Pihakalenteri saapui!

Tästä se kasvukausi taas alkaa - vuoden 2025 Pihakalenterista. Tai ainakin melkein, koska tammikuuhun on vielä jokunen viikko aikaa. Ehdinpä ennen ensimmäisiä merkintöjä tutustua kalenterin sisältöön ja kerätä sivujen väliin muistilappusia jo valmiiksi.

 
Tämä kalenteri ilmestyy nyt 21. kerran. Itse löysin Pihakalenterin 2012, joten omani on 14. Jotkut ihmiset eivät ole koskaan käyttäneet kalenteria. Tänä päivänä taasen monet ovat luopuneet kokonaan paperisista kalentereista siirtyen käyttämään kännykän ja muiden digitaalisten vempainten kalentereita. 

Minä olen läpi elämäni kokenut kalenterin hyväksi apuvälineeksi niin työelämässä kuin omassa arjessakin. Jonkun verran käytän kännykän kalenteria, mutta paperinen versio kuuluu vankasti päivääni nyt ja luultavasti myös tulevaisuudessa.

Pihakalenteri on itse asiassa enemmän kuin ajankäyttöön liittyvä apuväline. Se on päiväkirja, puutarhapäiväkirja, johon merkitsen kulloisenkin sään, tärkeimmät päivittäiset tekemiset, tapahtumat ja tietenkin menot kelloaikoineen. Nimipäivät löytyvät Pihakalenterista. Läheisten nimipäivät tapaan ympyröidä huomatakseni ne ajoissa. Syntymäpäivät ja muut merkkipäivät merkkaan myös.

Yksi tärkeimpiä Pihakalenteriin kirjaamiani asioita ovat puutarhaan liittyvät tekemiset. Jollei kutakin päivää varten oleva tila riitä, käytän kunkin kuukauden alussa löytyvää ruudukkosivua. Toisinaan sujautan Pihakalenterin väliin ylimääräisiä ruutuvihkon sivuja, joihin olen tilan loppuessa jatkanut puutarha-asioiden merkitsemistä.

Aiemmat Pihakalenterit löytyvät työhuoneen hyllystä. Edellisen vuoden Pihakalenteri pyörii pitkälle seuraavaa vuotta työpöydällä. Siitä on helppo tarkastaa päivämääriä ja tapahtumia ja hakea tukea kuluvan vuoden vastaaville tehtäville. Milloin siirsin tomaatin taimet kellarista kasvihuoneeseen? Milloin satoi ensilumi? Milloin tapasin puutarhaystävän? Minkä taimen ostin ja istutin toukokuun 16. päivä? Onpa kunkin Pihakalenterin välissä myös lista kasvukauden ruohonleikkuupäivistä.

Pihakalenterista löytyvät kylvö- ja leikkuukalenterit. Loppupuolella on myös tietoa lannoituksesta ja torjunnasta sekä runsaasti tilaa omille muistiinpanoille ja mahdollisille suunnitelmille. 

Kunkin kuukauden aloittaa ajankohtaiset vinkit kasveista ja tekemisistä. Jokaisen viikon yhteydessä on lisää ohjeita eri aiheista. Tekstien laatijoina ovat olleet monille puutarhabloggareille tutut Linda Peltola ja Saila Routio.

Pihakalenterin alussa on Pirkko Kahilan usean sivun pituinen teksti rikkaruohoista ja liikaa leviävistä kasveista. Tähän tekstiin aion paneutua ajatuksella, sillä puutarhastani löytyy joitakin turhankin aktiivisesti tilaa valtaavia kasveja. Kuten varmaan monen muunkin puutarhaharrastajan pihasta.

Meitä puutarhaihmisiä kiinnostaa tietenkin myös sää, josta siitäkin löytyy Pihakalenterissa tietoa. Samoin vuoden 2025 auringon nousu ja kuun vaiheet voi tarkastaa tästä kalenterista.

Kalenteri on A5-kokoinen ja  kierreselkäinen, mikä tekee sen käytön helpoksi. Pihakalenterissa on runsaasti kauniita kuvia eli kalenteri on myös kaunis katsella.
Kuvat ovat Saila Roution ja Linda Peltolan.

Jos haluat oman Pihakalenterin, voit tilata sen 15.11. asti ennakkohintaan 26 €, jonka jälkeen hinta on 29 € (sis. postikulut). Ennakkotilatut kalenterit postitetaan 1.12. alkaen.

