Leuto joulukuu

Lonicera 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama 2.12.20

Joulukuu näyttää jatkavan syksyn leutoa tyyliä. Lämpömittari keikkuu enimmäkseen muutaman plusasteen puolella painuen lähinnä joinain öinä heikosti miinukselle. Onneksi ei ole ollut kovin paljon sateita, vaikka pilvisinä päivinä kosteus onkin käsinkosketeltavaa.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Alapihan nurmikko vihertää kuin kesällä konsanaan. Ei sentään kasva ja vaadi leikkaamista. Enpä kyllä leikkaisikaan, kun vähemmän tulee pihalla nyt kuljettua. Valoisa aika on lyhyt ja silloinkin arjen toimet vaativat puoleensa. Jonkun kerran olen suunnitellut meneväni huoltamaan kanttauksia, mutta toistaiseksi en ole ehtinyt. Jos sää- ja lämpötila jatkuvat joulun jälkeen yhtä leutoina, voisin hyvinkin taas pureutua puutarhapuuhiin. Parempi katsoa ulos, kuin kalenteriin.

Sedum Herbstfreude - Komeamaksaruoho

Nurmikon lisäksi puutarhassa vihertää moni muukin asia. Peittokurjenpolvet ovat ainakin kaukaa katsottuna kohtuullisen vihreitä. Keijunkukka Hansin lehdistö näyttää hyvin pirteältä ja komeamaksaruohokin on kasvattanut pikkuisia alkuja mullan pinnalle. Valkotäpläimikkä vihertää myös, unikoista puhumattakaan. Tällaisina lumettomina aikoina runsaasti levinnyt pikkutalvio on ihan hauskan näköinen.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Harjaneilikat kasvattavat uusia lehtiruusukkeita pitkin syksyä, kuten myös sormustinkukat. Harmaakäenkukallakin on muhkea pöheikkö valmiina työntämään kukkavarret kohti korkeuksia kevään tullen.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

 
Monen puutarhaihmisen lailla tarkoitukseni on ollut kylvää siemeniä ulos luonnollista kylmäkäsittelyä varten. Johonkin se aika hurahtaa, kun en pääse hyviä aikomuksia pidemmälle. Ehkä kylvöt jäävät tammikuulle tai sitten unohtuvat kokonaan.

Pihatöiden vähennyttyä on hyötyliikunta toteutettava muilla keinoin. Ukkokullan kanssa kierretään järviä ja metsälenkkejä. Yksikseni tepastelen asioille kylän keskustaan. Kaupassa tai postissa käydessä on vain muistettava huomioida, ettei selkäreppuun loputtomasti mahdu tavaraa. Muutaman kilometrin matkan kyllä jaksaa painavammankin taakan kantaa, mutta kun yleensä reissussa on aina kamerakin mukana, on askelluksessa ajateltava myös mukavuusseikkoja.

Vakituisen reitin varrelle osuu vanha lato, jonka kuntoa olen seurannut vuosia mielenkiinnolla. Ladon sijaintialueella tehtiin meidän alueemme kaltainen tieremontti, joka valmistui loppusyksystä. Jännäsin, kuinka käy ladolle. Jyrätäänkö se kenties matalaksi? Siellä se edelleen jököttää, joskin hetki hetkeltä ilmastoidummassa olomuodossa. Jos tarkasti katsoo, huomaa ladossa olevan järvinäköalan. Ymmärtääkseni ladon kohdalle on kaavoitettu pari omakotitonttia. Koittaako ladon kohtaloksi ajan hammas vaiko tonttikauppa?

Luntakin meidän pihalla on tämänkin joulukuun aikana nähty.  Joulukuun ensimmäinen perjantaiaamu valkeni ensin räntäsateella, joka aika pian muuttui lumeksi. Puutarha oli kokonaisen päivän ajan valkean lumen kauniisti peittämä. Pikkupuutarhan jouluruusun lukuisat nuput maastoutuivat lumipeitteeseen, joka ei sentään ollut ollenkaan raskasta. Hyvä niin, etteivät puiden ja pensaiden hennot oksat katkenneet.

Lauantaina siirryttiin taas reilusti plussan puolelle ja sopivan harmaaseen tihkusateeseen. Ei harmittanut, sillä vuokrasimme viikonlopuksi höyrypesurin, jolla putsasimme saunan ja pesuhuoneen. Tai Ukkokulta uurasti höyrypesurin kanssa ja minä huolehdin muonituksesta. Tuli siinä ohessa muutakin kokattua, mutta se olkoon toisen jutun aihe.

PS. Kirjoitin tämän postauksen maanantaina. Tiistaina lämpötila olikin sitten asteen verran pakkasella. Saas nähdä, millainen sää on keskiviikkona. Lapset saavat jännittää, kurkkiiko tontut ikkunoiden takana. Aikuisten osana on pohtia, pitääkö auton ikkunat aamulla rapsuttaa jäästä.