Lunta luvattiin ja sitä myös saatiin

Aamunäkymä keittiön ikkunasta - Marjakuusi taipuu aina tykkylumen alla.

Koko alkuviikon media rummutti eteläänkin saapuvan sankkoja lumisateita. Sääennusteet ovat nykyisin aika tarkkoja ja usein paikkansapitäviä. Silti iltapäivälehtien kissankorkuiset otsikkorevittelyt ovat usein niin voimakkaasti liioiteltuja, ettei niihin enää tahdo uskoa. Tällä kertaa ennusteet toteutuivat kirjaimellisesti. Kävin vielä ennen puolta yötä kurkkaamassa keittiön ikkunasta ja silloin maassa oli kevyen puuterimainen kerros lunta ja taivaalta leijaili hissukseen hiutaleita. Tuuli oli kyllä aika kova ja jo iltapäivällä puunlehdet lentelivät ilmassa vähintäänkin vaakasuorassa, ellei jopa alhaalta ylös.

Harvoin syreenit ovat näin notkollaan

Torstaiaamu valkeni aivan erilaisissa olosuhteissa, kuin lukuisina aiempina aamuina. Taivaanrannalla nousevan auringon sijasta maailma oli harmaana ja kaikki puut ja pensaat tykkylumesta raskaina. Kahvit ja aamupuurot jäi saamatta, sillä sähkö oli pitkään poissa ja palauttuaankin se pätki kaiken aikaa.

Ensimmäisenä oli pakko lähteä pihamaalle lumitöihin. Aura oli aamuyöstä heittänyt portille massiiviset lumivallit, joten ei toivettakaan, että pihasta pääsisi pois ennen kunnon kolausurakkaa. Olopihan puolellakin kulkeminen kostean painavassa lumessa oli lähinnä kahlaamista. 

Lumikolat ja -lapiot olivat tietenkin vielä kellarissa ja sieltä ne piti kaivaa otsalampun valossa, kun kerran sähköä ei ollut. Lumityöt eivät kuulu suosikkipuuhiini, mutta kyllä minä ne nurkumatta hoidan. Jälleen yksi pientaloasumiseen liittyvä hyötyliikunnan muoto, jossa saa venytellä lihaksiaan ja nostaa lumipuntteja ihan ilmaiseksi. Vetisen ja runsaan lumimassan kolaaminen ei ole niitä kevyimpiä ja nopeimpia pihatöitä. Onpa vaan ihana olo sitten jälkikäteen suihkunraikkaana katsella aukaistuja ja siistittyjä pihaväyliä.

Tuuli tai painava lumi tahi molemmat yhdessä olivat taas kaataneet kärhötuen kallelleen. Pari kuukautta se on nyt suorassa pysynytkin, joten ehdin jo unohtaa tämänkin ongelman. Jokin aika sitten päädyin siihen, että junttaan tuen kunnolla maahan vasta keväällä. Annan alppikärhön kukkia ja sen jälkeen leikkaan sen matalaksi saadakseni tuen irti kunnollista kiinnittämistä varten. Vaan eipä tuota voi jättää kevääseen. Maa ei ole vielä jäässä ja tuki saattaa kallistua kerran jos toisenkin ennen maan jäätymistä. Kallistuessaan ja keikkuessaan se heiluttaa ja pahimmassa tapauksessa vahingoittaa kärhön juuria. Niinpä aion käydä rautakaupassa ostamassa riittävän pitkiä pätkiä harjaterästä, jotka kiinnitän ainakin väliaikaisesti nippusiteillä köynnöstukeen ja toisaalta tungen harjateräkset niin syvälle maahan, kuin vaan saan menemään.

Epäilen vahvasti tämän lumen pysyvyyttä. Pari kunnon sadekuuroa ja lumi on tiessään. Näillä leveysasteilla plussakelejä, vesisateita ja harmautta on usein jouluun saakka ja talvi tulee vasta tammikuussa, jos sittenkään. 

Omenapuissa, kriikunoissa ja syreeneissä on vielä runsaasti lehtiä. Samoin monissa pensaissa lehdet ovat yhä tallella ja lumikärhökin näkyy työhuoneen ikkunasta katsoen ihan vihreänä. Haravoimiset jäi kesken ja Ukkokullan valkosipulitkin ovat edelleen istuttamatta.

Ajattelin ottaa ainakin nämä ensimmäiset lumipäivät ikäänkuin loman kannalta ja unohdan puutarhan tykkänään - paitsi kärhötuki on hoidettava kuntoon ennen maan jäätymistä. Suurin osa syystöistä on jo tehty ja sen, mikä jää tekemättä, ehtii keväälläkin. 

   
Ajakaa liikenteessä varovasti ja muistakaa laittaa heijastimet näkyviin. 
Niin ja ne kellot täytyy taas viikonvaihteessa siirtää tunnin taaksepäin.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

PS. Blogger takkuili, eikä meinannut millään tallentaa. Jos postauksessa on omituisuuksia, ne saa kevyin mielin laittaa bloggerin syyksi.