Pian pitäisi pakkasjakson päättyä

Pitkään on ollut pakkasta ja pari viimeistä päivää oikein kireää sellaista. Tänään aamulla mittari näytti -28.3, kun lähdin kotoa. Auto sentään on lähtenyt joka kerran kiukuttelematta, vaikka onkin jo senioriautoluokkaa. Hiukan häntä avitan eli laitan lohkolämmittimen jo paria tuntia aikaisemmin piuhan päähän kiinni.
 

Pakkasten on luvattu lauhtuvan merkittävästikin. Katselin sääennustetta, joka näytti huomisaamulle -3 astetta. Mahtaa tuntua oudolta liikkua ulkona, kun ei tarvitse pakkautua kuin joksikin rengasmainosukoksi.

Tänä aamuna heräsin kovaääniseen kolahdukseen. Viimeinen kukkiva amaryllis oli keikahtanut ruukkuineen päivineen nurin. Onneksi ruukku pysyi lipaston reunalla kiikkumassa putoamatta lattialle. Siinä sitten siivosin mullanjämiä ja leikkasin taittuneen kukkavarren maljakkoon.

Ihan ensimmäisenä kolahdukseen havahtuessani ajattelin, että Juuso taas touhuaa turhautumistaan. Se kuitenkin nukkui täydessä unessa ikkunalaudalla, kuten on tehnyt näinä pakkaspäivinä pitkään ja hartaasti. Alla hohkaa patteri, joten mikäs on kissan nukkuessa lämpimässä.

Vaikka juuri nyt nurkissa paukkuu pakkanen, voipi talvimietteet piankin vaihtua varsin keväisiksi. Lisäsin päivitettyyn siemenlistaani viime viikolla kaupasta mukaan tarttuneet pussukat ja totesin, ettei yhtään tarvitse enempää niitä mistään hommata.

Kylän facebook-ryhmässä oli ilmoitus bussimatkasta Türin kukkamarkkinoille Viroon toukokuussa. Mukaan pääsee siis ihan oman kylän raitilta ja heti alkoi hirveästi kutkuttaa lähteä mukaan. Edullinen matka, eikä vaadi itseltä muuta, kuin aikaisen heräämisen. 

Tunnen puutarhamielessä oman kylän väkeä ainoastaan syksyn valokuvauskurssilla tutuksi tulleen 1003 puutarhaa -blogin Sirpan ja laitoin hänelle pikaviestin, josko hän lähtisi matkalle mukaan. Ja hän lähtee. Jippii! Olen lähdössä elämäni ensimmäiselle ihka oikealle puutarhamatkalle. Tai oikeastaan toiselle, sillä oltiinhan me kesällä Pojan kanssa Kotkan puistot tsekkaamassa.

  
Takana on vauhdikas ja työntäyteinen viikko. Nyt saa tämä tietsikan ääressä istuminen tältä erää riittää ja lähden Ukkokullan seuraksi viettämään perjantai-iltaa. Josko huomenna ehtisi ihan tavalliselle ulkolenkille. 

Oikein leppoisaa ja valoisaa viikonvaihdetta teille kaikille!

 

Puutarhamatkailusta isoihin ajatuksiin

Köynnöshortensia

Oman kylän puutarhatuttu ja blogin pitäjä aikoo laatia tietopankin puutarhamatkailusta kirjoittavista blogeista. Sekä kotimaisista että ulkomaisista kohteista kertovista blogeista kumpaisistakin.

Hän järjestää arvonnan puutarhamatkailublogeista vinkkejä lähettäneiden kesken tasan kuukauden kuluttua (20.2.2016). Löydät lisää tietoa aiheesta kuin myös vinkit voit laittaa suoraan Sirpan blogiin eli 1003 puutarhaa. 

Horsma

Oma puutarhamatkailuni on sillä tasolla, ettei mistään matkailusta voi puhuakaan. Viime kesänä kävimme Pojan kanssa Kotkassa, jolloin sain tilaisuuden ihastella sikäläisiä puutarhoja. Toissa kesänä kävin ensimmäisen kerran Avoimien puutarhojen päivänä oman kunnan alueella katsomassa yhtä ruusupuutarhaa. Silloin kuitenkin satoi kaatamalla, joten vierailusta jäi käteen lähinnä kaiken kattava märkyys.

