Kasvipiehtarointia

Laukat pullistelevat

Olen vaihteeksi harrastanut kasvipiehtarointia. Mitäkö se on? Kasvipiehtarointi on sitä, kun saa päähänsä haluta jotain tiettyä kasvia ja sitä pitää ryhtyä metsästämään netin syövereistä ja vieläpä juuri sillä sekunnilla, kun ensimmäinen ideanpoikanen on aivoissa ohi vilahtanut. 

Ihan ensimmäiseksi täytyy tutkia halutun kasvin saatavuus eri puutarhamyymälöistä. Alkuun sitä rajaa ostopaikat sopivan ajomatkanpäähän, mutta etsinnän jatkuessa sitä on lopulta valmis vaikka tilaamaan ulkomailta, kunhan metsästämänsä kasvin saa.

Alppikärhö kukkii tänä vuonna runsaasti

Homma on kohtalaisen yksinkertaista siihen saakka, kun vaihtoehtoja on tasan yksi. Sitä joko löytyy tai ei löydy. Jos löytyy, tarvitsee vain katsoa itselleen sopiva ostopaikka ja kenties vähän myös vertailla hintoja.

Metsästysprojekti muodostuu huomattavasti monimutkaisemmaksi heti, kun etsittäviä kasveja on useampia ja niilläkin eri vaihtoehtoja. Yhdestä liikkeestä saattaa löytyä yksi ja toisesta toinen. Useimmiten nämä myymälät sijaitsevat kaukana toisistaan, joten pitää pohtia, jaksaako ja ehtiikö tai onko ylipäätään mitään järkeä ajella ympäriinsä jahtamaassa jotain tiettyä kasvia.

Aronian nuput aukeavat pian

Mitä enemmän klikkailee puutarhaliikkeiden kotisivuja, sen kaoottisemmaksi olo muuttuu. Jokaisella taimia myyvällä yrityksellä on ihan omanlaisensa tapa esitellä tuotteitaan. Jotain yhdenmukaisuutta niistä sentään löytyy ja onneksi kasvien latinankielisen nimiasun mukaan voi jotain esihakua suorittaa. Harmillisinta lienee, että todella kattavan ja monipuolisen valikoiman omaavia taimimyymälöitä on yllättävän vähän. Siis sellaisia, josta saisi kerralla suurimman osan listatuista tuotteista. Sen yhden ainokaisenkaan löytyminen ei ole varmaa, ellei myymälään soita ja varmista kasvin saatavuutta. Niitä saattaa myymälän nettisivujen mukaan olla, mutta kauppaan päästyäsi ovatkin loppu.

Pikkutalvio kukkii huonosta alustaan huolimatta

Tulin jo epätoivoiseksi metsästäessäni yhtä ruusua ja kahta kärhöä. Ei mitään erikoisuuksia, kunhan vain sain päähäni, että sellaiset minun puutarhaani pitäisi saada. Yhdessäkään myymälässä ei kotisivujen mukaan ollut kaikkia. Yhdestä myymälästä löytyisi kaksi kolmesta, mutta siellä hinta on melkoisen paljon korkeampi näiden kahdenkin kohdalla.

Kuunliljat kasvattavat lehtiään

Aikaa netissä seikkailuun meni hurjan paljon. Etenkin, kun en lopulta saanut asiaan minkäänlaista järkevää lopputulosta. Tiedän, että suunnittelemani kasvit tulevat puutarhaani ajallaan, tavalla tai toisella. Jos siis ovat tullakseen. Jotenkin vain lähti taas idea lentämään siinä vauhdissa, että toteutuksen olisi pitänyt tapahtua heti eikä viidestoista päivä. 

Pioni terhakkaana

Metsästysturneen jäljiltä olo on kuin isommankin puutarhaprojektin loppuun saattamisen päätteeksi. Sillä erotuksella, ettei mitään onnistumisen tunteita ole nyt päällimmäisenä. Pikemminkin turhautumista siitä, että hyvää puutarha-aikaa tuli käytettyä täysin turhanpäiväiseen ja tuloksettomaan haahuiluun. Tämä ei ole mitään ennenkuulumatonta minun touhuissani. Turhautuminen onneksi haihtuu ja seuraavana päivänä olen taas entiselläni. Usein tällaisten hyödyttömien etsintäsessioiden jälkeen ideat jalostuvat ja toteutus tulee olemaan alkuperäistä parempi. Sen kun muistaisi aina, kun joku idea lähtee päässäni lentoon.

