perjantai 8. tammikuuta 2016

Pojan kanssa maailmalla


Hyinen talvi ei välttämättä ole matkailun kannalta niitä parhaita aikoja, mutta kun halvalla pääsee, niin onhan sitä maailmalle lähdettävä.


Talvisin pääsee edulliseen hintaan laivaristeilyille ja varustamot lähettävätkin kanta-asiakkaille tiuhaan tahtiin hyviä tarjouksia. Laivayhtiön kannalta on hyödyllistä saada paatti täyteen maksavia asiakkaita. Itse matkassa ja hytin hinnassa voi hyvinkin laskea taksoja, kun rahaa tulee kuitenkin kaikista palveluista, joita matkustajat laivalla käyttävät.

Västerlånggatan vanhasta kaupungista kohti keskustaa

Ukkokulta ei tykkää laivareissailusta, joten Pojan kanssa lähdettiin matkaan. Pojalla oli jotain omia menoja Tukholman suunnalla ja minulle taas riittää pelkkä paikkojen pällistelykin.


Tukholmassa oli toki kylmää sielläkin, mutta ei sellaisia paukkupakkasia, kuin meillä. Kotoa lähtiessä keskiviikkona mittari näytti -25 astetta ja siitä se oli kuulemma vielä laskenut. Tukholmassa oli kymmenisen pakkasastetta. Tosin merenrantakaupungeille tyypillisesti sielläkin käy sellainen viima, joka saa pakkasen tuntumaan useita asteita kylmemmältä.


Kaupungilla näkyi vielä joulu kauppjen näyteikkunoissa ja katujen jouluisina valosomisteina. Kaupoissa sen sijaan oli tavarat vaihtumassa kevätmallistoihin ja joulutavaraa oli enää paikoin alepöydillä.


Laivassa suunnittelin, että hyppään heti terminaalin ulkopuolella bussiin ja kerrankin ajan suoraan kaupungille. Ostin jo infosta päivälipunkin, mutta lahjoitin sen sitten Pojalle ja päätin vanhaan tapaan tallustella Vikingin terminaalista kohti Gamla Stania.
 


Reippaasti kävellessä ei viima pahemmin haitannut, mutta annapa olla, kun pysähdyin ja ryhdyin kameran kanssa maisemia sihtaamaan. Välillä oli pakko säätää kameraa ja sen vuoksi riisua tumput. Siinä kyllä hyytyi niin naama kuin sormetkin ja hetken aina piti kulkea reippaammin, jotta sai taas hyytyneet paikat lämpiämään.


Tukholmassa paistoi aurinko kauniisti ja se aina piristää. Matkaillessakin sitä toivoo aurinkoisia päiviä, koska ulkona kulkeminen yksinkertaisesti on huomattavasti mukavampaa ilman rankkasateita ja lumipyryjä.


Monet isot kohteet olivat rempassa. Kuninkaanlinna oli osittain paketissa, samoin Nationalmuseum. Slussenilla alkoi 4. päivä vuosia kestävä jättimäinen tienparannusurakka, jossa vanhoja 40-luvulla rakennettuja siltoja puretaan kokonaan pois ja kadut rakennetaan uudelleen. Mittava rakennusprojekti kaupungin keskeisellä liikennealueella tulee vaikuttamaan melkoisesti niin autoilijoiden kuin jalankulkijoidenkin liikkumiseen.



Pelaguu-ressukka oli tyystin kohmeessa

Tukholman vanhassa kaupungissa (kuten muuallakin Ruotsissa) olen aina ihaillut ruotsalaisten erinomaista silmää kaikenlaiselle koristelulle. Liikkeiden sisäänkäynnit on tehty houkutteleviksi ja kesäisin on upeita kesäkukkaistutuksia. 



Vanhassa kaupungissa lähes kaikkien liikkeiden ja asuintalojen sisäänkäynnit oli koristeltu pienin joulukuusin. Useimmissa oli myös valosarjat, joista monet yhä valaistuina.