Karviainen

Ulkomaan matkat ovat lähes yksinomaan päiväreissuja Tallinnaan tai Tukholmaan. Nekään eivät ole olleet varsinaisia puutarhamatkoja, vaan virkistysmatkoja "kun-halvalla-pääsee" -mentaliteetillä. Syksyllä olin muutaman päivän reissulla Lontoossa tyttären kanssa. Ohjelmaan ei puutarhoja saanut mahtumaan. Edellinen pidempi ulkomaanreissu oli 2009 Ukkokullan kanssa Prahaan. 

Syreeni

Suhtaudun vähän kaksijakoisesti matkustamiseen. Etenkin lentomatkustamiseen. Tietenkin unelmoin esimerkiksi Välimeren maisemista; Italiasta, Ranskasta, Espanjasta. Moniin kaupunkikohteisiin olisi myös todella mielenkiintoista tutustua. Sitten tulee se mutta. Tai oikeastaan kolmekin muttaa. 

Ensimmäinen on aivan varmasti raha. Kyetäkseen lähtemään Tallinnaa pidemmälle ulkomaanmatkalle, sitä varten täytyy säästää ja pihistää ja siihen prosessiin kuluu aikaa. Kaikki se säästäminen on muusta elämisestä poissa. 

Riippahernepuu

Toinen merkittävä este on se, ettei Ukkokulta ole laisinkaan innostunut reissaamisesta. Hän yksinkertaisesti on melkoinen kotijurrikka, viihtyy omissa nurkissa itsekseen. Tai minun kanssani. Ainahan sitä matkakumppaneita saisi, mutta minusta ei tunnu oikeudenmukaiselta, että minä törsäisin tavallaan omiin mielihaluihini yhteistä aikaa ja rahaa. Joskus niin voi tehdä, mutta ei jatkuvasti. Minun mielestäni.

Toki olemme aika paljon reissanneet, etenkin lasten ollessa pieniä tehtiin pitkiä turneita Euroopassa. Vuokrattiin matkailuautoja ja mökkejä ja kierreltiin pitkin poikin. Muutaman kerran tehtiin pakettimatkojakin ja jokusen kerran matkattiin omalla autolla Ruotsin halki tai laivalla Saksaan ja sieltä eteenpäin. 

Lisäksi Ukkokulta joutui työnsä puolesta reissaamaan niin paljon, ettei aina vapaa-ajalla enää mieli mihinkään tehnyt. Joskus minäkin olin niillä matkoilla mukana.

Metsäruusun kiulukat

Kolmas ja yhä enemmän mietityttävä seikka on ilmastomuutos. Lentomatkailuhan muodostaa aikamoisen hiilijalanjäljen. Kukaan ei kai tänä päivänä enää kiistä ilmastomuutosta ja sen aiheuttamia ongelmia. Sen sijaan aika harva silti tekee päätöksiä ajatellen mahdollista hiilijalanjälkeään. Kun koko aihe on edelleen jotenkin abstrakti, eikä ihan suoranaisesti vaikeuta meidän suomalaisten arkea, on helppo unohtaa koko ilmastomuutos. 

Myönnän itsekin usein ajattelevani, että ei tämä tai tuo teko nyt niin paljon merkitse. Tai että "jos nyt tämän kerran". Enää en sentään ajattele, että "jos ei muut, niin en minäkään". Ihan jokaisen teot merkitsevät ja niistä muodostuu vähitellen puro, joki ja viimein valtameri.

Alppikärhö

Puutarhan kanssa touhutessa tulee pakostakin tietoiseksi siitä, mitä äärimmäiset sääilmiöt luonnossa tarkoittavat. Ja mitä ilmaston lämpeneminen ja maapallon saastuminen merkitsee myös tällaisen tusinapuutarhurin elämässä. 

Minun puutarhavyöykkeelläni sateet lisääntyvät, lumipeite jää talvisin ohueksi ja talvi ylipäätään lyhenee merkittävästi. Näin äkkipäätään sanottuna se tuntuu ihan mukavalta, mutta tosiasiassa se tietää mm. erilaisten puutarhan tuholaisten elinolosuhteiden paranemista ja monille kasveille taas vaikkapa heikentyviä talvehtimismahdollisuuksia.