Unikonnuppu valmiina avautumaan

Mahtaisiko joku ahkera tietotekniikkanörtti kehittää taimillekin sellaisen "seuraa-hinta" -ohjelman, johon kasvin nimen syöttämällä näkisi heti koosteen mahdollisista ostopaikoista ja kattavan hintavertailun. Tai edes suuntaa antavan. Samaan tyyliin, millaisiin esimerkiksi kodinkoneita hankkiessani olen netissä törmännyt. 

On se onni, ettei meidän taloudessa asu enää lapsia. Kuolisivat nälkään ja äidinkaipuuseen, kun ruoanlaiton ja hellyyden jakamisen sijasta äiti istuu tietokoneen ääressä metsästämässä paria puskaa niin intohimoisesti, että kaikki muu elämä ympäriltä unohtuu täysin.

Tällaista nyt. Kohta taas uudet kujeet.
 

Sada sada sada aina vain....

Laukka - Allium 'Purple sensation'

Pikkuhiljaa alkaa kauhistuttamaan, että tässäkö tämä kesä taas on. Vesisadetta, vesisadetta ja vesisadetta. Jos kesää olisi puoli vuotta vuodesta, ei jokunen sadepäivä haittaisi laisinkaan. Päinvastoin, varmasti kunnon kuuroja suorastaan kaipaisi. Mutta kun meillä on kesä muutenkin niin lyhyt, toivoisi auringon valoa ja lämpöä mieluummin vaikka liikaa kuin liian vähän.

Siemenestä kasvatetut Kaunokaiset (Bellis) ovat heittäytyneet villeiksi

Tänään on satanut kahteen saakka taukoamatta. Nyt jopa aurinko välillä pilkistää pilvien välistä ja sitten tulee taas vettä kaatamalla. Pari kertaa olen ollut jo kameran kanssa menossa pihamaalle, kun vesisade saa palaamaan takaisin sisälle. Lisäksi ulkona on niin märkää, että pitäisi varmaan pukeutua kumipukuun välttyäkseen kastumiselta pensaiden lähellä kävellessä.

Messuilta ostetut Lukinliljat (Hymenocallis) avautuvat

Taukopäivät sateessa ovat mannaa sielulle. Eilenkin menin heti aamusta pihamaalle, sillä tehtävälista oli pitkä. Tarkoitus on tänä kesänä maalata punamultainen leikkimökki uudelleen ja siksi vanhalle pinnalle piti tehdä maalipesu. Pois seinien alaosiin roiskuneet kuravedet ja muut vuosien aikana kerääntyneet töhnät. Ensin tyhjensin koko mökin leluista ja kalusteista ja kannoin ne kellariin odottamaan, kunnes sisäosatkin on maalattu. Mökkiä pitää hiukan myös nostaa ja suoristaa, sillä se on vuosien saatossa jonkin verran toiselta sivulta notkahtanut.

Iris (Iris sibirica) -ystävyksillä taitaa olla juttu kesken

Kun kerran olin vesiletkun pihalle kellarista raahannut, päätin saman tien pestä terassit ja pation. Toki sateet olivat hiukkasen vieneet keltaista siitepölyä mennessään, mutta kunnon pesu pari kertaa kesässä on tarpeen. Pesuhommiin ei yleensä paljon aikaa kulu, mutta kaikkien kamojen siirtely pois ja takaisin ottaa oman tovinsa. Patio pitäisi myös öljytä, mutta sitä varten täytyy odottaa vähän pidempää poutakautta, jotta pinta ehtii hyvin kuivua.

Näillä kissankäpälillä (Antennaria dioica) ei taida olla kynsiä laisinkaan

Päivän päätteeksi huristin vielä nurmikon lyhyeksi ja kastelin kesäkukat. Kastelemiseen ei ole pahemmin tänä kesänä tarvinnut aikaansa tuhrata. Suojaisissa paikoissa olevat kesäkukat ovat toki tuulisissa säissä kuivuneet nopeasti, mutta enimmäkseen ne eivät kovin paljon nestettä haihduta, kun ei mitään helteitä ole ollut. Eivät myöskään rehota ja pullistele yli ruukkujen laitojen. Pikemminkin jurottavat kuin sanoakseen, että mitä meitä tänne koleaan kesään olet istuttanut. Pelaguut selvästikin inhoavat sateita ja porttiruukkuihin istutetuissa riippapelaguissa on jokunen nuppu homehtunut. Väärä kasvivalinta näille säille.

