Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilmastomuutos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilmastomuutos. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. lokakuuta 2017

Puun päivänä - haaste

Omenapuu kukassa keväällä 2017

Tarja Parasta aikaa -blogista haastoi Puun päivän merkeissä kertomaan itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta.

Puun päivä on vuosipäivä, jolloin kehotetaan istuttamaan puita. Suomessa puun päivä on 27. syyskuuta Vesan päivänä. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun. Useissa muissa maissa puunistutuspäivää vietetään maaliskuun puolivälissä.

Kriikuna - Prunus domestica subsp. insititia

Meille suomalaisille puut ja metsä ovat itsestäänselvyys. Näin ei ole kaikkialla maailmassa ja yhä enemmän on hakattu ilmaston hiilinielujen kannalta tärkeitä sademetsiä öljypalmun viljelemisen ja karjankasvatuksen vuoksi. Edes koko pohjoisen pallonpuoliskon metsät eivät enää pysty nielemään ilmakehän liikahiiltä. Helpotusta hiilinieluasiaan saisi istuttamalla Saharaan puita. Tästä aloitteen YK:lle ovatkin tehneet emeritusprofessorit Eero Paloheimo ja U.B. Linström vuonna 2014. Teknikka ja osaaminen Saharan metsittämiseen on jo olemassa. Tarvitaan vain maailmanlaajuisia yhteisiä ponnistuksia ja tahtoa asian viemiseksi eteenpäin.

Koristeomena - Malus purpurea 'Royalty'

Olen lukenut monta juttua puun päivästä ja ehdin jo vähän tuntea huonoa omaatuntoa, kun en ole yhtään puuta tänä vuonna mukamas istuttanut. Sitten muistin, että istutin keväällä koristeomenapuu Musta Rudolfin. Jota vielä pitkään epäilin joksikin muuksi, mutta joka näyttää todellakin olevan Musta Rudolf.

Koristeomena - Malus purpurea Aamurusko

Osa tontistamme oli aika metsittynyttä sen ostaessamme. Rakentamisen vuoksi puita jouduttiin kaatamaan ja niitä on kaadettu myös vuosien mittaan siten, että enää on jäljellä kaksi isoa mäntyä ja kolme kookasta vaahteraa. Ympäristössä on edelleen runsaasti puita ja metsää, vaikka aivan vieressä oleva metsikkö keväällä tieremontin vuoksi kaadettiinkin.

Unkarinsyreeni - Syringa josikaea

Usein isoksi kasvava koivu, mänty tai kuusi on huono valinta pieneen pihapiiriin. Myös pienikokoisissa puissa on runsaasti valinnanvaraa ja monilla kukkivilla koristepuilla saa kauneutta puutarhaan. Unohtaa ei myöskään sovi havuja, joita löytyy varmasti joka makuun ja kaiken kokoisia. Havut ovatkin kauniita ympäri vuoden, joten jokaisessa puutarhassa soisi olevan myös muutaman havupuun tai -kasvin.

Kääpiöhopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta'

Omassa puutarhassani on neljä aika isoksi kasvanutta omenapuuta, jotka taitavat olla minulle niitä mieluisimpia puita. Keväällä ne tarjoavat upean kukinnan ja syksyllä maukasta satoa monenlaiseen jatkojalostukseen ja sellaisenaan syötäväksi. Luumupuita meillä ei ole, mutta sen sijaan kolme luumun sukulaista eli kriikunaa.

Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul's Secret'

Viime vuosina olen istuttanut myös kolme koristeomenapuuta, kirsikkapuu Accoladen, ruusuorapihlajan ja riippahernepuun. Ei myöskään sovi unohtaa syreenejä, joista pihassani on tavallisia lilakukkaisia ja yksi unkarinsyreeni. Lisäksi tuoreempina tulokkaina yksi vielä kohtalaisen pienikokoinen jalosyreeni, joka ei ole kertaakaan kukkinut. Odotan sen kukkivan, jotta näkisin, onko kyseessä isabellansyreeni James MacFarlane tai Sensation. Molemmat ostin ja istutin muutama vuosi sitten, mutta kirjanpitoni meni sekaisin ja kun toinen kuoli, en tiedä, kumpi on jäljellä.