Erityisen paljon pidän vanhan kaupungin kapeista kaduista ja kujista. Oli melkoisen harvinaista saada tällaisia kuvia, joissa ei ole ihmisen ihmistä kävelemässä näkösällä. Lämpimämpään aikaan se ei ole mitenkään mahdollista, ja nytkin keskeisimmät kadut täyttyivät päivän mittaan turisteista.




Skebbsbron edustalla, aivan rannassa seisoi komea kuusi. Näin siihen syttyvän valotkin, mutta siinä vaiheessa olin jo miltei laivassa, eikä minun kamerallani saanut niin kauas zoomattua.


Tämän kahvilan terassilla ei nyt ollut yhtään lämpimän juoman hörppijää. Tukholmassa on kuitenkin ihan yleistä nähdä terassikahvittelijoita parin asteen pakkasellakin. Usein ravintolat ja kahvilat ovat sisustaneet terassinsa lämmittimillä ja huovilla. Tässä paikassa oli vain pehmikkeet ja tyynyt talon edustan syvennyksissä.


Ehdin tehdä päivän mittaan pitkän lenkin vanhan kaupungin kautta Drottningsgatania pitkin aina Högtorgetille saakka. Siellä kävin myös kaupoissa katselemassa ja ihan vain lämmittelemässä.


Paluumatkalla päivä alkoi jo hämärtyä ja sormet jälleen pakkasessa jäätyä. Djurgårdenin lautat ajoivat edestakaisin, mutta kovin paljon turisteja niillä ei nyt näkynyt reissaavan. Taisi Gröna Lundin -huvipuisto olla kiinnikin. Kesällä Djurgården on upea paikka.


Jälleen kerran - ties kuinka monennen kerran päätin, että Tukholmaan on tultava useammaksi päiväksi, jotta siellä ehtisi rauhassa kulkea ja tutustua lukuisiin mielenkiintoisiin kohteisiin. Miten kummassa sitä on niin paljon helpompi lentää 3000 kilometrin päähän katselemaan vieraita paikkoja, kun näinkin lähellä on kerrassaan mahtava matkailukohde. 

Tukholmassa olen käynyt lukuisia kertoja. Välillä on oltu läpikulkumatkalla, välillä on sentään yövytty yö tai pari. Useimmiten kuitenkin Tukholman reissut ovat muutaman tunnin  pikaraapaisuja, joita sävyttää pikkainen kiire ja hätäily laivaan palaamisesta.


Ehkä sentään parempi vuodenaika mille tahansa vierailulle Tukholmassakin olisi kevät, kesä tai alkusyksy. Talvipakkanen nitistää kyllä varsin tehokkaasti innon rauhalliseen paikkojen katselemiseen ja katukahviloissa istuskeluun. 


Yritän aina maksimoida kaupungilla olemisen ja ajoittaa laivalle paluun mahdollisimman lähelle lähtöä. Terminaalin lähestyessä sitä alkaa vaistomaisesti laittaa töppöstä toisen eteen rivakasti, sillä ajatus hammasharjan yksinäisestä purjehduksesta kohti kotisatamaa ilman emäntäänsä ei laisinkaan viehätä. Niinpä sitten aina jää ihan turhaa luppoaikaa odotella laivassa sen lähtöä. 


Tukholmassa käyn likimain joka kerta yhdessä tietyssä kirjakaupassa, josta tapaan ostaa postikortteja. Siellä on aina runsas valikoima erilaisia ja tällä kertaa löysin ihastuttavia kukka-aiheisia kortteja. Pakkohan niitä oli rohmuta kunnon satsi. Kortit eivät kaapissa happane ja tykkään korttien lähettämisestä. 


