torstai 23. syyskuuta 2021

Rypälesato talteen

Samettikukat, taustalla pensasmustikka
 
Auringonpaiste houkuttelee puutarhaihmisen pihalle syyshommiin. Niitä töitä totisesti riittäisi vaikka kokonaiselle komppanialle. Syksy on silkkaa siivoamista, kun purkit ja purnukat on tyhjennettävä ja kuskattava talvisäilöön. On istutettavaa, siirrettävää, leikattavaa, kitkettävää, kantattavaa. Loputon lista, joka onneksi kyllä lyhenee. Joko tekemällä tai jonnekin tulevaisuuteen siirtämällä. Tietääkö joku verkkokauppaa, josta voisi tilata itselleen lisätunteja? Tai peräti kokonaisia päiviä? Ottaisin mielelläni tuleviin viikkoihin kuhunkin vaikkapa yhden ylimääräisen lauantaipäivän.

Viinirypäle Zilga

Viikonloppuna ryhdyin viininkorjuuseen. Rypäleet alkoivat olla jo kypsiä. Mustarastaat ovat ilmestyneet pihapiiriin. Toistaiseksi ne ovat napostelleet aronioita ja ampuneet sitten ylilennoillaan sinimustia läiskiään terassin lattialle. Jokunen tintti on rapistellut myös pergolan valokatteessa. Vielä eivät ole siirtyneet rypäleruokintaan, mutta pelkäsin senkin olevan pian edessä. Oli siis ajankohtaista aloittaa rypäleiden korjuu.

Siirsin korkeat A-tikkaat pergolaan, laitoin korin roikkumaan tikkaisiin s-koukulla. Sakset hyppysiin ja nainen korkeuksiin. Pergolan puolelta oli helppo napsia rypäletertut koriin. Osa köynnöksestä kiemurtelee pergolan ulkopuolella. Sieltä rypäleiden korjaaminen olikin hieman hankalampaa, kun tikkaille ei meinannut löytyä riittävän tasaista pystytyspaikkaa. Onnistuin kuitenkin ja sain sadon korjattua.

Pergolan katossa lilluessaan rypälesato näytti toki mukavan runsaalta, mutta silti yllätyin niiden runsaudesta. 10 litran ämpäri täyttyi nopeasti, joten loput laitoin vatiin.

Zilga on makea, joskin melko pienikokoinen. Jokaisessa rypäleessa on tietenkin kivi sisällä. Syödessä kivi on helppo sylkäistä suustaan, mutta hillon tai marmeladin valmistuksessa jokainen rypäle olisi pitänyt käsin tyhjentää kivistä. Siihen en ryhtynyt. Paljon meni aikaa jo siihenkin, kun irrotin rypäleet tertuista.

Netistä löysin Patalintu-blogin, jossa on hyvä rypälesiirapin/-mehun ohje. Jätin pari litraa terttuja naposteltavaksi sellaisenaan. Lopuista valmistin rypälesiirappia. Aika hyvää.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja


Keikkuessani tikkailla rypälesatoa korjaamassa, Ukkokulta haketti aiemmin leikatut syreeninoksat. Saatuani rypälesiirapit valmiiksi, kävin vielä kiertämässä kameran kanssa puutarhassa. Ruusupenkin syysmyrkkyliljat ovat avautuneet. Löysin myös muissa paikoissa mullasta esille ponnahtaneita myrkkyliljoja.

Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Talon seinustalla kasvaa säleikkövilliviini, jonka leikkaan joka syksy alas. Parempi olisi kaivaa koko villiviini pois ja istuttaa se johonkin järkevämpään paikkaan. Joku outo aivoitus sai minut aikanaan villiviinin talon L-nurkkaukseen istuttamaan. Kaunishan se siinä on, mutta säleikkövilliviininä kaipaa ainakin alkuun tukemista. Kesän mittaan köynnös kasvaa metritolkulla ja rehevöityy peittäen osan olohuoneen ikkunasta. Siinä yksi syy, miksi leikkaan villiviinin alas syksyllä, jotta se aloittaa kasvunsa kokonaan alusta taas keväälllä.

 
Jonkun kerran olen ottanut kyseisestä villiviinistä oksia maljakkoon. Osaan on tullut juuret jo maljakossa, osan olen laittanut ruukkumultaan ja siihenkin ovat juurtuneet. Kuvassa syreenin oksille kiipeävä villiviini on yksi tällainen maljakossa juurensa kasvattanut yksilö. Myös naapurin puoleiseen tukimuuriin olen istuttanut yhden poikasen jatkamaan elämäänsä.

