Kunhan olla möllötän

Viime yönä ja aamupäivän lunta on tullut ihan kunnolla. Kävin heittämässä Pojan kotiinsa ja ihmettelin, miten autoilijat uskalsivat paahtaa auraamattomalla ja pöllyävällä moottoritiellä satasta. Ohjenopeus oli pudotettu 80:een ja sekin tuntui ajoittain turhan suurelta. Etenkin liittymät olivat yhtä möhnää ja monin paikoin autoilijoiden matka olikin tyssännyt penkkaan.

Ukkokulta oli ehtinyt poissaollessani tehdä valtaosan lumitöistä, mutta ihan vain liikunnan vuoksi jäin vielä vähäksi aikaa kolaa työntelemään. Puutarhaan on ilmaantunut kaikenlaisia valkean muhkeita mörköjä. 

Puutarhaporttikin on saanut pitsisen lumikapan hartioilleen. 

Kävin tekemässä alapihatarkastuksen ja pudottamassa lumet pois kasvihuoneen katolta. Jänöjussit eivät ole jaksaneet lumessa kahlata. Ainakaan niiden jälkiä ei nyt ollut laisinkaan. Sen verran paljon tuota lunta nyt on, että polviin saakka upposin.

Illalla käytiin Juuson kanssa vessareissulla metsässä. Innostuin kuvaamaan lumen peittämiä pihavaloja ja siitäkös Juuso ei laisinkaan tykännyt. Naukui ja komenteli tuossa yläpihan nurkalla siihen malliin, että oli ihan pakko palata kissan kanssa takaisin sisälle.

Viikolle on tänne etelään luvattu jo muutaman asteen plussakelejä. Tokihan sitä kevättä tässä itse kukin hyvin malttamattomana odottelee, mutta vesikelit tammikuussa ei kovin paljon houkuttele. Minulle sopisi neljän viiden asteen pikkupakkanen, eikä enää yhtään lisää lunta. Josko nyt mentäisiin näillä lumilla helmikuun loppuun ja sitten voisi kevät alkaa tehdä lupauksiaan.

Jonkin sortin talvitymppääntyminen lienee iskenyt, sillä oikein mitään ei tahdo saada aikaan. Muistelen viime vuonna tähän aikaan olleeni jo kovasti siemenpusseja rapistelemassa, mutta nyt ajatus kylvöistä tuntuu kumman kaukaiselta. Voipi olla, että jonain aamuna ajatukset ovat muuttuneet ja sitten se onkin taas menoa. Sitä odotellessa siis jatketaan tätä möllötystä.