Magnoliayllätys ja yrttipenkki

Magnolia stellata ’Susan’ - Tähtimagnolia

 

Kuukausi sitten istuttamani tähtimagnolia Susan yllätti minut kehittämällä yhden nupun. Nyt askeleeni johtavat joka ikinen päivä kohti Pikkupuutarhaa katsomaan, jaksaako magnolia avata nuppunsa. Kukka-aihio on varmasti ollut puskassa jo sen myymälästä kotiin tuodessani. Kiva, että jaksoi puskea itsensä esille. En halua ladata mitään ylimääräisiä paineita tuoreelle puutarha-asukkaalleni, mutta kieltämättä olen onnellinen kukan avoinna nähdessäni.

Kasihuoneeni ja kasvimaani sijaitsevat alapihalla. Ei sinne mikään ylitsepääsemättömän pitkä matka ole. Silti olen pitkään pohtinut yrttien sijoittamista lähemmäs taloa ja keittiötä. Monta kertaa ruohosipulin ja persiljan käyttö, muista yrteistä puhumattakaan, unohtuu pelkästään siksi, ettei vain tule kipaistua kasvimaalle niitä hakemaan. Varsinkin sateessa yrttien käyttö kohtaa helposti turhautuneen tuhahduksen.

Näin erään myymälän nettikaupassa yrttilaatikon, joka sopi hyvin tarpeisiini ja suunnitelmiini. Runsas satanen sai minut empimään valmiin ostamista. Kysyin Ukkokullalta, josko hän jaksaisi yrttilaatikon minulle tehdä. Suunnittelin ja mittasin, kunnes luonnos tarkentui paperille. Ukkokulta inventoi kellarissa materiaaleja ja totesi, ettei rautakauppaan tarvitse lähteä. Osa materiaalista on höylättyä ja petsattua lautaa, osta raakalautaa. Petsasin komeuden palisanterin sävyiseksi, kun sitä sattui riittävästi kellarista löytymään.

Laatikosta tuli itse asiassa aiottua leveämpi. Ensin ajattelin, että sisätila olisi riittävä 80-senttiselle parvekelaatikolle. Sitten tuumasin, että toki tilaa olisi hyvä olla reilumminkin. Sen verran myöhään idealamppu päässäni välähti, että yrttilaatikko eteni valmiiksi asti näin juhannusta edeltävällä viikolla. Nyt laatikossa on keväämmällä kylvämääni timjamia, basilikaa ja pikkuinen kiinansipuli sekä kaupan yrttinä ostettu ja ruukkuun istutettu korianteri.

Ruukkuihin kylvin ruohosipulia, tilliä, rucolaa ja kehäkukkaa. Vahingossa katkaisemani villiviinit laitoin multaan kahteen purkkiin. Kokemuksesta tiedän, että hyvällä tuurilla ne juurtuvat. Muoviruukkujen ulkonäkö ei ole kaunein  mahdollinen, mutta aurinkoisessa paikassa ne pitävät kosteuden saviruukkuja paremmin. Ajatus on, että jossain vaiheessa yrttilaatikko röyhyää vihreyttä, eikä ruukkuja alta näy.

Vasen lukema terassin tolpasta, oikealla takkahuoneen sääaseman tulos.

Vanha sääasema sanoi sopimuksensa irti. Olimme niin tottuneita kulkemaan aamulla takkahuoneessa sijaitsevan sääaseman kautta, että sen puuttuminen alkoi jo tuntua oudolta. Lopulta Ukkokulta tilasi uuden, josta kylläkin puttuu tuulitiedot. Nyt tarkenee, kuten lukemat osoittavat. 

Pidän talon etelänpuoleiset sälekaihtimet ympäri vuorokauden kiinni, jotta sisätilan lämpötila pysyisi edes jotakuinkin kohtuullisena. Nukkumisesta voi tulla hiukkasen tukalaa näillä +30 asteen lukemilla, mutta hetken tämä vaan kestää. Talvella saa taas kaivaa villasukkia ahkerasti jalkojensa lämmikkeeksi.

Ötököitä puutarhassa on nyt jos jonkinlaisia. Pyjamaluteita ei meidän puutarhassa ole näkynyt, muita luteita senkin edestä. Kirvoja on aivan valtavasti, etenkin ruusuissa. Yksikään ruusunkukka ei ole jäänyt avautumatta kirvojen vuoksi, joten en jaksa niistä kantaa huolta. 

