Italian Maggiore-järvi: Stresa, Alessi ja kotiinpaluu

Keskiviikon iltapäivä oli jo pitkällä rantautuessamme Borromeo-saarten retkeltä Stresan satamaan. Parkkiaikaa oli vielä jäljellä, joten jätimme auton suosiolla satamaan. Suuntasimme kohti viehättävää vanhaa kaupunkia. Teimme lähinnä näyteikkunaostoksia, mutta puikahdimme toki muutamaan myymälään sisällekin. En ostanut yhtään mitään. Kenkiä katselin, mutta eipä ole juuri nyt tarvetta liukaspohjaisille hippakengille.

 
Stresa on noin 5000 asukkaan kaupunki aivan Maggiore-järven rannalla. Kaupungilla on pitkät perinteet turistikohteena. Se oli suosittu eurooppalainen lomakohde jo 1800-luvulla. Monet kuuluisat henkilöt ovat viettäneet pitkiä aikoja Stesassa. Mm. Ernest Hemingway sijoitti "Kenelle kellot soivat" -kirjan tapahtumia Stresaan.

Kaupunkikierroksen jälkeen palasimme rantakadulle. Hotellit eivät ole aivan rannassa, vaan väliin jää katu. Rannan ja kadun välissä on hoidettu istutusalue leikattuine pensaineen ja puineen, patsaineen ja kivettyine kulkuväylineen. Kahviloita ei rantakaisaleella montaa ollut. Emme tosin niihin liiemmin huomiota kiinnittäneetkään, kun päivä kääntyi iltaa kohti ja matka jatkui.

Valtavia hortensiapuskia oli niin hotellien puutarhoissa kuin rantakadun viheristutuksissa. Kesäaikaan olisi vaikea pitää katseensa suunnattuna jonnekin muualle kuin upeasti kukkiviin pensaisiin.

 

Minun silmiäni hiveli rantakadun upeat vanhat hotellit ja niiden hyvinhoidetut puistomaiset puutarhat. Kesäaikaan takorautaparvekkeiden laidoilla vyöryvät pelaguu- ja muut kesäkukkaistutukset ovat varmasti olleet hurmaavaa katseltavaa, kun ne olivat sitä vieläkin. Hotellihuoneiden hinnoista en osaa sanoa. Sisäänkäynneissä oli ravintoloiden hinnastot esillä. Eivät ne tietenkään halvimmasta päästä olleet, mutta yllättävän sopuisia silti.

 

 

 

 

 

 

 

  

 
Päivän patikointi alkoi tuntua jo jalkapohjissa, joten suuntasimme vihdoin autolle. Parkkipaikan löytäminen satamasta oli helppoa. Tilanne saattaa olla vaikeampi turistisesongin aikaan. Tuntien pysäköinti ei ainakaan Stresan satamassa kovin kallista ollut. Sieltä on lyhyt matka vanhaan kaupunkiin, jonne autolla ei kovin helposti edes pääse. Liikkuminen siellä on helpointa jalkaisin.

Suuntasimme kohti "kotia" eli Ferioloa. Matkalla päätimmekin huristaa Feriolon ohi kohti Gravellone Tocea, jossa sijaitsee kauppakeskus isoine marketteineen. Tarkoitus oli täydentää ruokavarastoa ja ostaa aamupalatarpeita.

Kauppakeskukset ovat samanlaisia joka paikassa, mutta parkkipaikkanäkymät voivat olla näinkin hienoja.

 
Kauppakeskukset ja marketit ovat kaikkialla samanlaisia, vaikka toki vieraassa maassa on hauska katsella paikallisia tuotteita. Tulipa hiukan myös vertailtua hintoja. Saimme kassillisen tarpeita selvästi Suomen hintoja edullisemmin, mutta ilman muuta Italiassakin ruoan hinta on noussut. Auton tankkaaminen ei sekään kirpaissut yhtä paljon kuin kotimaassa.

Torstaina ajoimme Omegnaan, jossa sijaitsee italialainen design-yritys Alessi. Oletin, ettei maineikkaassa yrityksessä ole lupa kuvata, enkä edes kysynyt. Keskityimme tutustumaan tehtaanmyymälän tarjontaan. Tällaisiin paikkoihin ei välttämättä kannata lähteä hakemaan jotain tiettyä tuotetta, vaan tehdä mahdollisia löytöjä. Jonkin aikaa pyörittelin käsissäni Alessin hauskoja korkinavaajia, mutta totesin pärjääväni ilmankin. Salaattiottimet olisin voinut ostaa, jos olisin löytänyt mieleiset.

