Puutarhakierroksen aarteita

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin' - Kevätkurjenmiekka Oikearinteessä

Käsillä on ne ajat, jolloin puutarhakierroksia on tehtävä ahkerasti. Runsas lumi, etenkin alapihalle johtavilla portailla, asettaa ylimääräisiä kulkuesteitä. Lämpenevä sää pehmentää hangen pintaa siten, että saapas uppoaa lumeen keveästi. Edelliset kierrokset tein lauantaina ja tiistaina. Torstain kierros jännittikin siinä mielessä, onko piippoja lisää näkyvissä. Olihan niitä.

Irikset Ruusupenkissä

Muutamat lumiesteet eivät minua pidätelleet, vaan ne ylittäen menin alapihalle. Nopeasti vilkaisten näytti edelleen varsin lumiselta, mutta sitten edellisen kierroksen olivat sulapaikat lisääntyneet ja laajentuneet. Kohopenkkien etu näkyy siinäkin, että niistä lumi sulaa muita alueita nopeammin.

Ruusupenkissä pensaiden oksat ovat kaikki nousseet lumen ja jään ikeestä. Vielä ei ole aika pensaiden leikkuulle. Pensaiden alustat ovat jo paikoin paljaat, mutta niissä en nähnyt piipon piippoja. Sen sijaan penkin tuijapäädyssä kevätkurjenmiekat kurkkivat mullasta. Äkkipäätä en vain muista, onko kyseessä Harmonyt vai Purple Hillit. Tai joku muu kenties. Istutuskartta on kyllä päivitetty. Ei vain juuri nyt tässä läppärin läheisyydessä.

Kurgaanin kevätkurjenmiekat

Kurgaaniin istutin syksyllä useampaa sorttia kevätkurjenmiekkoja. Kurgaanin toisella laidalla kasvaa jo ennestään Katharine Hodgkiniä. Kentän puolelle istutin lisää Katharineja kuin myös Katharine Goldia.

Kuten kuvasta näkyy, jänikset ovat kakkineet tähänkin paikkaan. Kuvaamisen jälkeen laitoin piippojen päälle oksia ristiin rastiin. Pääsiäisenä on tarkoitus laittaa lisää verkkoa tai harsoa. Kiirastorstain kauppareissulla ei matalampaa verkkoa rautakaupoista löytynyt, joten täytynee siirtyä harsoihin. Pakko kai miettiä, missä vaiheessa lopetan piippojen suojaamisen. Kaikkialle ei vaan voi verkkoja ja harsoja virittää. Taidan keskittyä suihkimaan TricoGardenia ja valkosipuliuutetta piipoille. 

Iso rusakko seikkailee puutarhassani ahkerasti. Aamuisin se tapaa istua keittiön ikkunan alla miettimässä, mihin suuntaan lähtisi.

Eranthis cilicica - Vapaapenkki

 
Jostain syystä en saa talventähtiä menestymään puutarhassani. Tuppaavat katoamaan. Istutuksen jälkeisenä keväänä niitä nousee 10, seuraavana viisi ja sitten yksi tai ei yhtään. Viime syksynä istutin talventähtiä alapihan Vapaapenkkiin ja yläpihan Bermudaan. Jälkimmäinen paikka on vielä tukevasti jääkannen alla. Sen sijaan Vapaapenkistä nousee pari talventähteä. Ainakin yhden sipulin routa on nostanut ylös. Tai sitten mustarastaat ovat käyneet tonkimassa. Sitä ne harrastavat ahkerasti. Enemmän kuitenkin kuivissa lehdissä ja hakkeessa, kuin mullassa.

Eranthis cilicica -Talventähti valkeakuulaan alla

Kiirastorstain +11 auringonpaisteisessa lämmössä piippoja on noussut yhä enemmän. Valkeakuulaan alla asustavista talventähdistä kaksi ensimmäistä on ryhtynyt avaamaan nuppuaan.

Lumikello - Allaspenkki

Olopihan Allaspenkissä huomasin oitis yhden ainokaisen lumikellon. Siitä on useampi vuosi, kun olen lumikelloja tuohon paikkaan istuttanut. Yksi nousee sinnikkäästi tänäkin keväänä. Näyttää, että lisääkin olisi tulossa.

Keväisen piippojahdin aikaan olisi hyvä tehdä yhteenveto paikoista, jotka sulavat ensimmäisinä. Paikoista, joissa piipoilla ylipäätään on sopivat olosuhteet. Näin olen ajatellut ja luvannut ennenkin, mutta aina se yhteenveto on jäänyt tekemättä. Saisinkohan sellaisen tulevaksi syksyksi tehtyä?