Alennusmyynnit näyttivät olevan lähes joka kaupassa. Ensin ajattelin, etten taida mitään erityistä ostaa, mutta Åhlensilla eksyin kodintarvikeosastolle, jossa oli aivan ihania tyynyjä. Jos vain olisi voinut ostaa pelkkiä tyynynpäällisiä, mutta muhkeiden sisustustyynyjen raahaminen pitkin kaupungin katuja ei erityisemmin houkutellut. Tyynyt jäivät kauppaan. 

Kylpyhuoneosastolla bongasin kevätuutuuksia ja sorruin vihreään vessanmattoon, jonka seuraksi piti tietenkin ostaa sävysävyyn muutama käsipyyhe ja vieläpä uusi saippuapumppukin tarttui matkaan.
 

Eräässä vanhan kaupungin myymälässä oli kaikki joulutekstiilit 50 %:n alennuksella. Aikani niitä pyörittelin käsissäni, kunnes huomasin nämä taalainmaalaishevosilla kuvioidut keittiöpyyhkeet, jotka tosin eivät jää itselle.

Jotain muutakin pientä sälää tarttui mukaan, mutta enimmäkseen tuli harrastettua sitä halpaa shoppaamista, jolloin riittää hypistely. Itse tavara jää kauppaan.


Menomatkalla en päässyt kuvaamaan hulppeita merisavukuvia, sillä laivaan päästyämme oli jo pilkkopimeää. Niinpä päätin paluumatkalla olla ajoissa kannella kamerani kanssa.








Päivä valkeni juuri sopivasti laivan ollessa Suomenlinnan kohdalla. Pakkasta oli -20 astetta ja siellä kannella kameran kanssa sihtaillessa se tuntui todella kylmältä. Aivan hirvittävän hyytävältä.


Näkymät olivat uskomattoman kauniita. Ehkä jopa hieman epätodellisia. Laivassa oli runsaasti mm. kiinalaisia ja venäläisiä. Venäläiset lienevät pakkaseen tottuneet, mutta moni kiinalainen oli kannella taivastelemassa saapumista Helsinkiin.
 
Kuninkaanportti








Tukholman päässä jäätä ei ollut juuri laisinkaan. Pientä jäänmuodostusta aivan vanhan kaupungin rannassa, ei muuta. Helsingin päässä avomerta oli aivan Suomenlinnan kupeeseen, mutta satamaa lähestyessä jäätä oli jo runsaasti ja rantaa kohden se selvästi paksuuntui. Laivan kulkiessa jää rikkoutui ja kuului jännää ääntä jäälauttojen noustessa toistensa päälle.
 




Katajanokka





Kotona oli eilen illalla ollut yli kahden tunnin sähkökatko. Sisällä ei enää jouluvaloja ole, mutta ulkona kylläkin. Ne toimivat ajastimella ja sähkökatkon vuoksi syttyvät nyt miten sattuu. Sen verran kylmä tänäänkin on ollut, etten ole viitsinyt niitä mennä säätämään. Olkoon. Pian ne lähtevät kokonaan pois.


Laivalla oli niin mahtavan herkullinen buffet-pöytä. Luimme listaa ennen ruokailemaan menemistä ja se vasta olikin pitkä. Yritin syödä maltillisesti, mutta kun maistettavia ruokalajeja oli niin valtavasti, kertyi pienistäkin suupaloista aikamoinen annos. No, pyhät alkaa olla lopussa ja siirrymme arkeen. Pian ne herkuttelut jäävät unholaan.

Oikein mukavaa viikonvaihdetta kaikille!
 

tiistai 5. tammikuuta 2016

Facebookista napattua


Paula Ritanen-Närhi on julkaissut facebookissa seuraavan ilmoituksen. Jos vaikka löytyy kiinnostuneita.

Paula Ritanen-Närhi
Huomio puutarhaihmiset! Etsin kesäksi kohteita lehtiin, joihin kirjoitan ja hyvin tunnettekin. On sekä naistenlehtiä että miesten harrastelehtiä. Nyt tarvitsisin erityisesti kohteita esim. Oulusta tai niiltä main sekä matkareitin varrelta Vantaalta sinne ja takaisin, koska menen sinne joka tapauksessa ensi kesänä. Ehdota rohkeasti myös omaasi. Itse asiassa teen juuri juttua puutarhasta, jonka omistaja otti tätä kautta yhteyttä. Lähetä minulle postia yksityisviestinä tai sähköpostia paula.ritanen-narhi@kolumbus.fi.