Parissa FB:n puutarharyhmässä on päivittäin pitkiä keskusteluja erilaisista myrkkyvaihtoehdoista. Ymmärrän, että vaivalla ja rahalla istutettujen kasvien selviytyminen aiheuttaa suurta huolta. Toisaalta puutarhaharrastus on alituista taistelua ja tasapainoilua, jossa ihminen tekniikan ja kemian avulla on näennäinen voittaja. Loppupeleissä kuitenkin häviäjä. 

Omenapuissamme on niiden historian ensimmäisen kerran jotain ötökkää, joka verhoutuu tuomenkehrääjäkoin tavoin omaan harsoonsa/seittiinsä. Kyseessä on ilmeisesti omenankehrääjäkoi? Mikäli näin on, olen torjunnassa totaalisesti myöhässä. Omenapuut tulisi ruiskuttaa keväällä ennen kukintaa. En ole koskaan ruiskuttanut omenapuita. Koska en ole ammattiviljelijä, eivät tuloni riipu omenasadosta. Oman puutarhan hedelmät ovat toki odotettu bonus. Omenoita joko tulee tai ei tule. En tee asiasta itselleni elämää suurempaa kysymystä.

Feromonipyydys

Ripustin feromonipyydyksen omenapuuhun keväällä nähdäkseni, onko tuholaisia liikkeellä. Eipä pyydykseen mitään ihmeellistä eksynyt. Omenankehrääjäkoista on ajoittain ollut isokin riesa mm. Tampereen ja Helsingin seuduilla. Jos meinaavat syödä omenapuumme lehdettömäksi, siitä vaan hommiin. Jääpä vähemmän haravoitavaa syksyksi.

Campanula patula - Harakankello

Jos puutarhassa rehottavat perennat, niin samaa tekevät luonnonkukat ja rikkaruohotkin. Rönsyleinikki on kukkinut keltaisimmillaan vuosikausiin ja niittyleinikki kirii hyväksi kakkoseksi. Kaikenlaista heinää pyrkii ylös osassa istutusalueita ja niin maahumala kuin nurmitädykekin uhkaa vallata tilan monilta herkemmiltä kasveilta. Viime viikolla näin maahumalaa myynnissä Tuusulan Kukkatalo Pirilässä. Ehkä pitäisi tehdä Pirilän kanssa viljelysopimus kyseisestä kasvista. Minulla sitä riittäisi vaikka ilmaiseksi annettavaksi.

Harakankellon ilmestymisestä pihapiiriin en ole ollenkaan pahoillani. Kissankelloksi me kaikkia harakankelloja lapsena kutsuttiin. Paitsi sitä isompaa eli kurjenkelloa. Se tiedettiin jo ipanavaiheessa kurjenkelloksi.

Symphytum officinale - Rohtoraunioyrtti

Rohtoraunioyrtti on jo jonkin aikaa kukkinut valtoimenaan puuvajarinteessä. Sen varret alkavat tapansa mukaan lakoontumaan. Joku kirjoitti, että varret leikkaamalla kasvi kehittäisi uudet lehtiruusukkeet. Mahtaako myös kukkia toistamiseen? Olen uuttanut rohtoraunioyrtistä lannoitevettä samaan tapaan  kuin nokkosesta. Runsaasti kaliumia sisältävä rohtoraunioyrtti sopii hyvin myös katteeksi esimerkiksi tomaateille.

Rohtoraunioyrtin istuttamisen kanssa kannattaa olla varovainen. Se juurtuu helposti pienestäkin palasta ja aloittaa leviämisensä yhtä helposti. Pois saaminen onkin sitten jo oma juttunsa eli en suosittele, jos vain hiukankin epäilyttää elo tämän kasvin kanssa vuosia eteenpäin.

Oxalis stricta ‘Rufa’ - Pihakäenkaali (punalehtinen)

En tiedä, mistä ja milloin punalehtinen pihakäenkaali on meille tullut. Nykyisin se tupsahtelee ilmoille omituisissakin paikoissa. Kuvassa pihakäenkaali tunkee esiin kasvimaalla kasvavan persiljan keskeltä. Pihakäenkaali on aika helppo kitkeä pois. Vähiten siitä tykkään kivituhkakäytävillä, jossa punaisia taimia putkahtelee alituiseen. Yhden kun nyppäät, kaksi muuta on taas jonossa. Olen joskus kerännyt pihakäenkaaleja istutettavaksi kesäkukiksi ruukkuun. Ihan nätti sellaisena. Keltainen kukinto on oikeastaan sivuseikka. Hienointa on lehtien punainen sävy.

