lauantai 5. maaliskuuta 2016

Huonekasvihaaste


Aliina Haapalehto -blogista haastoi ajat sitten kertomaan sisäkukista ja varsinkin, jos johonkin niistä liittyy jokin tarina. Haaste meinasi unohtua, mutta onneksi Cheri oli siihen tarttunut ja sai minunkin harmaat aivosoluni liikkeelle.

Minulla on varsin vähän viherkasveja. Suurin syy siihen lienee se, että kaikkien ikkunoiden alla on sähköpatterit hohkaamassa talvikauden kuumia henkäyksiään. Kukkaruukkujen pohjat ovat pakkaspäivinä kuin kekäleitä, eikä oikein mikään viherkasvi sellaisesta tykkää. Sähköpattereita ei ole hyvä peittää raskailla rakenteilla eikä verhoilla, joten mitään erityisiä kukkapöytiä tai -hyllyjä en ole lähtenyt virittelemään.


Takkahuoneen ikkunalla roikkuu amppelissaan meidän huushollin vanhin kasvi. Lehtikaktus, josta en osaa sanoa, onko se joulu-, pääsiäis- vaiko joku muu kaktus. Yleensä se kukkii marras-joulukuussa ja usein toistamiseen keväämmällä. Alkuperäinen kaktus tuli jo edellisestä kodista. Muutama vuosi sitten Juuso onnistui pudottamaan kesää terassilla viettäneen muhkean kaktuksen pusikkoon sillä seurauksella, että kaikki oksat katkesivat. Emokasvi heitti henkensä onnettomuudessa ja nykyinen on siis turmasta säilynyt jälkeläinen.


Pari vuotta sitten kaktusta kastellessani onnistuin katkaisemaan siitä pari oksaa, jotka elävät vaatimatonta eloaan omissa purkeissaan. Toinen on vasta nyt innostunut kasvattamaan kokoaan, toinen tuntuu edelleen jurovan.


Eräältä tuttavaltani sain muutama vuosi sitten "terveyskasvin" alkuja, jotka tunnistin aloeksi. Runsas vuosi sitten jaoin muhkeaksi kasvaneen kasvin kolmeen eri ruukkuun, joista yhden annoin hiljan viherkasveista innostuneelle pojalleni. 

   
Toinen amppelikasvi on posliinikukka. Myös sen olen saanut ystävältäni pienenä alkuna. Posliinikukka on ollut tavattoman hidaskasvuinen, enkä ole toistaiseksi saanut sitä kukkimaan. Ehkä minun pitää uhkailla sitä kompostiin joutumisella. Moisella keinolla oli aikanaan kukittava vaikutus edesmenneeseen kiinanruusuun.


Soihtuköynnös lienee poikasenpoikasenpoikanen anopilta saadusta kasvista. Pari vuotta sitten minulla oli isokokoinen ja ahkerasti kukkiva soihtuköynnös, mutta onnistuin saamaan sen henkiltä. Siinä olen erityisen taitava.

   
Altakasteluruukussa lattialla pönöttää suurikokoinen traakkipuu. Ystäväni luopui kaikista viherkasveistaan ja tarjosi jo silloin isokokoista traakkipuutaan minulle. Kasvi on ollut meillä viitisen vuotta ja kokoa sille on tullut melkeinpä toinen mokoma. Se ei välttämättä ole kasveista kauneimpia, mutta pidän sen helppoudesta ja sinnikkyydestä. Leveisiin lehtiin tuppaa kertymään pölyä ja lehtien kärjet ruskistuvat helposti. Altakasteluruukussa se näyttää viihtyvän erinomaisesti. Ostin pyörillä varustetun alustan ruukulle, jolloin painavan kasvin siirtäminen esimerkiksi siivotessa on helppoa.



Joulun alla ostin halpiskaupasta hiukan kurjanoloisen huonekuusen. Kun halvalla sain. Se onkin alkanut pörhistymään kuin kiittääkseen minua pelastuksestaan. Sen sijoituspaikka on kukkapylvään päällä hiukan sisemmällä huoneessa, jossa se saa kuitenkin osakseen suoraa luonnonvaloa. 