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus  - Pionipenkki

Viime lauantaina ehdin jo hihkua, että nyt löytyi pystykiurunkannuksia. Olivatkin kesäpikkusydämen punertavia versoja. Niitä kasvaa tuossa penkissä yllin kyllin. En sitten tutkinut paikkaa laajemmin. Uudella kierroksella syynäsin paikkoja tarkemmin. Aika nopeasti löysin pystykiurunkannus Beth Evansin piippoja. Tässä ne nousevat aina ensimmäisenä. 

Olen tykästynyt Beth Evansiin niin vahvasti, että olen istuttanut sitä muuallekin. Eri paikoissa se nousee eri aikoihin. Näin kukintaakin riittää pidemmäksi aikaa.

Piipot Marjapenkki

Marjapensaiden väliin istutettuja piippoja löysin jo viime viikolla. Nyt niitä on noussut lisää. Sekä krookuksia että tulppuja. Tässä vaiheessa en vielä arvuuttele, mikä on mitäkin.

Esikko Huvituksen alla

Esikkoja on Huvitus-omenan alla useampi. Sain niitä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta toissa kesänä. Tämä herännyt yksilö kukkii muistaakseni valkoisena.

Helleborus - Jouluruusu Syreenipenkissä

Viime kesä ei ollut jouluruusujeni kannalta paras mahdollinen. Kukkivat turhan vähän. Pääasia kuitenkin, että ovat elossa. Pihani vanhin jouluruusu Syreenipenkissä pukkaa nuppuja. Muutama lämmin päivä, niin nuput nousevat ja avautuvat kukkimaan. Tässä jouluruusussa lehdet ovat selvinneet talvesta melko hyvin. Vasenrinteen jouluruusun lehdet ovat kauttaaltaan ruskeina. Toivottavasti se on edelleen elossa ja kasvattaa runsaasti uusia lehtiä.

Unikot

Unikot, nuo puutarhan kevätvirkut. Vielä menee tovi siihen, kun nämä kukkivat. Hyvää kannattaa ja jaksaa odottaa.

Raparperi

Lauantaina tässä kohdassa oli 10-15 senttiä lunta kauttaaltaan. Ajattelinkin raparperien olevan lähtövalmiina siellä lumen alla. Olin oikeassa. Muutamassa päivässä musta multa punapipoineen on tullut esiin.

Persilja

Persiljat näyttävät selvinneen hyvin talvesta. Tietenkin on mahdollista, että vihrät ovatkin pakastettuja yrttejä. Kiirastorstain kierros viittaa kyllä siihen, että hyvin ovat persiljat talvehtineet.

Ahomansikka

Ahomansikka kuuluu kevätvirkkuihin. Kiva katsella sen optimistia ja hennonvihreinä hitaasti avoimiksi leviäviä lehtiä.

Magnolia stellata 'Susan' - Magnolia

Tarhamagnolian istutin keväällä 2022 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. En päässyt sen vaaleanpunaisilla kukilla liiemmin hehkuttamaan. Blogiystävän neuvoa myötäillen siirsin magnolian viime kesänä alapihan Kaivoruusupenkkiin. Siellä saattaisi olla hivenen Pikkupuutarhan paikkaa suojaisammat olosuhteet aralle magnolialle. 

Ainakin talvehtiminen on onnistunut hyvin päätellen useista pörröisistä silmuista. Toivon näkeväni edes yhden kukan, mutta jaksan kyllä odottaa. Tärkeintä, että kasvi on elossa ja jatkaa kasvuaan.

Sinne tänne keikahdelleet kevätsäät eivät ole liiemmin houkutelleet ulos. Kävelylenkit ovat jääneet turhan vähiin. Milloin liukkauden, milloin jonkun muun syyn vuoksi. Kummasti kevään eteneminen, plussa-asteet mittarissa ja viimeistään auringonpaiste saa kiskomaan vaatteet päälle ja siirtymään ulos.

Kiirastorstain iltana kiersin pihamaalla naputtelemassa varjoisempien alueiden jäätiköitä pienemmiksi. Isoimmat lohkareet nakkasin lumesta vapautuneille multa-alueille. Pääsinpä jo osan eteläpuolen käytävistä haravoimaankin. 