Lilium lancifolium Splendens - Tiikerililja

 
Ostin keväällä nettikaupasta lisää tiikerililjoja. Laitoin sipulit ruukkuihin, jotka myöhemmin siirsin kellarista kasvarin viereen. Niissä oli jo nuput istuttaessani kasvit maahan. Tiikerililjat jäivät aika mataliksi ja muiden kasvien venyessä mittaa, tiikerililjat katosivat niiden joukkoon. Viettäköön uppeluksissa tämän kesän. Ensi keväänä ne todennäköisesti venyvät ennen kukintaa paikalla jo aiemmin olleiden lajitoveriensa mittaisiksi.

Fragaria vesca var. semperflorens - Kuukausimansikka

Aika vierii vinhaa vauhtia. Juhannusviikkoa eletään eli keskikesän juhla on tuota pikaa. Etelässä on helteistä, pohjoista kohden viileämpää. 

Iloitaan kesästä ja kukkasista!

PS.
Muutaman päivän tauon jälkeen minulla on taas ollut hankaluuksia sekä omaan blogiin tulleisiin kommentteihin vastaamisessa että teidän blogienne kommentoinnissa. Yrittäessäni julkaista kommenttia, tulee HUPS-ilmoitus ja kirjoittamani teksti on haihtunut ties minne.

Käytin aiemmin Chromea, nyt jo pidempään Firefoxia. Näyttää, että ongelma on pikemminkin Bloggerissa kuin käyttämässäni selaimessa tai asetuksissa. Tai sitten tämä rakkine hyytyy helteessä...

Luen ahkerasti muiden blogeja ja pyrin jättämään jälkeni. Koen myös tärkeäksi vastata blogiini tulleisiin kommentteihin. En ole teitä unohtanut. Pahoitteluni.

Jussi on juhlittu

Lukinlilja - Hymenocallis

Taas on yksi vuoden merkkihetkistä eli juhannus juhlittu. Sää oli valtaosin mitä mainioin. Mitä nyt aattona tuli illansuussa muutama leppeä sadekuuro, mutta lämpimän sään ja uuden pergolan ansiosta pihamaalla oleskelu sujui vaikeuksitta.

Juhannus meni ja mennyttä on myös monen kesään olennaisesti kuuluvan kasvin kukinta. Se aiheuttaa tietynlaista haikeutta, mutta onneksi aloittelevia kukkijoita riittää. Edelleen tahti on niin nopeaa, että useimmat kukat tulee toki ihasteltua moneenkin kertaan, mutta niistä raportointi taitaa jäädä talven tehtäväksi.

Ruukkuun kesäksi istutettu kärhö Nelly Moser kehitti yhden nupun, joka pullistui ja pullistui ja yhtenä aamuna se oli avautunut kokonaan.

Clematis Nelly Moser

Uusia nuppuja Nellyssä ei ole näkyvissä, mutta tietenkin toivon sen niitä kesän mittaan lisää kehittävän. Syksyllä istutan Nellyn pihamaalle, joskin paikka sille on yhä mietinnän alla. Tämä on taas niitä kasveja, jotka tulivat kaupassa vastaan ja pakkohan se oli sieltä kotiin kantaa.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Lilasävyisen sinivaleunikon kukinta meinasi karata huomiotta ihan kokonaan. Olin valmistautunut sen kuvaamiseen, mutta meinasin myöhästyä oikein kunnolla. Kirkkaassa auringonpaisteessa tuli räpsittyä muutama kuva ja tarkoitus oli jatkaa illan tullen. Silloin terälehdet lojuivat maassa. Juhannuskiireet ja painostava helle tekivät tehtävänsä. Yksi nuppu oli vielä eilisiltana avautumatta. Kunhan sade taukoaa, pääsen tarkastamaan tilanteen. Tämä ei ole kovin korkea kasvi. Ehkä noin 25 cm.