Sähköpostilla: tilaukset@pellervo.fi
Puhelimitse: puh. 020 413 2636 (arkisin klo 8–16)
tai Oma Pihan kaupasta

Pihakalenteri saattaa löytyä myös hyvin varustetuista kirjakaupoista. 

Pihakalenterin 2025 sain tällä kertaa vapaakappaleena Pellervo-Medialta.
Lämmin kiitos mieluisasta kalenterista!

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama 26.10.24

Sormia jo kutittaa päästä lukemaan Pihakalenterin tekstejä ja hypistelemään sen uudenuutukaisia sivuja. Yksi hujaus vain niin voin ottaa Pihakalenterin päivittäiseen käyttöön. Sitä odotellessa ympäröin nimipäivät ja kirjaan tiedossa olevat merkkipäivät. Uusi kasvukausi alkaa ensimmäisillä kylvöillä jo tammikuussa. Sitä kohti siis!  

 

 

Sateesta iloisena haasteeseen vastaten

Harvoinpa kaatosateeseen herääminen ilahduttaa näin paljon kuin tänä aamuna. Viime yö oli myös toinen yö aikoihin, jolloin ei ollut pakkasta. Eipä tässä millään hellesäällä pääse intoilemaan, sillä mittarissa on vain vajaa kaksi plusastetta. Se on kuitenkin huomattavasti parempi kuin viikkotolkulla jatkuneet yöpakkaset. Hangen pinta on hujahtanut merkittävästi alemmaksi, mutta onhan tuota edelleen ihan liikaa. Lisäksi varjoisen puolen käytävien jää on edelleen todella lujaa ja paksua. Siihen on yritetty hakata pieniä halkeamia, jotta aurinkoisista paikoista valuva vesi pääsisi paremmin pureutumaan jäähän ja hajottamaan sen rakennetta. Ehkä tässäkin asiassa tapahtuu nyt edistystä, kun päivällä pehmennyt jää ei enää yöpakkasten vuoksi jämähdä tiukkaakin tiukemmaksi.

 
Juuso ei erityisemmin sateesta ja vedestä tykkää, mutta ikkunasta katsottuna etupihan lätäkköön roiskuva sade näytti sitä kovasti kiinnostavan. Tai sitten joku muu, jota meikäläisen ihmismieli ei pystynyt tavoittamaan.

 
11 KYSYMYKSEN HAASTE

Pelaguu Kaaos kukkaruukussa -blogista antoi minulle 11 kysymyksen haasteen, johon tällaisena sateisena lauantaipäivänä on mukava tarttua. En kuitenkaan laita haastetta nyt eteenpäin, koska se kiersi alkuvuodesta aika pitkään. Kysymykset saa kuitenkin vapaasti napata ja laittaa eteenpäinkin niin halutessaan.

Ja nyt sitten vastauksia Pelaguun kysymyksiin:

1. Asia, josta viimeksi tai tänään turhauduit?
 
Eilen taisin turhautua lumeen, kuten niin monena päivänä aiemminkin. Sille ei nyt kuitenkaan voi mitään, joten turhautuminen tuli ja meni. En ylipäänsä kovin pitkään jaksa murehtia yhtä asiaa. Jollei turhautumisen aiheuttavaa asiaa pysty itse mitenkään korjaamaan, on kyllä ajanhukkaa kiskoa hiuksiaan sen vuoksi. 

2. Marjastus vai sienestys?
 
Marjastus ja jos sieniä siinä ohessa löytyy, pääsevät nekin mukaan. Marjastuksessakin lienee pääasia nauttia metsässä kulkemisesta  ja puiden huminasta. Mustikoita olen viime vuosina käynyt poimimassa, ja se onkin ollut helppoa, sillä mättäät ovat olleet sinisenään marjoista ja kovin pitkään ei marjassa ole tarvinnut ämpärinsä kanssa olla.

3. Rantaloma, aktiiviloma, kulttuuri vai joku muu?
 
Taitaa minun lomistani aina tulla aktiivilomia, sillä rannalla en pahemmin jaksa lötkötellä. Edellisestä varsinaisesta lomamatkasta on jo neljä vuotta. Silloin olimme Ukkokullan kanssa viikon Prahassa. Olisi mukava käydä edes kerran vuodessa ulkomailla, mutta tiukan budjetin vuoksi reissut ovat rajoittuneet lähinnä tarjousristeilyihin Tallinnaan tai Tukholmaan. Onneksi olen elämässäni reissannut paljonkin, joten eipä ole laisinkaan epämiellyttävää viettää kesälomaa oman puutarhan parissa. 

