Jussi on juhlittu

Lukinlilja - Hymenocallis

Taas on yksi vuoden merkkihetkistä eli juhannus juhlittu. Sää oli valtaosin mitä mainioin. Mitä nyt aattona tuli illansuussa muutama leppeä sadekuuro, mutta lämpimän sään ja uuden pergolan ansiosta pihamaalla oleskelu sujui vaikeuksitta.

Juhannus meni ja mennyttä on myös monen kesään olennaisesti kuuluvan kasvin kukinta. Se aiheuttaa tietynlaista haikeutta, mutta onneksi aloittelevia kukkijoita riittää. Edelleen tahti on niin nopeaa, että useimmat kukat tulee toki ihasteltua moneenkin kertaan, mutta niistä raportointi taitaa jäädä talven tehtäväksi.

Ruukkuun kesäksi istutettu kärhö Nelly Moser kehitti yhden nupun, joka pullistui ja pullistui ja yhtenä aamuna se oli avautunut kokonaan.

Clematis Nelly Moser

Uusia nuppuja Nellyssä ei ole näkyvissä, mutta tietenkin toivon sen niitä kesän mittaan lisää kehittävän. Syksyllä istutan Nellyn pihamaalle, joskin paikka sille on yhä mietinnän alla. Tämä on taas niitä kasveja, jotka tulivat kaupassa vastaan ja pakkohan se oli sieltä kotiin kantaa.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Lilasävyisen sinivaleunikon kukinta meinasi karata huomiotta ihan kokonaan. Olin valmistautunut sen kuvaamiseen, mutta meinasin myöhästyä oikein kunnolla. Kirkkaassa auringonpaisteessa tuli räpsittyä muutama kuva ja tarkoitus oli jatkaa illan tullen. Silloin terälehdet lojuivat maassa. Juhannuskiireet ja painostava helle tekivät tehtävänsä. Yksi nuppu oli vielä eilisiltana avautumatta. Kunhan sade taukoaa, pääsen tarkastamaan tilanteen. Tämä ei ole kovin korkea kasvi. Ehkä noin 25 cm.

Kruunuvuokko - Anemone coronaria

Myös kruunuvuokot kukkivat. Tähän mennessä olen nähnyt vain punasävyisiä, mutta ehkä muut värit tulevat aikanaan. Osa mukuloista oli uusia, osa viime syksynä maasta nostettuja. Joskus olen jättänyt kruunuvuokon mukulat talveksi maahan, jolloin niistä on saattanut nousta yksittäisiä kukkia. Pääsääntöisesti kruunuvuokon mukulat suositellaan talvetettavan vaikka kellarissa.

Pysyykö kruunuvuokko teidän puutarhoissanne pystyssä? Minulla se rentoilee sinne tänne.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Viime loppukesästä istutin punapäivänkakkaran, joka ei silloin ehtinyt kukkia.  Nyt se on pukannut monta kukkaa, mutta varret tarvitsevat ehdottomasti tuentaa. Muuten koko kasvi rötköttää pitkin pituuttaa muiden kasvien päällä ja väleissä. Eikä ainoastaan kukat vaan myös lehdistö oli jo levällään mullan pinnalla ennen kukkavarsien ilmestymistä.

Valkoherukan lehdet menivät toukkien suihin

Yllättäen jo hiukan ennen juhannusta tuli jonkinlainen puutarhauupumus. Ei ole kovin paljon innostanut lähteä kuopimaan ja nyppimään. Kameran kanssa kiertelykin on ollut vähän innotonta. Ei siinä mitään ihmeellistä, sillä saan moisia kohtauksia tasaiseen tahtiin joka kesä. Milloin mistäkin syystä tai ihan ilman syytäkin. Nyt ehkä tympimistä lisää hurja määrä kaikenlaisia ötököitä, jotka surutta popsivat niin lehtiä kuin nuppujakin.  

Valkoherukoista lähti likimain kaikki lehdet pienten toukkien suihin. Suihkutin pensasta vedellä ja nokkosuutteella. Ja napsin toukkien vallassa olevia lehtiä suoraan muovipussiin. Nyt niitä ei ole näkynyt, eikä toivon mukaan näykään. Kyseessä lienee karviaispistiäinen, jolle kelpaa myös herukanlehdet. Muissa herukoissa, eikä edes karviaisissa toukkaa ei ole vielä näkynyt. Tarkkailussa ovat, sillä karviaispistiäinen tekee toisen sukupolven heinä-elokuussa.

Peittokurjenpolven lehdistä joku ötökkä on tehnyt hyvin ilmastoituja pitsimalleja. Olisivatko kotilot olleet asialla? Niitä olen poiminut sateiden jälkeen ja usein aurinkoisten päivien iltoinakin sen verran runsaasti, että saisi jo riittää. 

Kukkapenkkejä on turha lähteä kiertämään ilman etikkapurkkia, koska joka puskasta löytyy yksittäisiä kotiloita ryömimässä milloin minkäkin kasvin lehteä pitkin. Ilman etikkapurkkia houkutus nipsaista kotilo kasvinlehdeltä nurmikon puolelle on liian suuri. Vaan sieltähän ne mönkivät takuuvarmasti takaisin kukkapenkkiin ruokailemaan. Paras hoitaa ongelma pois päiväjärjestyksestä heti ensinäkemältä.

Kriikunapuu on jo kolmatta kesää äkämäpunkin vioittama. Äkämäpunkki vioittaa lähinnä puun lehtiä, mutta kärsii siitä hedelmäkin. Alapihan kriikunat eivät ole aivan näin pahassa kunnossa, kuin tämä pikkupuutarhan kriikuna. En ole juurikaan puille tehnyt kevätruiskutuksia, mutta ehkä sitäkin täytyy harkita. Tai sitten hävittää koko kriikunapuu. Juuri nyt tuntuu siltä, että voisi olla helpompaa vaihtaa johonkin vähemmän ötököitä kiinnostavaan kasviin.

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Tälle päivälle luvattiin sadetta ja ennustus pitää paikkansa 100-prosenttisesti. Vettä tulee kaatamalla, mutta siedän sen, kunhan ei taas päivätolkulla sade maata vihmo. Heti auringonpaisteen palattua alkaa taas puutarhassa pöristä, kuin parhaassakin transistoriradiossa. Kimalaisilla on juhlat niin töyhtöangervoissa kuin valamonruusussakin.