Ruokaa tipusille



  
Tulihan se talvi ja oikein kunnon pakkasen kera. Mittari näyttää juuri nyt -18 astetta, mutta aamulla Juuson kanssa metsässä käydessäni pakkasta oli -22.5. Aika hyytävältä tuntuu, etenkin, kun on ollut niin ylettömän lämmin joulukuu. Lunta ei vielä kovin paljon ole ja eilen sitä hiukan kolatessani välineiksi olisi riittänyt harja ja pieni puhallus. Niin kevyttä juuri satanut lumi oli. Pakkasen on luvattu tästä vielä kiristyvän ja mereltä on kuulemma tulossa lunta enemmänkin.


Päivä on selvästi pidentynyt. Tällaisena aurinkoisena päivänä kirkkaus suorastaan häikäisee. Tosin aurinko paistaa hyvin matalalta ja äsken pihamaalla käydessäni sen valo ei tahtonut varjoisemmissa paikoissa riittää kuvaamiseen. 

  
Päätin tuoda hivenen tammikuista aurinkoa sisälle ja nappasin kuvan naapurin männynlatvoihin osuvasta paisteesta. Taivaskin on kyllä nyt huikaisevan sininen.


Linnuilla on nyt kovat ajat ja niiden ruokkiminen todella tärkeää. Seuraavat kuvat on yhtä lukuunottamatta otettu hiukan ennen joulua. 



Linnunruoka-automaatteja on kaupoissa joka lähtöön, mutta käytännössä toiset ovat toisia parempia. Koska meillä ei ole pihapiirissä sellaisia puita, joiden oksat kestäisivät kovin painavaa kuormaa, täytyy linturuoka-automaatitkin valita kevyemmästä päästä.


Syksyllä on keittiön ikkunan näköetäisyydelle pystytetty vanha puinen lintulauta. Sitä on korjattu varsin moneen kertaan ja niinpä en sitä tänä syksynä enää laittanut vanhalle paikalleen. 

Viime keväänä asetin mökin nojaamaan kompostia vasten, odottamaan siinä kevätsiivousta. Ei sitä sitten ehditty siivota, eikä muualle siirtää, kun punarinta teki sinne pesän. Syksyn tullen siirsin putsatun mökin Kriikunapolun kupeeseen viettämään loppuelämäänsä. Kenties se tulevanakin keväänä houkuttelee jonkun linnun pesäntekoon.


Näitä metallisia meillä on useampia, sillä niissä linnut eivät pääse likaamaan siemeniä. Tässä versiossa on kyllä aika väljä verkkorakenne, jonka vuoksi siemenet putoavat helpommin maahan. Toisaalta siten myös mustarastaat saavat evästä. Ne tykkäävät ruokailla maassa. Nämä metalliset ovat myös oravien suosiossa, koska ne saavat hyvin otteen tuosta metallirenkaasta ja pystyvät napsimaan verkon lävitse siemeniä.


Nämä kotimaiset muoviautomaatit olen todennut käytön kannalta parhaiksi - tähän mennessä. Niihin mahtuu siemeniä sen verran paljon, ettei ihan joka päivä tarvitse käydä täyttämässä. Vempain on riittävän keveä ohuempaankin oksaan ripustettuna ja katto irtoaa helposti täyttöä varten. Muovisista siemenautomaateista minulla on huonoja kokemuksia, mutta tässä mallissa leveä muoto ja katon "räystäät" tekevät sen ilmavaksi. Siemenet kulkevat hyvin, eivätkä jämähdä homeeseen, kuten joissain kapeissa muoviautomaateissa on tapahtunut.