Kesällä annoin kylässä käyneelle ystävälle pari ruukkuun siirrettyä villiviinin tainta. Olivat kasvaneet jo pitkiksi hujopeiksi, eikä minulla ollut ideaa niiden istutuspaikaksi. Ystävän pihalla ne pääsivät uuden elämän alkuun.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera


Kunta istutti alueemme katu- ja kunnallistekniikan remontin yhteydessä muodostuneelle puistoalueelle, aitamme läheisyyteen kolme mongolianvaahteraa syksyllä 2018. Yksi vaahteroista on edelleen kitukasvuinen, mutta sinnittelee sentään pienellä elämänliekillä. Kaksi muuta sen sijaan ovat ilmeisesti vihdoin kotiutuneet ja päättäneet ryhtyä kasvuun. 

Kuvan etualalla oleva hukkuu kaikessa punaisuudessaan taustan aidalla köynnöstelevään villiviiniini. Vasemmanpuoleinen mongolianvaahtera ei aivan yhtä punaisena liekehdi, mutta upea syysväri on siinäkin. Ajatuksissani kiitän ja kumarran kunnan puutarhuria joka kerran näitä hienoja pikkupuita katsoessani. Käyn muutaman kerran kesässä kitkemässä puiden tyveltä suurimmat rikat ja leikkaan nurmikon niiden ympäriltä. Näistä on iloa niin meille kuin muillekin vuosiksi eteenpäin.

Koristeomenapuu Musta Rudolf yläpihalta kuvattuna.

Jos ovat hienoja puistoalueen mongolianvaahterat, on kyllä upea myös ikioma Musta Rudolfini. Istutin sen kesällä 2017. Pikkupuu ei vielä ole kovin korkea, mutta leveyttä sille on tullut sivuille sojottavine oksineen. Siksi sitä on vaikea kuvata lähietäisyydeltä. En myöskään haluaisi joka kuvaan taustalle meidän puuvajaa tai puiston vastakkaisen puolen naapurin pihamökkejä. Musta Rudolfin lehdet ovat juuri noin punaiset läpi kasvukauden, joten sen leiskuvaa ulkomuotoa ei tarvitse syksyyn saakka odottaa. 

Musta Rudolfin kasvukorkeus on 3-6 m. Yhä paremmin pääsen sitä yläpihaltakin tulevina vuosina ihailemaan.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Lapissa kuulemma ruska on hienoimmillaan. Löytyy sitä onneksi ihan omaltakin pihalta. Siitä pitävät aidan imukärhivilliviinit huolen.

Antoisia syyspäiviä  kaikille!


26 kommenttia:

  1. Ihanan leiskuvia värejä! Ekan kuvan pensasmustikka-samettikukka -yhdistelmä on huippu. Saisipa tuon värisen villapaidan.
    Todella kaunista siellä, vähän joka puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavana tyttönä kudot itsellesi villapaidan kuvan kasvien väreissä. Värit lämmittävät jo ajatuksenakin. Olisi varmasti upea villapaita.

      Poista
  2. Upeita värejä. Ei jää epäselväksi ruskavärit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska antaa nyt parastaan. Onneksi myös täällä etelässä.

      Poista
  3. Minäkin ihailen puutarhasi ruskavärejä ja jaan ilosi kunnan istuttamista mongolianvaahteroista, saat niistä tulevina vuosina paljon ihastelin aihetta, kun kokoa tulee vielä lisää. Mistähän minä kävisin hakemassa villiviiniä juurtumaan? Tuo olisi näppärä tapa tehdä uusia taimia.
    Sait kyllä hienon rypälesadon, kerätessä saa olla tarkkana, ettei lennä tikkailta.
    Nyt alkoi jälleen tehdä mieli tuota Mustaa Rudolfia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen helposti säleikkövilliviini juurtuu. Olisiko jollain tutullasi sitä puutarhassaan. Muutaman tuoreemmman latvuksen tai oksan leikkaaminen ei isossa köynnöksessa näy missään.
      Suosittelen lämpimästi Musta Rudolfia. Se on hieno puu niin väreiltään kuin lehtien muodoltaankin. Kesäkuun kukinta tietenkin kruunaa nautinnon.

      Poista
  4. Onpa sielläkin kauniita syksyn värejä! Piha on kuin tulessa punaisine ja oranssisine lehtineen.
    Täällä kova tuuli varisutti mm. pihlajien lehdet tiehensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun verran väriä vielä puutarhasta ja lähistön luonnosta löytyy, mutta eilinen tuuli sateineen verotti ruskaa melkoisesti.

      Poista
  5. Onpa kerrassaan upeita ruskan värejä kuvissa ja hieno rypälesato.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin punaiset sävyt näyttävät olevan tänä syksynä vallalla.
      Zilgan rypäleet ovat aika pieniä, mutta makeita.

      Poista
  6. Voi mahtavuutta! Rypälesato on hieno! Ja kauniita ruskakuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna tuli muutama rypäle. Nyt ihan kunnon sato. Maiskis!
      Vesisade ja tuuli vei osan ruskaväreistä, mutta vielä sitä on jäljellä.

