Tammi-helmikuun käsityöt

 

Talvella hyppysissä pyörivät niin kirjat kuin puikotkin. Kirja yleensä iltalukemisena sängyssä. Lankoja sen sijaan pyörittelen sohvan nurkassa ennen yöpuulle siirtymistä. Ostoskoriin sujahti kaksi edullista tarjouskerää punaista Kotikulta-lankaa. Vyötteen mukaan langan vahvuus vastasi mm. Novitan 7veikkaa, mutta käsissä se tuntui vähän paksummalta.

 

Kudoin langasta nilkkasukat pitsikuviolla, jonka lähdettä en ole merkinnyt mihinkään. Vaikka kuviossa ei ole esimerkiksi palmikoita, sukista tuli aika tiukat. Väljyyttä voisi saada lisäämällä vaikkapa yksi nurja silmukka kahden muun perään.

Harmaisiin nilkkasukkiin kudoin varren ruskeasta. Raidat tein harmaalla pörrölangalla (Pilvi, joka ei enää ole tuotannossa).

Tällaiset polvisukat olen tehnyt joskus aiemminkin. Ohje näihin löytyy Novitan 7veikka-lehdestä 2012 (malli nro 24). Lankana beige 7veikka (618 särkkä). Helppo ja kaunis kuvio.

Sukkia on toki kiva kutoa. Valmistuvat nopeasti, eikä kutoessa useimmiten tarvitse ohjettakaan seurata. Silti välillä on hauska tehdä jotain haastavampaa. Vuosi sitten kudoin Kallaveet-puseron, jolle on tämän talven paukkupakkasissa löytynyt  käyttöä. Pitkän selaamisen ja miettimisen jälkeen päädyin kutomaan Novita 1/2017 -lehdestä kuvan puseron (malli 20).

Halusin joulunpunaisen puseron, mutta sen värisen langan löytäminen olikin vaikeampaa. Matkasin vartavasten Helsingin Yrjönkadulla sijaitsevaan Snurreen aikomuksena ostaa sieltä sopivan vahvuista lankaa. Olin ajatellut merinovillaa. Olihan siellä hyllytolkulla mitä kauniimpia lankoja. Punaistakin. Mutta ne hinnat pudottivat minut miltei polvilleni. 50 gramman kerän hinta alkaen 10 euroa. Puseroon tarvittaisiin 550 g - 600 g. 

Hypistelemilläni langoilla puseron hinnaksi tulisi lähes 200 euroa. Aika iso summa, kun kaltaiseni mämmikouran on otettava huomioon myös epäonnistumisen mahdollisuus. Langat jäi ostamatta. Lähdin kotiin ja päätin unohtaa koko neulepuseron.

En sitten kuitenkaan kyennyt sammuttamaan innostusta isomman neuletyön aloittamisesta. Lopulta tilasin Novitalta riittävän määrän punaista 7veikkaa. Kaupoissa nimittäin joulun aikaan punainen oli kokonaan loppu.

Nyt on pusero valmis. Tulihan siitä paksu ja painava. Ihmeekseni ei silti kutita, kuten pelkäsin. Kuvio oli helppo, joskin tarkkana sai olla, että ohjeen mukaiset langankierrot ja yhteenkutomiset tuli ajallaan tehtyä. Muuten silmukoiden määrä ei täsmännyt, eikä sitten kuviokaan. Jokusen virheen onnistuin työhön ujuttamaan, mutta siellähän ovat. Saattaa olla, etten ihan heti ryhdy neulepuseroa kutomaan. En ainakaan vuoteen, luulisin.

Pusero vei sen verran paljon energiaa, että hermojen lepuuttamiseksi jatkoin perussukilla. Lankana näissä on 7veikan punaruskea Raita (853). Resori ja kantapää on yksiväristä ruskeaa (064).

Heti edellisten perään tein harmaasta 7veikasta ja 7veikan Kimarasta (491) nilkkasukat, joissa mallineuleena kerrosrivinousu. Puikoilla on 14 silmukkaa, sillä kerrosrivinousu kiristää normineuletta enemmän.

Näihin sukkiin käytin pieniä jämäkeriä tummanruskeaa, vaaleanpunaista, viininpunaista ja luonnonvalkoista Nummi-lankaa. Kukin raita koostuu viidestä kerroksesta, joista keskimmäisessä pohjaväri ja toinen väri vuorottelevat. Pienten nöttösten vähentämisen ohella ajatuksena oli harjoitella kirjoneuletta. Se kun on yksi tavoitteistani, jota vakuuttavasti siirrän ja siirrän.