Kevään ensimmäinen leppäkerttu pe 29.3.2024

 
Pitkäperjantaina jatkoin kevään edistämistä. Ulos mennessäni ihmettelin, miten tehokkaasti jäät olivat yön aikana sulaneet. Siivoamista riittää, enkä istutusalueita aio suuremmin edes rapsutella. Kunhan kerään isommat tuulen ripottelemat risut ja köynnöshortensian kukinnot pois. Etenkin alapihalla on vielä varsin lumista ja sula-alueilla todella märkää. Siellä ei kannata paljon tepastella, vaan annan nurmialueiden rauhassa sulaa ja kuivua.

Pihalla rapsuttamista ei aamupäivällä ollut riittävästi, joten pesin eteläpuolen ikkunoiden ulkopinnat. Toki sisäpuolella on vielä pölyä, mutta kummasti näkymät kirkastuivat sadevesipisaroiden poistuttua. Iltapäivällä satoikin sitten vettä. Se taasen sulattaa lunta ja jäätä, joten iloisena kuuntelin sateen ropinaa ikkunalaudoilla.

Vaahteranoksa maljakossa

Muutama tunti pihamaalla virkisti yhtä paljon kuin pidennetty viikonloppu kylpylässä. Oli kiva katsella taivaalla mekastavia hankiparvia, kuunnella lähijärven rannalla huutavia joutsenia ja sepelkyyhkyn huhuilua kuusen oksalla. Puhumattakaan mustarastaiden huilusooloista vaahterassa. Käpytikka nakutteli linnunpöntön suuaukon metallisuojusta, kuten se on tehnyt jo useampana päivänä. Taitaa olla kaverilla niska jäykkänä moisen kosiokutsun seurauksena.

Aurinkoa ei ole luvassa pääsiäispyhiä kirkastamaan. Lämpöä kuitenkin sillä tavoin mukavasti, että kevät etenee ja piipot kasvaa. Menkäämme ulos kuuntelemaan luonnon ääniä ja katsomaan kasvun ihmettä.

Hyvää Pääsiäistä!

 

Jos oisikin niin iso suklaamuna,
et’ kuljettamiseen tarvittais’ juna.
Mut’ eihän sellaisia mikään tipu muni,
se on vain pääsiäisen haaveuni.

Hyvää Pääsiäistä!

 

Kolme kuvaa kuukaudessa: M niinkuin Maaliskuu

Ikkunanäkymä maanantaina 18.3.2024

Mieltä madaltavaa mömmöä eli maanantaina lumimaisema kevättä odottavan aamussa

Äkkiä ajatellen kuvittelisi olevan helppoakin keksiä sanoja kunkin kuukauden alkukirjaimella. Vaan ei ole. 

Maanantaina vilkaisu ikkunasta ulos aiheutti äänekkään pettymyksen älähdyksen, kun yön aikana satanut lumi valkaisi maiseman. Mielihän siinä madaltui moista mömmöä katsellessa. Johan maaliskuun kääntyessä loppua kohden odottaisi vähän enemmän kevään merkkejä. Eikä suinkaan niiden vähäistenkin peittymistä kylmällä lumella. 

Mustarastaat sentään jo aloittavat lurituksiaan, mikä saa mömmöistä madaltuneen mielenmaiseman piristymään.

 Matto ja pari pyyhettä piristykseksi

Pidentyneet päivät ja lisääntyvä valo aiheuttaa kohennustarpeita kotioloissa. Menee vielä tovi ennenkuin pääsee pihassa piippoja metsästämään. Puhumattakaan, että lapion saisi iskettyä maahan uusien kasvien istuttamiseksi. 

Vuosi vuodelta harrastan yhä vähemmän shoppailua. Ylenmääräinen tavaramäärä ahdistaa. Mitä järkeä on jatkuvasti hankkia uusia esineitä, kun kirpparit ja kaatopaikat pullistelevat kenellekään kelpaamatonta kamaa?

Pikkuvessassa matto tuntuu mukavalta jalan alla lattialämmityksestä huolimatta. Vanha matto on hyvässä kunnossa ja mieluinen. Sitä pitää välillä pestäkin, joten ostin uuden maton vaihdokkaaksi. Froteepyyhkeet kestävät iäisyyden, mutta nekin tulevat joskus tiensä päähän. Niitä olen nyt uusinut. Vanhat pyyhkeet menivät viime syksynä eläinsuojeluyhdistykselle. Pikkuvessan uusi matto sai pyyhekaverit sävysävyyn.

