sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Älä osta pilalle hemmoteltua taimea


Törmäsin netissä erikoistutkija Taina Pennasen haastatteluun (Metsäradio 21.10.2015), joka käsitteli lähinnä puiden ja erityisesti kuusen taimien kasvatusta ja istutusta. Juttu on mielenkiintoinen ja mielestäni osin pätee varmasti myös muihin kasveihin. Omaan puutarhaan istutetun taimen kuolemalle tulee yleensä etsittyä syytä omista toimenpiteistä, mutta syy voi olla myös muualla. 

Tässä tuo juttu lyhennettynä ja ilman kuvia.

Älä osta pilalle hemmoteltua taimea


Suomessa istutetaan sata miljoonaa kuusen tainta vuodessa. Niistä arvellaan kuolevan jopa parikymmentä prosenttia. Joskus syy taimien huonoon alkumenestykseen voi olla huonokuntoisessa juuristossa. 

Ihmeitä ei taimen kasvatuksessa vaadita, siihen riittää muutama maalaisjärkinen lasten kasvatuksestakin tuttu periaate. Tietä ei saisi tasoittaa liikaa, ja olosuhteiden pitäisi muistuttaa oikeaa maailmaa taimitarhassakin. 

Pilalle hemmoteltu puu ei panosta juuriin

 

Kuusen taimia kasvatetaan tehokkaissa taimitarhoissa. Osa tarhoista keskittyy laadukkaaseen taimien tuotantoon ja hyödyntää uudet tutkimustulokset kehitystyössään, mutta vaihtelua taimien laadussa saattaa kuitenkin olla.

Erikoistutkija Taina Pennasen tutkimuksista on selvinnyt, että ravinteita ei saisi olla liikaa tarjolla. Lisäksi ne pitäisi saada samassa muodossa, jossa ne saadaan metsässäkin. Jos ravinteet saadaan liian vaivattomasti, ei puu panosta juurien kasvatukseen, koska tarhassa siitä ei ole hyötyä. 

Karuun ympäristöön pitäisi sopeutua pikku hiljaa

 

Normaalisti kasvit pysyvät koko loppuelämänsä siinä, missä siemen on sattunut itämään. Sen sijaan tarhassa kasvanut taimi siirretään luonnon vastaisesti lopulliseen kasvupaikkaansa ja istutetaan maahan koneellisesti. 

Jos juuret ovat pienet, ei niillä selätetä eteen tulevia vaikeuksia. Taimi voi jäädä osittain maan päälle, tai kuivuus voi yllättää. Varsinkin alkukesän pitkä kuivuuskausi koituu monen pienen puun kohtaloksi. 

Paikallaan pysyville kasveille ei ole kehittynyt strategioita vastata nopeasti muuttuviin olosuhteisiin.

Ilman kumppaneita ei kovassa paikassa selviä

 

Menestymisen ehtona karussa metsässä on myös kumppaneiden löytyminen. Niitä ovat sienijuuret. 

Normaalisti metsänpohjassa kiemurtelee valtava sienirihmasto, joka elää symbioosissa puun kanssa.

Puun ohuimpien juurien ympärille kietoutuvat symbionttiset juuristosienet eli mykorritsasienet hajottavat ravinteita maahan pudonneista ja hajonneista neulasista ja oksista ja luovuttavat niitä isäntäpuulleen. 

 

Kukin sienilaji on erikoistunut hajottamiseen omalla tavallaan, jolloin ravinteet saadaan tehokkaaseen käyttöön kaikkialta metsämaasta. 

Puu puolestaan luovuttaa sienelle yhteyttämisessä syntyneitä sokereita. Mutta jos tarhassa ravinteita on liikaa tai ne ovat liian helpossa muodossa, puu ei jaa sokereita, vaan käyttää ne kaikki omaan kasvuunsa. Se ei panosta sienijuurten kasvattamiseen, koska tarhassa tämä on tarpeetonta. Karussa metsässä sienijuuret ovat kuitenkin elinehto. 

Tulevaisuudessa sienirihmaston syntyä juuriin voidaan auttaa keinotekoisesti. Kehitteillä on kasvatusliuos, ymppi, jota taimitarhat voisivat lisätä juuriin ja varmistaa symbioosin syntyä.
Mutta sienirihmastojen saamiseksi on luonnollisempikin keino, ymppien valmistusta ei tarvitse odotella. Sieni-itiöitä leijjuu kaikkialla, ja jos taimen annetaan kasvaa riittävän hitaasti riittävän niukalla ravinteiden saannilla, sienirihmastot kasvavat puiden juuriin kuin itsestään.

Myrkytetty taimi ei kehitä torjuntakeinoja

 

Tarhoilla taimia käsitellään myös tuholaistorjunta-aineilla. Mutta metsässä taimi on uuden ongelman edessä, kun tuholaisistakin pitäisi selvitä itse. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksissa on havaittu, että myrkytetty taimi ei kehitä omia torjuntakeinojaan yhtä paljon kuin luonnontaimi. Sellainen maistuu myyrille paremmin, ja on helppo kohde myös hyönteisille.

