perjantai 26. kesäkuuta 2026

Nimestä viis...

'Coral Charm' - silmäteräni
 

Monille puutarhaihmisille on yksi ja sama, minkä nimisiä kasveja heidän puutarhoissaan kasvaa. Kunhan miellyttävät silmää ja mieltä. Yhtä monille nimet ovat taas hyvinkin tärkeitä. Kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Haluan tietää, keitä puutarhassani asustaa. Jos minulla olisi vain yksi pioni tai vain yksi kärhö, voisin puhua pionista tai kärhöstä. Mutta kun vuosien myötä kuhunkin kasviryhmään tutustuessani on syntynyt tarve hankkia yhä uusia ja erilaisia, nimestä onkin muodostunut tärkeä asia. Täytyy tietää, mikä on kenenkin sukulainen.

'Alexander Fleming' - tai sitten ei.

Tieteellisten nimien takana on ruotsalainen Carl von Linné, joka kehitti 1700-luvulla kasveille ja eläimille luokitteluperusteet. Siinä kullakin lajilla on suku- ja lajinimi. Tämä helpottaa myös kasveista puhumista, sillä latinaan ja kreikkaan perustuvat nimet ovat kansainvälisiä. Näin eri maiden ihmiset voivat keskustella kasveista sujuvasti, vaikka heidän omassa kielessään kullekin kasville voi olla useita erilaisia nimiä.

'Mme Emile Debatine' - tämäkin saattaa olla jotain muuta.


Ulkomailla käydessäni vierailen mielelläni kasvitieteellisissä puutarhoissa ja muissakin puistoissa erilaisia kasveja katselemassa. Samoin kotimaisissa puutarhoissa ja myymälöissä kasvit on yleensä nimetty tieteellisillä nimillään. Näin minun on helpompi tunnistaa joku oudolta näyttävä kasvi, kun nimestä saatan päätellä sen suvun. Jos siis haluan hankkia esimerkiksi uusia kurjenpolvia, etsin Geranium-nimellä varustettuja kasveja. 

'Red Charm' - ihan varma ei ole tämäkään nimi.

Olen lähes puutarhani alusta alkaen kirjannut istuttamani kasvit omaan listaansa. Kasvit löytyvät istutusalueittan aakkosjärjestyksessä tieteellisen nimen mukaan. Talvella puutarha-asiat eivät ole päällimmäisenä, jolloin nimetkin painuvat taka-alalle. Kevään tullen joudun toisinaan käynnistämään päässäni hakuprosessin, kun jonkun kasvin nimi ei ihan heti tulekaan mieleen. Tämä ongelma poistuu nopeasti, kunhan pihahommat kevään etenemisen myötä lisääntyvät ja touhuan aktiivisesti puskieni parissa.

Ukkokulta nauraa, kun esittelen jotain kasvia sen oikealla nimellä. Hänestä tällainen kuulostaa varmaan turhalta fiilistelyltä. Hän kun on sitä mieltä, että meillä kasvaa joka nurkalla kirjovehkoja. Kyse ei kuitenkaan ole mistään fiilistelystä tai tarpeesta hienostella. Kasvien nimet ovat juurtuneet päähäni, jolloin minusta on luonnollista niitä käyttää kaikenlaisissa yhteyksissä.  

'Festiva Maxima'

Moni on ehkä kuullut puutarhamessujen sipulibingosta. Ei niillä messuilla mitään bingoja ole järjestetty. Kyse on suurten eurooppalaisten sipuli- ja juurakkokauppiaiden myymistä tuotteista, joiden väristä ja ulkomuodosta ei voi mennä takuuseen. Ostat viinipunaisena kukkivan juurakon ja sitten se nouseekin myöhemmin kotipihaan istutettuna kirkkaankeltaisena. 

Näitä bingotuotteita ei tarvitse käydä kevätmessuilta ostamassa. Niitä saattaa saada näistä omista myymälöistämme. Tämän postauksen kuvissa esiintyvät pionit 'Alexander Fleming' ja 'Mme Emile Debatene' ovat kumpikin kevätostoksia parin vuoden takaa saksalaisesta liiteristä. Olen selannut netissä eri tahojen pionikuvastoja, mutta varmuutta en kummastakaan pionista ole saanut.

'Sarah Bernhardt'

Myös kirkkaanpunainen 'Red Charm' saattaakin olla joku aivan muu. Sen olen ostanut 'Alexander Fleminginä'. Ensimmäisen kukinnan alkaessa näin jo kaukaa, ettei tuo mikään Alexander ole.