Vuorimänty - Pinus mugo

Niin, meinasin jo unohtaa, puistorajalle olen istuttanut 30 metsäkuusta. Taimet olivat aiemmin alapihalla rajaamassa omaa tonttia kunnan alueesta. Kunnan kaataessa metsikön, laitoimme tilalle metalliaidan ja siirsin kuusentaimet yläpihalle, talon päätyyn. Tarkoitus on, että kasvaessaan ne toisivat näkö- ja tuulensuojaa. Ilokseni kaikki kuuset ovat juurtuneet hyvin ja näyttävät erittäin virkeiltä. Melkeinpä paremmilta, kuin konsanaan alapihalla asuessaan. 

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Vaikka omenapuut ovat monin tavoin mielipuitani, olen todella tyytyväinen päätöksestäni hankkia ja istuttaa pieniä koristepuita. Erilaisten tuijien ja muiden havukasvien lisäksi pienet koristepuut tuovat puutarhaan mukavaa kerroksellisuutta ja niillä voi rakentaa ja rajata mielenkiintoisia tiloja. Pienet koristepuut eivät kasvaessaan varjosta yhtä paljon, kuin isot ja lehtevät puut. Kukintaakin pääsee ihailemaan ihmisen mittaisilta etäisyyksiltä.

Omenapuu - Malus domestica

Ohje haasteelle on laittaa se kiertämään kolmelle tai useammalle blogille, joten annan sen seuraaville blogeille:

Kukkia ja haaveita -blogin Sirkulle
Navettapiian pihamaa -blogille
Rannanpihassa -blogin Ullalle

Olkaapa hyvä!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Puutarhamatkailusta isoihin ajatuksiin

Köynnöshortensia

Oman kylän puutarhatuttu ja blogin pitäjä aikoo laatia tietopankin puutarhamatkailusta kirjoittavista blogeista. Sekä kotimaisista että ulkomaisista kohteista kertovista blogeista kumpaisistakin.

Hän järjestää arvonnan puutarhamatkailublogeista vinkkejä lähettäneiden kesken tasan kuukauden kuluttua (20.2.2016). Löydät lisää tietoa aiheesta kuin myös vinkit voit laittaa suoraan Sirpan blogiin eli 1003 puutarhaa. 

Horsma

Oma puutarhamatkailuni on sillä tasolla, ettei mistään matkailusta voi puhuakaan. Viime kesänä kävimme Pojan kanssa Kotkassa, jolloin sain tilaisuuden ihastella sikäläisiä puutarhoja. Toissa kesänä kävin ensimmäisen kerran Avoimien puutarhojen päivänä oman kunnan alueella katsomassa yhtä ruusupuutarhaa. Silloin kuitenkin satoi kaatamalla, joten vierailusta jäi käteen lähinnä kaiken kattava märkyys.

Karviainen

Ulkomaan matkat ovat lähes yksinomaan päiväreissuja Tallinnaan tai Tukholmaan. Nekään eivät ole olleet varsinaisia puutarhamatkoja, vaan virkistysmatkoja "kun-halvalla-pääsee" -mentaliteetillä. Syksyllä olin muutaman päivän reissulla Lontoossa tyttären kanssa. Ohjelmaan ei puutarhoja saanut mahtumaan. Edellinen pidempi ulkomaanreissu oli 2009 Ukkokullan kanssa Prahaan. 

Syreeni

Suhtaudun vähän kaksijakoisesti matkustamiseen. Etenkin lentomatkustamiseen. Tietenkin unelmoin esimerkiksi Välimeren maisemista; Italiasta, Ranskasta, Espanjasta. Moniin kaupunkikohteisiin olisi myös todella mielenkiintoista tutustua. Sitten tulee se mutta. Tai oikeastaan kolmekin muttaa. 

Ensimmäinen on aivan varmasti raha. Kyetäkseen lähtemään Tallinnaa pidemmälle ulkomaanmatkalle, sitä varten täytyy säästää ja pihistää ja siihen prosessiin kuluu aikaa. Kaikki se säästäminen on muusta elämisestä poissa. 

Riippahernepuu

Toinen merkittävä este on se, ettei Ukkokulta ole laisinkaan innostunut reissaamisesta. Hän yksinkertaisesti on melkoinen kotijurrikka, viihtyy omissa nurkissa itsekseen. Tai minun kanssani. Ainahan sitä matkakumppaneita saisi, mutta minusta ei tunnu oikeudenmukaiselta, että minä törsäisin tavallaan omiin mielihaluihini yhteistä aikaa ja rahaa. Joskus niin voi tehdä, mutta ei jatkuvasti. Minun mielestäni.