Töyhtöangervo

Luultavasti useimmat minunkin tuttavapiirissäni eivät juurikaan ajattele ilmastomuutosta eivätkä muutenkaan taida murehtia oman perheensä ulkopuolisia asioita. Minä olen jotenkin hirveän herkkä reagoimaan asioihin, jotka koen uhkaaviksi. 60-luvulla koulunkäynnin aloittaneena muistan, kuinka kylmänsodan pelottelema opettaja näytti, miten ydinlaskeumalta suojaudutaan kyykistymällä pulpetin alle. Pienen lapsen mieleen siitä jäi elinikäinen sodan- ja etenkin ydinsodan pelko.

Akileijat

Muistan kouluajoiltani pohjoisespoolaisessa koulussa myös, kuinka joka syksy kaikki koulun oppilaat käyttivät yhden päivän keräämällä roskia koulumatkansa varrelta. Koulussa kerrottiin, mitkä materiaalit maatuvat ja miten paljon siihen kuluu aikaa. Tuo oppi upposi minuun tehokkaasti, sillä en kyllä mitään roskia luontoon heitä. No, omenankaran olen joskus ojaan nakannut ja ajatellut, että kasvakoon siemenistä uusi omenapuu. 

Norjanangervo

Väitän, että valintojen tekeminen tämän päivän yltäkylläisyydessä on äärimmäisen vaikeaa. On niin valtavasti näkökulmia, jotka pitäisi ottaa huomioon ja lopulta ihminen seisoo keskellä ristiriitaisuuksia tietämättä enää laisinkaan, mihin suuntaan lähteä. Teet niin tai näin, niin aina väärinpäin. Siltä usein tuntuu. 

Tulipa pohdittua, ilman loppupäätelmiä.

Jääkukkia

Jääkukkia ikkunaruudussa

Hiukan muita juttuja olin ajatellut tänään ja tällä viikolla tehdä, mutta äiti pitää käyttää lääkärissä ja mitä muuta siitä taas seuraakaan. Tykkään suunnitelmallisuudesta ja siitä, että tiedän menoni ja tekemiseni sopivasti etukäteen. Siksi tämä omaishoitoon liittyvä ennakoimattomuus rassaa minua melkoisesti. Silti en voisi kuvitellakaan jättäväni vanhempani oman onnensa nojaan. Näillä reunaehdoilla mennään, kunnes tulee jokin toisenlainen aika.

Onko muuten olemassa muita kukkia kuin hyasintti, jonka tuoksun voi aistia kuvasta? Näiden hyasinttituoksujen siivittämänä lähden tästä omaishoitohommiin ja toivotan kaikille valoisaa ja kevääntoiveista alkuviikkoa!
 

Jänisten herkkukattaus

Ruusuangervoa on naposteltu kiivaaseen tahtiin

Illalla liiketunnistinvalo räpsi taas siihen malliin, että ajattelin jänisten loikkivan pihamaalla. Kävin aamulla katsomassa, millaisen reitin ovat yön aikana lumeen tallanneet. Jälkien seurailu oli helppoa, sillä yöllä oli satanut hento lumikerros edellisten kolausten päälle.

Pikkutalviot näyttävät olevan sopivaa talviruokaa, sillä niitä on möyritty lumesta esiin useista eri paikoista.

Toinen jäniksille kelpaava vihreä tuntuu olevan sulkaneilikka.

Ruusupensaiden alla oli mellastettu oikein urakalla ja ensin pelästyin jänisten ryhtyneen ruusuja napostelemaan, mutta itse asiassa sielläkin oli syöty lähinnä pikkutalviota.

Syreenien alla ja sivussa on iso keskittymä ruusuangervoa, joka kelpaa erinomaisesti jäniksille. Sinänsä se ei haittaa, sillä tapaan leikata kasvustot keväällä matalaksi muutenkin. Nytpä säästyin siltäkin hommalta.

Kurgaanin laella kasvaa myös sulkaneilikkaa ja joitakin jaloruusuja. Ruusut ovat toistaiseksi jääneet rauhaan, mutta sulkaneilikka on kelvannut hyvin.