Ukkokulta rakentaa puuvajaa alapihan rinteen päätyyn. Tästä kuvasta se on jo vähän edistyneemmässä jamassa, sillä puolet katosta on saanut huopapeitteen. Homma jäi kesken, kun sade taas yllätti. Tarkoitus on antaa polttopuiden kuivahtaa vajassa ennen kellariin viemistä. Yläosaan tulee muutama poikkipuu, jotta sinne voi sijoittaa hedelmäpuiden suojaverkot kesän ajaksi. Lisäksi vajan etuosassa on tarkoitus säilyttää mm. ruohonleikkuria, jotta sitä ei joka käyttökerran jälkeen tarvitsisi kiikuttaa talon toiselle puolelle autotalliin - tai kellariin, joka vaatii jo vähän enemmän hartiavoimia. 

Tuohon vajan eteen ehdotin laitettavaksi jostain meille kulkeutuneita harmaita betonilaattoja. Laittaisin niiden päälle vanhasta tiskipöydästä tehdyn istutuspöydän, joka vaatii vielä vähän tuunausta.

Multi Blue -kärhö (Clematis 'Multi Blue') kiipeilee kriikunapuussa

Pikkuisen on väsynyt olo, sillä mamman ihana katti ei ole ollut öisin kovin ihana. Kahtena yönä sen on pitänyt päästä ihan liian varhain ulos pissalle. Niin käy, jollei muista ulkoiluttaa sitä illalla. Juuso on tarkka vessapaikoistaan, eikä se yleensä yläpihalla tee tarpeitaan mihinkään. Sen pitää päästä metsikköön tai alapihalle tiettyihin paikkoihin, joissa se pääsee sopivasti kuoppia kaivamaan ja tarpeensa peittämään. Puoli kolmelta on yölläkin tähän aikaan ihan valoisaa, mutta kukapa kesken uniensa haluaa lähteä kissaa pissattamaan. Mentävä on, jos kissa niin määrää. Juuso kun ei hiekkalaatikkoon tarpeitaan tee, vaikka sellainen sillä kodinhoitohuoneessa kaiken varalta on.

Hetki sitten ulos vilkaistessani huomasin pilvimassan vähentyneen oleellisesti ja aurinko paistaa. Siis AURINKO paistaa. Nyt on ihan pakko lähteä ulos tiirailemaan rankkasateen aiheuttamia vaurioita. Ainakin ikkunasta katsoen jotkut pensaat roikkuvat kosteudesta raskaina. Kunhan puutarhassa vähän kuivahtaa, pääsee taas miettimään käyttökelpoisia tukemisratkaisuja.

Jotkut sanovat keskiviikkoa pikkulauantaiksi. Niin tai näin, toivotan teille mukavaa loppuviikkoa!
 

Puutarhakuulumisia

Varjolilja - Lilium martagon

Kylmyydestä ja sateisuudesta olen ruikuttanut ihan riittämiin, mutta ei kyllä käy kieltäminen, että se vie innon pihalla touhuamiseen. Maanantaina tosin sain itseni liikkeelle ja kaivoin kasvarin edessä olleet ruohokaistaleet pois, laitoin suodatinkankaan, kärräsin paikalle kivituhkaa ja naputtelin siihen sekalaisen määrän sekalaisia kiviä sekä muutaman pyöreän raparperilehtilaatan. Ensimmäisen kerran epäonnistuin rapskulaattojen teossa, sillä likimain jokainen viime satsista on haljennut tai murtunut. Säkki oli päässyt kastumaan ja sisältö paakkuuntumaan. Luulen, että betoni oli noissa paakuissa ja massassa oli jäljellä liikaa hiekkaa, jolloin rakenne kärsi. Täytyy siis olla huolelisempi säkkien varastoinnissa. 

