Helteiset päivät Berliinissä: 1. päivä

Brandenburger Tor

Upea viiden päivän loma Berliinissä on ohi ja pää täynnä hienoja kokemuksia ja muistoja. Lähtiessä tarkistin sääennusteet ja lämmintä oli luvassa. Yllätys oli kuitenkin, että mittari kipusi reippaasti yli +30 asteen ollen parhaimmillaan - tai pahimmillaan - +38 astetta. Jalat olivat kovilla ja vesipullo toisensa perään tyhjeni. 

"Kotiasema" metrolinja U6:n varrella

Meillä oli erinomainen hotelli keskeisellä paikalla, hyvien liikenneyhteyksien varrella. Myös ilmastointia osaan arvostaa, sillä nukkuminen olisi ollut yhtä tuskaa, koska lämpötila ei öisinkään painunut alle +25 asteen.

Maailmankello Alexanderplatzilla

Olin reissussa Pojan kanssa, mutta hänellä oli omaa ohjelmaa likimain täyspäiväisesti. Saavuttuamme kaupunkiin kirjauduimme hotelliin ja lähdimme heti liikenteeseen. 

Ostimme jo lentoasemalta ABC-vyöhykkeillä (metro, kaupunkijuna, ratikat, bussit) kelpaavan viikkolipun (37,20 €), jolla matkustaminen sujui kitkatta. Lippu leimataan ensimmäisen kerran johonkin liikennevälineeseen mentäessä ja sen jälkeen saa ajella rajattomasti lipun kelpoisuusvyöhykkeiden alueilla. Ja kyllä minä ajelinkin. Lipuntarkastajia on liikenteessä usein ja minunkin lippuni tarkastettiin kahteen kertaan. Liputta ajamisesta seuraa sakko.

Metron eli Ubahnin sisäänkäynti Alexanderplatzilla

1. päivä: 

Friedrichstrasse - Alexanderplatz - Zoologischer Garten - Schloss Charlottenburg - Bismarckstrasse - Fehrnsehturm

Poika ajoi kanssani metrolla Alexanderplatzille ja antoi tärkeimmät vinkit julkisilla liikkumiseen lähtien sen jälkeen omille teilleen. Hetken pyörin outona vieraassa paikassa, kunnes löysin bussilinja 100:n lähtöpysäkin ja suunnistin yksikseni kohti uusia seikkailuja.

Charlottenburgin linna

Minkäs sitä puutarhahörhö karvoistaan pääsee - edes Berliinissä - ja heti ensimmäisenä päivänä suuntasin töppöseni kohti Charlottenburgin linnaa ja sen puutarhaa. 

Linna sai alkunsa 1695, jolloin Spree-joen rannalle rakennettiin vaaliruhtinas Fredrik III:n puoliso Sophia Charlottelle pieni huvimaja, joka puolestaan laajeni 1788 mennessä erääksi Euroopan upeimmista linnoista

Linna vaurioitui sodassa pahasti ja se jouduttiin restauroimaan sekä sisältä että ulkoa. Parhaillaankin osa linnasta on remontissa, joten sisätiloja pääsi kiertämään vain osittain. Kierros kyllä kannatti, sillä monien makuukamarien seinät on tapetoitu upein silkkitapetein ja samaa kuosia on käytetty myös verhoissa ja istuinten päällisissä. 

Hopeaa ja posliinia pääsee ihastelemaan vitriini toisensa perään. Maalauksia oli tietenkin seinät täynnä, eikä seinien koristelussa oltu kultauksia säästelty.

500 metriä pitkän rakennuksen takana aukeaa suuri barokkipuisto suihkulähteineen ja säännöllisine istutuksineen.

Tutkin istutuksiin käytettyjä kasveja ja sieltä löytyi runsaasti meillekin tuttuja kasveja, joita käytämme lähinnä kesäkukkina. Luultavasti osa niistä on Berliinin ilmastossa perennoja. Hämähäkkikukkaa, kruunuvuokkoa, monenlaisia samettikukkia, pelargoneja, kosmoskukkaa, malvikkia, astereita. Istutusalueet on rajattu täsmällisesti leikatulla puksipuulla. Toisinaan myös marjakuusta on käytetty leikattuna aidanteena.

"Kiehkurat" on muodostettu eri väristä hiekkaa tai pikemminkin soraa käyttämällä ja rajaamalla kiviaines leikatulla puksipuulla.

Siellä täällä oli joko maassa tai ruukuissa kasvavia, muotoon leikattuja puita. Kuvan ruskeasävyinen puu ei suinkaan ole kuiva, vaan neulasten väri oli todellakin hieman rusehtava.

Mausoleumi

Charlottenburgin linnan puistossa on kolme muuta rakennusta: Belvedere vuodelta 1788, kuningatar Luisen mausoleumi (1815) ja paviljonki. 

Mausoleumiin on haudattu kuningatar Luise, hänen puolisonsa ja heidän poikansa keisari Vilhelm I sekä tämän puoliso Augusta. 

Kierrettyäni sekä linnan että puutarhan, olin aivan naatti. Helle paahtoi täysillä, rakot jaloissa kivistivät ja jano raastoi kurkkua. Myös lyhyeksi jääneet yöunet varhaisen lennon vuoksi verottivat voimia. Aloin hissukseen ymmärtää, miksi niin moni turisti oli vuokrannut kaupunki- ja puistokierroksiaan varten polkupyörän. Minne tahansa tässä kaupungissa meneekin, aina on matkaa. Varsinkin puistoissa ja puutarhoissa mittakaava on valtava, eikä niistä löydy metroasemia tai ratikkapysäkkejä kulkijan matkaa helpottamaan. 

Harmittelin, ettei käytössäni ollut askelmittaria, sillä nähtävyydet oli viitoitettu ja usein niissä oli myös kuljettavan matkan pituus, joka usein oli enemmänkin satoja kuin kymmeniä metrejä. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka monta kilometriä mittariin päivittäin olisi kertynyt.

Spree-joki, vanha kansallisgalleria ja takana televisiotorni

Koska en ollut ajatellut nenääni pidemmälle, olin tepastellut sandaaleissani ilman sukkia. Oli siis palattava hotelliin laastaroimaan varpaita ja tietenkin myös suihkuun ja vaihtamaan vaatteita.

Siegessäule eli voitonpylväs

Illalla oli treffit Pojan kanssa ja lähdimme yhdessä kaupungille. Hyppäsimme eräällä Sbahn-asemalla pois junasta katsomaan Siegessäulea (1873). 69 metriä korkea maamerkki näkyy toki moneen paikkaan, mutta rakennusten, nosturien ja muiden esteiden vuoksi sitä on hieman vaikea kuvata. Pylvään huipulla on yli kahdeksan metrinen kullattu voiton jumalatar, Viktoria.

Pimeän jo laskeuduttua ajoimme takaisin Alexanderplatzille ja 365 metrin korkuiseen televisiotorniin eli Fernsehturmiin. Matka 203 metrin korkeudessa sijaitsevaan ravintolaan ja kahvilaan kesti hissillä 40 sekuntia. Sieltä oli huikeat näkymät ympäri kaupunkia.

Nähtävää Berliinissä on niin huikean paljon, ettei yksi reissu millään riitä edes pienen osan katsomiseen. Ei myöskään yksi postaus yhden reissun kokemusten jakamiseen. Niinpä jatkoa on tulossa...