Kiitokseksi puutarhan hoitajalle on jätetty sinne tänne papanoita. 

Olopihan kukkapenkissä on kaivettu oikein olan takaa versojen esiin saamiseksi. Ei haittaa tässäkään tapauksessa niin kauan, kuin kasvien juuret saavat olla rauhassa.

Mielenkiintoista nähdä, mitä rinteessä on keväällä jäljellä. Sen verran touhukkaasti jänikseet ovat siellä kerta toisensa jälkeen peuhanneet.

Välillä on käyty leikkimökin terassilla. Onkohan siellä vain pysähdytty suunnittelemaan seuraavaa kohdetta, vai onko kenties joku yksilö miettinyt sisämajoitusta kireimmän pakkasen ajaksi?

Olopihan kukkapenkkiin on kolattu lunta ja siksi siinä hangen korkeus alkaakin olla muita pakkkoja korkeampaa. Jänikset joutuvat jännittämään lihaksia tavanomaista enemmän saadakseen loikkaansa voimaa ja pituutta. Se ei silti estä niitä tallomasta syreenien edustalle vakioreittiään.

Jälkiruokaa on näköjään metsikössäkin tarjolla, sillä talvi on tehnyt sinne mukavan kattauksen dippipäärynöistä.

Ja olopihalla kumpuilee kukkapenkillinen uuniomenoita - kenties.

Juusosta ei tämän pysähtyneisempää kuvaa ulkosalla nyt saa. Kiire on kaivaa pissakuoppa, peittää se ja samantien hurjaa vauhtia kohti kotiovea. Siinä on mammankin laitettava töppöstä toisen eteen kiireesti ehtiäkseen kissansa perässä.

Eilen kävin ihan vain katselemassa muun asioinnin lomassa, olisiko kauppoihin siemeniä jo saapunut. Oli ja ei ollut. Plantagenissä oli tosi vaisu valikoima, mutta sen naapurissa eli Bauhausissa Lord Nelsonin siemeniä oli jo ihan mukavasti. K-Raudassa lordnelsonit olivat vielä muovikääreiden ympäröiminä ja muualla en siemeniä sitten nähnytkään. Hyvä niin, sillä mitään ei nytkään pitänyt ostaa. Jokunen pussukka väkisinkin lähti mukaan.

Tänään tehtiin kahden tunnin päivälenkki. Lähtiessä aurinko paistoi upeasti ja timantit kimaltelivat hangella. Ajattelin, että kuvaan niitä paluumatkalla. No, silloin aurinko olikin vetäytynyt raskaaseen pilvimassaan. Läheisen järven jäälle on jo aurattu tiet hiihtämistä ja kävelyä varten. Jokunen ihminen jäällä tepasteli, mutta meidän naamaa pisteli jo siihen malliin, että suuntasimme töppöset kohti kotia.

Mukavaan viikonloppua kaikille!
 

Ukkokullan vinkkelistä

Kirjokevättähdet

Tämä haaste liikkui blogeissa aikaa sitten. Otin sen talteen Kahelinkulma-blogista ja nyt on sopiva väli postata aiheesta kera huhtikuisten puutarhakuvien. Päästään vähän herkuttelemaan sillä, mikä aivan pian on ajankohtaista.

Haasteen ideana on se, että puoliso vastaa bloggaajaa koskeviin kysymyksiin.

Villitulppaanit

1. Missä Between on syntynyt?

Ukkokulta: 

Eurassa, jossain saunassa. Niin mulle on kerrottu.

Between: 

Ei sentään ihan saunassa, kätilön avustuksella kotona kylläkin.

Kiurunkannus

2. Jos Between katsoo telkkaria, sieltä todennäköisesti tulee...

Ukkokulta: 

Jotain lvi-kanavaa se katselee. 

Between: 

LIViltä tai AVAlta katselen välillä Grand Designs'ia ja Pientä pintaremonttia. Enimmäkseen tulee katseltua Ylen kanavia; ykköstä, kakkosta, Teemaa ja femmaa.

Posliinihyasintti ja krookukset

3. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Ukkokulta: 

Ranskalaisista... 

