tiistai 19. marraskuuta 2013

Valoa pimeään päivään - ja luutuneisiin asenteisiin


Tänään heräsin puhelimen soittoon, mikä meidän huushollissa on aika harvinaista aamuisin. Ensimmäiseksi mieleen nousi, että mitä kauheaa nyt on tapahtunut ja kenelle. Puhelimessani on ominaisuus, että soidessaan puhelin myös kertoo, kuka soittaa. Niinpä tiesin, että soittaja on pikkuveljeni ja ryntäsin vastaamaan. Oli todella pimeää ja silmälasitkin jäivät kiireessä yöpöydälle. Veljeni kysäisi ensimmäisenä, herättikö hän minut, johon vastasin kysymällä kellonaikaa. "Kymmenen, kello on kymmenen!" Taivas, olen nukkunut aamukymmeneen, mutta ulos katsoessa sitä ei kyllä mitenkään olisi saattanut uskoa. Veljeni ihmetystä aiheutti enemmänkin se, että minä en ole mikään puoleen päivään loikoja. Viime päivinä olen kuitenkin herännyt vähän turhankin aikaisin ja mennyt iltaisin tosi myöhään nukkumaan. Univelkaa on siis kertynyt ja joskus kyllä ihminen sen ottaa takaisin. Eikä pikkuveljelläkään ollut sen suurempia huolia, kuin miten lyhentää verhot.


Jokaisella ihmisellä on täysin oma tapansa nukkua ja kirjoa löytyy joka suuntaan. Työelämässä olevan on useimmiten pakko nousta aikaisin, vaikka varhainen herääminen ei laisinkaan sopisi hänen rytmiinsä. Niinpä sitten viikonloppuina ja loma-aikoina otetaan takaisin runsasta univelkaa ja monesti tuntuu, että suurin osa vapaa-ajasta meneekin nukkumiseen. Tässä jokin aika sitten radiossa kerrottiin, että tämän päivän vuorokausirytmi on selkeästi muuttunut myöhäisemmäksi. Jos vain suinkin mahdollista, töihin mennessä käytetään liukumia ja mennään myöhemmin työpaikalle. Sieltä myös lähdetään entistä myöhemmin ja tekemättömät työt kannetaan kotiin, jossa sitten istutaan läppärin ääressä soitellen työpuheluita perheen touhutessa ympärillä. Täällä pääkaupunkiseudulla monet pyrkivät sovittamaan työmatkansa myös liikenteen sujuvuuden mukaan. Ruuhkat alkavat olla niin aamuisin kuin iltaisinkin melkoisia ja jos mitenkään voi valita, mieluummin lähtee töistä vaikka sen verran myöhemmin, ettei tarvitse seisoa pitkiä aikoja autojonoissa odotellen letkan siirtymistä jälleen muutaman metrin eteenpäin. Lyhyeenkin työmatkaan kuluu ruuhkien vuoksi hyvin paljon aikaa ja se on kaikki pois muutenkin lyhyeksi käyvästä vapaa-ajasta. Televisiota katsotaan myös entistä myöhempään. Sen huomaa itsestäkin, sillä vähänkin mielenkiintoisemmat ohjelmat ja elokuvat alkavat niin myöhään, että nukkumaanmeno siirtyy parhaassa tapauksessa puolen yön toiselle puolen.