Kaivuumassaa tuli kaksi kukkurallista kottikärryllistä ja ne kippasin nurmikolle levittämieni sanomalehtien päälle. Kanttasin nurmikkoa pois alueen reunoilta, kitkin pahimmat ja näkyvimmät rikkaruohot kasasta, peitin kasan märällä sanomalehdellä ja pressulla. Siellä se saa muhia jonkin aikaa tai ainakin siihen saakka, kunnes minulla on aikaa ryhtyä työstämään uutta kukkapenkkiä. Uusi penkki tulee suorana jatkeena tuohon pyörylään, jossa aikanaan kasvoi kriikuna ja jossa nyt on akileijaa, jaloruusuja ja keskellä kärhöt Multi Blue sekä Rouge Cardinal (molemmat hyvässä kasvussa talven jäljiltä). Projektini nurmikon vähentämiseksi on siis hyvässä vauhdissa.

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Koleudella lienee osansa siinä, että monet kukat pysyvät pitkään nupulla ja itse kukintavaihe kestää. Sehän on tietenkin hyvä. Saapahan nauttia kerrankin kunnolla kukista. Maurinmalva on vihdoin avannut ensimmäisen nuppunsa ja uusia näyttää olevan tulossa.

Kiinanpioni - Paeonia ´Festiva Maxima´

Myös ensimmäiset pioninnuput ovat vihdoin alkaneet avautumaan. Pitkään ne ovatkin pullistuneet pullistumistaan ja tarjonneet huikealla näköalalla varustetun kävelypaikan muurahaisille. Odotan kukkien aukeamista siksikin, että voisin vihdoin tunnistaa pionini. Aikanaan ne istuttaessani en muistanut laittaa talteen niiden nimiä ja nyt tunnistan varmasti vain Sarah Bernhardtin, jota on myös punaisena sekä Festiva Maximan. Alapihan Kurgaanissa pitäisi olla ainakin Jan van Leeuwenia.

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Lämmin edellinen kesä vaiko leuto talvi, mutta monilla kasveilla on tänä kesänä todella hieno kukinta. Harvoin näkee sellaista rhodojen tai syreenien kukkamäärää, mitä nyt on nähty. Sama näyttää pätevän myös moniin perennoihin. Vuosia sitten sain vanhemmiltani harmaanoloista ruohomaista kasvia, jonka nimeä vanhempani eivät tienneet. Isä sanoi sitä "kartanon ruohoksi". Kun se minulla alkoi kukkia, löysin sille nimeksi Sulkaneilikka. Se on vihdoin päässyt oikein elementtiinsä ja erityisen hyvin se näyttää viihtyvän rinteessä, jossa on ajoittain paahtavan kuumaa ja maa hiekkaista.

Akileija - Aquilegia 'Petticoat Pink'

Tästä tyllimekkoprinsessasta olen kovin ylpeä. Onhan se ihan itseni siemenestä kasvattama. Kaikki tietävät, miten akileija kylväytyy puutarhassa vallattomasti sinne tänne, joten olin ihmeissäni, kun siemenestä kasvattaminen ei ollutkaan kovin tuottoisaa. Vain murto-osa siemenistä iti ja niistäkin vain yksi lähti vihdoin kukkapenkissä kasvamaan. No, nyt se sitten palkitsee minut moninkertaisesti kukkimalla näin kauniisti.

Akileija - Aquilegia  'Red Hobbit'

Red Hobbittini on jo hiukan rähjääntynyt. Niin saattaa käydä, kun aikansa mellastaa kukkapenkissä sateen ja kylmyyden armoilla. Enpä ole muistanut käydä leikkaamassa kuihtuneita kukkia, joka kuulemma edistää ja pidentää kukinta-aikaa. Pitäisi varmaan laittaa kaulassa roikkuvaan avainnauhaan myös pienet sekatöörit, joilla napsisi ohikulkiessaan kuihtuvia kukkia muistakin kasveista. Kaikkeen kun ei omat kynnet pysty.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Köynnöshortensiasta en ota selvää, onko se avaamassa nuppujaan vai lopettamassa kukintaansa. Sillä kun ei oikein koskaan ole tuollainen kukkarypäs aivan valkoisena, vaan aina ne ovat tuollaisia osittaisia. Ei se minua haittaa, sillä pidän köynnöshortensiasta kaikkinensa. Se ei juuri hoitoa tarvitse ja viihtyy varjoisemmallakin paikalla. Kevättalvesta olen tavannut leikata latvuksia, etteivät ne tunkeudu talon kattorakenteisiin.

