maanantai 12. lokakuuta 2015

Blogini tarina

Syyshortensia Vanille Fraise

Sain Pirkolta elämää ja elämyksiä -blogista haasteen, jossa on tarkoitus kertoa oman blogin tarina eli miten blogini sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

Vanille fraise tämäkin

Ehdin jo kirjoittaa pitkät pätkät kaikenlaisia jorinoita, kunnes jostain kumman mielijohteesta lähdin katsomaan blogini alkutaipaleen postauksia. Kuukausikaupalla päivitin juttujani, eikä kukaan kommentoinut. Ensimmäisenä tuli vihdoin kannustavat kommentit omalta Lapselta ja kummitytöltäni, jolta olin saanut idean ja innostuksen aloittaa oman blogini.

Koko Vanille fraise -puskani

Vaikka olen moneen kertaan sanonut, että kirjoitan blogia lähinnä itselleni puutarhapäiväkirjaksi, en voi väittää, etteivätkö lukijoiden kommentit lämmittäisi mieltä. Niin se vain on, että ihminen tarvitsee toista ihmistä. 

Punahattu

Enpä olisi voinut kuvitellakaan, miten ihaniin ihmisiin olen saanut tutustua näiden runsaan neljän vuoden aikana. Joitakin olen tavannut henkilökohtaisesti, ja yhä olen suorastaan hämmästynyt noiden tapaamisten välittömyydestä ja siitä, kuinka he ovat heti tuntuneet vanhoilta tutuilta. Monia heistäkin, joita tapaan täällä virtuaalimaailmassa, ajattelen usein lämmöllä ja ilolla. Aivan kuin olisin heidätkin tuntenut vuosikausia. Kun joku blogi on pitkään hiljaa, sitä alkaa pohtimaan, ettei vaan mitään ikävää olisi sattunut. Ja sitten kun vihdoin taas tulee postauksia, rauhoittuu. 

Pinkki daalia

Koska olen aika monessa viime aikojen haasteissa kertonut blogini aloittamisesta, en lähde sitä sen enempää tässä ruotimaan. Tänään kuitenkin ymmärsin, että merkittävimmät taitekohdat koko blogin pitämisessä ovat ne ensimmäiset kommentit, jotka ovat tehneet oman blogin näkyväksi ja tarkoitukselliseksi ja kannustavat jatkamaan.

Jaloangervo

Oli sitten blogin kirjoittamisen alkuperäinen syy ja tarkoitus mikä tahansa, on kuitenkin aikamoinen kynnys ryhtyä julkaisemaan omia ajatuksia ja kuvia ihan kaikelle maailmalle. Jokainen blogi on omanlaisensa ja sellaisenaan ainutlaatuinen. Itse kullakin on varmasti mittarinsa, millaisia blogeja tykkää seurata. Toisissa on huikeita kuvia ja toiset taas saavat kerta toisensa jälkeen nauramaan oivalliselle ja kekseliäälle tarinalle. Jotkut ovat osanneet laatia hienon ulkoasun, kun taas joillekin tekniikka asettaa jatkuvasti isoja haasteita.

Kallionauhus

Yhteistä kaikille lienee innostus ja palo jakaa mukavia ja vähemmänkin mukavia asioita; tässä tapauksessa puutarha ja kasvit ovat kaiken keskiössä, kuitenkin tavalla, joka sallii kaikenlaisen elämän siinä ohessa. Imemme voimaa puutarhasta ja kasveista ja jaamme sitä toisillemme.

Oranssi daalia

Blogini tarkoitus toimia puutarhapäiväkirjana, on täyttänyt tavoitteensa. Siitä tuli paljon enemmän. Se avasi tien ihan uuteen puutarha-, kasvi- ja luontotietouteen, josta iloitsen tavattomasti.  

Syysleimu

Koska blogistani tuli paljon enemmän kuin vain puutarhapäiväkirja, kuuluu kiitos siitä kaikille lukijoille ja kommentoijille. Lähetän lämpimät kiitokseni ensimmäisille oikeille kommentoijilleni ja samalla haastan teidät kirjoittamaan oman "Blogini tarinan". Haaste ja kiitokseni lähtevät

4. Konnadonnalle Konnadonnan kotona ja puutarhassa -blogiin

Valkoinen daalia

Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.


3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.


4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.


5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.