Toki olemme aika paljon reissanneet, etenkin lasten ollessa pieniä tehtiin pitkiä turneita Euroopassa. Vuokrattiin matkailuautoja ja mökkejä ja kierreltiin pitkin poikin. Muutaman kerran tehtiin pakettimatkojakin ja jokusen kerran matkattiin omalla autolla Ruotsin halki tai laivalla Saksaan ja sieltä eteenpäin. 

Lisäksi Ukkokulta joutui työnsä puolesta reissaamaan niin paljon, ettei aina vapaa-ajalla enää mieli mihinkään tehnyt. Joskus minäkin olin niillä matkoilla mukana.

Metsäruusun kiulukat

Kolmas ja yhä enemmän mietityttävä seikka on ilmastomuutos. Lentomatkailuhan muodostaa aikamoisen hiilijalanjäljen. Kukaan ei kai tänä päivänä enää kiistä ilmastomuutosta ja sen aiheuttamia ongelmia. Sen sijaan aika harva silti tekee päätöksiä ajatellen mahdollista hiilijalanjälkeään. Kun koko aihe on edelleen jotenkin abstrakti, eikä ihan suoranaisesti vaikeuta meidän suomalaisten arkea, on helppo unohtaa koko ilmastomuutos. 

Myönnän itsekin usein ajattelevani, että ei tämä tai tuo teko nyt niin paljon merkitse. Tai että "jos nyt tämän kerran". Enää en sentään ajattele, että "jos ei muut, niin en minäkään". Ihan jokaisen teot merkitsevät ja niistä muodostuu vähitellen puro, joki ja viimein valtameri.

Alppikärhö

Puutarhan kanssa touhutessa tulee pakostakin tietoiseksi siitä, mitä äärimmäiset sääilmiöt luonnossa tarkoittavat. Ja mitä ilmaston lämpeneminen ja maapallon saastuminen merkitsee myös tällaisen tusinapuutarhurin elämässä. 

Minun puutarhavyöykkeelläni sateet lisääntyvät, lumipeite jää talvisin ohueksi ja talvi ylipäätään lyhenee merkittävästi. Näin äkkipäätään sanottuna se tuntuu ihan mukavalta, mutta tosiasiassa se tietää mm. erilaisten puutarhan tuholaisten elinolosuhteiden paranemista ja monille kasveille taas vaikkapa heikentyviä talvehtimismahdollisuuksia.

Töyhtöangervo

Luultavasti useimmat minunkin tuttavapiirissäni eivät juurikaan ajattele ilmastomuutosta eivätkä muutenkaan taida murehtia oman perheensä ulkopuolisia asioita. Minä olen jotenkin hirveän herkkä reagoimaan asioihin, jotka koen uhkaaviksi. 60-luvulla koulunkäynnin aloittaneena muistan, kuinka kylmänsodan pelottelema opettaja näytti, miten ydinlaskeumalta suojaudutaan kyykistymällä pulpetin alle. Pienen lapsen mieleen siitä jäi elinikäinen sodan- ja etenkin ydinsodan pelko.

Akileijat

Muistan kouluajoiltani pohjoisespoolaisessa koulussa myös, kuinka joka syksy kaikki koulun oppilaat käyttivät yhden päivän keräämällä roskia koulumatkansa varrelta. Koulussa kerrottiin, mitkä materiaalit maatuvat ja miten paljon siihen kuluu aikaa. Tuo oppi upposi minuun tehokkaasti, sillä en kyllä mitään roskia luontoon heitä. No, omenankaran olen joskus ojaan nakannut ja ajatellut, että kasvakoon siemenistä uusi omenapuu. 

Norjanangervo

Väitän, että valintojen tekeminen tämän päivän yltäkylläisyydessä on äärimmäisen vaikeaa. On niin valtavasti näkökulmia, jotka pitäisi ottaa huomioon ja lopulta ihminen seisoo keskellä ristiriitaisuuksia tietämättä enää laisinkaan, mihin suuntaan lähteä. Teet niin tai näin, niin aina väärinpäin. Siltä usein tuntuu. 

Tulipa pohdittua, ilman loppupäätelmiä.