Marimekon mukit serveteille kaveriksi 

Tykkään serveteistä. Niiden avulla kattauksesta saa helposti arkenakin kauniin. Kahvit ja teet juodaan meillä nykyisin lähes yksinomaan mukeista. Samaa kertovat sukulaiset ja ystävät. Todella harvoin tulee pöytään laitettua kahvikuppeja asetteineen. Muki on kätevä ja käy juomalle kuin juomalle. 

Monille on tuttua kaikenkirjavien mukien runsas määrä kaapissa. Meillekin kertyi matkamuistomukeja, mainosmukeja, lasten nimikkomukeja. Kaiken värisiä ja kokoisia. Viime vuosina olen laittanut mukeja kovalla kädellä kiertoon. Vain joitakin esimerkiksi muistoihin liittyviä mukeja olen säästänyt. 

Kätevimmiksi olen kokenut valkoiset Teema-mukit. Sopivat kokonsa ja värinsä puolesta lähes kaikkiin tilanteisiin. Ovat myös yhdisteltävissä muihin astiasarjoihin. Kestäviä ja pestäviä. Tarvittaessa mukeja saa helposti lisääkin. Nykyisin melkein marketista kuin marketista.

Iät ja ajat sitten kyllästyin siihen, että kukin haki janoonsa kaapista aina uuden lasin tai mukin. Yletöntä tiskimäärää vähentääksemme siirryimme nimikkomukeihin. Teema-mukeja muistuttavat vihreät mukit toimivat yli 10 vuotta janomukeina. 

Nyt näistä hyvin palvelleista mukeista on jäljellä enää pariton määrä. Yhdestä lohkesi pala reunasta, toisesta irtosi korva. Oli siis aika hankkia uusia janomukeja. Sellaisia, joiden ulkonäkö ilahduttaa niin paljon, että niitä jaksaa katsoa tiskipöydälläkin. Sattumoisin sain Marimekolta etusetelin, jonka päätin käyttää uusiin Unikko-mukeihin. Saman kuvioisia servettejäkin kotoa löytyi jo valmiiksi.

Tätä postausta tehdessäni huomasin haasteen alulle laittajan Kristiina K:n ihastuneen samaisiin Unikko-mukeihin. Piti tulla ihastelemaan mukejasi postauksessasi, vaan en ehtinyt.

Kristiina K:n haaste menee näin:

Tein haasteesta tällä kertaa sellaisen että joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Kuvat voivat esittää esim. maisemia, rakennuksia, tapahtumia, esineitä, eläimiä, ruokalajeja, juhlia........ 

Kun joka kuukausi julkaistaan vain kolme kuvaa, niin kiireisimmällekin on helpompi ehtiä mukaan. Ja kun lisäksi tietää jo etukäteen seuraavan kuukauden kirjaimen jolla kuvien aiheen tulee alkaa, niin on helpompi suunnitella kuvien ottoakin.

 

Nuo valitsemasi kolme kuvaa voit sitten näyttää meille muille kuukauden lopulla. Itse ajattelin näyttää omat kolme kuvaani aina kuun viimeinen päivä.

 

 

 

Piippo siellä toinen täällä

Lauantaina oli kiva kiertää pihaa, sillä lumi on parin päivän aikana sulanut hyvin. Yleisilme on yhä varsin valkoinen, mutta ilahduttavasti kevät etenee.

Niin keväällä kuin syksylläkin on aina yhtä sykähdyttävää nähdä muuttolintujen auroja taivaalla. Äänestä päätellen nämä linnut olivat hanhia. Tiiran mukaan ainakin metsähanhia on tullut runsaasti.

Marjapensaiden alueelta löysin krookuksia. Muutama tulppukin siellä jo kurkistelee mullasta. Kaikki verkot on nyt käytössä, joten laitoin vaahteran ja männyn oksia ristiin rastiin, jotta jänikset eivät pääsisi piippoja napostelemaan.

Myös vasenrinteessä ensimmäiset piipot ovat nousussa. Ajattelin ensin kyseessä olevan krookukset, joita tuossa kasvaa. Vaan olisko siinä myös kevätkurjenmiekkoja? Muutama Harmony nousee Vasenrinteessä krookusten keskeltä.

Terassin kupeessa kasvaa nykyisin lumimarjapensasta. Leikkaan pensaita säännöllisesti muutaman kerran kesässä, jotta puskat eivät valtaa käytävältä kulkutilaa. Kauan sitten olen istuttanut muutamia krookuksia pensaiden tyveen. Silloin, kun pensaat olivat vielä pikkuisia vauvoja. Sinnikkäästi muutama krookus nousee paikalla vuosittain. Sieltä ne heräävät nytkin. 