Yksiväriset maksoivat 45 euroa, tämä kirjava 75 euroa.

 

Omegnasta jatkoimme matkaa moottoritietä Milanon suuntaan keskelle ei mitään eli valtateiden väliin rakennettuun outlet-kompleksiin Vicolungoon. Siellä on kansainvälisiä ja italialaisia merkkituoteliikkeitä toinen toisensa vieressä ja perässä. Alueella on myös kahviloita, jotta itseään ravitsemalla jaksaa jatkaa shoppailua. Lapsillekin on monta leikkipaikkaa. Ystävä etsi itselleen mekkoa, minä vilkuilin laukkuja. Merkkitietoiselle varmasti melkoinen tavarataivas. Selvisimme pikkurahalla, sillä kumpainenkin osti kolme edullista koristetyynynpäällistä ja parit capuccinotkin tuli nautittua.

Päivä oli jo pitkällä, kun suuntasimme jälleen Feriolon suuntaan. Ajomatkaa oli runsaasti, mutta moottoritiet vetävät hyvin. Italiassa moottoritiet ovat maksullisia, mutta satunnaiselle matkaajalle summat eivät kovin paljon kukkaroa kurita. Toista olisi, jos päivittäin pitäisi maksullisia teitä käyttää.

Paluumatkalla päätimme poiketa Aronassa, joka on viehättävä pikkukaupunki, Maggiore-järven rannalla sekin. Saavuimme sinne paiikalliseen ruuhka-aikaan, joten jatkoimme matkaa rantatietä hieman kaupungin ulkopuolelle. Nousimme päätieltä eroavaa jyrkkää ja kiemuraista tietä kohti korkeuksia, sillä tarkoituksemme oli mennä tutustumaan Colosso di SanCarlo Borromeon jättimäiseen patsaaseen.

Colosso di San Carlo Borromeo

Borromeo-suku omistaa Stresan edustalla saaria (mm. Isola Bella, Isola Marde), joissa edellisenä päivänä vierailimme. Charles Borromeo valittiin Milanon arkkipiispaksi v. 1565. Hänen serkkunsa Federico laittoi vireille muistopatsaan rakentamisen Charlesin kuoleman jälkeen. 

Kuparista tehty patsas valmistui "pyhälle vuorelle" Aronan lähelle v. 1968. Ei suinkaan, vaan 1697. Patsaan kokonaiskorkeus on 35 m.

Patsaaseen voi kivuta aina silmiin saakka. Meille riitti liput jallkatasanteelle. Sieltäkin näki jo hyvin Maggiore-järvelle ja sen vastarannalle. Pää meni pyörälle kapeita metalliportaita pitkin kiivetessä. Samanlaiset portaat on patsaan kummallakin takanurkalla, jolloin vierailijat ohjataan toisia portaita ylös, toisia alas. Näin kapeissa portaissa ei synny vaarallisia kohtaamistilanteita.

Patsaan yhteydessä on myös kirkko ja puutarha, joihin kannattaa tutustua ajan kanssa. Meille päivän nähtävyyskiintiö alkoi olla jo täynnä. Lisäksi alas päästyämme alkoi hiljakseen sataa, joten palasimme autolle ja jatkoimme kohti "kotikylää".

Maggiore-järven Aronan vastaisella rannalla - tai pikemminkin kukkulalla - on yksi monista linnoista. Jossain näin siitä maininnankin, mutta tätä kirjoittaessani en enää tietoa löytänyt.

Viimeinen vilkaisu kuparisen arkkipiispan jalkojen juuresta kohti patsaan toisella puolella olevaa puutarhaa tai luonnonpuistoa.

Ferioloon päästyämme lähdimme vielä kävelemään kylälle ja rannalle. Lämmin päivä jatkui leppeänä iltana, joten hyvin tarkeni välillä istahtaa penkille katselemaan Maggiore-järveen heijastuvia vastarannan valoja.

Kahvilat ja ravintolat olivat vielä auki. Lokakuun alusta moni ravintola sulkeutui ja niiden omistajat lähtivät puolestaan viettämään lomaa kuka mihinkin. Kivan matkan päätteeksi menimme illalliselle yhteen rannan ravintoloista (ei kuvassa). Taisi olla Mirafiorin katettu ja lämmitetty terassi, jossa nautimme herkullisesta ruoasta. Jälkiruoaksi söin yhden elämäni parhaimmista tiramisuista.

