Huvila ja huussi tinteille

 
Törmäsin kylän fb:ssa mieheen, joka ahkeroi tinteille uusia koteja. Sattuikin sopivasti, sillä kaksi vanhinta linnunpönttöämme ei enää kelpaa edes museoviraston suojelukohteiksi. Ostin kaksi uutta pönttöä. Niissä katto on tehty filmivanerista, jotta tikat eivät saa naputettua ylimääräistä tuuletusaukkoa pönttöön. Etuosan saa näppärästi auki siivoamista varten.

Raahasimme Ukkokullan kanssa tikkaat alapihalle ja kiinnitimme uudet huvilat ja huussit tinteille. Männystä otimme vanhan pöntön samantien pois, sillä sen takaseinässä oli iso aukko. Ei vain näkynyt pöntön ollessa paikoillaan. Vaahterasta emme ottaneet vanhaa pönttöä pois, sillä siellä saattaa jo olla jonkun tintin pesä rakenteilla.

En ehtinyt laittaa vuokrattavana ilmoitusta mihinkään. En edes kavuta takaisin yläpihalle, kun jo ensimmäinen tintti tuli tututusmaan mahdolliseen uuteen kotiinsa. Toivottavasti uudenuutukainen huvila kelpaa.

Keskiviikkona sää oli oikein viehättävän keväinen. Kuten useimpina muinakin päivinä. Aurinko paistoi hetken kauniisti ja kas, kun selkäsi käänsit, tupruttikin lunta taivaan täydeltä. Mustarastas-ressukka värjötteli puutarhaportin päällä. Tai sitten se oli tuulettamassa höyheniään. Ovat nimittäin penkoneet porukalla rinteeseen syksyllä laittamani hakkeen alta sanomalehdet pieneksi silpuksi pitkin alapihan hankea. Niitä sitten kiireemmiten kahmin kouriini roskikseen vietäväksi.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pihan piippopaikat ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Kevään edistyminen on niin hidasta, että hämäläinenkin ehtii tahtiin mukaan. Harmi, etten ole hämäläinen. Näin malttamattomalle ihmiselle tuottaa vaikeuksia moinen hidastelu.

Osa pionipolun reunasta on sentään kuoriutunut hangen sisältä. Nämä mantelin näköiset otukset ovat pystykiurunkannus Beth Evanseja. Pitääkin käydä ruikuttamassa niiden ylle Trico Gardenia. Muuten peurat napsivat nämä suihinsa ennenkuin ehdin nähdä niitä kukkivina.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Koleudesta huolimatta monet puut ja pensaat ovat selvästi heräämässä. Kotipihani palmu eli tuurenpihlaja pullistelee punaisia silmujaan terhakkaana. Alapihan tuuren unohdin käydä tarkastamassa. Se saattaa seurata vähän hitaammin tätä varastopihan kaveria tuulisemman ja viileämmän asuinpaikkansa vuoksi.

Papaver - Unikko

Unikot eivät villatakkia kaipaa. Pilkistävät esiin vihreine versoineen kevään ensimmäisten joukossa. Toki menee viikko poikineen ennenkuin nämä kaksi yltyvät kukkimaan.

Lumikelloille ei ole viikossa liiemmin mittaa tullut. Siitä en heitä moiti. Jos itse seisoisin yötä päivää hyytävässä kevätsäässä, saattaisin kaivautua takaisin mullan sisään. Kiitos siis näille rohkeille, että jaksavat tyynenä odottaa lämpimämpiä ilmoja.

Aurinko pilkistää pilvien takaa lähes joka päivä. Kovin paljon sen säteet eivät pihalla lunta ja jäätä sulata. Rännitkään eivät ole viime päivinä lorisseet, vaikka talon tien puoleisella katolla on vielä jonkun verran lunta. Kenties kiihkeä kevään odotukseni maalaa silmieni eteen olemattomia näkymiä, mutta minusta hanget ovat madaltuneet ja jääkin hieman paennut valloittamiltaan alueilta.

Meidän pihalla ei talon seinustalla ole sipuli-istutuksia. Kävin viikolla vierailulla kerrostalokodissa. Sisääntulon molemmin puolin lumi oli sulanut seinustoilta ja krookukset kukkivat värikkäinä. Lukuisat lumikellomättäät olivat niin kauniita, että meinasin juuttua niitä ihastelemaan pidemmäksi aikaa.