Aika lähellä näitä krookuspiippoja huomasin myös nokkosen olevan virkeässä kasvussa. Olen koittanut kiskoa nokkosta pois, sillä en soisi sen juuri tuossa kasvavan. Lapiolla nokkosen juuria on vaikea kaivaa pois, kun ympärillä on tiivisti lumimarjoja.

Syreenipenkissä, aronioiden lähellä huomasin tulppujen olevan nousussa. En päässyt kovin lähelle niitä kuvaamaan, kun piti varoa tallomasta mahdollisia muita mullasta nousevia.

Syreenipenkki on jänisten suosima mellastus- ja ohikulkupaikka. Niinpä viimeinen vapaa verkko pääsi suojaamaan piippoja. Seuraavalla kauppareissulla on käytävä myös rautakaupassa katsomassa, josko löytäisi 50-60 sentin levyistä verkkorullaa, josta voisi leikata sopivia pätkiä pienempien piippoesiintymien suojaksi.

Kriikunan alla Fuscotinctus-krookukset ovat olleet pinnalla jo jonkin aikaa. Viikon takainen lumisade peitti kasvuston hetkeksi hankeen. Vesisade vei lumet. Verkkojen puutteessa laitoin krookusten päälle muovikorin hätäsuojaksi. Muovikori on sen verran kevyt, että tuuli saattaa pyyhkäistä sen pois piippojen päältä. Niinpä laitoin vielä männynoksan tueksi.

Keltapäivänliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus) ovat joka vuosi varhaisia herääjiä. Tunkevat vihreää versoa lumen keskeltä. Näitä jänikset eivät jostain syystä syö. Joukossa näkyy myös koristemansikan (Comagaria/Fragaria 'Pink Panda') lehtiä. Koristemansikkaa kiemurtelee Päivänliljapenkissä siellä täällä.

Vasenrinteessä kevätkaihonkukat kurkkivat maahan pudonneiden syyslehtien lomasta. Tässä vaiheessa vielä aika harvakseltaan, mutta maan lämmitessä ja auringon paistaessa päivä päivältä runsaammin vihertyen.

Kasvimaan päädyn vattualueella maahumala ja näköjään myös lemmikin lehdeet vihertävät, kuin talvea ei välissä olisi ollutkaan. Johan tässä sormet syyhyää päästä kaivamaan penkistä huonosti tuottavat vatut pois. Samalla myös maahumalat, joista tosin on hyvin vaikea päästä eroon.

Kotitiellä rikkoontui torstaina vesiputki. Vian löydettyään miehet ahkeroivat useamman tunnin putkea korjaamassa. Kunta järjesti asukkaille vedenjakelupisteen, josta haimme kanisterilla juomavettä. Torstai-iltana jakelupistettä ei vielä ollut. Minulla on jääkaapissa pullollinen hanavettä, koska tykkään juoda esimerkiksi aamupuuron kanssa kylmää vettä. Nyt sitten pestiin hampaat jääkaappikylmällä vedellä. 

Eipä sitä tule arjessa arvostaneeksi hanasta tulevaa puhdasta vettä. Vasta sen puute herättää huomaamaan, miten onnettomia olemme ilman helposti kodeissamme saatavilla olevaa vettä. Perjantaiaamun suihkun jäädessä väliin mietin, millaista esimerkiksi Ukrainan sodan keskellä elävillä ihmisillä on ilman vettä ja lämpöä. Turvasta puhumattakaan. Ehkä vähennän kevään hitaudesta valittamista ja iloitsen mahdollisuudesta nauttia hanaa vääntämällä pulppuavasta puhtaasta vedestä.

 

Kevätmessut pikakierroksella

 
Olin kahden vaiheilla, jaksanko lähteä kiertämään tämän vuoden Kevätmessuja. Kun sain naapurin Maritilta kaksi lippua, päätös olikin sitten tehty. Lämmin kiitos Maritille ja Visalle messulipuista. 

Perjantaina ajoin messuille Ukkokulta seuranani. Tiesin, että sillä kokoonpanolla ei kovin paljon yksityiskohtia pysähdytä hypistelemään. Yllättävän kärsivällisesti Ukkokulta kuitenkin perässäni kulki ja malttoi jopa hetken odottaa, jotta sain muutaman kuvan muistokseni kameralla sihdata.