Minulla ja Ukkokullalla on siinä mielessä onnellinen tilanne, ettei normaalisti tarvitse lähteä aamusella kotitalosta mihinkään. Ei tarvitse istua ruuhkissa, eikä murehtia lasten hakemista päiväkodista. Harvoin on noustava herätyskellon pirinään ja iltaisin voi nukkumaan mennä ihan miten itse lystää tarvitsematta miettiä riittävän unimäärän turvaamista. Aikamoista asennemuokkausta olen kyllä joutunut tekemään sen suhteen, onko moraalisesti oikein nukkua vaikka aamuyhdeksään. Vanhempani ovat olleet eläkkeellä jo vuosikausia, mutta edelleen he tuntuvat kokevan huonoa omaatuntoa, jos ovat nukkuneet aamulla vähän myöhempään. Ikänsä työtä tehneinä he ovat tottuneet heräämään varhain, mutta sen lisäksi he kuuluvat ikäluokkaan, jonka mieleen on iskostunut tekemättömyyden ja laiskottelun moraalittomuus. Se, joka ei aamusella herää kukonlaulun aikaan on huono ihminen, laiska ja saamaton. Kerrassaan kelvoton, vaikka heräämiseen ja nousemiseen ei olisi mitään syytä. Sairastaminen ja vanhenemisen mukanaan tuoma väsähtäminen ovat vihdoin saaneet vanhempani myöntymään lyhyisiin päivätorkkuihin ruokailun jälkeen. Vielä he eivät ole taipuneet menemään levolle omaan sänkyynsä, vaan torkut otetaan epämukavasti sohvalla, jotta unesta ei tulisi syvää eikä pitkääkään.


No, minä en enää juurikaan koe huonoa omaatuntoa siitä, milloin sängystä nousen ja mistä syystä. Sen verran vanhat asenteet kuitenkin minuunkin vaikuttavat, että veljeni puhelun jälkeen mietin, mahtaako hän kertoa vanhemmilleni herättäneensä minut puhelullaan kymmeneltä. Ja miten selittäisin nukkumiseni vanhemmilleni, sillä takuuvarmasti he ottaisivat sen puheeksi. Olenhan tunnetusti aina ollut ns. aamuvirkku, siis kunniallinen kansalainen, enkä laisinkaan laiska ja saamaton. En sittenkään koe tarvetta keksiä selityksiä vanhemmilleni. Olen katkaissut napanuorani ja aikuistunut tässäkin suhteessa. Ymmärrän vanhempieni ja heidän ikäluokkansa asenteita ja usein aika kummallisilta tuntuvia käsityksiä elämänmenosta, mutta ei minun tarvitse itse samalla tavoin elää ja ajatella. Ihminen voi ymmärtää ja käyttäytyä sen mukaan loukkaamatta toisten tapoja, mutta rakentaa itselleen ihan oman elämänmallinsa. Niin tässä vuorokausirytmissä kuin kattavasti kaikilla muillakin elämänalueilla.


Tällaisia ajatuksia on virinnyt tänään, erittäin pimeänä ja sateisena päivänä, jolloin valot on sisällä sytytettävä moneen lamppuun ja puutarhan omenapuut katoavat synkkään harmauteen. Meillä on onneksi katto päämme päällä, valoa ja lämpöä, vaikka toisille jaettavaksi. Siitä voi iloita ja olla tyytyväinen, vaikka jotain muuta puuttuisikin. Toisinaan on hyvä katsoa elämäänsä siitä vinkkelistä, mikä on hyvin ja sen pohjalta lähteä pohtimaan, mitä vielä tarvitsen - vai tarvitsenko mitään.
 

20 kommenttia:

  1. Tänään onkin ollut toooodella harmaata! Päivä ei tänään valkene ollenkaan.
    Ihmiset ovat tosiaan erilaisia unirytmiltään, mekin ollaan miehen kanssa aika vastakkaiset tapaukset. Hän herää aamulla vaivattomasti vaikka kuudelta, minä käynnistyn suunnilleen samaan aikaan päivän valkenemisen kanssa. (tänään en ilmeisesti käynnisty ollenkaan). Illalla jaksan valvoa pimeydestä huolimatta.
    Onneksi keväällä ja kesällä, kun olen töissä, aamut valkenevat varhain, minullakaan ei ole silloin vaikeuksia ehtiä töihin.
    Tänään kävin Wanhan Rauman pikkuputiikeissa tapaamassa tuttuja myyjiä, ihan kivasti piristi se reissu, liikkeissä oli valoisaa ja iloisia joulutavaroita esillä. Nyt onkin mukava viettää iltapäivää kotona kissat ja kynttilänvalo seurana. Bataatteja pitäisi jossain välissä vielä keittää....
    Hämäränhyssyä iltapäivää sinulle ja Juusolle rapsutuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään ei tainnut tulla päivää laisinkaan. Siirryttiin suoraan aamuvarhaisesta myöhäiseen iltapäivään. Siis pimeydestä pimeyteen. Meillä taasen Ukkokulta on sellainen aamutorkku ja iltatorkku, eli tykkää mennä suhteellisen aikaisin nukkumaan, mutta tykkää myös nukkua aamulla myöhäiseen. Muutama vuosi sitten päätimme laittaa molemmille omat makuuhuoneet, kun lastenhuoneet olivat jääneet vaille vakituista käyttöä. On muuten aika mukavaa, kun voi lukea omassa sängyssään silloin kun tahtoo, eikä häiritse toista nukkujaa. Tämä järjestely on parantanut meidän kumpaisenkin unenlaatua ja oikeastaan myös parisuhdetta.
      Eipä ole aikoihin tullut käytyä Wanhassa Raumassa. Raumalla asuva tätini täyttää kohta 91, joten syytä kyllä olisi käydä häntä vielä katsomassa. Täältä on kuitenkin niin pitkä ajomatka, että jos hänen luonaan käymme, ei sitten jää aikaa kulkea kaupungilla.
      Kynttilöitä on tullut poltettua. Onneksi Juuso ei ole laisinkaan kiinnostunut kynttilöistä, joten ihan hirveästi ei avotulen suhteen tarvitse pelätä.

      Poista
  2. Pimeää ja harmaata ihan keskellä päivääkin ja vettä sataa. Pitää mennä taas kynttilöihin laittamaa tulet.
    Hyvää viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää viikkoa sinullekin Kirsikka! Kynttilöitä poltan minäkin; tulee niin mukavan kotoista istua kynttilänvalossa ja kuunnella sateen ropinaa takkapiipun peltiä vasten.

      Poista
  3. Päivän kunto, se on minulla joskus hakusessa. Näin pimeänä aikana olen sallinut itselleni luvan nukkua vaikkapa kello kymmeneen. Tosin oikea aika on noin 7-8 välillä.
    Eläkeläinen kun olen ei enää tarvitse herätyskelloa pärisyttää, tosin silloin kun menen vapaaehtoistyöhöni laitan varmuudeksi kellon soimaan, sillä tässä iässä tämän oman hapitukseni laittaminen kuntoon vie aikaa.
    Nautitaan me näistä pimeistäkin aamuista ja sitten taas kun on kesä tempaistaan ovet auki ja ulos reippaasti aurinkopäivään.
    Kynttilän valossa harmaakin päivä tuntuu jopa kotoisalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus ihmetellyt, miten kodin ulkopuolella palkkatyössä käydessäni selvisin aamuista. Piti laittaa itsensä kuntoon, herättää lapset, laittaa aamupalaa ja ehtiä töihin kahdeksaksi. Nyt, kun on jonnekin aamusella lähdössä, ei meinaa runsaammassakaan ajassa saada omaa naamaansa kuntoon puhumattakaan aamupalasta. Ehkä se on vain harjoituksen puutetta.

      Poista
  4. Harmaata on tänään riittänyt kuten marraskuuhun kuuluukin.
    Minä nukun kun nukuttaa. Olen täysin ilta,-yö ihminen. Aamuvuorot ovat kauhistus! Useasti joutuu menemään töihin vaikka ei ole tippaakaan yöllä nukkunut..meinaan aamuvuoroon.
    Lepoa ja Juusolle silityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisille pitäisi tarjota suuremmat mahdollisuudet valita työaikojaan. Monilla aloilla työskennellään pitkälti tietokoneiden ääressä ja varassa. Mikä estää etätyöskentelyn kehittämisen? Tietenkin on töitä, jotka on hoidettava juuri tietyssä paikassa ja tiettyyn aikaan, eikä aina ole mahdollisuutta joustoihin.
      Juuso saa silityksesi ihan tässä ja nyt, sillä hän loikoo parhaillaan työpöydälläni.