Perjantai-aamu valkeni poikkeuksellisesti sateisena. Pilvet roikkuivat vuorten rinteillä. Söimme aamiaisen, siivosimme jälkemme ja pakkasimme tavarat. Sitten olikin jo aika lähteä kohti Milanon Malpensan lentokenttää luovuttamaan vuokra-autoa ja tekemään lähtöselvitystä. 

Lentokenttä on valtava ja totutusti Finnairin koneet lähtevät perimmäisestä nurkasta, joten aikaa on syytä varata riittävästi. Menomatkalla tein lähtöselvityksen lähtöä edeltävänä päivänä netissä. Malpensan lentokentällä ei ole automaatteja, joissa lähtöselvityksen voisi tehdä. Ainoa mahdollisuus on odottaa kaksi tuntia ennen lentoa avautuvaa "manuaalista" lähtöselvitystä tai tehdä se netissä. Oma kännyliittymäni takkuili ankarasti, mutta onneksi saimme hoidettua asian ystävän kännykällä. Saatoimme pujahtaa suoraan turvatarkastukseen tarvitsematta odottaa varsinaisen lähtöselvityksen avautumista.

Helsinki vai Vantaa vaiko Helsinki-Vantaa illan hämyssä.

Kone oli ukkosen vuoksi kolme varttia myöhässä ja viimeistä penkkiä myöten täynnä. Hyvin pääsimme Helsinki-Vantaalle, jossa Ukkokulta oli meitä vastassa kyyditäkseen reissussa väsyneet rouvat koteihinsa.

Kaikkinensa oli kiva ja antoisa reissu. Ystävä sai ehkä yliannostuksen puutarhaa kiertäessään kanssani Isola Bellaa ja Isola Madrea. Minä puolestani olen kiitollinen, että hän mahdollisti minulle noiden hienojen kohteiden näkemisen. Matkan kokemuksia ja näkemisiä muistelemalla elän taas pitkän aikaa jalat muutaman sentin ilmassa. 

Kiitos rakas ystävä, vallan mainiosta matkasta ja hienoista rupatteluhetkistä.

Maggiore-järvi: Isola Madre ja Isola Pescatori

Kerroinkin jo edellisessä postauksessa, että tutustuimme Feriolo-matkamme keskiviikkopäivänä Maggiore-järven kolmeen mielenkiintoiseen saareen: Isola Madreen, Isola Bellaan ja Pescatoriin. Kuvat latautuivat väärässä järjestyksessä, joten veneretkemme kakkoskohde Isola Bella tuli jo esitellyksi. Siirrytään siis Isola Madreen.

ISOLA MADRE 

Netistä napattu pohjakartta Isola Madren saaresta

Lisää tietoa Isola Madresta löytyy täältä. Minulle oli uutta, että vuodesta 2002 sekä Isola Bella että Isola Madre ovat olleet osa Ison Britannian kuuluisaa kuninkaallista puutarhanhoitojärjestöä RHS:a eli Royal Horticultural Societya.

Isola Madre on Borremeo-suvun omistamista saarista suurin. Saarella on palatsi, joskin ei aivan yhtä suuri ja loistelias kuin Isola Bellalla. Sen sijaan puutarha on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se on pikemminkin kasvitieteellinen puutarha. Esimerkiksi Magnolia-lehto voisi olla keväällä näkemisen arvoinen alue.

Valkoisia riikinkukkoja on myös Isola Madrella. Tämäkin taitaa kärsiä jonkinlaisesta sulkasadosta.

Saarella on suvulle oma kappeli. Palatsin ja kappelin välisellä aukiolla on vesiallas, josta kasvit nousevat ikäänkuin suihkulähteet.

Palatsin seinillä ja katoissa kukkii siinä kuin ulkonakin. Venetsialaisessa huoneessa on rokokookalusteet ja ruusuköynnöksin koristellut pylväät seiniin maalattuina.

Ruokailuhuoneen pitkälle pöydälle on katettu wieniläinen posliiniastiasto. Livreepukuiset herrat ovat valmiina tarjoilemaan.

Kirjastokin palatsista löytyy, kuinkas muuten.

Isola Madren palatsissa on1600-luvulla rakennettu nukketeatteri. Lukuisissa lasivitriineissä on esillä niin nukkeja, kulissimaalauksia ja -kankaita, esirippuja ja paljon muuta nukketeatterissa tarvittavaa esineistöä.