   
Edellisessä kodissa minulla oli runsaasti monenlaisia viherkasveja, isoja ja pieniä. Kodin olosuhteet olivat otollisemmat läpi vuoden ja ehkä minulla oli silloin enemmän innostusta touhuta huonekasvien kanssa. Nykyisin tarmo suuntautuu enemmän pihan kasvillisuuteen ja etenkin kevättalvella kaikki valoisat paikat on varattu taimikasvatukselle. En erityisemmin pidä väliaikaisratkaisuista, joten siksikin on hyvä, ettei ole kovin paljon viherkasveja vaatimassa omia osuuksiaan vähäisistä valopaikoista. 


Oikeille kukille ei ole korvaajaa, mutta hiukan olen antanut myöden tekokukille sopivassa paikassa. Ovathan nämä nykyiset tekokukat ihan jotain muuta, kuin 70-80-lukujen kovamuovihärpäkkeet. Makuuhuoneen lipaston päälle ostin pari vuotta sitten silkkipioneja antamaan väriä ja piristämään sisustusta. Näistä on helppo putsata pölyt suihkulla ja taas ne kukkivat kauniisti.


Samoin olohuoneen nurkkaan sijoitetun vanhan Singerin päällä on muutama silkkinen lilja maljakossaan. Paikka ei sovellu oikein leikkokukillekaan, viherkasveista puhumattakaan.

  
Pentikin ystävämyynnissä oli vihreitä tekopioneja edullisesti. Alkuun pidin niitä keittiön ikkunalla, mutta pari päivää sitten kiikutin nämä pionit pikkuvessaan. Siellä ne piristävät mukavasti keväänvihreiden pyyhkeiden ja samansävyisen maton seurana. Meidän vessan hämäryydessä mikään oikea kasvi ei pitkään eläisi.  

Haaste on kiertänyt blogeissa jonkun verran, mutta kevään edistymistä odotellessa saattaisi vielä olla aikaa paneutua kodin huonekasveihin. Niinpä heitän haasteen eteenpäin Kivipellon Sailalle ja Kaupunkilaistytölle.  
 

26 kommenttia:

  1. Kiitos Between mukavasta haasteesta!

    Talvinen sisäilma asettaa tosiaan melkoisia vaatimuksia sisäkukille. Suihkuttelu ei aina riitä ja nuo pyörälliset alustat ovat oivallisia. Niillä minäkin kuljetaan kukat pesuhuoneeseen suihkuun ja siivousta helpottavat. Silkkikukat ovat hankalissa paikoissa toimiva ratkaisu! Tykkään kovin vanhoista lehtikaktuksista, vaikka meilläkin ne joskus ovat joutuneet kokemaan kovia. Monenlaisia viherkasveja Sinulla kasvaa ja totta on, että ulkokasvit ovat jotenkin lähempänä tarhurin sydäntä.

    Oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila!
      Lehtikaktukset ovat itse asiassa todella kiitollisia kasveja. Ellei niitä joku kissa pudottele terassilta maahan.

      Poista
  2. Wau, sinullahan on oikein sisäpuutarha. Itse olen luopunut, tai oikeastaan sisäkasvit ovat luopuneet minusta, kun he ovat jääneet heitteille puutarhailukauden alettua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hilkulla on hyvinvointi näiden minunkin kasvieni kanssa. Piha pyörii mielessä läpi vuoden, eikä oikein ole intoa viherkasveihin.

      Poista
  3. Mukavastihan sullon sisäkasvia. Mun nykyyset sisäkukat saa laskia yhyrenkären sormilla. Ennevanahaa, ku ei ollu viälä minkäälaasta puutarhaa, oli tahti toisellaane, n.60 sisäkukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon minullakin ennen oli viherkasveja, mutta ei sentään tuollaista määrää.

      Poista
  4. Minullakin kulki pitkään mukana juuri samanvärinen pääsiäiskaktus, sen talvinen kukinta oli suuri ilo. Annoin sen kuitenkin pois tilanpuutteen vuoksi. Ystävälläni traakkipuu innostui kukkimaan ja tuoksu on kuulemma pyörryttävä, kukat piti leikata pois. Posliinikukka on suloinen kukkiessaan, sellainen kukoisti lapsuudenkodissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Posliinikukasta minullekin tulee lapsuus mieleen. Äidillä oli aikanaan sellainen ja se kukki todella ahkerasti.
      Olisipa muuten jännä saada traakkipuu kukkimaan. Hajusta huolimatta.