Maurinmalva

43 kommenttia:

  1. Samoin miettein olen itsekin monesti pohtinut tätä bloggailua. Ihanaa puuhaa ja kuinka kiva onkaan saada lukea kanssabloggaajien lähettämiä kommentteja<3 Itse olen nyt vain törmännyt aika isoon ongelmaan. Blogin pito vaatisi näet toimivan kameran. Olen turhautunut omaan 11 v. vanhaan kameraani, joka ei enää jaksa toimia edes uusien akkujen voimalla. En kuitenkaan saa aikaiseksi alkaa edes vertailemaan ja katselemaan uusia kameroita, tekniikka niissä on niin hurjaa, enkä ymmärrä siitä puoliakaan. Halu oppia olisi kova, pitäisi varmaankin hakeutua ihan jollekin kurssille. Toisekseen pitäisi jostakin saada nipistettyä rahat kameraan. Ne eivät ole ihan halpoja ja kuitenkin haluaisin ostaa sellaisen, joka toimisi ainakin sen seuraavat kymmenen vuotta eteenpäin:) Täytyy varmaan kirjoittaa pukille ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat ovat minusta olennainen osa blogia, joten ymmärrän huolesi. Käyn jatkuvaa taistelua sen suhteen, mitä kuvia kehtaan esittää ja mitä en. Luultavasti minusta ei koskaan tule taitavaa kuvaajaa, koska en ole sinut tekniikan kanssa (en missään vekottimessa) ja lisäksi minulta puuttuu selvästikin visuaalinen näkemys. Joskus vain kuvan sisältö on tärkeämpää, kuin laatu ja niinpä olen yrittänyt madaltaa kynnystä.
      Jotkut saavat onnistuneita kuvia vaatimattomillakin laitteilla, joten ehkä se on pitkälti taidoista kiinni. Minun pääasiallinen kamerani on järkkäri, joka on harrastelijatavaraa, eikä siis kovin kalliskaan. Viime aikoina olen pähkäillyt, siirtyisinkö sittenkin johonkin minijärkkäriin, sillä painavien kameratarvikkeiden mukana rahtaaminen rajoittaa pakostikin kuvaamista. Esimerkiksi taannoiselle Lontoon reissulle en vain jaksanut ottaa järkkäriä mukaan ja kuvasin pikkukameralla, mikä jälkikäteen kuitenkin harmittaa. Ollessani syyskuussa luontokuvauskurssilla, sain tilaisuuden tutustua erään kurssilaisen Olympus OM-D E-M10 -minijärkkäriin ja se oli kyllä aika mukavan oloinen vekotin. Kevyt, pienikokoinen ja kuvat kuitenkin laadukkaita. Hinnaksi sille tulee noin 500 euroa + mahdolliset lisäputket. Paljon rahaa sekin, mutta ei kamerasta välttämättä kovin hurjasti.
      Mukavaa muuten, että tulit kommentoimaan. Näin löysin blogisi ja jään sinne vakiolukijaksi.

      Poista
  2. Olipa kiva lukea blogisi tarina. Kohtapuoliin tulee kaksi vuotta kun aloin kirjoittaa blogia. Pohdiskelin kauan aikaa, että osaanko pitää blogia. Mutta tässä sitä nyt mennään...... Kiva, kun liityit lukijakseni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja ajatuksia minulla oli blogin alkutaipaleella ja välillä tulee vieläkin sellainen tunne, että voisihan tässä hiukan kehittyäkin. Tämä vie niin tehokkaasti mukanaan ja korvaa mennen tullen muut somet.

      Poista
  3. Minä ihastuin aikoinaan kotoisaan tyyliisi kirjoittaa. Blogiasi on kiva lukea! Rapsuja Juusolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Kyllä tällaiset kommentit lämmittävät todella paljon. Ja nojatuolissa kuorsaava Juusokin hyrisee onnellisena saamistaan rapsutuksista.

      Poista
  4. Tykkään kovasti, kun blogissasi on kaksi minullekin läheistä asiaa: kissa ja puutarha :-)
    Ja tarinoit mukavasti, kaikenlaisista aiheista.
    Huomasin joskus, että kirjoitin aika eri tavalla silloin, kun kukaan ei vielä kommentoinut. Silloin se oli omia pohdintoja. Nykyään mietin, josko paasaan liikaakin. Kun työkseen kirjoittaa tietotekstiä, alkaa sitä kai jotenkin helposti "opettamaan" vapaallakin. Saisi olla vain puutarhapäiväkirjaa, sellaista rentoa, ja niitä pohdintoja taas enemmän, ne olen varmaan matkan varrella unohtanut.
    Kiva tämä haaste, kun se saa itse kunkin miettimään bloggaamisensa syitä ja tapoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Kissat ja puutarha ovat tuoneet minutkin sinun blogisi pariin. Mutta myös asiantuntijuus, jota sinulta löytyy. Minusta sinä et laisinkaan liikaa opeta. Useimmat varmasti tietävät taustasi ja ehkä jopa odottavat sinulta enemmän ammattilaisen otetta. Toisaalta nuo odotukset voivat olla myös rasite, sillä onhan blogin pitäminen selkeästi myös sinulle henkilökohtainen harrastus, kuten meille muillekin. Minusta blogissasi on sopiva annos ammattilaisuutta ripoteltuna siihen ihanaan puutarhahulluuteen, joka on meille niin tuttua ja joka poistaa kaikenlaisia raja-aitoja meidän puutarhabloggareiden välitä. Kissat ovat huikean hieno bonus ja aivan olennainen osa blogiasi.
      Kyllä minä ainakin löydän blogistasi puutarhapäiväkirjan ja rentoja pohdiskeluja. Nyt blogiasi on helpompi lukeakin, kun poistit kirjavan taustan. Se oli hieno, mutta välillä teksti hukkui liikaa taustaan. Huomaan, että blogeja, joiden tekstiä on vaikea lukea, tulee myös vähemmän luettua. Käytännölliset seikat menevät valitettavasti visuaalisten kikkojen edelle.