Nukketeatterin arvellaan olevan lähtöisin Aasiasta. Kreikasta on löytynyt terrakottanukkeja ajalta 400-500 eaa. Renesanssin ajasta lähtien nukketeatterista tuli katkeamaton perinne Euroopassa. 1600-luvulla alettiin Etelä- ja Keski-Euroopassa jäljitellä puheteatterin näytelmiä ja näyttelijöitä käyttäen roolihahmoina nukkeja.

Keltaisessa huoneessa on esillä perheen puinen, koristeellisesti kaiverrettu kehto.

Palatsissa on toki useita takkoja, mutta tässä kuva takkahuoneesta. Seiniä koristaa neljä suurta maalausta 1600-luvun jälkipuoliskolta. Iso matto on tilapäisesti suojattu punaisella käytävämatolla. Turistit eivät päässeet huoneeseen, mutta ehkä siellä oli meneillään jokin toimenpide, jonka vuoksi arvokas matto on suojattu.

Saavuimme palatsiin käytävää, joka nousee järveltä suoraan kuvassa näkyvän sypressin tyvelle. Tekstin mukaan puu on Euroopan suurin ja ikääkin sillä on toista sataa vuotta. Opaskirjan mukaan puun siemen on tuotu Himalajan seuduilta 1862. Elokuussa 2006 myrsky runteli sypressiä ankarasti. Sen pelastamiseksi tehtiin valtavasti töitä. Puun tukemiseksi kiinnitettyjä ankkuriköysiä näkyy kuvassakin.

Oikealla pilkottaa Cashmirin sypressi ankkuriköysineen.

Puisto ja puutarha on erittäin hyvin hoidettu. Tasoeroja ei joka paikassa huomaa, kun nousuista on tehty leveitä sekä pituus- että leveyssuunnassa.

Tällaisia lintuja käyskentelee nurmikoilla ja puiden alustoilla lukuisia.

Graniittiportaitakin riittää ja kaikenlaisia kivimuureja.

Välillä kannatti kurkata puiden lehvien lomasta järven yli mantereelle.

 Vasemmalla hortensioita, joista osa punaisia, osa sinisiä. Niitä on tälläkin saarella runsaasti.

Muuria reunustaa erilaisten värinokkosten rivistö. Tämä paikka taitaa olla osa Camellia Teraccea. Joissakin kasveissa on nimilaput tyvellä. Huomasin jälleen kerran, että kasvien latinankielisten nimien opettelusta on hyötyä. Tosin Italian seuduilla pitäisi olla ihan oma kasvioppaansa mukana. Varsinkin samanlaisiin puihin tai pensaisiin ei kotimiljöössä törmää.

 Pasuuna kukkii yhä komeasti.

Vasta tästä kuvasta huomasin, että puista roikkuu jotain. Ovatko puiden kuihtuneita kukintoja, siemenkotia vai mitä? Kenties puutarhan koristeita tai jonkinlaisia valosarjoja?

Tämäkin näky ällistytti. Tekeekö puun runko kukkia/siemenkotia? Vai onko kyseessä jonkinlainen parasiitti? Ihmettelemistä riitti ja kysymyksiä syntyi yhä uusia.

Syyskuun lopussa Pohjois-Italiassa riittää vielä kukkia ja värejä. Kesän kuivuus näkyi tuollakin. Saarien puutarhoissa keinokastelu on estänyt kasvien ja nurmikoiden ruskettumisen. Sen sijaan joet olivat paikoin pelkkiä puroja. Samoin maaseudulla ajaessamme menneen kesän kuivuus näkyi luonnossa. Pohjois-Italia ei niitä Euroopan kuivimpia paikkoja ole muutenkaan, mutta osansa sekin on saanut kesän sateettomuudesta.

Jokaisella saarella on matkamuistokojuja lähinnä sataman läheisyydessä. Pescatorilla on  myös muitakin kauppoja. Isola Bellalla ja Isola Madrella on palatsin yhteydessä "museoshopit", joista voi ostaa eri kielillä painettuja opaskirjoja, postikortteja, huiveja, luonnonkosmetiikkaa, koruja. Aika lailla samantyyppistä tavaraa, kuin meilläkin museokaupoista.

Saarilla on todella siistiä, kuten mielestäni kaikkialla, missä kuljimme. En huomannut kuvata yhtään roskista, mutta sekä Isola Bellassa että Isola Madressa ne sulautuivat hyvin ympäristöön. Ei mitään kirkkaanvihreitä muovipömpeleitä, vaan takorautaisia tai muusta metallista valmistettuja astioita. Myös penkkejä on runsaasti, kuten tästäkin kuvasta huomaa. Esteettömyys on monin paikoin huomioitu siitäkin huolimatta, että kyse on historiallisesta kohteesta.