Between: 

Pitää paikkansa, mutta toki muistakin. Etenkin espanjalaisen Almodovarin elokuvat ovat upeita. Usein sitä yllättyy positiivisesti valitessaan elokuvan joltain muulta, kuin englanninkieliseltä alueelta. Eilen illalla katsoin telkusta romanialaisen elokuvan, joka oli todella mielenkiintoinen. Tuntuu, että telkusta tulee pelkästään uusintoja. Leffan nimi ei heti välttämättä kolkuta mitään muistilohkoja, mutta hetken katsottuaan saa jälleen kerran todeta, että tämähän on nähty. Leffateatterissa tulee harvemmin käytyä. Iso menetys oli naapurikylän leffateatterin lopettaminen pari vuotta sitten. Siellä oli kiva käydä ja uutuudet tulivat nopeasti valikoimiin.

Rapaeperi

4. Minkälaista musiikkia Between kuuntelee?

Ukkokulta: 

Kaikenlaista, oopperasta Sillanpäähän 

Between: 

Kaikenlaista pitää paikkansa, ooppera ja klassinenkin kuuluu valikoimiin. Mieluisinta ehkä kuitenkin 70-luvun pop ja rock. Tosin nykyään taidan arvostaa eniten hiljaisuutta ja hetkiä ilman mitään taustamusiikkia tai häiritseviä ääniä.

Pikkusydämet

5. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Ukkokulta: 

Sinappisen.

Between: 

Sinappinen salaattikastike taitaa olla mieluisin. Siihen löytyy herkullinen ohjekin.

Alppikärhö

6. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Ukkokulta: 

Varmaan joku läskisoosi, tai kaikki on Betweenin mielestä hyvää 

Between: 

Eipä oikeita inhokkeja taida ollakaan. Joistakin tykkään enemmän, joistakin vähemmän. Periaate on, että kaikkea kannattaa maistaa.
Mitenkä sitä muuten tietäisi, mille joku maistuu.

Unikko

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Ukkokulta: 

Kylmää makkaraa, jäätelöä.

Between: 

Jäätelöstä tykkään etenkin kesäisin. Joskus tulee makkarahimo, mutta taatusti en sitä söisi päivittäin. Oikea vastaus olisi ollut suklaa.

Tuoksuköynnöskuusama

8. Jos menette ulos illalliselle, mitä Between tilaa?

Ukkokulta: 

Milloinkahan oltaisiin oltu ulkona illallisella? Varmaan jotain kalaruokaa. 

Between: 

Paljon mahdollista. Kalaruoka ravintolassa on usein hyvä valinta.

Kaukasianpitkäpalko

9. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Ukkokulta: 

Mansikkakakku. En mä kyllä osaa kakkuja leipoa.

Between: 

Ukkokulta tekee hyvää ruokaa, mutta leipomista hän ei ole juurikaan harrastanut.

Mansikkakakku on aina varma valinta.

10. Mikä on Betweenin kengännumero?

Ukkokulta:

Oisko se 47? 

Between:

Kenkien mallista riippuen 39-40. Taitaa muuten olla tyypillinen suomalaisen naisen kenkäkoko, sillä kokemukseni mukaan se loppuu kaupoista aina ensimmäisenä.

Komeamaksaruoho

11. Jos Between keräilisi jotakin, se luultavasti olisi...

Ukkokulta: 

Kukkia varmaankin 

Between: 

Kaikenlaisia juttuja on elämän varrella ollut aikomus ryhtyä keräämään, mutta aika pian into on lopahtanut. Tämän päivän tavarakylläisyydessä halu ostamiseen on selvästi laskusuunnassa. Mieluummin vähän ja mieluista tai sitten ei yhtään mitään. Viime päivinä joulua pois siivotessani olen samalla laittanut turhia tavaroita sivuun kirpparille vietäväksi. Mitä ei ole vähään aikaan tai ollenkaan käyttänyt, joutaa pois koko talosta.

Puutarhassa mopo karkaa helposti, joten kukkia ja kasveja kyllä keräilen.

Sinivuokko

12. Kuka on hänen paras ystävänsä?

Ukkokulta: 

Jaa-a, varmaan minä. Toinen vaihtoehto on meidän Juuso. 