4. Lempi vuodenaika?
 
Kevät, kevät ja kesä!!! Tässä järjestyksessä. Kevät on päivittäisiä seikkailuja ja löytämistä omassa puutarhassa. Arvoituksia ja niiden ratkaisuja. Uuden suunnittelua ja toteuttamista. Tuoksuja, ääniä, valoisia iltoja. Ja vihdoin kesän koittaessa lempeitä tuulia ja lämpöä paljaiden jalkojen alla.

5. Asia, josta olet juuri nyt onnellinen?
 
Onni on oikeastaan aika väkevä sana, jonka liitän johonkin aika suureen tunteeseen. Näin arkipäivässä olen ehkä enemmänkin iloinen ja tyytyväinen, levollinen ja rauhallinen. Juuri nyt on vatsa täynnä Ukkokullan valmistamaa lohta ja kermaperunoita ja iltapäiväkahvin seuraksi on tarjolla aamupäivällä leipomiani korvapuusteja. Tällä hetkellä ei ole suurempia murheita suuntaan eikä toiseen, koti on siivottu ja laskut tältä erää maksettu, joten siinä lienee syytä tyytyväisyyteen.

6. Viimeksi lukemasi kirja?
 
Viime viikolla sain luettua Juha Itkosen Hetken hohtava valo ja Leif G.W. Perssonin Ken lohikäärmeen surmaa. Itkosen kirjasta pidin kovasti ja skandinaavisia dekkareita lukee mielikseen. Perssonin kirjoissa on mukavaa huumoria ja ruotsalaisille ominaista yhteiskuntakritiikkiä. 

7. Kirja, jota luet nyt?
 
Nyt ovat meneillään Leif G.W. Perssonin Lindamurha ja puutarhamessuilta ostamani Saila Roution Puutarha laatikoissa. Dekkaria luen iltaisin sängyssä ennen valojen sammuttamista ja puutarhakirjaa sopivissa väleissä, esimerkiksi korvapuustien paistumista vahtiessani.

8. Lempipaikkasi kodissasi?
 
Minulla on oikeastaan monta lempipaikkaa riippuen siitä, mitä olen tekemässä. Olkkarin sohvalla tulee selattua lehtiä ja luettua päivisin. Ensin istun napakasti yhdellä tyynyllä, mutta lukemisen edistyessä huomaan makaavani koko sohvan pituudelta. Iltaisin taas istun usein meidän "kirjastossa" Ukkokullan seurana, vaikka en telkkua katselisikaan. Yleensä teen siellä käsitöitä ja kommentoin niin hyviä kuin huonojakin ohjelmia.

9. Laite tai hankita, jonka haluaisit hankkia, joka voisi helpottaa arkea?
 
Tämä on helppo. Tietenkin sellainen aurinko- ja tuulivoimalla toimiva remonttimies, joka tekisi tismalleen, mitä ehdotan: ensitöikseen rapsisi keittiön laattasaumat, vetäisi uudet silikonisaumat keittiöön ja vessoihin ja kiinnittäisi useamman kuukauden odottamassa olevan valolistan keittiöön, siivoaisi autotallin ja kellarin sekä aloittaisi kaadetun koivun oksien pilkkomisen. Heti ja nurisematta. Muun ajan remonttimies seisoisi talon nurkalla hiljakseen tuulessa ja auringossa latautumassa.

10. Kierteletkö kirppiksiä? Teetkö niistä yleensä hyviä löytöjä?  
 
Silloin tällöin tulee kirppiksillä käytyä, mutta minulta kyllä puuttuu sellainen kirppissilmä, jollainen esimerkiksi parilla ystävälläni on. Saatan ihan tyynesti kävellä jonkun hienon jutun ohi sitä näkemättä ja perässä kävelevä ystäväni nappaa löydön oitis hyppysiinsä minun hölmistyneenä ihmetellessä vieressä. Sen sijaan viime aikoina olen onnistuneesti tyhjentänyt kaappejani vuokraamalla kirppispöydän. Tavara löytää uuden omistajan ja minä saan jokusen euron. Tavoitteena on, etten käyttäisi saatuja euroja kaappien uudelleen täyttämiseen.
 
