 |
| Pionihan se siellä |
Vuorossa on sateinen vapaapäivä, joten nyt on hetki aikaa istahtaa koneen äärelle. Pihapostauksen lisäksi pitäisi ahkeroida äitienpäiväkortit ja synttärikortti pikkuveljen 13 vuotta täyttävälle tyttärelle.
 |
| Alppikärhö |
Eilen tulin alkuillasta kotiin ja lähdin Juuson kanssa kiertämään pihaa. Tietenkin kamerakin oli mukana ja taas kerran tuskailin tarkennuksen kanssa. Sen kanssa joudun jatkuvasti tekemään töitä ja silti olen enimmäkseen lopputulokseen tyytymätön. Joko en pääse tutuksi kamerani kanssa tai sitten voin ylipäätään heittää hyvästit valokuvaamiselle. Ehkei se ole laisinkaan minun lajini. Oli miten oli, kun on ikänsä kulkenut kamera kainalossa, ei siitä tavasta ihan helpolla pysty luopumaan. Kenties pitää madaltaa vaatimustasoa. Täällä blogistaniassa on vain niiin mahtavia valokuvaajia, että heidän rinnallaan meikäläisen kuvat kalpenee kerran jos toisenkin.
 |
| Omenapuu Huvitus |
Vapaa-ajat ovat kuluneet pihamaalla. Vihdoin sain vesialtaan tyhjennettyä talvisista vesistä, kuolleista kastemadoista ja limaisista vaahteranlehdistä. Pesin altaan, täytin uudella vedellä ja laitoin suihkulähdepumpun ajastimen kanssa litisemään. Koska emme aikoinaan ajatelleet, että puutarhassakin olisi hyvä olla niin sähkö- kuin vesipisteitä, on vesiallas kohtuullisen lähellä taloa, jotta sähköjohtoa ei tarvitse pitkin puskia vedellä. Silti se on häiritsevässä paikassa, mutta kun se allas ja pulppuava vesi on niin mukava elementti.
Tähän aikaan keväästä allas on paljaan ja vähän pölhönkin näköinen, mutta pian kasvit peittävät rumat muovireunat. Ihan joka puolelle kasveja ei voi istuttaa, jotta allasta pääsee siivoamaan tallomatta istutuksia. Tuossa reunalla on yksi kivi, jonka päälle asetan pehmusteen ja siinä sitten polvillani äyskäröin ensin enimmät vedet, jonka jälkeen pesen vielä altaan varrellisella lattialuutulla. On meillä pumppukin, jolla voisi imeä vedet altaasta, mutta syystä tai toisesta homma sujuu ilman sitäkin. Seisonut vesi on erinomaista kasteluvettä, joten hyödynnän sen mm. kesäkukkien kastelussa. Siivoan altaan kerran tai pari kesässä. Nyttemmin allas ei roskaannu niin helposti, kun iso pihakoivu kaadettiin pois.
Sisääntulon isoihin ruukkuihin tapaan ostaa kesäistutukseksi jotain vihreää, jonka siirrän syksyllä maahan. Usein ruukuissa on ollut tuijia, mutta tänä vuonna törmäsin runkotuijiin ja tykkäsin niistä. Istutin juurelle muutaman pikkutalvion, jota olin kitkenyt muiden istutuspuuhien yhteydessä. Meidän sisäänkäynti on aika varjoinen, joten mitään kukkivaa tuohon on hankala keksiä. Joskus on ollut myös rungollisia verenpisaroita.
Kivipuronkin laitoin jälleen virtaamaan eli hain kellarista tuon ruukun ja kivet. Jossain näin idean, jossa tuollaiseen kumollaan olevaan ruukkuun oli istutettu köynnöstävää kesäkukkaa siten, että kukka ikäänkuin valui ruukusta. Sellainen voisi olla hauskan näköistä, mutta tähän hätään saa kivipuroni kelvata. Talveksi noita kiviä ei voi tuohon jättää, sillä lumikolan jäljiltä niitä saisi etsiä pitkin pihaa.
