sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kyllä tarkenee

Neitoperho naapurin syrikässä

Niin on lämmintä, ettei paremmasta väliä. Ulkona ei tosin mitään jaksa tehdä, eikä kyllä kannatakaan. Kaikki kaivuuhommat ja muut puutarhatyöt ovat pysähdyksissä. Saavat ihan rauhassa odotella viileämpiä ja erityisesti kosteampia säitä. Pitkä, sateeton kausi näkyy jo puutarhassa melkoisena kuivuutena.


Illat pimenevät jo varhain ja öisin on suorastaan kylmää. Tänä aamuna vein Juuson ulos seitsemältä ja silloin mittari näytti +9 astetta. Aika kalsalta tuntui. Ei ihme, etteivät tomaatit kasvarissa tahdo millään muuttua punaisiksi, kun lämpötilaerot ovat niin huikeita.

 


Omassa pihassa on lennellyt monenlaisia perhosia, mutta neitoperhot ovat ihastuneet naapurin syyssyriköihin. Eilen kävin niitä kuvaamassa illansuussa auringon vielä paistasessa kukkiin. Neitoperhojen ruokailu on kuin tanssia. Siivet levällään ne kiertävät kukintoa ja hyvin systemaattisen näköisesti käyvät jokaisen pienen kukan kerrallaan läpi. Toivoin saavani useamman perhosen samanaikaisesti kuvaan, mutta siinä en onnistunut. Jokainen valitsi oman kukkansa.

Syysleimuja

Juttelin eilen saunomaan tulleen Pojan kanssa maailman tapahtumista. Uutiset ovat niin ahdistavia ja koskettavat ihan meitä jokaista. Pahimmalta tuntuu itsekkyyden ja omaan napaan tuijottamisen merkittävä lisääntyminen. Toisten hädänalaiseen asemaan asettuminen näyttää olevan vierasta ja "minä-itse-minulle-heti-kaikki" -asenne valtaa yhä enemmän alaa. Se näkyy mediassa, liikenteessä, politiikassa, taloudessa, ihan kaikkialla. Se on pelottavaa.


Saatan olla vanhanaikainen idealisti, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että yhteispelillä, toinen toisemme huomioiden on ainut mahdollisuus selvitä ongelmista. Neuvottelemalla ja toista kuuntelemalla voidaan rakentaa rauhaa ja hyviä elinolosuhteita kaikille. Ei voi olettaa, että aina olemme kaikesta samaa mieltä, mutta erilaisuuden hyväksymällä ja sen pohjalta rakentamalla saadaan enemmän hyvää aikaa, kuin repimällä ja tiukasti omasta kannasta kiinni pitämällä.

Lilja Sweet Surrender

Poikani on herkkä havainnoimaan toisten tunnetiloja. Keskustelumme päätteeksi hän antoi minulle neuvon keskittyä seuraamaan puutarhablogeja ja kaivelemaan omassa puutarhassa. Siinä olisi oiva neuvo varsin monelle muullekin. Luonto ja kasvit rauhoittavat ja avaavat uudenlaisia näkökulmia elämään. Itse kukin valitsee arvomaailmansa, mutta elämän varrella on myös mahdollisuus arvoja muuttaa ja suuntaa vaihtaa. Luonto tarjoaa ihanteellisen ympäristön arvopohdiskeluille. Koittakaa vaikka itse.

23 kommenttia:

  1. Joo, kyllä nuo uutiset Makedonian rajalta ja Välimereltä ahdistavat. Voi vain kuvitella, miten itse itkisi omaa kadonnutta lastaan tuolla kaaoksessa.

    Ihana syrikkä. Mun syrikässä on vasta nuput.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä äitinä osaa paremmin asettua toisen rooliin.
      Syrikkä on ihana ja nämä yksilöt vieläpä naapurin pihalla. Ilokseni olen saanut luvan käydä perhosia heillä kuvaamassa. Yritin kasvattaa syrikkää siemenistä. Hyvin itivät, mutta eivät sitten jaksaneet kuitenkaan kasvaa. Ehkä koitan toiste uudelleen. Perhoskasvina näköjään vallan mainio.