      Poista
  5. Kivaa lukea tämmöisiä tarinoita. Itse löysin blogisi keväällä, kun esiteltiin luetuinpia puutarhblogeja, ja mukavaa, kun niin usein kommentoit minunkin postauksiani. Vanhat kissat ja vanhat muorit jyrää! (hih)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentoinnin kautta löytyy usein tie uusiin blogeihin ja varmasti niin kävin sinunkin blogisi kohdalla. Yritän kommentoida aina, kun se on mahdollista. Kovin hyvin en osaa olla vähäsanainen, mutta joskus se on ainut tapa jättää jälki mahdollisimman moneen hienoon blogiin. Tosiaan, samanlainen parivaljakko täällä eli vanha kissa ja vanha muori.

      Poista
  6. Kiteytät ja kerrot hyvin bloggaamisesta ja sen ideasta! Tämä erilainen haaste on mukava. Ja tätä oli mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelaguu, toivottavasti joku heittää sinuakin tällä haasteella. Tai oikeastaan voin sen sinulle laittaa, sillä sääntöjen mukaan sekin on mahdollista. Otapa siis haaste vastaan.

      Poista
    2. No kiitos.. Nyt vähän nolottaa, kun oikeastaan en pyytänyt haastetta itselleni.. :) Kiitos kuitenkin. Jaoin vain niin samanlaisia ajatuksia kanssasi ja enpä osaisi niitä paremmin kirjoittaa tai kertoa..

      Poista
  7. Oi, olipas tämä ihana! Aika on vain kulunut nopeasti. En todellakaan ole väsynyt haasteisiin, kuten kysyit kommentoidessasi blogiani. Otan tämän ilolla vastaan!
    Kiitos itsellesi. Blogiasi on ilo lukea, vaikkei aina ehdi kommentoimaan tai ajan hermolla olemaan, joskus tulee sitten luettua useampi postaus kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mukavaa, kuin sitä olisikin päivät pitkät lueskella mielenkiintoisia blogeja ja lähettää niihin kommentteja, on sitä muutakin elämää. Ukkokulta on jo nyt vähän näreissään, kun istun iltaisin tablettia tuijottaen. No, tuleehan noita sukkiakin kyllä väsättyä.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos Milla! On jo täytynyt siirtyä ennen pakkasia kuvattujen käyttöön, kun nyt puutarhassa on jo kovin kuollutta.

      Poista
    2. Ja kiitos kommentista sinullekin. Löysin näin blogisi.

      Poista
  9. Joo, kyllä ne kommentit lämmittää. Sitten kun ei tule yhtään, niin miettii mikä meni pieleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea on välttää ajatusta, että nyt olen kirjoittanut jotain tyystin hölmöä, jos ei tule kommentteja. Toisaalta ymmärrän hyvin, ettei ihmiset mitenkään ehdi joka juttuun kommenttejaan laittaa, vaikka kuinka tahtoisi. Tietäähän sen itsestäänkin, kuinka hirveästi aikaa saa kulumaan tietokoneen ääressä ja kun sitä muutakin elämää pitäisi välillä elää. Ainakin Ukkokulta on sitä mieltä.

      Poista
  10. Kyllä minustakin kommentti on kiva. Itse monasti luen blokin läpi ja katson kuvat...jos on kiirettä niin kommentti jää. Mutta yhtään postausta ei mene sivusuun suosikki blokeistani..luen ne vaikka takakäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, sama juttu. Tokihan sitä haluaisi aina kommentoidakin, mutta ei millään ehdi. Kuvat ja tekstit käyn yleensä läpi. Pakollisten tietokonetaukojen jälkeen minäkin selaan blogeja pitkälle taaksepäin, jotta mitään mielenkiintoista ei menisi ohi. Tabletilla kommentointi on välillä rasittavaa, sillä ainakin minun tabletistani pitää joka kerran erikseen käydä vaihtamassa automaattinen sanasyöttö pois ja jollei sitä tee, on muistettava lukea omat kirjoitelmat ennen enterin painallusta. Kammottavia sanahirviöitä pääsee sittenkin välillä läpi.