Ukkolaukka - Allium hollandicum

Monilla kasveilla niin nuppuvaihe kuin kukinnan jälkeinenkin aika on ihan yhtä näyttävää kuin itse kukka. Laukat ovat tällaisia kasveja. Niitä jaksaa ihastella joka vaiheessa.

Omena Huvitus

Omena Punakaneli

Omenapuissa on jo pieniä raakileita. Hedelmiä näyttäisi tänä vuonna tulevan mukavasti. Ainakin verrattuna viime vuoteen, jolloin sato oli olematon. Talviomenamme Puna-Antonovkan suhteen en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Siinä on joka vuosi jotain ötökkää, hedelmistä ei juurikaan ole iloa, sillä ne ovat rupisia ja herkkiä muumiotaudille. Tänä vuonna se kukkikin todella vähän, joten hedelmiä tuskin on nyt edes odotettavissa. Välillä on tullut mieleen, pitäisikö koko puu kaataa, sillä se ei ole edes erityisen kaunis. Omenapuihin tulee kuitenkin jonkinlainen rakkaussuhde. Ne istutetaan pieninä ja niitä suojellaan jäniksiltä ja surraan niiden selviytymistä kovista pakkasista. Niitä leikellään hyvällä ja huonolla tuurilla ja niiden kukintaa odotaan joka kevät yhtä suurella innolla. Yhden omenapuun kasvaminen vie vuosia, joten luopuminen rakkaasta vanhasta ystävästä ei ole helppoa.

Tomaatti Tigarella

Kasvihuoneen ensimmäinen kevät on mennyt näköjään pitkälti harjoittelun puitteissa. Tomaatteihin on vasta hiljan ilmestynyt ensimmäiset nuput. Huomasin istuttaneeni aivan liian monta tainta, joten ahdasta on. Kurkut ovat kukkineet ahkerasti, mutta missä on hedelmät. Olen käynyt leyhyttelemässä kukkia vaan ehkä pölyttyminen sittenkin on ollut vajavaista. Ehkä kasvarissa on myös ollut liian kylmää, sillä alapihalla on kylminä öinä lämpöasteet pudonneet alle viiden. Kasvihuoneessa on kyllä järjestään ollut pari-kolme astetta lämpimämpää. Ukkokullan chilit ovat vasta nyt alkaneet kukkia. Ilmeisesti kasvihuoneessa on myös liian kosteaa, sillä yksi kurkuntaimi näyttää homehtuneen varresta. Opettelua tämä on.

Tuoksukurjenpolvi - Geranium macrorrhizum

Kurjenpolviin olen tykästynyt vuosi vuodelta enemmän. Kauniita, vaatimattomia ja helppohoitoisia, runsaasti ja pitkään kukkivia, kiitollisia, oman tilansa ottavia. Tuoksukurjenpolven lisäksi minulla on Verikurjenpolvea ja Kyläkurjenpolvea. Kyläkurjenpolvet on istutettu vasta hiljan, joten ne eivät ole vielä kukkineet.

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis Tornedal

Punalehtiruusu - Rosa glauca

Ruusupensaiden kukintaa olen odottanut kovin. Juhannusruusun kukat alkavat olla jo lakastumaan päin, Hansa-ruusu ja Metsäruusu kukkivat pitkään ja hartaasti, mutta punalehtiruusussa taisi olla vain kaksi kukkaa tänä vuonna. Sammalruusun nuput ovat olleet nuppuvaiheessa ties kuinka pitkään, väriä jo pilkottaa, mutta eivät vain avaudu. Muut ruusupensaat ovat enemmän tai vähemmän vaivaisen oloisia. Suviruusussa ei ole syystä tai toisesta nupun nuppua. Ritausma, Valamonruusu, Neilikkaruusu, Kirjoapteekkarinruusu sekä uudet Sointu, Sävel ja Ilo ovat olleet niin täynnä kirvoja, että niitä on pitänyt kahdesti ruiskuttaa mäntysuopaliuoksella. Lumossa ei ole nuppuja ja joistakin pensaista vattukärsäkäs näyttää napsineen nupun poikineen.

Tarhapimpinellaruusu - Rosa 'Tove Jansson

Tove Janssonissa oli muutama kukka, joiden kukinta oli tosi nopea. No, eihän pensaalla ole paljon vielä kokoakaan. Kevätkaihonkukat meinasivat valloittaa koko pikkuruisen ruusupensaan, joten Pikkupuutarhaa siivotessani putsasin ruusupensaan alustan, laitoin sinne sanomalehteä ja oksahaketta. Nyt ruusu pääsee sentään hengittämään. Josko se ensi kesänä kukkisi enemmän.

