Keijujen häät

Eräänä syyskuisena aamuna tienoon täytti sumu. Se sulki kaikki äänet jonnekin kauas pois.  Se pehmensi askeleet nurmikolla kuin pumpulissa tanssisi. Se kietoutui kulkijan hiuksiin ja tuntui iholla kevyenä sipaisuna. Se oli kuin kaunis uni, josta ei halua herätä.

Kauniita kastehelmiä kasveilla katsellessani ja hiljaisia hengähdyksiä aistiessani ymmärsin, että yöllä on ollut keijujen häät. Ne häät, joista lastenlaulussa kerrotaan. 

Saapuessani puutarhaan satuväki oli aikeissa ryhtyä siivoamaan juhlimisen jälkiä. Olivat  uupuneita yön juhlimisesta ja halusivat vielä hetken säilyttää kauniin juhlan tunnelman. 

Keijujen häät 

Kun Ruusu ja Poimulehti kävivät nukkumaan,
niin kissankello kuiski tänä yönä juhlitaan.

Ne juhlat on suuret ja hienot jos valvot niin silloin näät
Ovat kaikki kutsuttuja ne on keijukaisten häät.

On morsian kaunein keiju orvokkipuvussaan
ja sulhasenaan yön prinssi usvaviitassaan.

Ja kun valkea hieno usva niitylle laskeutui
niin sirkat aloitti valssin joka tuulesta punoutui.

Oli kaikilla pienillä keijuilla kuunsäteet hiuksissaan.
Ja kauneimmat kastehelmet loistivat puvuissaan.

Ja rastas huilua soitti, ja myyrät tanssi niin.
Ja leppäkertut ja kirvat oli puettu parhaimpiin.

Kun aamulla aurinko nousi, oli juhlat päättyneet.
Vain Ruusu ja Poimulehti, nukkuivat yksikseen.

Mutta kaikki keijujen helmet, oli jääneet kukkasiin.
Ne kimalsi auringossa ja nauroi, nauroi niin.

Sävellys: Yrjo Mattila

Sanat: Liisa Lääveri

Juhlakoristeita oksilla ja lehdillä ihaillessani ajattelin, olenko sittenkin nähnyt unta. Kenties herään kohta sateen ropinaan ja tavalliseen arkeen. Ei, se ei ollut unta. Kaikki on totta,  kastehelmet ovat keijujen huolellisesti asettamia. Ovathan keijut viettäneet häitä puutarhassani aiemminkin. 

Olkoon keijut häineen satua. Kaikki kaunis ja mieltä ilahduttava leikkisyys auttaa meitä jaksamaan ympärillämme vellovassa kriisien ja rauhaa rikkovien sanojen ja tekojen maailmassa. Hyvyyttä, rakkautta, toivoa ei voi koskaan olla liikaa.

Aamuvarhaisella

Rankkaa tämä flunssan oheissairastaminen. Ukkokulta köhii yö toisensa perään niin ankarasti, että taitaa koko tienoo siihen herätä. No, minä ainakin. Eihän hän sille mitään voi, joten toivotaan pikaista paranemista.

Suikeroesikko jaksaa kukkia taponlehden rinnalla

En ole muistanut käydä katsomassa blogin roskapostikansiota. Sieltä löytyi kolme viestiä vuodelta 2013, joihin en luonnollisesti ole huomannut vastata. Miksi ne ovat roskapostiin menneet, on arvoitus. Älkää siis ihmetelkö, jos välillä vastaukset kommentteihin uupuvat kokonaan. Aina syy ei näköjään ole kiireessä tai laiskuudessa.

Pikkusydän

Aamuvarhaista täällä työhuoneessa viettäessäni olen nauttinut ulkoa kuuluvasta mustarastaan laulusta. Parina iltana käkikin on kukkunut ihan lähellä. Nyt on se aika vuodesta, jolloin jokaisena vuorokaudenaikana on mahdollisuus nauttia upeista ulkoilmakonserteista. Vähäinenkin annos tuottaa suurta iloa kuulijalleen.

Kaunokaiset ruukussa

Vilkaisin juuri ikkunasta ulos taivaan harmautta ihmetellen. Siellä sataa. Ei rankasti vaan sellaista sopivan kastelevaa verkkaista ripottelua. Päiväksi on luvattu aurinkoista ja viikonlopuksi jopa aika lämmintä, joten tällainen aamusade on silkkaa iloa puutarhan kasveille.

Toinenkin bellis ruukussa

Blogini on saanut jälleen uusia lukijoita. Toivotan lämpimästi tervetulleiksi ainakin Me Liken, Ville Preiskarin ja Kaisa L:n ja ilman muuta kaikki ne, joita en ole aiemmin maininnut. Lukijalista näyttää omituisuuksia, joten ihan tarkkaan en uusia nimiä pysty haarukoimaan. Blogger on muutenkin viime päivinä jumittanut oikein kunnolla, joten lieneekö keväästä mennyt sekaisin.

Oikein ihania kevätpäiviä ja mukavaa viikonloppua kaikille!