      Poista
  11. Kiva postaus.
    Kommentit ovat huisin tärkeitä. Blogi on meikäläisen ainoa some, joten käyn kurkkimassa kommentteja niinkuin muut fasebookia. Aina tulee blogipäivitykset luettua, vaikka joka kerta ei tule kommentoitua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marliska, minä olen aika kevyellä otteella myös fb:ssa, koska sitä kautta tulee viestitettyä perheen nuorten kanssa. Tämä blogimaailma on kuitenkin jotain ihan muuta, sillä täällä ihmiset ovat sivistyneitä ja puhaltavat yhteen hiileen. Ei sitä mitenkään aina ehdi kommentoida, mutta toisten blogien lukeminen kyllä hoituu nykyisin ihan säännöllisesti.

      Poista
  12. Kiitos haasteesta:) Täytyy vastata tässä lähiaikoina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajan kanssa vastailet. Tässähän on pitkä talvi edessä.

      Poista
  13. Oli mukava lukea blogisi tarina, kurkkasin tuota vanhempaakin kirjoitusta samalla. Kyllä vaan kommentit ovat tämän blogimaailman suola ja sokeri, aivan ihanaa, että ihmiset viitsivät! Olen välillä miettinyt, että kyllä lukijoistaan täytyy tuntea vastuuta, vaikka välillä on hurjan kiireistä niin tekee mieli käydä huikkaamassa blogissa, että anteeksi vaan laiminlyöntini, palaan pian ystävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että ihmiset ymmärtävät, vaikkei ihan joka postaukseen kommentoikaan. Tosin itselläni on myös huono omatunto, jollen kommentoi tai vastaa näihin kommentteihin. Nämä ovat kuitenkin kovin tärkeitä tämän blogin pitämisen kannalta.

      Poista
  14. Olipa mukava lukea blogisi tarina.
    Kiitos sinulle kun olet monesti kannustanut minuakin kommenteillasi.
    Hyvää jatkoa blogillesi. ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Sylvi! Mukavaa, että jaksat olla lukijanani.

      Poista
  15. Kiitos tarinastasi! Blogiasi on mukava lukea! Tykkään aina jättää edes muutaman sanan kommentin käynnistäni. Tänä kesänä blogisteluni on hieman hiipunut kiireitteni vuoksi:/ Nämä haasteet ovat myös mukavaa vaihtelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että meillä bloggareilla on myös muuta elämää. Mukavaa olisi kommentoida ihan jokaiseen postaukseen, mutta ei se kyllä ole mahdollista.

      Poista
  16. Onpas lohduttavaa, että samankaltaisten asioiden kanssa olet paininut sinäkin blogiasi aloittaessa! Kirjoitat aina niin hyvin ja osuvasti, että sitä ei voi kuin suuresti ihailla!
    Ensimmäiset kommentit ja lukijat ovat varmasti kaikille tärkeitä ja mieluisia. Vaikka kuinka kirjoittaisi itselleen, niin kyllä se yhteisöllisyys täällä on tärkeää ja ihanaa!
    Kameraongelma on minullakin ja ajattelen vähän kuten Minna, en jaksaisi alkaa tutkimaan ja vertailemaan kaiken maailman vekottimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän monella näyttää olevan samanlaisia alkutaipaleen ongelmia, mutta onneksi ne eivät kovin hyvin välity blogeissa. Ja onneksi ihminen on oppivainen. Noiden kameroiden ja kuvauksen suhteen tuntuu, etten taida koskaan olla sinut niiden kanssa. Joskus se vaivaa enemmän, joskus vähemmän.

      Poista
  17. Kiitos, aivan huikean mielenkiintoinen haaste :)
    Kiva oli lukea blogisi alkutaipaleesta. Kylläpä on vuodet menneet nopeasti, samaan aikaan olemme aloittaneet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Karolina! Vastaat haasteeseen sitten, kun siihen on aikaa. Nythän sinulla on niin hurjasti tekemistä omassa elämässäsi.

      Poista
  18. Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Mukavaa, että olet tällä blogimatkalla mukanani.

      Poista
  19. Hei, blogissani on sinulle tunnustus:)

    VastaaPoista
  20. Olipa hieno ja kiva postaus, hyviä ajatuksia, kiitos, että olet olemassa ja kiitos myös blogistasi!

    VastaaPoista
  21. Mukavaa jutustelua! Vanilla fraise on huikean kaunis.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!