Katse juuriin, ei näkyvään versoon

 

Vaikka kuusentaimesta näkyy tarhalla vain maanpäällinen osa, voi juuresta tehdä päätelmiä. Jos taimen nostaa ilmaan, juuripaakku ei saa hajota käsiin. Tiheä juuristo pitää paakun kasassa, kiinteänä. 

Myös paksu tyvi kertoo kehittyneestä juuristosta. Sen sijaan pitkä ja hontelo maanpäällinen verso sekä käsiin mureneva juuripaakku ovat huonoin yhdistelmä. 

Taimien alkutaivalta helpottaa myös nopea istutus hakkuiden jälkeen. Sienirihmastot säilyvät maaperässä jonkin aikaa ilman isäntäpuitaan, jolloin uudet taimet pystyvät liittoutumaan niiden kanssa. 

19 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen juttu, kiitos jutun jakamisesta! Havainnot pätevät soveltuvin osin varmasti myös muihin kasveihin.
    Mietin eilen perennojen kasvattamista siemenistä verrattuna siihen, että perenna tiputtaa syksyllä siemenet maahan ja ne itävät itsekseen. Miten paljon sinnikkäämpiä itse itäneet pienet taimet ovat verrattuna sisällä kasvatettuihin ja sieltä puutarhaan siirrettyihin taimiin. Pitäisi kokeilla enemmän siementen kylvämistä suoraan kasvupaikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttu tuntui jotenkin niin järkevältä ja onhan Pennanen tosiaan asiaa ihan tutkinutkin. Pitäisi varmaan laajentaa maahan kylvämistä. Ihan vaikka kokeilumielessä.

      Poista
  2. Mielenkiintoista - ja järkeenkäypää.

    VastaaPoista
  3. Jopa olikin asiaa ja mielenkiintoista! Kiitos kun jaoit! Tuota samaa olenkin joskus miettinyt kun olen ajatellut perennoita esikasvattaa, ehkä tosiaan suorakylvö syksyllä olisi kuitenkin parempi, luonnon rytmin mukainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sekin, että kylvää ne siemenet syksyllä ulos purkkeihin, voisi olla kasvien kannalta hyvä vaihtoehto keväisen sisäkasvatuksen sijasta. Ainakin se helpottaisi ikkunalautojen purkkitulvaa.

      Poista
  4. Mielenkiintoista ja täyttä asiaa. Minä jatkan kuusiaitaamme joka vuosi muutamalla kuusenalulla jotka kitken kukkapenkeistä pois. Viime keväänä osa kuivui, mutta kukkapenkeissä riittää taimia. Tämä osin juuri siksi että taimet ovat kasvaneet oman tontin olosuhteissa ja menestyisivät paremmin. Tekstin innoittamana taidan jatkossa vielä jokaisen istutetun kuusentaimen juurelle palan kuusimetsän maa-ainesta. Jospa hyvät sienet siirtyisivät mukana.
    Ja puut ostan aina mieluiten pieninä piiskoina, sopeutuvat paremmin uusiin olosuhteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet siis vaistomaisesti toiminut ihan oikein. Ainahan se ei ole mahdollista, mutta on hyvä tietää, ettei syy taimen kuolemaan ole välttämättä itsessä.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen juttu todellakin ja ihan järkeen käypää. Kiitos, että jaoit tekstin meillekin, jotka eivät olisi siihen muuten törmänneetkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahingossa juttuun törmäsin, mutta sen verran mielenkiintoinen se on, että päätin jakaa.

      Poista
  6. Näinhän asia on ja siksi usein luonnostaan paikalle kylväytyneet ja paikan olosuhteisiin sopeutuneet taimet menestyvät taimistotaimia paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puut ovat ostettuina sen verran kalliita, että kannattaa varmasti tutkia taimien alkuperää. Se kai on yksi tuon jutun pointti.

      Poista
  7. Varmasti voi hyvin soveltaa myös perennojen ja muiden kasvien kasvatukseen. Taitaapi soveltua myös lasten kasvatukseen. Sikäli ettei kannata vanhempien tehdä kaikkia asioita lastensa eteen.
    Tuon sienirihmaston tärkeyden huomasin, kun istutin hevoskastanjan siemeniä eri paikkoihin. Uudessa lavakauluksessani ne eivät etäneet niinkuin maassa. Lavakauluksessa oli ostomultaa eikä varmasti yhtään sienirihmastoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pätee varmasti myös ihmistaimiin. Omalta kohdalta se asia on jo poissa päiväjärjestyksestä.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen ja pitää varmasti paikkaansa kiitos tämä oli hyvä kirjoitus:)

    VastaaPoista
  9. Varmasti totta nuo sanat. Edellisestä postauksesta: vähän apeaksi vetää tämä sää, vaikka yleensä olen joka sään ihminen. Haluaisi jo pihalle!

    VastaaPoista
  10. Mulle yksi vanha puutarhuri neuvoi kesäkukkien lannoituksesta että taimia kannattaa pitää hiukan nälässä. Silloin ne juurtuvat maahan parhaiten. Eli ihan sama juttu kuin puiden kanssa. Jos taimet on kyllästetty keinolannotteilla ne eivät ikäänkuin "halua" alkaa tehdä itse töitä juurilla maasta. Kuulostaa ihan järkeenkäyvältä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!