Vajaista keristä nämäkin sukat valmistuivat. Resorissa, kantapäässä ja kärjessä keskiharmaata 7veikkaa. Varressa ja jalkaosiossa vuorottelevat kahden kerroksen voimin 7veikan sinililavalkoinen Raita (974 morsiuskaari) ja Regian Rainbow-raitalanka.

Snurresta ystäville tuliaislankaa, 100 g/15,90 €

Koska helmikuuta on vielä viikko jäljellä, saattaa ainakin yhdet sukat tämän kuun puitteissa valmistua. Kenties toisetkin, kun helmikuu on tänä vuonna päivää pidempi. Ellen sitten tyystin uppoudu kesken olevaan paksuun romaaniin.

Sukkia, kukkia ja kynttilöitä

Eilen keräsin likimain kaikki joulukoristeet pois. Joulusta on yhä muistuttamassa kynttilät, kukat ja joulunpunaiset tekstiilit. Niin ja joulukuusi. Meillä on tekokuusi, jolla taitaa olla ikää yli kymmenen vuotta, ellei enemmänkin. Muistan, kuinka vuosia sitten kyllästyin alituiseen neulasten siivoamiseen. Hyvänä vuotena kuusi kesti mallikkaasti varistamatta, mutta sitten oli niitä jouluja, jolloin neulasia satoi alituisesti ja lapset levittivät niitä jaloissaan kulkiessaan kuusen luona ja sen ohi. Hyvällä tuurilla onnistuimme saamaan tasaisen ja tuuheaoksaisen joulukuusen, mutta useimmiten ne tuppasivat olemaan varsinaisia rankoja, joita ei hyvällä tahdollakaan jaksanut montaa päivää katsella. 

Pitkään väitin, ettei meidän kotiin koskaan tule muovikuusta, mutta ihminen on erittäin taitava pyörtämään päätöksiään. Erään tuttavaperheen kodissa näin varmasti elämäni kauneimman joulukuusen ja se oli tekokuusi. No, yhtä kaunista en meille löytänyt, mutta tekokuusi tuli ja jäi vakituiseksi jouluvieraaksemme. Joskus kuusta ei ole tuotu laisinkaan sisälle vaan se on viettänyt joulunsa pihalla. Onpa se ollut jonkun joulun paketissa kellarissa, mutta nyt se siis on edelleen tuossa takkahuoneessa valaisemassa kynttilöineen pimeyttä. Tuskin enää pitkään, mutta tänään en jaksanut alkaa sitä riisumaan ja paketoimaan.

Joulunpunaisia tekstiilejä on lähinnä keittiössä, verhoina ja tabletteina. Muuten valkoiseen keittiöön punainen sopii hyvin, ja tässä päivä toisensa jälkeen jatkuvassa pimeydessä raikas väri piristää mukavasti. Tiedän, että "nyt-se-lähtee" -tunne tulee yhtäkkiä ja silloin verhot vaihtuvat oitis. Asiaa ei siis tarvitse sen kummemmin pohtia ja miettiä. Kunhan vain tyytyy jatkamaan elämää, kunnes verhojen on aika mennä.

Siivoaminen on ikuisuusasia, johon törmää säännöllisin väliajoin, halusi tai ei. Sitä ajattelee, että vastahan tässä tehtiin joulusiivous, mutta kun leivänmuruset alkavat rahista varpaiden alla, huomaa viikon kuluneen ja edessä olevan jälleen aika kaivaa imuri kaapista. Päätin aamulla tehdä vain pikasiivouksen, joka sisältää lähinnä huushollin imuroinnin ja pesutilojen lattialaattojen pyyhinnän. Koitin pitää kiirettä, sillä mieli teki lähteä ulkoilemaan. Turhaan kiirehdin, lyhyen aamutauon jälkeen sade alkoi uudelleen, eikä lenkille tee mieli mennä itseään kastelemaan.

Kaivoin ompelukoneen esiin ja ryhdyin purkamaan korjattavien vaatteiden pinoa. Mikä siinä on, ettei tuo korjausompelu ole laisinkaan niin mukavaa, kuin esimerkiksi jonkin ihan uuden kankaan työstäminen. Ratkenneiden saumojen ja irronneiden ripustuslenkkien korjaamiseen tarvitaan aina aimo annos päättäväisyyttä ja reipasta mieltä, vaikka itse urakkaan ei paljon aikaa menekään. Nyt on taas saumat surrattu umpeen ja lenkit ehyinä niin kylpytakissa kuin pyyhkeissäkin.