Harvoin mitään kasvia kaivan pois siksi, että se osoittautuu joksikin muuksi. Puutarhani on muutenkin varsinainen kasvien sillisalaatti, enkä saa väripäänsärkyä yhteensopimattomista lajeista. Vaikka koenkin olevani perfektionisti, kasviasioissa olen oppinut joustamaan vuosi vuodelta enemmän. Ihan kaikkien kukkien en anna kukkia, mutta suurin osa saa porskuttaa meillä varsin vapaasti. 

'Nilan Pioni'


Monien kasvien kohdalla nimi olisi toki toivottava, mutta ilman nimeäkin tulen kasvieni kanssa toimeen oikein hyvin. Joillekin kasveille olen saanut oikean nimen, mutta silti ne elävät puutarhassani antajansa nimellä. Kuvan Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu pioni on vielä kokonaan nimeämättä. Viime kesänä pohdin, olisiko se Sarah Bernhardt, mutta en sitten tullut varmuutta asiaan hankkineeksi. Minusta tämä kaunis pioni saa elää meillä Nilan Pionina. Näin se tulee aina muistuttamaan minua antajastaan.

Saaripalstan Sailalla on mainio kirjoitus kurjenmiekoista. Saila jos kuka hallitsee kasvien nimet. Kutsunkin häntä nimellä Lady Attenborough juuri hänen ammattitaitonsa ja -tietonsa vuoksi. Hänen kykynsä tunnistaa kasveja jonkun pienen yksityiskohdan perusteella, on ihailtavaa. Olen mielessäni ajatellut, että jos olisi mahdollisuus aloittaa oma elämä uudelleen, opiskelisin jotakin kasveihin perehtymistä vaativaa alaa.

Minulla on muutamia iiriksiä, mutta ei ainuttakaan niin hienoa, kuin esimerkiksi Sailan jutussa kuvattu 'Louvois'. Vähänkin erikoisempia herkkuja täytyy metsästää tai tilata ulkomailta. Tuurilla jonkun hienon joskus löytää. Silloin ei parane kauaa pohtia, vaan tarttua tilaisuuteen heti. Muutamia iriksiä olen tilannut kotimaisesta puutarhamyymälästä. 

Sailan ja monen muun postauksia vuosien varrella seuranneena olen saanut vakaviakin tartuntoja, jotka ilmenevät tarpeena hommata toisten esittelemiä kasveja. Eikä vaan yhtä tai kahta, vaan aina vaan uusia. Vuosien varrella olen läpikäynyt ruusukuumeen, kokenut kärhövillityksen ja pionihorkkakin nosti joskus päätään. Puhumattakaan varjohiipoista, jaloängelmistä, marhanliljoista ja iiriksistä. Pienempiä tautijaksoja mainitakseni. 

Kuvan lilasävyinen iris on erään tautijakson tulos. Eikö olekin selvästi pinkki parrakas saksankurjenmiekka, jollaisena sen tilasin. 


Tämä vaaleansinivalkoinen on pussista, jossa luki sininen. Ostin kaksi muutakin pussia, joissa luki pink. Kumpikaan ei ole kukkinut vielä kertaakaan. Kolme vuotta olen nyt odottanut. Jospa ne jonain päivänä yllättävät minut kukkimalla ja vielä enemmän värillä, joka näin odotellessa on täysi mysteeri.

Lilium martagon 'Claude Shride'


Tämä alkukesä on ollut melkoista haipakkaa isän kuoleman vuoksi. Hautajaiset on ohi, mutta perunkirjoitus kaikkine paperisotineen on oma aikaa vaativa kuvionsa. Syvimmän surun päivinä ei oikein riittänyt energiaa pihapuuhille, vaikka niillä onkin tunnetusti terapeuttinen vaikutus. Isä on edelleen paljon mielessä, sillä on outoa tottua ajatukseen, että ovi lapsuudenaikaiseen elämään on kokonaan suljettu. Molempien vanhempien kuolema merkitsee sitä, ettei ole enää ketään jolta kysyä menneitä asioita. Nyt on muistettava kertoa omille lapsille asioita, joita he ehkä meidän jälkeemme haluavat tietää ja muistaa.

Rosa Hurdal

Tämän alkukesän aikana olen manannut kerran jos toisenkin pensasruusujen ärsyttävää tapaa tehdä juurivesoja. Ruusujen maailmassa on myös positiivisia yksilöitä, joista Norjanruusu loistaa juuri nyt parhaimmillaan. Tämä roteva ruusupuska kukkii kuin jossain kauniissa sadussa. Lukuisia vaaleanpunaisia hörsylöitä, joiden ohi ei voi hymyilemättä kulkea.

Kesäkuu vetelee viimeisiään. Vielä viikonloppu ja pari päivää päälle. Sitten onkin jo heinäkuu. Eipä menne asioiden edelle, vaan vietetään kiva kesäkuinen viikonloppu.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!