Olen yleensä käynyt messuilla perjantaina, koska silloin on mielestäni sopivan väljää. Nyt ihmisiä oli pilvin pimein. Käytävillä oli ajoittain hankala kulkea, kun piti väistellä muita ja toisaalta myös pyrkiä itse myötävaikuttamaan muiden kulkua. En halua kuviini vieraita ihmisiä. Niinpä kuvasaldo jäi vajavaiseksi, sillä etenkin kukkakohteissa aina oli edessä jonkun selkä, pää tai käsi.

Hesan messuilla on paljon muutakin kuin pelkkää puutarhaa. Joka nurkalla joku sähköyhtiö oli kiskomassa omalle standilleen. Teleoperaattoreita en sentään joutunut kimpustani hätistelemään.

Puutarha-alan pienet yrittäjät ja monet kauempana toimivat loistivat poissaolollaan, kuten on ollut jo useampana vuotena. Tommolan Tilan kaltaisia perennamyymälöitä olisi kiva nähdä messuilla, mutta ymmärrän kustannusten luultavasti nousevan suuriksi.

Siemeniä oli myymässä useita tuttuja firmoja. Juurakoitakin oli kivasti tarjolla. Muitakin kuin ulkomainen "sipulibingo-kauppias". Puutarhanikkareilla oli vanhaan tapaan yksi runsaimpia osastoja. Siellä oli myynnissä ruusuja, kärhöjä, viiniköynnöksiä, jouluruusuja ja monia muita houkuttelevia kasveja.

Päähallin keskellä yleensä sijainnut Ideapiha-alue oli nyt takanurkassa. Sinne oli onneksi helppo löytää. Sitäkin vaikeampaa siellä oli ottaa kuvia, koska meitä innokkaita kameran näpyttelijöitä riitti jonoksi asti. Ja muitakin katselijoita.

Aika paljon istutuksissa oli käytetty viherkasveja, kuten postauksen parissa ylimmässä kuvassa näkyy. 

Ostokseni jäivät minimaalisiksi. Pukinmäen puutarhalta ostin kaksi suklaakosmoksen juurakkoa. Olivat niin muhkeita, etten voinut ohi kulkea. Viime keväänä ostamani suklaakosmoksen juurakko on kellarissa, mutta en ole varma sen selviytymisestä.

Helenin standilla nappasin pari Fazerin sinistä konvehtia ja Gardenan osastolla kokeilin akkukäyttöisiä oksasaksia. Näppärä vempain, joka saattaisi olla pätevä omenapuiden vesiversojen leikkaamisessa. Satasen messutarjous jäi kuitenkin hyödyntämättä. Totesin, että jokakesäinen vesiverso-operaatio toimii riittävän näppärästi ilman akkuvempaintakin.

Messukeskuksen parkkitalo oli harvinaisen täynnä. Yleensä olen saanut auton kohtuullisen lähelle messukeskusta. Nyt meidät ohjattiin kauimmaiseen rakennukseen, josta sitten kipitettiin messuille tihkusateessa. Jostain syystä EasyPark-sovellus kännykässäni ei ollut käynnistynytkään, minkä huomasin vasta parkkitalosta pois ajettuamme. Löysin mahdollisuuden maksaa pysäköinnin netissä 48 tunnin kuluessa. Näin vierähti kivi pois sydämeltä. Pelkäsin jo, että pysäköinti pyörii tunnista toiseen, päivästä toiseen ja lopulta saan selkäpiitä karmivan laskun. Tällaisia juttuja mediassa on viime aikoina ollut.

Messujen "Lähiruoka&Luomu" -osastotkin kiersimme. Viime vuonna ostin kreikkalaiselta oliviikauppiaalta erilaisia oliiveja ja helsinkiläisen leipomon edustajalta leipää ja leivonnaisia. Nyt ulkomaisia kauppiaita edusti englantilainen fudge-kauppias, eipä juuri muita. Hunajaa oli tarjolla useilla kauppiailla, kuivalihaa parilla standilla. Ainut ruokapuolen ostos oli 3 pakettia Forsman-teetä. Nekin päähallin puolelta.

Alunperin oli tarkoitus syödä Ukkokullan kanssa jossain messujen lukuisista ruokapaikoista. Hetken niitä katsottiin ja todettiin, että tyhjää pöytää etsiessä ehtii kuolla nälkään. Niinpä ajettiin Tapiolan Ainoan Itsudemoon herkuttelemaan shushilla.