Kruunuvuokko - Anemone coronaria

Myös kruunuvuokot kukkivat. Tähän mennessä olen nähnyt vain punasävyisiä, mutta ehkä muut värit tulevat aikanaan. Osa mukuloista oli uusia, osa viime syksynä maasta nostettuja. Joskus olen jättänyt kruunuvuokon mukulat talveksi maahan, jolloin niistä on saattanut nousta yksittäisiä kukkia. Pääsääntöisesti kruunuvuokon mukulat suositellaan talvetettavan vaikka kellarissa.

Pysyykö kruunuvuokko teidän puutarhoissanne pystyssä? Minulla se rentoilee sinne tänne.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Viime loppukesästä istutin punapäivänkakkaran, joka ei silloin ehtinyt kukkia.  Nyt se on pukannut monta kukkaa, mutta varret tarvitsevat ehdottomasti tuentaa. Muuten koko kasvi rötköttää pitkin pituuttaa muiden kasvien päällä ja väleissä. Eikä ainoastaan kukat vaan myös lehdistö oli jo levällään mullan pinnalla ennen kukkavarsien ilmestymistä.

Valkoherukan lehdet menivät toukkien suihin

Yllättäen jo hiukan ennen juhannusta tuli jonkinlainen puutarhauupumus. Ei ole kovin paljon innostanut lähteä kuopimaan ja nyppimään. Kameran kanssa kiertelykin on ollut vähän innotonta. Ei siinä mitään ihmeellistä, sillä saan moisia kohtauksia tasaiseen tahtiin joka kesä. Milloin mistäkin syystä tai ihan ilman syytäkin. Nyt ehkä tympimistä lisää hurja määrä kaikenlaisia ötököitä, jotka surutta popsivat niin lehtiä kuin nuppujakin.  

Valkoherukoista lähti likimain kaikki lehdet pienten toukkien suihin. Suihkutin pensasta vedellä ja nokkosuutteella. Ja napsin toukkien vallassa olevia lehtiä suoraan muovipussiin. Nyt niitä ei ole näkynyt, eikä toivon mukaan näykään. Kyseessä lienee karviaispistiäinen, jolle kelpaa myös herukanlehdet. Muissa herukoissa, eikä edes karviaisissa toukkaa ei ole vielä näkynyt. Tarkkailussa ovat, sillä karviaispistiäinen tekee toisen sukupolven heinä-elokuussa.

Peittokurjenpolven lehdistä joku ötökkä on tehnyt hyvin ilmastoituja pitsimalleja. Olisivatko kotilot olleet asialla? Niitä olen poiminut sateiden jälkeen ja usein aurinkoisten päivien iltoinakin sen verran runsaasti, että saisi jo riittää. 

Kukkapenkkejä on turha lähteä kiertämään ilman etikkapurkkia, koska joka puskasta löytyy yksittäisiä kotiloita ryömimässä milloin minkäkin kasvin lehteä pitkin. Ilman etikkapurkkia houkutus nipsaista kotilo kasvinlehdeltä nurmikon puolelle on liian suuri. Vaan sieltähän ne mönkivät takuuvarmasti takaisin kukkapenkkiin ruokailemaan. Paras hoitaa ongelma pois päiväjärjestyksestä heti ensinäkemältä.

Kriikunapuu on jo kolmatta kesää äkämäpunkin vioittama. Äkämäpunkki vioittaa lähinnä puun lehtiä, mutta kärsii siitä hedelmäkin. Alapihan kriikunat eivät ole aivan näin pahassa kunnossa, kuin tämä pikkupuutarhan kriikuna. En ole juurikaan puille tehnyt kevätruiskutuksia, mutta ehkä sitäkin täytyy harkita. Tai sitten hävittää koko kriikunapuu. Juuri nyt tuntuu siltä, että voisi olla helpompaa vaihtaa johonkin vähemmän ötököitä kiinnostavaan kasviin.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Tälle päivälle luvattiin sadetta ja ennustus pitää paikkansa 100-prosenttisesti. Vettä tulee kaatamalla, mutta siedän sen, kunhan ei taas päivätolkulla sade maata vihmo. Heti auringonpaisteen palattua alkaa taas puutarhassa pöristä, kuin parhaassakin transistoriradiossa. Kimalaisilla on juhlat niin töyhtöangervoissa kuin valamonruusussakin.