Between: 

Luultavasti Ukkokulta nimesi itsensä parhaaksi ystäväkseni puoliksi leikillään, mutta kyllä se ihan totta on. Pitkä liitto tuskin olisi mahdollinen, ellei suhteessa olisi mukana myös annos ystävyyttä. Juuso on oma karvainen kaverini.

Pohjantähti

13. Asia, jota usein teet, josta Between ei pidä?

 
Ukkokulta: 

Mistähän olisit viimeksi narissut? Varmaan verkkareiden vaihto? 

Between: 

Kyllä se oli sen nuhruisen ja kauhtuneen keltaisen ulkoilutakin käyttö ihmisten ilmoille mentäessä. Takki ansaitsisi viimeisen leposijansa tai ainakin se voisi siirtyä pihatakiksi.

Posliinihyasintti kurkistelee Taponlehtien lomasta

14. Minkä parissa Between mielellään viettää useita tunteja?

Ukkokulta: 

Tietokoneen.

Between: 

Talviaikaan menee aikaa tietokoneen (pöytäkone, tabletti, kännykkä) parissa, koska luen uutiset eri medioista pitkälti netissä. Välillä eksyn mielenkiintoisiin uutisiin ja juttuihin ja linkki toisensa jälkeen avautuu niin, että ajantaju katoaa.

Yhtään ei pidä myöskään vähätellä blogimaailmassa viettämääni aikaa. 

Kesällä olen ulkona niin paljon kuin mahdollista ja silloin tietokone jä huomattavasti vähemmälle.

Krookus

15. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Ukkokulta: 

Niitä on niin paljon. Tasaisesti kaikkea.

Between:

Kiitos. Kuulostaa kyllä hiukan tasapaksulta.

16. Mikä on oudointa, josta Between tykkää?

 

Ukkokulta:

Minä.

Between:

Aika perusmies Ukkokulta on, joten en voi häntä mitenkään oudoksi luokitella.

Kevätkaihonkukka

17. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Ukkokulta: 

Käsilaukkua, kännykkää, huulirasvaa.

Between: 

Huulirasva pitää aina olla mukana. Pelkkä tietokin siitä, ettei sitä ole, saa minut kärvistelemään.

Järjestääköhän kukaan vieroituskursseja huulirasvan käyttäjille?

Kyläkurjenpolvi

18. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Ukkokulta: 

Minä, äitinsä.

Between: 

Sinänsä totta, sillä aika ajoin kuka tahansa ihminen tai asia saa minut ärsyyntymään. Toisaalta olen nopea leppymään. Äiti on jo sen verran iäkäs, etten hänelle viitsi kiukutella, vaikka joskus aihetta olisikin. 

Norjanangervo

19. Entä piristymään?

Ukkokulta: 

Minä ja Poika.

Between: 

Huomaatteko, Ukkokullalla on itsetunto paikallaan. Ja kyllä, Pojalla on mainio huumori, joka kyllä minuun aina iskee. Sama koskee tytärtä, joskin hänen huumorinsa pariin pääsee harvemmin. Tyttärellä on monta rautaa tulessa.

Ruohosipuli

Tänä vuonna täyttyy Ukkokullan kanssa 41 yhteistä vuotta, joista avioliitossa 37. Ilmeisesti täytyy jatkaa vielä toinen mokoma, jotta hämäläinen Ukkokultani ehtii minuun paremmin tutustua.

En laita haastetta nyt eteenpäin, vaan sen saa tästä ottaa kuka haluaa. Kevättä odotellessa tuppaa välillä aiheet loppumaan ja tämä oli oivallinen keino päästä selaamaan viime kevään kukkakuvia.

PS.

Tätä postausta olen muokannut moneen otteeseen ja tänään lisäsin nämä kuvat. Olen huomannut, että aiemmin tallennettua tekstiä muokatessa rivivälit ja kaikenlainen muotoilu takkuaa bloggerissa ylenmäärin. Kuinkahan monta kertaa poistin kaikki muotoilut ja asetukset kokonaan, eikä sittenkään tahtonut onnistua. Etenkin rivivälien kanssa on välillä melkoista vääntämistä. 

Millaisia kokemuksia sinulla on?