Toissa talvena virkkasin (Suvikummun Marjan vinkistä ja ohjeella) talipötkylöille juuttinarusta kivan näköisiä verkkopusseja. Eivät vain kestä lintujen käytössä. Etenkin tikat tykkäävät roikkua pitkiäkin aikoja talipötkylää nokkimassa ja muutamassa päivässä verkkopussi on kuvan kaltainen. 


Talipötkylää varten taivuttelin metalliverkosta putkilon, jonne tali sujahtaa helposti. Sijoitin häkkyrän etupihan marjakuuseen, johon on hyvä näkymä keittiön ikkunasta. Tikkoja talipötkylässä on parhaimmillaan kaksikin kappaletta, silloin tällöin myös närhiä. 


Nämä mustasta metallista valmistetut automaatit ovat mukavan näköisiä, mutta kiinnitysmekanismi ei niissä ole paras mahdollinen. Katto/kansi ruuvataan tuosta nupista auki ja vähitellen kosteus ruostuttaa ruuvin siten, että ajan oloon sen kiinnittäminen muuttuu hankalammaksi. Lisäksi ruuvia varten keskellä on metallilaatta, jonka vuoksi siemenien sihtaaminen automaattiin on hitaampaa.


Tämä metallinen siemenautomaatti on oikeastaan aika kevyt ja mielestäni mukavan näköinen. Siemenet eivät kulje sen sisällä kovinkaan hyvin ja "taloa" täytyy käydä vähän väliä ravistamassa, jotta siemenet laskeutuisivat paremmin.

Kummalliset asiat jäävät joskus harmittamaan mieltä ja tämän siemenautomaatin kohdalla niin kävi. Ostin nimittäin automaatin K-raudasta etsiessäni kaupasta ihan jotain muuta. Kun en sitä muuta sieltä löytänyt, ajoin läheiseen Honkkariin, jossa noita samaisia siemenautomaatteja myytiin viisi euroa halvemmalla. Ihan samoja, tarkistin valmistajan. Viisi euroa ei ole iso raha, mutta kyllä se tuollaisen härpäkkeen hinnassa on minusta aikamoinen ero. Vieläkin vähän harmittaa, että piti härpäke mennä rautakaupasta ostamaan. Yleensä Honkkari on asiassa kuin asiassa edullisempi.


Tuorein hankinta on pieni puinen lintulauta. Se on kauempaa ihan sievän näköinen, mutta jostain syystä linnut eivät juurikaan siihen pyrähdä ruokailemaan. Sen sijainti saattaa olla liian lähellä keittiön ikkunaa. Tosin vieressä on isokokoinen tuija, joka tarjoaa tarvittaessa suojaa linnuille.


Lintujen seuraaminen on mukavaa puuhaa. Etenkin, kun lintulaudalle pyrähtää jokin uusi tuttavuus, tuntuu kuin olisi merkittävämmänkin luonnonilmiön kohdannut. Aiemmin tunsin huonosti tavallisimpiakin pihapiirin lintuja, mutta kummasti niitä seuraamallakin oppii tuntemaan. Apuna keittiön hyllyssä on muutama lintukirja, joita selaamalla syntyy hauskoja tunnistuskeskusteluja Ukkokullan kanssa. Lintuja ruokkiessani ajattelen, että ne ovat puutarhaihmisen ystäviä ja hyötyeläimiä.


Sunnuntaina kävin läpi siemenpussivarastoni ja kirjasin kaikki ylös. Ainakin meikäläisen muisti on sitä sorttia, että helposti unohtuu vanhat kätköt. Eikä ole mikään uusi juttu, että kaupan siemenpussitarjonnan edessä järki kaikkoaa ja kotona sitten huomaa haalineensa sellaisiakin, joita löytyy jo omasta takaa. Seuraavaksi pitääkin ryhtyä pohtimaan tulevan kesän tarpeita.

Oikein leppoisaa loppiaista kaikille!