Raparperi kasvaa kohisten ja kohta siitä voi jo leipoa ensimmäiset piirakat tai keittää sopat. Kaukana ei enää ole sekään hetki, jolloin voin ryhtyä tekemään rapskulaattoja. Niille onkin jo sijoituspaikat valmiiksi katsottuna.
Myös ruohosipuli on jo jonkin aikaa ollut korjuukelpoista. Tosin en ole sitä muistanut vielä kertaakaan käydä ruokapöytään noutamassa. Sen sijaan joskus napsin puskasta suoraan suuhuni istuessani kasvimaalaatikon reunalla Juuson seurana.
Tänään vaihdoin pari muoviruukussa ollutta kukkaa ruukkuruukkuihin. Useimmiten salaojana tulee käytettyä ruukunpalasia, mutta nyt autotallista löytyi muhkea pussillinen lecasoraa. Jotta sitä ei tarvitse ruukun pohjalta seuraavan mullanvaihdon yhteydessä nakata kompostiin, muistin anopin kikan ja pussitin lecasoraa vanhoihin polvisukkiin ja tätä tarkoitusta varten säästämiini sukkahousuihin. Yhdestä sukkahousunlahkeesta tulee kaksi tai kolmekin pientä lecasorapussukaa. Sukan kärkiosaan riittää yksi solmu, mutta varresta leikattuihin paloihin luonnollisesti solmu kumpaankin päähän. Sukkapussukoiden täyttämistä helpottaa pussukan laittaminen vaikkapa sopivaan lasipurkkiin (kuten kuvassa).
Lopuksi pussukka ruukun pohjalle ja multaa päälle. Hyvin toimii ja pussukka on käyttökelpoinen seuraavankin kerran. Sehän ei mätäne, vaan mullasta ravisteltuna kelpaa taas seuraavaan ruukkuun.
Eilen illalla kävin kuvaamassa alapihalla myös hyasinttini. Syksyllä ostamani pussukka oli jokin sekoitus ja nyt näyttää, että yksi niistä olisi vaaleanpunainen. Illalla se oli kuvassa näkyvän kokoinen, mutta hetki sitten katsoessani työhuoneen ikkunasta alapihalle, näkyy selvästi, että kukka on yön aikana kasvanut ja avautumassa. Harmi vain, että ulkona sataa kaatamalla. En siis hetkeen pääse hyasinttiani lähemmin tutkiskelemaan.
Ensi sunnuntaina on äitienpäivä. Meitä kehotetaan aina muistamaan äitiä lämmöllä ja rakkaudella. Toivottavasti myös äiteinä kohtelemme lapsiamme niin, etteivät he koe muistamista pakollisena velvollisuutena. Että heidän välittämisensä tulee vilpittömästä sydämestä. Ei ole lapsenkaan mukava kuulla jatkuvaa arvostelua ja itseensä kohdistuvia moitteita. Sitä aina yrittää ajatella, että vanhempi sukupolvi on oman aikakautensa kasvatteja, eikä heillä siten välttämättä ole samoja lähtökohtia ajatella ja käyttäytyä, kuten toivoisimme. Se ei kuitenkaan kovin paljon lohduta silloin, kun saa osakseen kärkeviä nuolia. Ne nuolet tuppaavat menemään sieluun saakka ja sinne jäävät. Halusi tai ei. Olkaamme hyviä toinen toisiamme kohtaan. Niin aikuiset kuin lapsetkin.
 |
| Esikko |
Tänä aamuna ulkona tuoksui lämpimältä ja kostealta. Sadettahan se tiesi, mutta samalla ilmassa oli selvästi toukokuun tunnetta ja lupausta kesästä. Sitä kohden siis jatketaan kulkua ja nautitaan jokaisesta päivästä.