Toivotaan, että hissukseen tulisi aurinkoisempaa ja lämpimämpää. Silloin ruusujen nuput varmaan jaksaisivat aueta ja pääsisin niitä tuoksuttelemaan. Uusimmat ruusupensaani ovat toki vielä ihan lapsukaisia, viime ja tänä kesänä istutettuja tuoreimmat. Kenties niiden parhaat vuodet ovat vielä edessä.

Kaikkein ihanin ruusumme makaa parhaillaan tässä tietokoneen edessä, työpöydällä, ja kehrää niin vimmatusti. Ääni vain kovenee ja paranee, kun kosketan sen pehmoisia vatsakarvoja ja rapsutan korvanjuuresta. Muovinen kirjoitusalusta vetää magneetin tavoin puoleensa Juusosta leijuvaa irtokarvaa ja osa on kyllä päätynyt kasvoillenikin.

Puutarhatyöt saavat nyt hetkisen odottaa, sillä loppuviikoksi saan seuraukseni pikkuveljen Siiri-tyttösen. Menemme lauantaina Suomenlinnan kesäteatteriin katsomaan Ryhmäteatterin 'Liisa Ihmemaassa' -esitystä ja ennen sitä täytyy toki ehtiä kahvilaan nauttimaan kesäisestä mansikkaleivoksesta. Meillä on Siirin kanssa jokakesäiset traditiomme, joita odottelemme koko pitkän talven. 
 

Rikkaruohot kyllä jaksavat odottaa

Lilja Spring Pink?

Tänään on taas tullut tehtyä niitä "vahingosta viisastuu" -päätöksiä. Olen tähän saakka luottanut siihen, että keväällä ja kesällä muistaisin, mitä edellisenä syksynä olen maahan istuttanut. Näinhän ei tietenkään ole ja sen pystyn vilpittämästi myöntämään. Laho pääni ei todellakaan kykene suodattamaan ulos kaikkea sinne talteen laittamaani. Tulevana syksynä lupaan ja vannon laittavani istuttamieni sipulien läheisyyteen jonkinlaisen merkinnän, tai paremminkin pelkkää lilja-sanaa tarkemman merkinnän. Olen nimittäin useamman päivän pähkäillyt, mihin on joutunut tiikerililja Sweet Surrender. Ja onko tuo ylhäällä olevassa kuvassa lilja "Spring Pink, joksi sitä arvelen. Erilaisia istutuskarttoja olen kyllä joskus väsäillyt, mutta mikä estää minua laittamasta nimitikkua maahan. Niin, mikä???

Useilla kukilla on kauniit nuput ja liljat kuuluvat minusta niihin. Etenkin tässä vaiheessa, kun nuppu on avautumaisillaan, se näyttää niin mukavan täyteläiseltä ja siitä alkaa aistia tulevan kukan värin. Tämä nuppuvaihe on melkeinpä mielenkiintoisempi kuin itse kukka, sillä se on vielä täynnä lupauksia. Vielä on aikaa, vielä on kesää jäljellä. Niin kauan kun on nuppuja, on myös odotettavaa. Siltä näitä nuppuja katsellessa tuntuu.

Aika hauskan värinen kehäkukka

Vielä ei kesä ole lopussa, heinäkuun puolta väliä eletään. Pari päivää on ollut vilpoisempaa ja etenkin tänään on säännöllisen epäsäännöllisesti satanut aivan kaatamalla. Taivas on kerta kaikkiaan räjähtänyt maata kohti. Vaikka aina välillä on vähän satanutkin, maata kaivellessa on saattanut huomata, että kuivaa on. Kevätkaihonkukka on yksi hyvä kuivuuden mittari. Nimittäin se kyllä kuivahtaa helposti ja paikoitellen on vihreää vain siellä täällä. Kokonaan se ei kuitenkaan onneksi kuole, vaan saatuaan riittävästi sadetta, se elpyy entiselleen. Viime kesänä kevätkaihonkukka oli ainakin meillä koko kesän vihreänä ja viime kesähän oli varsin märkä. Nyt on toisin, kevätkaihonkukka-alueilla on paljon kuivuneita laikkuja. Eli ihan hyvä, että välillä sataa - kunhan sade ei jatku viikkotolkulla.