11. Kysymys, jonka itse itsellesi esittäisit? Jos saisit esittää itsellesi yhden kysymyksen tai antaa jonkun elämänohjeen, mikä se olisi.

Elämänohjeeksi itselleni kehottaisin madaltamaan vaatimustasoa ja itsekritiikin määrää.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

Messuvisiitti puutarhamaailmaan

Tämän vuoden Puutarhamessut on sitten kukistettu. Ehkä olin ladannut itseni liian suurilla odotuksilla, mutta vähän jäi kyllä pettynyt olo. Näytillä oli saunamökkejä ja monen kesämökkipaikaksi profiloituneen kunnan tonttikauppiaita, mutta vähemmän esimerkiksi Etelä-Suomen alueella toimivia puutarhayrittäjiä ja taimikauppiaita. Siemeniä kauppaavat yrittäjät oli aika hyvin edustettuina ja myös muutama pääkaupunkiseudun iso kukkatalo. Sen sijaan ei Tolppolan taimistoa, Muhevaista tai muitakaan varsinaisista monivuotisten kasvien taimiviljelijöistä ja -kauppiaista. Eikö heitä kiinnosta esitellä omaa toimintaansa vai ovatko jo luovuttaneet Plantagenille ja markettien kesäpihoille.

Useamman tunnin tulin kiertäneeksi osastoja ja kerrankin yksin messuilla olleena panostin puhtaasti töllistelemiseen ilman mitään kiirettä. Ajattelin, että suurin ryntäys osuisi viikonvaihteeseen, mutta kyllä riitti väkeä torstaillekin. Kuvaaminen oli varsin haasteellista, kun käytävät olivat täynnä porukkaa. Muutama fiksu mummo oli ottanut perässä vedettävät kauppakassinsa mukaan ja niihin sopi sipuli poikineen. Sen sijaan muille messuvieraille tuotti hankaluuksia päästä ahtaissa paikoissa ohi noista pitkäksikin aikaa paikoilleen parkkeeratuista kauppakasseista. Jälleen kerran olin tyhmyyksissäni jättänyt repun kotiin. Se, jos mikä on messujenkin kaltaisessa paikassa erinomainen kantoapu.

Päätin heti alkuun, etten kierroksen ensimetreillä ryhdy tekemään kauppaa kenenkään kanssa. Ensinnäkin kaman kantaminen ihmismeressä on tuskallista ja toisekseen ajattelin, josko tarjoukset loppua kohti kenties paranisivat. No, niinhän ei tietenkään käynyt. Suorastaan kummastelin, miten päättämätön ihminen minusta on aikaa myöden tullut, sillä pyörin sipuli- ja juurakkopöytien ympärillä tarjontaa taivastellen ja messuilta poistuessani totesin, ettei tullut ostettua sipulin sipulia.

Kun edellisessä postauksessa harmittelin suomalaisten taimien onnetonta myyntikokoa, oli messuilla aika tuhdin kokoisia sipuleja, juurakoita ja taimiakin. Harvoin näkee niin muhkeita maksaruohomättäitä, kuin nyt oli tarjolla. Osittain ostamattomuuteeni vaikutti myös tämä kevään hidas edistyminen. Mietin, meneekö ostokset kenties hukkaan, kun niitä joutuisi pallottelemaan kenties pitkäänkin väliaikaismajotuksessa ennen maan multaan pääsyä. Suurin syy messutuliaisten puuttumiseen lienee kuitenkin se, ettei vaan tullut ainuttakaan ahaa-elämystä.

Jouluruusuja messuilla oli monessa muodossa ja paikassa. Niitä oli istutettu tällaisiin kivikoreihin, säkkeihin sekä multaan ja niitä oli likimain jokaisella kasvikauppiaalla myytävänä. Runsaasti oli myös liljoja, esikoita, jalohortensioita ja ylipäätään muita kevätkukkijoita. Sekä punttikaupalla ruusuja.

 

Erilaisten neuvontapalveluiden ja puutarha-alan yhdistysten edustajia oli useita. Hyötykasviyhdistys, Espoon puutarhayhdistys, Suomen ruususeura, Maatiainen ry ja Puutarhanaiset ry. Näiden ympärillä pörräsi paljon ihmisiä kyselemässä kaikenlaista, joten ilmiselvästi tällaisten tahojen esittelystä saattaisi olla enemmänkin hyötyä tulevilla messuilla.

