Ruusuisia hetkiä

Juhannusruusu - Rosa pimpnellifolia

Aamuyöllä alkoi sade. Alkuun satunnaisina kuuroina, mutta sen jälkeen taukoamattomana rummutuksena. Tarpeeseen sataa, joten ei siitä sen enempää mutinaa. Kunhan ei sada viikkotolkulla putkeen, eikä edes päivätolkulla. 

Juhannusruusut ovat kukkineet ihanasti ja runsaasti. Minunkin pensaani, vaikka ovat menneen talven jäljiltä aika rujossa kunnossa. Onneksi kävin eilen juhannusruusujani kuvaamassa, sillä tämän päivän rankkasateiden jälkeen kukat saattavat olla mennyttä.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusu on vasta aloittamassa ja nuppuja on paljon odottamassa aukeamistaan. Malttaisivat nyt pysyä piilossa, kunnes sadesää on ohi ja aurinko jälleen ilmaantuu näkyviin.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Tove Janssonin kukinta meinasi mennä ihan sivu suun, sillä en ole ehtinyt Pikkupuutarhassa käymään muutamaan päivään. Pikkuinen ruusupensas on kyllä tarmokas kukkija ja samettisen punaiset kukat aivan hurmaavia.

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis 'Tornedal'

Tornionlaaksonruusussa on runsaasti samanaikaisia nuppuja ja avoimia kukkia. Pitäisi ehtiä leikkaamaan lakastuneet kukat pois, mutta sinne jäävät, kun millään ei joka paikkaan kerkeä. Kirvoista ja muista ötököistä huolimatta kukat avautuvat kauniisti, vaikka ruusujen lehdistössä on kirvakannibaalien jälkiä melkoisesti.

Metsäruusu - Rosa majalis

Metsäruusu on aivan täynnä nuppuja ja avoimia kukkia. Pensas on kasvanut valtavaksi ja kukinnan mentyä sitä onkin vähän leikattava, sillä kohta sen ympäri ei enää pääse kiertämään, eikä sen läheltä ruohoa leikkaamaan. Metsäruusu tekee runsaasti juurivesoja, joten ruohonleikkurilla on voitava pitää se kurissa. 

Auringon paistaessa pensaan lähistöllä tuoksuu ihanasti ja kimalaisten pörinä on korvia huumaavaa. Kimalaiset ovat hullaantuneita metsäruusuun ja samassa kukassa saattaa möyriä useampi kimalainen samanaikaisesti. Metsäruusun yksittäinen kukka ei pitkään kestä, mutta kun kukkia on yhtä aikaa runsaasti ja jatkuvasti niitä aukeaa lisää, on se kyllä todella hurmaava pensas. 

Seuraavana taitaakin kukintansa aloittaa valamonruusu. Myös viime kesänä istutetussa hurdalissa on jo runsaasti nuppuja. Aika ihania ja ruusuntäyteisiä hetkiä siis odotettavissa.

Vakka-Taimesta Vuorelaan

Lauantaina taisi olla yksi tämän kesän huippukohdista, sillä osallistuin Suvikummun Marjan ja Kivipellon Sailan järjestämään bloggaajatapaamiseen Raumalla. Lauantaipäivä alkoi hiukan pilvisenä ja koleana, mutta mieli oli odotusta täynnä. Ja päivän mittaan sääkin parani. Tai sitten oli vain niin mielenkiintoista ja mukavaa, ettei säähän kiinnittänyt liiemmin huomiota. 

Poimin Oravanpesän Katin Rauman linja-autoasemalta kyytiini ja huristelimme suoraan Vakka-Taimeen Pyhärantaan. Pääsimme tutustumaan Vakka-Taimen hengästyttävään lajikirjoon Vesa Muurisen johdolla. Valtaviksi kasvaneita puuharvinaisuuksia, mielenkiintoisia erikoisuuksia ja toinen toisensa perään avautuvia kasvien muodostamia tiloja. Muurisesta välittyi meille puutarhaharrastajille tuttu intohimoinen innostuneisuus kaikkeen kasvavaan. 