Kyllä näillä Kevätmessuilla kannattaa aina käydä. Vähintäänkin pääsee virittäytymään alkavan  kevään tunnelmaan. Pahoittelen vaisua kuvasaldoani. Mikäli haluat nähdä enemmän kuvia ja lukea messuista lisää, käy kurkkaamassa esimerkiksi Sarin puutarhat -blogia. Hän on tehnyt postauksen torstaina ja ilmeisesti lisää on tulossa.

Värihaaste: vihreä

Lappalainen etelässä -blogin Nila ja Repolainen reissaa ja räpeltää kutsuivat minut osallistumaan Värihaasteeseen. Teemavärinä on vihreä.

Prunus padus - Tuomi 23.5.2023

Tykkään väreistä. Miten tylsää elämä olisikaan, jos värit puuttuisivat. Näin pitkään kestäneen talven loppusuoralla kaipuu väreihin on suorastaan huutava. Tiedän, että meidät palkitaan pian päivä päivältä lisääntyvällä vihreiden eri sävyillä. Vähitellen mukaan tulevat myös muut värit. Luonnossa vihreä on selkeästi suurin väriryhmä. Ellei sitten asu jonkun vesistön äärellä, jolloin sinistäkin on runsaasti näkyvissä.

Ukkosmyrsky raesateineen 26.5.2023

Nettiä kaivamalla varmaan löytyisi tietoa siitä, miten paljon vihreän eri sävyjä on olemassa. Eipä siihen mitään nettitietoa tarvita. Riittää, että katselee ympärilleen huomatakseen jos jonkinlaista eri vihreää. Luultavasti myös jokainen ihminen näkee vihreän erilaisena. Ihminen, joka ei vihreästä pidä, näkee kenties värin myrkynvihreänä. Mikä ei ainakaan minulle ole mitenkään negatiivinen väritermi.

31.5.2023

Toukokuinen vihreä on minulle ehkä rakkain. Silloin vihreydessä on heleää tuoreutta, valtavasti sävyeroja. Erityisen kaunista on valon siivilöityminen kasvien lehtien läpi ja valon leikittely lehdillä ja oksilla. Kevään vihreään liittyy myös tuoksuja, joita olemme odottaneet koko talven. Mikä sen tunnelmallisempaa kuin koivun hiirenkorvien vieno tuoksu. Aromeissa vertaistaan hakee vastaleikattu nurmikko.

Kosmoskukka 7.7.2023

Luonnossa ja puutarhassa vihreä on erinomainen taustaväri. Ehkä juuri siksi luontoäiti onkin valinnut ison osan kasveista pääväriksi vihreän. Oli kukan väri sitten mikä tahansa, se pääsee loistamaan vihreät lehdet taustanaan.

Ammi majus - Isosudenporkkana nupulla 22.7.2023

Aristolochia macrophylla - Piippuköynnös 30.7.2023

Vihreä on hyvä väri tuomaan esille myös erilaisia muotoja. En ole koskaan nähnyt piippuköynnöksessäni kukintoja. Ne ovat aika huomaamattomia ja piiloutuvat isojen lehtien lomaan. Ehkä niitä siis on meilläkin ollut. En vain ole huomannut. Sen sijaan sydämellisiä lehtiä tällä kasvilla on koko seinällisen verran.

Alapiha 9.9.2023

Vihreä on hieno yksityiskohdissa. Vielä hienompoi se on laajoina näkyminä. Meni ihan tunteisiin katsella tätä viime kesäistä kuvaa osasta alapihaa. Että voikin olla monensorttista vihreää ja paljon.

Vasemmalla: nukkajuoru, yläoikealla: mistelikorallikaktus, alaoikealla: rahapuu

En koe itseäni kovinkaan taitavaksi viherkasvi-ihmiseksi. Ei haittaa ollenkaan. Kodissani on aina ollut erilaisia huonekasveja. Jotkut viihtyvät vuosia, jotkut jättävät hyvästit muutamassa viikossa. Valtaosa viherkasveista kaipaa luonnonvaloa. Sitä meillä on tarjolla lähinnä ikkunoiden läheisyydessä. Ikkunalautojen alla taasen on sähköpatterit, jotka hohkaavat ikävän kuivaa ja kuumaa suoraan kukkapurkkeihin. Eipä kukkaset siitä tykkää. Niinpä olen sijoittanut viherkasveja amppeleihin, erilaisiin kukkatelineisiin ja ikkunan läheisyydessä oleville hyllyille ja tasoille.