      Poista
  5. Tutuntuntuisia ajatuksia! Vielä muutama vuosi työssäkäyvänä harmittaa niin monesti kun tekisi mieli katsoa joku elokuva mutta se aamuherätys!
    Viikonloppuna ei taas oikein malta nukkua pitkään kun olisi paljon mukavaa puuhaa ja viikonloppu on niin lyhyt. Joten pienessä univelassa sitä taitaa olla koko ajan.
    Ehkä sitten joskus, saa lukea vaikka aamuyön tunteihin jollei malta jättää kirjaa kesken ja lähteä vaikka keskellä yötä kuuta kuvaamaan, sitä odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vikki, tuo kirjan lukeminen yötä myöten on niin mahdottoman ihana juttu. Minulla kun on paljon sellaisia aamuja, jolloin ei tarvitse mihinkään lähteä eikä varhain herätä. Lähes poikkeuksetta luen illalla sängyssä ennen valojen sammuttamista ja hyvän kirjan ollessa käsillä en malta sitä lopettaa, vaan luen joskus ihan aamutunneille saakka. Yölukemisesta kannattaa haaveilla ja sitä kannattaa odottaa. Ehkä työtkin sujuvat haaveillen rivakammin.

      Poista
  6. Tänään oli tosiaan niin pimeä päivä, että ei miltei ollut päivä ollenkaan. Ja nyt näyttäisi jo olevan yö. Voi, kunpa ei enää pimenisi vaan alkaisi jo valostua, tulisi seuraavaksi maaliskuu...!
    Minusta taas hyvät tv-ohjelmat tulevat aivan liian aikaisin, esimerkiksi kaikki puutarhaohjelmat jäävät näkemättä, kun tulevat ennen yhdeksää. Joku puutarhakeskiviikko taisi tulla illalla uusintana viime keväänä. Mutta sitten kymmenen-yhdentoista maissa, kun lopetan työt ja avaan telkkarin, sieltä tulee ihan pelkkää... sanonko mitä ;-) Muutenkin, nyt saisivat näyttää edes jotakin puutarhaohjelmaa, edes joltakin kanavalta edes jonakin päivänä viikossa! Missä ovat kaikki puutarhaohjelmat? Nyt ei voi todellakaan olla puutarhassa enää iltakuuden jälkeen, sillä siellä ei näe mitään, niin niitä ohjelmia voisi näyttää. Tyhmää, kun toukokuussa niitä on vaikka kuinka monena iltana, mutta ei niitä voi silloin istua katsomassa. Pitääkö ihmisen ostaa nauhoittava laite vain sitä varten.
    Hmph, pimeän päivän pihinät ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta jäi monta hyvää puutarhaohjelmaa keväällä näkemättä pelkästään sen vuoksi, että ne tulivat niin aikaisin. Kuka haluaa ja jaksaa istua kauniina kevät- tai kesäpäivänä telkun ääressä auringon vielä paistaessa täydeltä taivaalta. Tai edes etsiä ko. ohjelmia tietokoneen kautta katsottaviksi. Kun telkussa muutenkin tuntuu olevan uusintoja uusintojen perään, voisi aivan hyviä talvella uusia noita keväisiä puutarhaohjelmia. Eivät ne vanhene tai happane useammallakaan katsomisella. Taidanpa laittaa ainakin Ylelle aiheesta kommenttia. Talviaikaankin meillä avataan yleensä telkku vasta iltauutisten aikaan eli puoli yhdeksältä ja vasta niiden jälkeen yleensä tulee jotain järkevää katsottavaa, jos ylipäätään tulee. Noissa nauhoituksissa on se paha puoli, että nekin tuppaavat unohtumaan. Olen yrittänyt opetella sellaista elämäntapaa, että minä hallitsen telkkua eikä telkku minua. Liian usein jämähtää katsomaan jotain äärettömän tyhmää ohjelmaa, vaikka voisi senkin ajan käyttää vaikka hyvän kirjan lukemiseen.
      Älä huoli, pimeää aikaa ei enää pitkälti kestä. Marraskuu ja siis syksy on ihan lopuillaan ja yhdessä hujauksessa on joulu ja sitten jo alkaakin kevät - melkein...