Ystävän kotipihassa nämäkin kaunottaret

 
Maaliskuukin vaihtui ihan huomaamatta huhtikuuksi.
Voikaa hyvin ja nauttikaa viikonlopusta!

Pian näistä taas iloitaan

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Viime keväänä istutin punaista pystykiurunkannus Beth Evansia. Se kukki hurmaavana tuottaen paljon iloa. Kun johonkin kasviin ihastuu, nousee myös pelko, ettei se omassa pihassa menestykään. Beth Evans on päättänyt näyttää minulle, ettei hän niin vain aio juuriaan kapsekkiin pakata ja poistua takavasemmalle. Sieltä ne versot jo kurkistelevat likimain valmiina kukkimaan. Hetken olisi saanut vielä odottaa, mutta mikäpä minä olen heitä määräilemään.

Krookuksia on näkynyt siellä täällä jo pitkään. Pakkasöiden vuoksi kasvuvauhti on hidasta, mikä sinänsä ei haittaa. Ehtiipä luonnossa kasvaa muutakin sopivaa syötävää jäniksille, etteivät niin innokkaasti tule kukkiani popsimaan. Pitänee harkita verkkojen virittämistä, sillä puutarhassa on useita papanakasoja merkkinä ristihuulien vierailuista.

Tulppaaneistakin osa on näköjään kuullut huhuja aikaisesta keväästä. Toki olen istuttanut myös aikaisempia tulppaanilajikkeita. Muistaakseni nämä punastelevat kärjet löytyivät Kurgaanin oikeasta reunasta, jolloin kyseessä olisi Darwintulppaani Pink Impression.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Talventähdetkin ovat kurkistelleet mullasta jo ties kuinka pitkään. Välillä ne ovat kyyristelleet kohmeisina yöpakkasten jäljiltä, mutta siitä huolimatta jatkaneet kasvuaan. Ihan kunnolla ne eivät ole vielä avautuneet. Toiveissa siis aurinkoisia ja lämpimiä päiviä näille pikkuauringoille.

Keittiön ikkunan alla vihreiden lehtien keskeltä kurkistelee sinililja. Olisiko persiansinililja, joita tässä kohtaa pitäisi kasvaa. Kuten kuvasta näkyy, linnut ja oravat ovat nakanneet auringonkukansiementen kuoria pitkin penkkiä. Siivoan paikan säännöllisesti, mutta päivässä tintit saavat kuorikaaoksen aikaan.

Viime viikon keskiviikkona kylvin tomaatit, kurkut ja samettikukat sekä muutaman tuoksuherneen. Kurkuilla ei tosiankaan olisi ollut mikään kiire, sillä ne itävät ja kasvavat nopeasti. Jos tulee pitkä ja kolea kevät, kurkut ehtivät venyä kellarissa pituutta liikaakin ennen kasvariin pääsyä. 

Samanaikaisesti kylvetyt tomaatit itävät huomattavasti hitaammin. Kylvin vain kaksi siementä per lajike välttääkseni taimiahdingon. Tässä voi hyvinkin käydä niitä, että ellei itämistä ala tapahtua, kylvän lisää. Ja sitten yhtäkkiä minulla on sekä aiemmin kylvettyjä että myöhemmin kylvettyjä iloisessa kasvussa.

Samettikukkien itäminen on myös tapahtunut nopeasti ja tehokkaasti. Näyttäisi siltä, että jokainen kylvämäni siemen itää. Sammareita aion istuttaa kasvimaalaatikoihin hyötykasvien lomaan. Ehkä kylvän vielä lisääkin, jotta varmasti riittää kasvimaata kaunistamaan.

 
Osa tuoksuherneistäkin on itänyt hyvin. Liotin siemeniä ennen kylvöä. Tuoksuherneitäkin taidan laittaa vielä lisää. 
 

Ruokakaupasta löytyy muitakin houkutuksia, kuin syötäviä. Mukaan lähti kaksi erilaista iris-pussukkaa, pinkki jaloangervo ja tummaa salkoruusua. Ajattelin esikasvattaa nämä ruukuissa ja laittaa maahan vasta, kun ovat kasvattaneet kunnolla juuria itselleen.