      Poista
  2. Kyllä nuo kaikenmaailman uutiset ahdistavat ja facebookissa leviävät kuvat esim. suden syömästä koirasta, hevosesta myös. Mä ohitan nuo kuvat aika nopeesti. Uutisia jos katselee telkkarista niin en aina edes katso mitä sieltä näytetään.
    Erityisherkkä kun olen niin ahdistun niistä erityisesti ja ne voi jäädä vaivaamaan ja niitä voi jäädä surkuttelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta onkin vähän suojella itseään. Toisaalta ei ihan uutispimennossakaan ole mukava olla.

      Poista
  3. Kohta ei enää viitsi/uskalla avata päivän lehteä tai telkkaria, joka tuutista tulee vain ikäviä uutisia, ihan oikeasti kuinka noilla ihmispoloilla käydään raakaa kauppaa kun he henkensä edestä ovat evakkoon lähteneet, varmaan kukaan ei liikkuisi kotoaan minnekään jos asiat olisivat hyvin!! Kuinka surullista on kun perheet myllerryksissä hajoavat, eksyvät toisistaan, omaisia menehtyy, äidin suru lapsesta... Olen niin samaa mieltä kanssasi!

    Puutarhanhoito onneksi helpottaa, mullantuoksu ja kasvu! Poikasi on tehnyt hyvän analyysin, sellaisen teki myös lapseni joskus pienenä - kun äidillä oli paha mieli hän toi multapussin nenän alle ja sanoi että haisteles tuota, se oli alle kouluikäiseltä aika herkkää tai mies kun huomasi että stressaan ja harmittelen - hän otti tuolin ja ystävällisesti saatteli minut kasvihuoneeseen ja sanoi että ole täällä kunnes helpottaa...ja helpotti silloin ja helpottaa nyt.

    Ihanaa kun perhosia näkyy! Upea väriyhdistelmä tuo neitoperhon ja syrikän! Meilläkin oli tänään neitoperhonen, oli toki muitakin, se vain on niin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten liikuttavia lapset osaavatkaan olla. Varhain jo ymmärtävät, millä saa äidin pahaan mieleen helpotusta. Voin myös hyvin kuvitella sinut istumaan kasvihuoneeseen kurkkujen ja tomaattien lomaan. Mullan ja tomaatinvarsien tuoksu, auringon lämmittämä ilma ja ihan omanlaisensa rauha ja hiljaisuus. Kyllä siellä mieli lepää. Sinulla on ihana mies, tuntee ja tietää, miten sinua voi auttaa ja mikä mieltäsi rauhoittaa. Oma Ukkokultani on erittäin huono tunneilmaisussa, mutta itkiessäni keväällä Pojan vakavaa sairastumista, hän kietaisi kädet ympärilleni ja silitteli selkääni. Eipä siinä sanoilla mitään virkaa ollutkaan. Tuska oli kummallakin sama ja toinen toistamme halaten jaksoimme jaoimme sydäntä kouristavaa surua.
      Perhoset ovat jotenkin sadunomaisia. Lauantaina niitä kuvattuani jäin pitkäksi aikaa pelkästään katselemaan, miten hienoja otuksia ne ovat.

      Poista
  4. Ihanasti kukoistaa sinun kukkaset Valkoinen lilja on tosi kaunis Kyllähän nykypäivänä on maailma aivan sekaisiin, niin on muuttunut pahaksi että oikein peloittaa mitää kaikkea viellä tapahtuu. Mutta toivotan että pysyisi maanpäällä jonkullainen rauha :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on tosiaan sekaisin, osuvasti sanottu. Toivotaan, että järki voittaa ja rauha palaa.
      Pidän kovasti tuosta Sweet Surrenderista. On kukkinut pitkään ja kukat ovat todella kauniita.

      Poista
  5. Täällä myös yksi tunnetilojen herkkä aistia... Hyvän neuvon poikasi antoi, joskus tulee itsekin liiaksi tartuttua.. No pikkuasioihinkin. Vaikkakaan siis maailman tapahtumat eivät siis ole niitä pikkujuttuja. Tuntuu että median tarkoitus onkin nykyään järkyttää ja pelotella. Hyvät uutiset on pistetty sinne kymppi uutisten loppuun, jaa en kyllä tiiä onko niitäkään enää, ei oo tullu katottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina halunnut olla perillä maailman uutisista, mutta nyt on tullut sellainen aika, etten enää pidä kiirettä avata telkkua uutisille. On niin voimaton olokin. Onneksi on nämä puutarha-asiat, joihin voi upottaa mielensä ja kätensä.