      Poista
  7. Ovatkohan vanhempasi maatalon kasvatteja? Aikoinaan noustiin lypsämään lehmät joka aamu ja siitä puuhasta ei voinut luistaa. Minulle varhaisen-herääminen-takaa-ahkeruuden ajattelu on jo outo, kun omatkin vanhemmat ovat aina olleet kunnon nukkujia. Enemmänkin olen ajatellut niin, että on hyvä omata hyvän unen geenit. Se vasta kauheaa on, jos ei saa unta. Sitä tilaa ei kroppa kauaa kestä. Työkavereiden joukossa on muutamia, jotka nukkuvat liian lyhyitä yöunia omasta tahdostaan. Se minun mielestä on tyhmää, kuten nykyään tutkimukset on osoittaneetkin. Kunnon yöunet on yksi terveyden kulmakivistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhempani ovat kyllä syntyneet maaseudulla, mutta eivät kumpikaan ole varsinaisesti maatalosta kotoisin. Tosin isäni kotona oli jossain vaiheessa pari lehmää, jotka piti lypsää ennen siihen varsinaiseen työhön lähtemistä.
      Siinä olen samaa mieltä, että kunnon yöunet ovat ihmisille elintärkeät. Oli ajanjakso, jolloin valvoin todella paljon ja jatkuva univelka oli aivan hirveää. Nyt, kun nukkuminen taas sujuu ongelmitta, olen tosi onnellinen ja pidän huolta siitä, ettei univelkaa kovin paljon pääse ainakaan tahallisesti syntymään.

      Poista
  8. Pimeä päivä tosiaan oli tänään. Olin sijaisena päiväkodilla ja heräsin sen vuoksi jo kuuden jälkeen. Aamupäivällä oltiin pienokaisten kanssa ulkona, onneksi ei enää silloin satanut, mutta tosi hämärä päivä oli ja koleaa...iltapäivällä sitten taas satoi, eikä mentykään ulos lasten kanssa. Huomenna onkin vapaa päivä ja saa nukkua 8 tai 9 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päiväkotipäivästäsi nousi mieleen ajat, jolloin meidän lapset olivat pieniä. Ihan karmeimmalla sateella emme menneet ulos, mutta muuten puettiin sopivat tamineet päälle ja lähdettiin pihalle säällä kuin säällä. Muuten lapset "hyppivät seinille" alkuillasta. Tuosta ajasta on tainnut päällimmäiseksi sanonta, ettei ihminen ole sokerista, eikä näin ollen siis sula, vaikka vähän sataisikin.

      Poista
  9. Niinpä, minulle univelkaa kertyy tuon 2-vuorotyön takia, ilta-aamuyhdistelmät ovat aika myrkkyä. Tulee sitten iltavuoro päivinä nukuttua pitempään, muttei sekään ole oikein kiva..tuleepi kuitenkin kiire ennen töihin menoa;) Toisaalta ehkä rytmi säilyisi paremmin jos saisi itsensä ajoissa ylös sängystä.
    Äh, mutta itsepä olen tämän alan valinnut tietäen tuon työrytmin, että sen puoleen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kaikkein parasta olisi hyväksyä oma unirytminsä ja koittaa sitten tulla sen kanssa toimeen.

      Poista
  10. luulenpa, että olisi helpompaa, jos syksyllä hämärän tultua elämänkulku muuttuisi hitaammaksi ja rauhallisemmaksi. Nykyisin on koko vuoden sellainen "28 tuntia tehona vuorokaudessa" -meno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Itse asiassa ympäri vuoden voisi elää nykyistä hitaammin.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!