Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä kantaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä kantaa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. maaliskuuta 2015

MINUA ONNSTI ARPAJAISISSA!!!


Surkea räntäpäivä saikin aivan IIIIIHANAN illan. Voitin nimittäin Tylsän Mörököllin arpajaisissa "Kevätihmisen puutarhakirjan" ja sen lisäksi hienon laatan, jonka Mörökölli on ihan itse tehnyt. Katselin tuota kirjaa kirjakaupassa ja kevätmessuilla, mutta näin loppukuusta budjetti alkaa olla aika ohuenlainen, joten jätin ostamatta. Olen vähän väsynyt viime aikojen hässäkästä ja monista vähemmän mukavista uutisista. Pakko myöntää, että tämä arpajaisvoiton osuminen kohdalleni liikutti ja herkisti minua kyyneliin saakka. Tällä kertaa onneksi ilon kyyneliin.


Koko päivä on kulunut kuskatessa isää labraan pään ultrakuvauksiin ja sitten kauppaan takkiostoksille. Äidinkin kanssa kipaistiin markettiin hakemaan päivän kahvitarjous. Saatuani heidät kotiin, käytiin vielä lääkkeet ja isän silmätipat läpi ja kirjasin viestiä huomenna vanhempien luokse tulevaa kotihoidon väkeä varten. Isällä on niin valtavasti kaikenlaista terveyteen liittyvää ohjelmaa seuraavan kahden kuukauden ajan, että hänellä alkaa jo olla vaikeuksia mieltää, minne kulloinkin ollaan menossa.


Täällä etelärannikolla on satanut koko päivän, ihan aamusta alkaen erittäin märkää räntäistä lunta. Kesärenkailla ajaminen kyllä sujui, mutta aikamoista sohjoa kaikki tiet olivat täynnä. Tuossa äsken piipahdin pihamaalla Juuson kanssa ja kuuntelin mustarastaan laulua. Taitaa olla ressukalla aika kosteat oltavat. Lintulautakin on peittynyt lumen painosta maata kohti kaartuvien marjakuusen oksien alle.


Ei anneta tuon rännän ja lumen ja takatalvelta näyttävän sään masentaa meitä. Radiossa ihmiset kertoivat lukuisia positiivisia näkökulmia kurjalle säälle. Elämässä voi itse kukin päättää, onko se juomalasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Itse olen päättänyt, että minun lasini on aina puoliksi täynnä.


Elämä kantaa, kuten kuvan herrasmies neitoaan. Mukavaa pääsiäisviikkoa!


 

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Lainaa vain


Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin. 
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin. 
Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen. 
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. 
Lainaa vain, lainaa vain.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

- Pätkä Maaritin laulusta Lainaa vain - 


Esikoisemme, 33-vuotias poikamme leikattiin eilen. Keskiviikkona saimme tietää hänen sairastuneen vakavasti. Vaikka emme vielä aivan varmasti tiedä sairauden astetta, ovat paranemismahdollisuudet vaikeimmissakin tapauksissa hyvät. Seuraavat viikot lienevät tuskalliset, kun odotamme tarkempia tietoja ja tuloksia sekä hoitojen alkamista.

Mikäpä voisi enempää äidin sydäntä raastaa, kuin kuulla lapsensa sairastuneen. Kahta syvemmältä sielua sattuu, kun tietää, miten suuria haavoja tulee jäämään pojan mieleen. Vaikka iho toipuu ja leikkaushaavat umpeutuvat, on pelko pojan mieleen istutettu ehkä loppuelämäksi. Niin myös meidän vanhempien mieleen.

Olemme jälleen saaneet huomata, miten mikään tässä elämässä ei ole itsestään selvää eikä koskaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Tästä on mentävä ja mennäänkin eteenpäin. Olkoon tämä yksi epäoikeudenmukaiselta tuntuva isku elämässä, mutta ei anneta sen olla mitään muuta. Olen ennenkin saanut todeta, että elämä kantaa, kun sille antaa mahdollisuuden. Siihen luotan edelleenkin.