      Poista
  5. Mukavaa oli tutustua huonekasveihisi! Nykyajan tekokukat muistuttavat kyllä erehdyttävästi oikeita. Toisinaan pitää ihan käsin tunnustella, että kummasta on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tämän päivän tekokuvat ovat aivan jotain muuta, kuin aikoinaan. Silloin ne tehtiin kovamuovista ja jo kaukaa näki, etteivät olleet aitoja.

      Poista
  6. Sinulta löytyy kaikenlaisia viherkasveja. Minun kasvit on mummilla hoidossa, muuten pikku puutarhurini tuhoaisi ne. Tekokukat ovat nykyään todella aidon näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Juuso vainosi pentuna joitakin kukkia, mutta nykyisin sitä ei huonekasvit kiinnosta.

      Poista
  7. Minulla on tuollainen "terveyskasvi" elikkäs aloe myös. Aivan älyttömän hyvä, kun joskus tulee pikku palovammoja! Lehti veitsellä poikki ja halki ja luonnon geelityyny palovamman päälle. Edistää toipumista paremmin kuin mikään muu tuntemani aine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noita käyttöohjeita sain kasvin mukana, mutta enää ole vähään aikaan muistanut käyttää. Hyvä, että muistutit.

      Poista
  8. Kivoja kasveja sulla,ihan hieno kokoelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilaa olisi enemmälle, mutta nämä riittävät haasteellisiin ikkunaolosuhteisiin.

      Poista
  9. Oletpa saanut huonekuusesi menestymään hyvin. Se kun on tunnetusti haasteellinen kasvatettava etenkin keskuslämmitystaloissa. Posliinikukka on minullakin ja sain sen jopa kukkimaan monena vuonna kunnes se sai vuosi sitten villakilpikirvasaastunnan kultasiilikaktuksesta, eli tutummin anopinjakkarasta, jonka toin ulkomailta. Olin varma, että posliinikukka oli mennyttä kalua. Mutta torjunta-ainekäsittelyn, mullan vaihdon ja saastuneimpien versojen leikkauksen jälkeen, se onneksi tiukan tarkkailun alla jatkaa yhä eloaan. Olen huomannut, että posliinikukka vaatii kukkiakseen todella paljon aurinkoa ja jos se on talvella liian lämpimässä se kehittää pitkiä honteloita versoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Posliinikukka on niin valoisassa paikassa, kuin se tässä talossa on mahdollista. Ilmeisesti se ei riitä. Harmi, sillä kukat olisivat tosi hienot ja hyvältä tuoksuvat.
      Itse asiassa en ole tehnyt huonekuuselle yhtään mitään. Nyt mietin, voisiko sen viedä kesällä pihalle? Ehkä ei ihan paahteiselle paikalle sentään.

      Poista
  10. Löytyyhän sinulta huonekasveja :)
    Olen huomannut saman ilmiön, että on kiinnostunut joko huonekasveista tai puutarhanhoidosta. Nuorempana opiskelijakämpässä oli niin paljon huonekasveja, että poikakaverini isä sanoi kämppämme muistuttavan enemmän kukkakauppaa. Kun puutarhahoito tuli kuvioihin, niin huonekasvien määrä väheni merkittävästi.

    VastaaPoista
  11. Kauniita kasveja sinulta löytyy, nuo silkkikukatkin! Kiitos kun muistutit tuosta soihtuköynnöksestä, joskus opiskeluaikanani minulla sellainen oli, mutta sitten onnistuin sen tappamaan. Nyt voisinkin metsästää sellaisen uudestaan.

    VastaaPoista
  12. Niin ja kiva kun vastasit haasteeseen =)

    VastaaPoista
  13. Sinulla on varsin paljon viherkasveja, verrattuna minun tämänhetkisiin viherkasveihin. Minulla ei ole yhtään. Anopinkieletkin osaan kuollettaa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!