ISOLA PESCATORI (Isola Superiore)

Isola Pescatori/Isola Superiore

Lisää tietoa Pescatorista löydät täältä. 

Keskiviikon saarikierroksen kolmas ja viimeinen kohde oli Isola Pescatori. Tämä pieni paikka on idyllinen kalastajakylä, jossa edelleen on muutama ympärivuotinen asukas. Nykyisin saari täyttyy enemmän turisteista. Pescatorissa kannattaa vierailla, jos vain aikaa löytyy. Siellä on lukuisia viehättäviä ravintoloita ja kahviloita.

Kapeita katuja ja kujia kulkiessa unohtaa pian olevansa pikkuisella saarella. Autoja ei tarvitse väistellä. Vilkkaimpaan sesonkiaikaan saattaa kulkijoita olla muitakin. Nytkään ei tarvinnut yksin missään kävellä, mutta ei myöskään jatkuvasti väistellen tehdä tilaa toisille.

Maggiore-järven saariin pääsee monista paikoista. Meitä lähinnä oli Stresa, josta kulkee säännöllisin välein kunnan lautta. Me menimme pienemmälle paatilla, jossa lippu kolmeen saareen (Isola Madre-Isola Bella-Isola Pescatori) maksoi 15 €. Kuljettaja kertoi kunkin saaren satamaan saapuessamme seuraavien paattien kulkuajat. Lippu on syytä säilyttää, sillä saman näköisiä, mutta eri firmojen liikennöitsijöitä kuljetti matkustajia samoihin laitureihin.

Venelippu sisältää meno-paluun niille saarille, joille lipun on ostanut. Lisäksi on ostettava pääsylippu linnaan ja puutarhaan. Ostimme yhdistelmälipun Isola Madren lipunmyynnistä ja se kattoi sisäänpääsyn sekä Isola Madren linnaan ja puutarhaan että Isola Bellan linnaan ja puutarhaan. Nyt ei ollut pitkiä jonoja, mutta sesonkiaikaan ennakkoon ostetulla lipulla pääsee käyttämään ohituskaistaa, mikä varsinkin helteellä helpottaa kulkemista.

Aikaa kiertämiseen on yleensä tunnista neljään tuntiin. Isola Bellassa aikaa vierähti 2,5 tuntia. Samoin Isola Madressa näkemistä riittää tuntia pidemmäksi ajaksi. Pescatorissa kiertämiseen meni vähemmän aikaa, mutta siellä kävimme syömässä ja istuimme ravintolassa muuten vain ruokaamme sulattaen.

Kunnan aluksen aikataulutiedot ovat näkyvissä. Muiden yrittäjien aikatauluja ei näkynyt missään. Kuskin antama tieto piti kuitenkin varsin hyvin paikkansa. Ainoastaan Pescatorista lähtiessämme jouduimme odottamaan yli annetun aikataulun. Lämpimässä säässä se ei haitannut.

Yleisiä vessoja saarilla on kiitettävästi. Osa vessoista on ilmaisia ja kohtalaisen siistejä. Pescatorilla kävin vessassa, jonka eteisaulassa istui täti. Kysyessäni hintaa, hän sanoi suurinpiirtein, että maksa omantunnon mukaan. Poistuessani vessasta täti oli jo mennyt siivoamaan naapurivessaa edellisen kävijän jäljiltä. Laitoin lautaselle 2 €, kun muita kolikoita ei silloin ollut käsillä. Mielestäni täti oli kolikon ansainnut. Siistiä oli.

Olemme saapuneet Pescatorin satamaan odottamaan venettä mantereelle, Stresaan. Odotellessamme harmittelimme, ettei askelmittari tullut matkaan mukaan. Olisi ollut hauska nähdä, kuinka monta kilometriä tuli talssittua. Olimme kävelleet tuntitolkulla, nousseet ja laskeutuneet portaita ja kiertäneet kivimuureja. Aika hurahti huomaamatta, olimme innoissamme näkemästämme, vaikka ystäväni on käynyt mm. Isola Bellassa ja Pescatorilla useita kertoja aiemminkin.

Maggiore-järvellä on 11 saarta. Isola Bellaan, Isola Madreen ja Pescatorille pääsee helpoimmin Stresasta.

Kolmannessa osiossa jatkuu tarina muutaman päivän irtiotosta Italian maisemissa.

Matkan 1 osa löytyy täältä.