Malliparvekkeita olisi voinut äänestää, mutta niiden lähelle oli vaikea päästä katselemaan, sillä paikalla oli useita kuvaajia isojen kameroiden kanssa. Olisko kenties kuvattu johonkin lehteen tai ohjelmaan, tiedä häntä. Puutarhamessualueen keskellä oli 1500 neliön alue, joka koostui kahdeksasta erilaisesta puutarhasta maailmalta: espanjalainen taidepuutarha, islantilainen kunttapuutarha, skandinaavinen moderni puutarha, japanilainen puutarha, keskieurooppalainen vesipuutarha, marokkolainen kuivakkopuutarha, italialainen ruukkupuutarha ja brasilialainen muotojen puutarha. Nämä puutarhat olisivat avautuneet paremmin kaksikerroksisen shamppanjabaarin yläkerrasta, mutta siellä oli niin täyttä, etten jaksanut odottaa vuoroani. Alueen hahmottamista ja eri maiden puutarhojen erottamista olisi auttanut jonkinlainen aluekartta, mutta sellaista en löytänyt. Lisäksi erot eri puutarhojen välillä oli aika pieniä, mikä ei suinkaan helpottanut niiden havainnointia.

Ylemmässä kuvassa lienee Skandinaavinen moderni puutarha ja keskimmäisessä Espanjalainen Taidepuutarha. Kumpaisessakin oli käytetty runsaasti eri väristä lasimurskan tapaista ainetta (mm. yläkuvassa olevat käytävät). Alimmassa kuvassa kuvittelisin olevan Marokkolainen Kuivakkopuutarha.

Kävin toki myös moikkaamassa Saaripalsta -blogin Saila Routiota, joka päivysti Oma Piha -lehden osastolla. Oikeastaan oli vähän häkellyttävää jutella ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut livenä, mutta jonka juttuja tulee lukeneeksi harva se päivä ja siinä ohessa vaihtaneeksi myös kommentteja. Livekokemus oli tällä kertaa varsin positiivinen, sillä Saila on huomattavasti profiilikuvaansa nätimpi ja erittäin sydämellisen tuntuinen persoona. Ostin messuilta hänen uusimman kirjansa "Puutarha laatikoissa" ja sain siihen ihan tuoreen signeerauksen kirjoittajalta itseltään.

Kevätpuutarhamessujen ohessa Helsingin Messukeskuksessa on myös Oma koti, OmaMökki ja Sisusta -messut. Pintapuolisesti tuli kierreltyä nämä muutkin kohteet etsiessäni Fiskarsin osastoa. Sen olisi luullut löytyvän puutarhapuolelta, mutta messuoppaan mukaan ko. osasto oli Oma Koti -alueella. Löysin kyllä oppaassa mainitun käytävän, mutta numerot loppuivat ja seinä tuli vastaan vaan ei etsittyä kohdetta. Mukana oli pari muutakin etsijää yhtä huonolla tuloksella. Se ei suuremmin jäänyt harmittamaan, sillä löysin kotona tarvitsemani tiedot netistä. Oma Koti -alueella kimppuuni hyökkäsi lauma kiinteistövälittäjiä ja remonttiyrittäjiä. Sisusta -messualue sen sijaan oli aika vaatimaton ja se oli pian katsottu. Muutama koruyrittäjä, joitakin sisustustilpehöörikauppiaita, yksi huonekaluyrittäjä yms. Useimmat tämän aihealueen yrittäjät taisivat olla samoja kuin joulunaluksen markkinoilla.

Messuvisiitin loppupuolella mietin, josko vielä jaksaisin käydä ostamassa muutaman sipulin tahi juurakon tai kenties jokusen kukkasen kotiin viemiseksi.  Olin kuitenkin julkisilla liikkeellä ja ulkona oli koleahko ilma. Ei nuo messuhinnat niin edullisia olleet, joten puin takin päälleni ja lähdin kohti rautatieasemaa. Nälkä kurni vatsassa ja vaikka olikin ollut tarkoitus käydä ainakin messukahvilla, alkoi koti tuntua mukavalta ruokailupaikalta. Sinne siis, kassi täynnä luettavaa vaan päässä ei kyllä yhtään uutta ideaa.