Töyhtöangervo lamoaa Pikkupuutarhan polun päälle

Puutarhassa en ole ehtinyt juurikaan mitään konkreettista puuhastaa. Lähinnä työt ovat rajoittuneet kesäkukkien ja tuoreiden istutusten sekä kasvimaan kastelemiseen iltaisin. Vapaahetkiä ei taida olla liiemmin tulevaisuudessakaan, sillä äidin sädehoidot alkavat 30.7. ja niitä on viiden ja puolen viikon ajan joka ikinen arkipäivä. Siis viisi ja puoli viikkoa joka arkipäivä!!! Se on noin 30 sädehoitokertaa. Yksi hoitokerta kestää vain muutaman minuutin, mutta kaikkine matkoineen ja mahdollisine odotusaikoineen hommaan menee puoli päivää. Äiti sanoi ehkä selviävänsä osasta reissuista omin avuin tai isän avulla, mutta ainakin alkuun hän tarvitsee minut mukaansa. Isän apuun ei uskalla paljon panostaa, sillä hänenkin kuntonsa huolestuttaa ja luultavasti täytyy yrittää saada hänet lähiaikoina lääkäriin. Sitten pitäisi vielä ratkaista, miten hoidetaan vanhempien kotiaskareet: siivoukset, ruoan valmistus, pyykit ym. Hissukseen alkaa tuntua siltä, että olisi yksinkertaisempaa, jos vanhemmat asuisivat samassa pihapiirissä, pihan toisella laidalla. Kuin entisaikaan konsanaan. Ihan kaunis ajatus, että vanhusten tulisi asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. En minä laitosasumisen lisäämistä peräänkuuluta, mutta miksi on niin vaikea saada vanhoille ihmisille erilaisia tukipalveluja ja apua kotona pärjäämiseen? 

Kotilo kotiutuneena laukan siemenikköön

Tänään ehdin pihamaalle kolmen maissa ja syöksyin heti Pikkupuutarhan kimppuun. Siellä kun on rikkaruohot päässeet villiintymään heti, kun silmäni on välttänyt. Vähän tyhmäähän se on lähteä sadesäätä haastamaan. Talon toisella puolella kyllä paistoi aurinko, mutta siellä toisella puolella olikin sitten niin musta sadepilvien rintama, ettei ollut epäilystäkään, mitä siitä seuraa. Silti otin tutun rikkaruohoämpärin ja lempisekatöörit ja tepastelin Pikkupuutarhan polulle. Ehdin nyhtää tuskin viittä joukkoon kuulumatonta kasvajaa, kun luumun kokoiset pisarat alkoivat takoa selkää. Ihmisellä on kumma tapa ajatella, että se mitä ei näe, ei ole olemassakaan. En siis noussut kumarasta kyykkyasennostani vaan jatkoin rikkojen tavoittelemista. Kuvittelin kaiketi jossain hölmöydessäni, että sadepisarat kaikkoavat, kun en niistä välitä. Pakko oli kuitenkin alkaa välittää, sillä pian oli selkä märkä ja sadekuuro sen kun sankkeni. Lopulta ymmärsin, ettei tässä nyt ole auringonpaisteen ja rikkaruoholeikkien aika ja kiirehdin sisälle kuivaamaan itseäni.

Valkoinen syysleimu nupulla

Monet ihmiset lamaantuvat stressitilanteessa, eivätkä pysty tekemään sitäkään vähää, kun hommat painavat päälle. Hetkittäin niin käy minullekin, mutta usein huomaan saavani jopa enemmän aikaiseksi, kun kiire nuolee selkää. Huomenna tuumasin suorittaa neljännesmaratonin imurin kanssa, kun en ole kahteen viikkoon ehtinyt edes kotia siivoamaan. Toisaalta, eipä täällä sisällä niin sekaista ole, kun kaikki mahdolliset vapaapäivät tulee vietettyä pihamaalla. Josko tuota ehtisi leipoa pari raparperipiirakkaakin, kun satoa edelleen on alapihalta noudettavissa. Niin ja jossain välissä pitäisi ehtiä silittääkin. Levätään sitten talvella ihanaa kesää muistellessa, kun pakkanen paukkuu nurkissa ja lumikinokset kimaltavat jäälyhtyjen loisteessa.