Vuoripalmu

Suurikokoisin viherkasvi kodissamme on tällä hetkellä vuoripalmu. Ostin sen muutama vuosi sitten puutarhamyymälästä jo alkuunkin melko suurena. Kokoa on sille tullut toinen mokoma lisää. Kasvaessaan se on alkanut levittäytyä myös sivusuunnassa, mikä aiheuttaa kasvin sijoittamisen kannalta ongelmia. Ei ole kiva jatkuvasti väistellä sivulle sojottavia lehtiä.

Vuoripalmu on isossa altakasteluruukussa lattialla. Ruukun alle hankin pyörällisen alustan, joka helpottaa kasvin siirtämistä esimerkiksi siivotessa. Laitoin ruukkuun kaksi vihreää kasvitukea, joiden avulla sidoin lehtiä hivenen suppuun. Itse asiassa kasvi on näin jopa paremman näköinen. Isoa kasvia oli pilvisen päivän valonpuutteen vuoksi hankala saada kuvattua kokonaisena. Siksi vuoripalmua edustakoon yksi seinää syleilevä oksa.

Rönsylilja

Jos haluat helpon huonekasvin, hanki rönsylilja. Jos haluat nopeasti useamman huonekasvin, hanki yksi rönsylilja. Kohta sinulla on liuta rönsyliljoja. Rönsylilja tekee nimensä mukaisesti rönsyjä, joista kasvia on helppo lisätä. Rönsyihin tulee pieniä valkoisia kukkia. 

Rönsylilja sopii parhaiten amppeliin tai jonkun pylvään päähän. Se kasvaa nopeasti kookkaaksi. Rönsyliljoja on monenlaisia. Itse pidän tästä tavallisesta, jossa valkoinen reunustaa vihreitä lehtiä. 

Rönsylilja viihtyy hajavalossa tai puolivarjossa. Suorasta auringonvalosta kasvi ei pidä. Sen värikin haalistuu. Rönsyliljan sanotaan puhdistavan huoneilmaa. 

Puutarhan ja kasvimaailman lisäksi pidän vihreästä myös sisustuksessa. Astioissa, serveteissä, tableteissa, pyyhkeissä, pöytäliinoissa, tyynynpäällisissä, pussilakanoissa, matoissa. Niissä minulla on ja on ollut vihreää väriä.

Pari vuotta sitten ostin pyöreät, vihreät tabletit keittiön pöydälle. Viime vuotisen UMK-voiton johdosta tutut nimesivät nämä pyörylät Käärijiksi. Sain vuosia sitten tyttäreltä lahjakortin, jolla ostin Pentikiltä kuvan vihreitä lasilautasia. Harmikseni Pentik lopetti lautasten valmistamisen niin, että ehdin hankkia vain neljä lautasta. Vähemmän noilta neliölautasilta on ruokaa tullut syötyä. Esimerkiksi kahvipöydän tarjoiluastioina ne ovat mainioita.

Pentikillä on tullut ahkerasti käytyä, kuten tämäkin kuva osoittaa. Kuvassa maljakkona toimiva vihreä lasiastia on itse asiassa tuikkukynttiläastia. Sisuksiin kuuluu metallinen teline, johon tuikku asetetaan. Tekopionitkin olen ostanut jokunen vuosi sitten Pentikin poistomyynnistä. Laitoin ne aluksi pimeän pikkuvessan piristykseksi. Lasinen koristemuna oli jokin aika sitten ystävän antamassa nimpparipaketissa.

Olen mieltynyt nätteihin keraamisiin purkkeihin. Oikean laidan purkki on Rörstrandin valmistama. Sain purkin kerran synttärilahjaksi naapurin Maritilta. Pidän siitä kovasti, jonka vuoksi se on yleensä keittiössä esillä. Välillä purkissa on ksylitolipastilleja, välillä manteleita, milloin mitäkin. Rörstrand on 1726 perustettu ruotsalainen astioita valmistanut tehdas. Nykyisin Rörstrand on osa Fiskars Groupia.

Kaksi pienempää purkkia tilasin kolme vuotta sitten Hobby Hallilta. Ne ovat Marimekon tuotantoa. Sittemmin en ole purkkeja missään nähnyt.

Haastan omista vihreistä jutuista kertomaan:

Hiidenkiven puutarhassa Minnan
Oravankesäpesän Katin
Saaripalstan Sailan

 

Ajatuksena on kertoa, millaista vihreää on minun elämässäni. Yksi asia riittää, mutta saa niitä olla paljonkin. Kerro/kuvaa omalla tavallasi.