Laukkojen kukkiessa puutarhuri leikkaa ja kanttaa

Allium karataviense - Pallolaukka

  
Laukat aloittivat kukintansa jo ennen kuin tulppaanit lopettivat. Kun istuttaa erilaisia laukkoja, kukintaa riittää pitkälle kesään. Pallerolaukat kukkivat usein vielä elokuussa. Syksyn viimeisiin sipuliostoksiin kuului herätepussukka pallolaukkaa. Ennen en ole tällaista istuttanut, joten olihan sitä kokeiltava.

Pitkään pallolaukassa oli vain isokokoiset lehdet mullan pinnalla. Sitten niiden keskelle ilmestyi pieni pallo, joka kasvoi ja pullistui, mutta vartta siihen ei näyttänyt tulevan laisinkaan. Mielenkiinnolla seurasin, millainen kukka nupusta pullahtaa aikanaan.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallomainen, vähän vaisu valko-lila kukka siitä sitten kehkeytyi. Varsikin kasvoi, mutta ei kovin korkeaksi. Ehkä korkeus on maksimissaan 20 cm. Toistaiseksi lehdet eivät ole kellastuneet samoin, kuin monilla muilla laukoilla. Sekin hetki varmaan vielä tulee, mutta nyt lehdet kehystävät nätisti lyhyeen varteen suhteessa aika isoa pallokukkaa.

Allium aflatunense 'Purple Sensation'

  
Purple Sensationista on tullut vakioistutettava. Niitä istutan joka syksy ja vanhojen kera laukkoja alkaa olla jo mukavasti monessa paikassa. Hiukan laukkojen keltaiset lehdet häiritsevät, sillä ainakin tänä vuonna niillä on ollut kokoa sen verran, etteivät ihan lyhyeen kasvustoon kätkeydy.

Valkoisiakin laukkoja olen viime vuosina istuttanut, mutta jostain syystä ne eivät ainakaan lisäänny. Päinvastoin. Tuntuu, että yksi tai kaksi nousee riippumatta siitä, montako on istuttanut. Sinilaukkaa, viinilaukkaa ja pallerolaukkaakin olen istuttanut. Pallerolaukka kukkii myöhemmin. Sini- ja viinilaukasta ei ole näkynyt mitään, ainakaan vielä. Lehtolaukka on nupulla ja niissä on jo väriä näkyvissä.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Laukka se on ruohosipulikin. Sitä kylvän sekä mausteeksi että koristeeksi. Ruohosipuli on nätti kukkapenkissäkin, esimerkiksi reunakasvina. Pysyy hyvin tuetta pystyssä ja väittipä joku sen toimivan myös jonkinlaisena karkoitteena. Hyönteisiä se ei karkoita, vaan tuntuu olevan niiden parissa varsin suosittu.

Pinus mugo - Vuorimänty

Jos kukkivat kuuset tänä keväänä, niin kukkivat männytkin. Erehdyin yhtenä päivänä ravistamaan rinteessä kasvavaa isoa vuorimäntypuskaa ja aikamoinen keltainen pöllähdys sieltä lähti. Ohjeiden mukaan typistän joka vuosi vuosikasvua juhannukseen mennessä. Tai en typistänyt alkuvuosina ja sen vuoksi osa vuorimännyistämme kasvoi rumiksi venkuloiksi. Pahimmat vänkyrät ovat jo päässeet oksasilppurin nieluun. Muiden osalta olen ryhdistäytynyt muistamalla vuosittaisen leikkauksen.

Vuosikasvain on helppo joko typistää saksilla tai napsaista osan niistä kokonaan pois. Vanhin vuorimäntymme on korkea ja leveä, joten sen hoitamiseen tarvitsin tikkaat. Tuulisena päivänä välillä vähän huimasi keikkua saksien kanssa korkeuksissa. Jouduin toki myös ryömimään vuorimännyn sisuksissa ja niinpä urakan jälkeen suihku oli tarpeen. Viisaampaa olisi ollut pukeutua pitkähihaiseen. Koska en näköjään ole kovin viisas, sain hinkata tovin pihkaa pois käsivarsistani.

Kesäkuun alussa kerroin kanttaavani alapihan istutusalueet. Rinteen alaosan kanttausta en ollut ehtinyt vielä tänä kesänä hoitaa laisinkaan. Samoin Hortensiapenkin kanttauksesta osa oli vielä huoltamatta. Mitään kiirettä näiden kanssa ei ole, sillä säännöllisen kanttauksen johdosta noissa kohdissa nurmikko ei ollut päässyt mitenkään erityisen pahasti valloilleen. Vielä on pari paikkaa läpikäymättä ja seuraava kanttausten huolto onkin vuorossa vasta loppukesästä.

Nautin suunnattomasti arkipäivistä, jolloin saan rauhassa ja hiljaisuudessa touhuta puutarhassa. Tuuli humisee, linnut laulavat ja kaukaa kuuluu liikenteen humina. Kesästä huolimatta alueen lapset ilmaantuvat pallokentälle pelaamaan ja leikkipaikalle keinumaan vasta myöhään iltapäivällä. Vain satunnainen koiran ulkoiluttaja kulkee toisinaan puistikossa ja postiauto pysähtelee laatikkoryhmien äärelle. 

Uppoudun täysin ajatuksiini ja kulloiseenkin tehtävään, enkä paljon ympäristöäni havainnoi. Tässä yhtenä päivänä tuntui kuitenkin, kuin joku tuijottaisi. Mitään outoa ääntä ei mistään kuulunut, mutta katseen työstä nostettuani kohtasin adoptiokissa Mamin tuijotuksen. Joko sitä kiinnosti kovasti, mitä teen. Tai sitten se pohti, uskaltaako moisen naisen ohitse turvallisesti kulkea. Juttelin Mamille rauhallisesti ja lopulta se kulki ohitseni jalkojani hipaisten poistuen ilmeisesti lempipaikalleen, tuijien taakse auringonpaisteeseen.

Muutaman kerran Mami on jo käynyt meillä sisällä. Varovaisesti se sipsuttaa avoimesta ovesta sisään, juttelee kovasti jotain tärkeää ja tekee kodissamme tarkastuskierroksen. Ensimmäisten kierrosten jälkeen se kipitti nopeasti ulos ja hävisi sen sileän tien. Nyt se jo jää terassille nuolemaan itseään. Taidamme saada Mamista mukavan kaverin. Mitään syötävää emme sille anna, jotta se ymmärtää mennä omaan kotiinsa. Siellä sitä kuitenkin kaivataan.

Kylläpä aika kulkee hurjaa vauhtia. Pian on juhannus ja keskikesä. Sitä odotetaan, mutta ei suinkaan kiirehditä.