      Poista
  7. Omia rypäleitä omasta puutarhasta! Täällä taitaisivat muuttua jäärypäleiksi ilman kunon kasvihuonetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netin mukaan Zilga menestyy I-IV(V)-vyöhykkeillä ilman kasvihuonetta. Olisi kiva kuulla, miten sen kanssa on pärjätty noilla ylimmillä alueilla. En kyllä muutama vuosi sitten olisi uskonut omasta pihasta rypälesatoa korjaavani.

      Poista
  8. Komea rypälesato ja kaunista etelän ruskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rypälesadosta tuli tosiaan runsas. Ruskaa on vielä hienosti jäljellä, vaikka viikolla tuuli ja sade sitä jonkin verran verotti.

      Poista
  9. Wau mikä määrä rypäleitä! Minusta se on jotenkin harvineinen kasvi kotipuutarhassa,kun ei ole lapsuudessa siihen törmännyt. Muistan hämmästyneeni, kun törmäsin ensimmäisen kerran tuohon kasviin. Näköjään siitä hyvässä hoidossa saa vaikka kuinka paljon satoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rypäle on kohtalaisen uusi kasvi meidänkin puutarhassamme. Lapsuudessa ei voinut kuvitellakaan, että rypäle joskus antaisi satoa omassa pihassa. Itse asiassa en tiedä, onko nämä nykyiset Suomen oloissa pärjäävät rypäleet miten pitkän kehityksen tulos.
      Zilga pärjää mainiosti vähälläkin hoidolla. Muitakin lajikkeita taitaa olla.

      Poista
  10. Aivan upeasti olet saanut rypäleitä ja kun ovat makeita vielä, sen parempi. Olen jotenkin itse kuvitellut, että kotikasvatetut rypäleet ovat kitkeriä, mutta mitä ilmeisemmin näin ei ole. Tai riippuu lajikkeesta. Syksy on kyllä kiireistä aikaa. Paljon olisi tehtävää, mutta hitaasti edistyy. Muutaman kukkapurkin tänään tyhjensin ja kolme kokonaista kanervaa istutkin :)
    Mutta pikkuhiljaa...
    Kauniita syyspäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zilga ei vissiin ole kaikkein makein meillä kasvatettavista rypäleistä. Kitkerä se ei ole ollenkaan.
      Syystyöt ehtii hyvin tehdä hitaammallakin tahdilla. Nyt on luvattu aurinkoista ja aika lämmintäkin. Nautihan sinäkin kauniista syyspäivistä!

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Nautiskelin pitkään katsellessani näitä upean punaisia ruskakuviasi. Toivoin omalle mongolianvaahteralleni juuri tuollaista leiskuvan punaista ruskaväriä, mutta hänpä ei ole ollut asiasta samaa mieltä kanssani. Liekö enää lehtiäkään jäljellä, ainakaan ikkunasta ei erotu muuta kuin paljaat rungot. Kunhan nuo kunnan mongolianvaahterat kasvavat suuremmiksi, ne eivät enää huku villiviiniaitaasi, vaikka yhtä punaisina leiskuisivatkin. Samoin 'Musta Rudolf' tulee olemaan oikea katseenvangitsija jo muutaman vuoden päästä.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mongolianvaahteran ruskaväriin vaikuttaa myös sijainti? Kävin hetki sitten ihastelemassa noita "meidän" mongolianvaahteroita. Pienempi liekehtii punaisena, isompi enemmän oranssinkeltaisena. On ne vaan hienon värisiä. Istutin tuurenpihlajat syysruskan vuoksi. Toistaiseksi kumpikaan ei ole innostunut leiskumaan, mutta ehkä myöhemmin, kun saavat enemmän kokoa ja näköä. Mongolianvaahteroiden, tuurenpihlajan ja Musta Rudolfin yhteinen syysnäytelmä tulee vielä olemaan katselemisen arvoista.
      Sunnuntai tuli ja meni, eletään jo maanantain alkuiltaa. Mukavaa syyskuun loppua sinulle!

      Poista
    2. Varmaan vaikuttaa sijaintikin mutta ehkä perimä taitaa olla tässä minun yksilössäni se määräävä tekijä. Parin sadan metrin päässä leikkipuistossa mongolianvaahterat leiskuvat komeasti punaisina. Sanovat, että aurinkoisessa ja vähän kuivanpuoleisessa paikassa mongolianvaahtera saisi komeimman ruskavärin ja sellaisen paikan omalle yksilölleni sitten valitsinkin. Ei auttanut. Taidanpa kehitellä sen tilalle jotain muuta.
      Tuurenpihlajasi saavat varmasti vanhemmiten oikein komean ruskavärin. Nyt ehkä vielä totuttelevat puutarhasi olosuhteisiin.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!