Ystävän minulle joululahjaksi kutomat villasukat ja kauluri

Ennen joulua tuli tehtyä sen verran tiiviisti ristipistotöitä joulukorttiaskartelua varten, ettei aidakangas ja moulinelangat nyt oikein innosta. Mutta käsillä pitää olla jotain tekemistä, jotain mukavaa ja mielellään myös hyödyllistä. Ympärillä kaikki tuntuvat kutovan sukkia, ja niinpä päätin minäkin kaivaa puikot esiin. 70-80 -luvuilla kudoin paljonkin, mutta sitten tuli vaateompelu ja kaikenlaiset muut puuhat. Villalangat tai puikot eivät inspiroineet ja lahjoitin läjän nyt tarpeellisia neulelehtiäkin kokonaan pois. Vuosi sitten näin kauppaketjun lehdessä kauniit raitasukat ja sellaiset kudoin, mutta silloin en saanut minkäänlaista tartuntaa. 

Tällaiset sukat sain jo valmiiksi ja meneillään on punainen sukkapari

Aatonaattona kaivoin laatikosta puikot ja isoäidinneliöitä varten hankkimani kerän 7veljestä-lankaa. Kutominen sinänsä ei ole vaikeaa, kun sen kerran oppii. Kantapään tekeminen ei kuitenkaan ollut minun takaraivooni iskostunut ja sen kanssa jouduin taistelemaan hetken, purkamaankin kertaalleen, ennen kuin homma sujui. Myös käsiala on epätasaista ja poukkoilevaa, mutta ehkä se siitä suttaantuu, kun kokemus lisääntyy. Suuri ongelma minulle on yhä kantalapun reunasta poimittavien silmukoiden "leviäminen" ja lopputuloksen reikäisyys. Siihen kaipaisin hyviä vinkkejä teiltä, jotka olette vihkiytyneet sukankutomisen saloihin.

Toisen ystäväni lahjapaketista löytyi hänen virkkaamansa tossut ja palmikkokuvioinen kynttilä.

Eilen piti kipaista naapurikylään hankkimaan lisää lankaa. Valikoima oli kyllä armottoman surkea kaikissa kolmessa kaupassa, joissa kävin materiaalia etsimässä. Mukaan ostosmatkalla lähti kaksi kerää punaista ja yksi kerä luonnonvalkoista 7veljestä-lankaa. Ensimmäinen punainen sukka on viittä vaille valmis ja kohta pureudun sen loppuun saattamiseen. Punaisiin sukkiin kokeilen Suvikummun Marjan nappisukkien neulemallia. Se ei olekaan niin vaikeaa, kuin miltä ensilukemalta tuntui, mutta ehkä minun tottumattomiin käsiini melko hidasta kuitenkin.

Kutominen on siinä mielessä ristipistotöitä mukavampi käsityömuoto, että sitä voi tehdä myös telkkua katsellessa. Rutiini syntyy nopeasti ja usein pelkkä vilkaisu työhön riittää varmistamaan sen, että oikealla tiellä ollaan. Ristipistoissa katse on pidettävä työssä kaiken aikaa ja mallin vaikeustasosta riippuen myös värejä ja ruudukkoa on syytä seurata huolellisesti.

Viime aikojen kokemusta minulla on oikeastaan vain Novitan 7veljestä ja Nalle-langasta. Teillä muilla on varmasti kokemusta myös muista hyvistä langoista. Siis sellaisista, jotka käyvät hyvin sukankutomiseen niin laatunsa kuin kudottavuutensakin puolesta. Vinkkejä olisi mukava saada. Myös kivat neulemallit ovat tervetulleita, vaikka löytyyhän niitä netistäkin. Varmasti kaikki myös ymmärtävät, että kutoa-sanaa käyttäessäni tarkoitan puikoilla neulomista. Tiedän, että kutomisella tarkoitetaan kangaspuilla työskentelemistä, mutta kutominen on vakiintunut sana myös puikko-lanka -hommissa.

Takkahuoneen tekokuusen lisäksi myös eteisen minikuusi saa peilata itseään vielä muutaman päivän suuresta seinäpeilistä. Siinä kuusi minikynttilöineen tuo mukavaa valoa muuten pimeään paikkaan. Ajastimella toimiessaan kuusenvalot ovat myös vaivattomat ja hoitavat syttymisensä ja sammumisensa omatoimisesti. Valoisempia aikoja odotellessa sytytellään siis kynttilöitä, sähköisia ja niitä ihkaoikeita tuomaan iloa ja valoa elämäämme.