Sisälläkin kukoistaa, kun vaaleanpunainen lehtikaktus päätti aloittaa toisen kukinnan. Edellinen oli  marras-joulukuussa. 

Orkidea on kukkinut jo pidempään ja sen toiseen vanaankin on ilmestynyt nuppuja. Tämä kukka katselee kaihoisasti pihamaalle. Tai sitten ällistelee likaisen harmaata ikkunaa. Pian on taas niiden pesun aika.

 

Punaista, pinkkiä ja purppuraa

Tulipa pulchella 'Persian Pearl'

Muutama vuosi sitten istutin ensimmäiset tähtitulppaanini ja koukkuun jäin. Erityisen paljon pidän Persian Pearlin hienosta kukasta, joka on kaunis niin nuppuisena kuin viimeisten terälehtien jo varistessa.

Tulipa pulchella 'Persian Pearl'

  
Aurinkoisina päivinä ensimmäiset tähtitulppaanit ovat jo avautuneet. Illan tullen ne menevät takaisin suppuiseen nuppuun avautuakseen jälleen seuraavan päivän paisteessa. Toivottavasti viilenneet ilmat pidentävät tulppaanien kukinta-aikaa.

Tulipa Toronto

  
Tulppaaneja istutin viime vuoden syksyllä aika vähän. Jotenkin tuntuu rahan hassaukselta istuttaa toinen toistaan upeampia jalotulppaaneja, kun niiden tuottama ilo on kovin lyhyt. Ensimmäisenä keväänä loisto on taattua, seuraavana nousee kenties puolet ja kolmantena pari kolme, jos sitäkään. Kuvan Toronto asustaa Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Kaksi kukkivaa kukkaa on aika hyvä saavutus, kun istutuksesta tulee jo neljä vuotta.

Heucera micrantha 'Palace Purple' - Purppurakeijunkukka

Tätä valon leikkiä palavan punaisella keijunkukan lehdellä olen ihastellut jo monta päivää. Joka kerran alapihalle vilkaistessa Kiemurapenkin yksi reuna näyttää olevan tulessa. Keijunkukat kärsivät melkoisesti viime kesän kuivuudesta, mutta tämä Palace Purple on selvinnyt niistä parhaiten ja aikoo selvästi jatkaa kasvuaan tänäkin kesänä. Kiitos hänelle hänen ihanasta olemuksestaan jo näin kasvun ensisenteillä.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokainen on ihan hassu kukka. Vaikka sen istuttaisi kuinka keskelle kukkapenkkiä, on se huomaamatta valunut kanttausuraan ja harppoo sieltä vauhdilla kohti nurmikkoa. Mikä ihmeen viehtymys kaunokaisilla on kasvaa nurmikolla ja elää kaiken aikaa ruohonleikkurin yliajon uhkaamana. On se myös melkoisen sinnikäs kaveri, sillä keväällä ensimmäisten joukossa se pukkaa nuppuja ja kukkia, vaikka sen lehdetkin ovat vielä repaleiset ja ruskeat talven koettelemuksista.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

  
Jos jostain olen onnellinen, niin puutarhani pienistä puista. Koristeomenapuu Royalty kauniin punertavine lehtineen on oikea kevään kaunotar. Viime kesänä koristeomenapuut kukkivat melko runsaasti. Omani ovat vielä nuoria ja Aamurusko intoutui kukkimaan Royaltya paremmin. Saapa nähdä, miten kukkivat tänä kesänä.

Istuttakaa ihmiset puutarhaanne koristepuita. Pieneenkin puutarhaan mahtuu yksi koristeomenapuu tai ruusuorapihlaja tai syreeni. Istuttakaa ensimmäisten joukossa, niin saatte nauttia niistä pidempään.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

  
Lämmön aiheuttama kiivas startti sai kasveihin sellaista vauhtia, ettei meinannut perässä pysyä. Se sai aikaan myös harhan, että kevät olisi pidemmällä kuin onkaan. Koko ajan on tuntunut, että puutarhuri olisi jotenkin hidas ja myöhässä tekemättömine kevättöineen. Ja sai se myös puutarhurin ihmettelemään, missä viipyvät nämä ja nuo kasvit.