      Poista
  6. Kauniita kuvia elokuun kukista, syrikkäkin olisi nin kaunis!
    Kyllä tämä elämä tänä päivänä vähän pelottava on, lapsenlapset ja heidän tulevaisuus on aina mielessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei vielä ole lapsenlapsia, mutta lastenkin puolesta surettaa. Toivotaan, että järki ja viisaus voittavat.

      Poista
  7. Syrikkä osaa houkutella perhosetkin esiin. Viime viikon lämpö oli kivempi kuin viikonlopun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä helteillä ei pahemmin mitään jaksa tehdä. Ihan pakko vähän laiskotella, mikä sinänsä on välillä ihan terveellistä.

      Poista
  8. Henkinen ilmapiiri on koventunut ja muutenkin vaihtunut ihan oudoksi. Nyt tulee tunne, että ihan mitä tahansa voi tapahtua ihan kenelle tahansa. Kukaan ei välitä enää muista ja eläimistä kaikkein vähiten. Mielessäni on usein kuva Sarah Palinista ampumassa susia helikopterista samoin kuin eräät kuvat Isisin tekosista. Kun tätä on maailmalla, se on rantautunut jo Suomeenkin. Nuo liikennejutut ovat tosi oudot, sillä Sveitsissä esim. auto ei saa ajaa suojatien yli, jos NÄKÄETÄISYYDELLÄ on tulossa mahdollinen suojatien yli kävelijä. Ja kuka tahansa saa tehdä ilmoituksen autoilijasta, joka ei pysähdy suojatien eteen.

    Onpa Sweet Suurender kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin olemme reissanneet paljon Keski-Euroopassa. Saksassa on Sveitsin tapaan suojatiekulttuuri on ihan eri tasolla, kuin meillä. Välillä ihmetytti, kun autot seisahtuivat tasan tarkkaan suojatien eteen, vaikka ylimenevät olivat vielä kaukana suojatiestä. Eikä punaisia päin autoilijoita ollut samaan tapaan kuin täällä. Ei kyllä myöskään punaisia päin kävelijöitä.
      Joskus vuosikausia sitten sitä saattoi tuntea olonsa turvalliseksi skandinaavina. Tämän hurjan globalisaation myötä kaikkea voi näköjään tapahtua ihan kaikkialla. Mitään lintukotoa ei enää ole missään.

      Poista
  9. Minäkin olen herkkä, ja olen jo alkanut välttämään uutisten lukemista ihan juuri sen takia etten alkaisi liiaksi myötäelää kaikkea. Nuo kaikki päänkatkomiset, pakolaiset ja lapsiin ja eläimiin kohdistuva julmuus on minulle liikaa. Poikasi antoikin hyvän neuvon, luonto (puutarhailu) antaa perspektiiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt, onko järkevää laittaa "päänsä pensaaseen" ja keskittyä omaan puutarhaansa, kasveihin ja luontoon. Se näyttää kuitenkin olevan mielenterveyden kannalta parempi vaihtoehto. Ihmisen sietokyvyllä on rajansa ja nyt sen täyttyminen näyttää olevan aika lähellä.

      Poista
  10. Ahdistavia uutisia riittää. Toisaalta uutiset ovat usein negatiivisia. Harvemmin uutisoidaan, että asiat ovat hyvin. Berliner Zeitungissa oli viimeisen sivun oikeassa alanurkassa pieni 'hyvä uutinen' kaikkien normaalien uutisten päätteeksi. Se voisi olla hyvä käytäntö muuallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, negatiiviset uutiset ovat usein paremmin myyviä ja ne tuodaan aina ensimmäisenä esille. Mikä estää esim. Yleä lisäämästä uutisiinsa myös positiivisia juttuja. Ihan varmasti niitä löytyy joka päivälle uusia ja uusia.

      Poista
  11. Muistelen lukeneeni jostain perhoskirjasta että syys-syrikkä olisi paras perhoskasvi.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!