo jo odotti minua keittiön pöydällä selällään kiemurrellen, että nyt pitäisi heti ryhtyä rapsutushommiin. Se on varsinainen adhd-kaveri, ei hetkeäkään paikallaan, joten esimerkiksi valokuvien saaminen Nemosta on varsin haastellinen tehtävä. Laskin korini lattialle antaakseni Nemolle ensimmäisen pika-annoksen rapsutuksia ennen poikien ruokkimista. Sillä välin Loki oli hypännyt koriini ja todennut sen niin mukavaksi, että kissan pois saaminen korista ennen lähtöä olikin ihan sydäntä riipaiseva toimitus. Ehkä sentään vain minun sydämeni siinä muljahteli, Loki tuskin pitkään mietti korikolon menettämistä.

Ihmisillä on omituinen - minun mielipiteeni - tapa varastoida pihoilleen ja tonteilleen kaiken maailman käytettyä tavaraa ja suoranaista romua. Kävimme Ukkokullan kanssa keskiviikkona kävellen kirjastossa ja paluumatkalla kiersimme kylän keskustan niin sanotusti rannan puolelta. Sillä alueella on aloitettu tiestön parannusurakka, mikä merkitsee vanhojen tonttiteiden leventämistä, asfaltoimista ja jalkakäytävien rakentamista. Vanhat orapihlaja- ja kuusiaidat on jo kaadettu ja kaivinkoneet jylläävät syvien putkikaivantojen reunoilla. Monien tonttien laidoille on nousemassa uusia, jykevämpiä aitoja. Sen ymmärtää hyvin, sillä tienoo tulee olemaan vuosikausia kuin avohaava kaiken vanhan kasvillisuuden mentyä. Saisiko tuo uusi kaiken paljastava miljöö asukkaat myös siivoamaan puhkiruostuneet tynnyrinsä ja käyttökelvottomat autonsa. Vaikka tuo Triumph onkin aikanaan ollut varsinainen avoautokaunotar, ei se tuollaisenaan enää ole kovin viehättävä puutarhanähtävyys.

Viikko on jälleen vierähtänyt, mutta heinäkuu sentään jatkuu vielä tuokion verran. Ei kun nautitaan edelleen kesästä.