Tosiasiassa olemme vasta toukokuun alkumetreillä ja lämmön vuoksi puutarha on pidemmällä, kuin ns. normikeväänä. Hiukan tietenkin pelottaa, miten monta kasvia viime kesäinen kuivuus vei mennessään, mutta hyvin kaikki vielä ehtivät mullasta esiin kaivautua. Turha tässä vaiheessa huolehtia. Yhtenä päivänä ei särkyneensydämen hattivateista ollut vilaustakaan ja kas, niin nekin sieltä esiin kömpivät.

Paeonia lactiflora 'Alexander Flemin' - Kiinanpioni

Aioin kirjoittaa, että eniten aina keväisin huolehdin kärhöjen, pionien ja ruusujen selviytymistä talvesta. Ja kirjoitinkin. Ehkä eniten juuri noita kasveja, mutta yhtälailla kymmeniä muitakin kaipaan ja odotan ilolla ja pelolla. Juuri nyt pohdin, missä viipyy sinivaleunikko, jonka olen itse siemenestä kasvattanut. Niin iloinen olen hänestä ollut, mutta oliko hän vain parin kesän tähdenlento? Aika näyttää. Varmuudeksi ostin Lahden messuilta kaksi uutta sinivaleunikkoa. En siis ole täysin sinivaleunikoton puutarhaihminen, vaan parhaassa tapauksessa jopa useamman onnellinen taivastelija.
 

Malus domestica 'Huvitus' - Omenapuu

Omenapuumme on tehnyt kaksi runsasta satoa peräkkäin. On siis mahdollista, että tänä vuonna puut lepäävät. Se heille suotakoon. Viime kesänä hedelmiä tuli valtavasti, joskin niissä oli paljon toukkaa ja rupea. Runsas sato takasi sen, että syötävää riitti ja vielä jonkin aikaa syömme aamupuuron kera pakastimeen säilöttyjä omenalohkoja ja -paloja mehukiisseliin lisättynä. Ei sitä tule ajatelleeksikaan, miten paljon pienikin puutarha tarjoaa antimiaan talveksi.  

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Yksi viime syksyn ihanimpia hankintoja on ollut OmaPiha-lehden tilaajalahja, pinkki Beth Evans -pystykiurunkannus. Sitä tavallista, lilakukkaista meillä kasvaa nurmikolla ja vähän siellä sun täällä. Pari juurakkoa toin pihaamme ehkä 10 vuotta sitten ja kummasti lila kiurunkannus on levinnyt. Mitenkähän tämän Beth Evansin kanssa käy? Viihtyykö hän puutarhassamme? Viihtyykö niin hyvin, että lähtee vaeltamaan ja löytää uusia asuinsijoja muiden kasvien lomasta? Toivottavasti.

Hyacinthus 'Woodstock

Viime syksynä istutin useampia hyasintteja. Niiden kanssa minulla on ollut aiemmin huonoa tuuria, sillä ne kyllä nousevat ensimmäisenä keväänä, mutta sen jälkeen katoavat. Woodstock on vielä nuput supussa, samoin Pink Surprise. Täytyy olla varuillaan, että ehdin heidät nähdä avautuneena. 

Jouluhyasintti vappuna

Kyllä ne jouluiset sipulikukat kannattaa säästää ja laittaa kevään tullen multaan. Vuosi sitten kaivoin urakalla Pikkupuutarhan Muuripenkkiin niin pääsiäisen tete-narsisseja, kuin jouluisia hyasinttejakin. Yllätys oli, kun ohi kulkiessani scillojen ja kevätkaihonkukkien sinisessä seurassa näkyi vaaleanpunainen prinsessa. Sääli, etten aivovamman jälkeen ole haistanut mitään. Hyasintin tuoksu puutarhassa olisi varmasti ihastuttava.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Muut punaiset jääköön johonkin toiseen kertaan, kun keisarinpikarililjakin vasta nuppuilee. Johan tästä tuli varsinainen maratoonipostaus.

Mukavia puutarhapäiviä, ihanaa toukokuuta ja hyvää viikonloppua kaikille!