Latinankieliset nimet lennähtelivät kohti latvustoja, kun Muurinen kulki edellämme esittelemässä onnistumisensa tuloksia. Ryhmäläiset esittivät runsaasti kysymyksiä ja saivat niihin myös vastauksia. Useampikin kaivoi kassistaan kynää ja paperia tallentaakseen lukuisia mielenkiintoisia tiedonjyviä myöhempää käyttöä varten. Paljon meni ohi korvien, mutta paljon jäi myös mieleen. Kokemus oli vertaansa vailla. Mielihyvin ottaisin siitä toisinnon ammentaakseni lisää tietoa.

Useimmat olivat tehneet ennakkoon kasvitilauksen, mutta kierroksella tuli vastaan monia kiinnostavia kasveja, joita oli sitten mahdollisuuksien mukaan lisättävä taimikassiin. Harvoin sitä miltään puutarhalta kotiin pääsee pelkästään ostoslistan mukaisin tuomisin. Vielä vaikeampaa se on, kun tarjolla on harvinaisuuksia, joita ei juuri muualta saa. 

Vakka-Taimesta ostin seuraavat kasvit:

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Clematis mandshurica - Mantsuriankärhö

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 2 kpl

Paeonia veitchii - Ruusupioni

Pulsatilla rubra - Tarhakylmänkukka, punainen

Trillium erectum - Punakolmilehti

ja bonuksena niin monen muunkin bongaama Fritillaria camtschatcensis eli Tummapikarililja

Pioni Red Charm

Vakka-Taimeen on ihan helppo mennä, jos vain siellä päin liikkuu. Ja on se kyllä ihan oman retkensä arvoinenkin paikka. Etenkin, jos kaipaa harvinaisuuksia, joita ei joka taimistolla ole tarjolla. Odottaessamme pysäköintipaikalla muita ryhmäläisiä, ostoksille saapui vanhempi pariskunta Ahvenanmaalta. Eli jos joku näkee niin paljon vaivaa, että tulee laivamatkan takaa hyvään taimitarhaan kasviostoksille, miksei itsekin voisi ajella välillä vähän kauemmaksi. 

Kiitos vielä Vakka-Taimen Vesa Muuriselle mielenkiintoisesta esittelyretkestä ja muutenkin mukavasta kohtaamisesta.

Seuraavaksi vierailukohteeksi oli sovittu Suvikummun Marjan työpaikkana toimiva Vuorelan puutarha. Sinne meillä oli jo kiire, sillä Vakka-Taimessa aikaa kului yllättävän paljon, vaikka pidempäänkin siellä olisi vielä voinut olla. 

Vuorelan puutarha on perustettu 1942 ja toimii nyt jo kolmannen polven hoivissa Rauman Vasaraisissa.  Aivan ensimmäiseksi huomio kiinnittyi esimerkilliseen järjestykseen. Kasveista löytyi kuva ja muut tiedot hintoineen. Lisäksi kuvan vieressä oli pieni lokero, josta sai ottaa taimilapun ostamaansa kasviin. Tosi kätevää. Vuorelaan voisivat tehdä opintomatkan monet pääkaupunkiseudun taimikauppiaat.

Taimet olivat hyväkuntoisia ja helposti löydettävissä selkeän sijoittamisen ansiosta. Kiireisestä aikataulusta huolimatta saimme hyvää palvelua ja toinen omistajaveljeksistä tuli esittäytymään ja juttelemaan. Mukava kaveri.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ostoskassini ollut muhkeampi, mutta nämä ehdin haalia Vuorelasta mukaan:

Hemerocllis lilio-asphodelus - Keltapäivänlilja 2 kpl

Geranium pratense 'Dark Reiter' - Kyläkurjenpolvi

Anemone multifida 'Rubra' - Amerikanvuokko

Aquilegia culturum 'Rotstern' - Akileija, punavalkoinen

Aquilegia culturum - Akileija, valkoinen

Päivän päätteeksi oli tarkoitus vierailla Suvikummun Marjan puutarhassa jakamassa kokemuksia ja puhumassa puutarhaa. Lupasin viedä Katin Vuorelan puutarhasta Rauman linja-autoasemalle ja edellisyön valvomisen vuoksi olin kahden vaiheilla, jaksanko enää ajaa takaisin Marjalle. Kati oli tuonut itse kasvattamiaan pelargoneja jaettavaksi muille ja ne jäivät minun autooni. Niinpä päätin sittenkin hurauttaa takaisin muiden joukkoon jakamaan Katin pelaguut ja se kyllä kannatti.

Kaikki Suvikummun Marjan blogia seuranneet tietävät, että hän on erittäin monitaitoinen ihminen. Marjalta sujuu sukan kutominen, herkkuruoat ja valokuvaaminen erinomaisten viherpeukalo-ominaisuuksien lisäksi. Saimme ihailla hänen kaunista puutarhaansa ja nauttia suussa sulavista tarjoiluista. Kissojakin päästiin rapsuttamaan tai vähintäänkin vähän kauempaa niiden menoa seuraamaan. 

Mukana oli joukko ihania bloggareita, joista osan olen tavannut jo useampaan kertaan. Nyt oli ilo tutustua myös uusiin ihmisiin. Naurua, iloista puheensorinaa ja mielenkiintoisia keskusteluita. Niitä olisi riittänyt useammankin tapaamisen verran. Kiitos Marja ja Saila, upean tilaisuuden järjestämisestä ja kiitos rakkaat puutarhaystävät, teitä on aina ilo tavata.

Marja http://risusydan.blogspot.fi/
Saila http://kivipellonsaila.blogspot.fi/

Kesäkukka  http://kosmostajaleijonankitaa.blogspot.fi/

Kurjenkello http://pienenpihansuuriaunelmia.blogspot.fi/

Riina http://versojavaahteramaelta.blogspot.fi/

Kesätuulia http://kesatuulianmutamaki.blogspot.fi/

Pioni http://anunpuutarha.blogspot.fi

Johanna ja Jouko http://hernepensas.blogspot.fi/

Kati http://www.oravankesapesa.net/ 

Cheri  https://autuasolo.blogspot.fi/

Molley  http://mesiangervo.blogspot.fi/

Kati  http://katinkanssa.blogspot.fi/

Saila http://saaripalsta.blogspot.fi/

Irene http://vironpera.blogspot.fi/

Maria http://puutarhakamari.blogspot.fi/

Pirkko ja Lajos http://elamaajaelamyksia.blogspot.fi/

sekä Leena, Eija ja Titta

Missä puutarhaihmiset tapaavatkaan, siellä myös vaihdetaan kasveja. Vaihtopöydälle ilmestyi purkki poikineen. Olimme sopineet, ettei kotiloalueilta tuoda vaihtotaimia ja niinpä minun purkkini jäivät suosiolla koti(kotilo)pihalle. En sitten aikonut mitään itsellenikään ottaa, mutta kun hetki ennen lähtöä jäljellä oli pöydällä edelleen joukko Kivipellon Sailan kasvattamia pikkuruisia esikon taimia, muutama komeavaleunikko ja jokunen punahattu, uskalsin ottaa yhden kutakin. Komeavaleunikoista olen erityisen iloinen, sillä niitä olin etukäteen tilannut Vakka-Taimesta, mutta Muurisella ei enää ollut valmiina yhtään.

Kuvasaldoni jäi vähän valjuksi, sillä valtaosassa kuvista vaeltaa jokin omituinen viiru. Muutamista kuvista sain sen rajattua näkyvistä, mutta vähiin kävi käyttökelpoiset kuvat. Miksiköhän tällaista tapahtuu juuri silloin, kun käsillä on jokin ainutlaatuinen tilaisuus? Onneksi monet kasvit ja näkymät pääsivät varsinaisen kuvaustulvan kohteiksi ja toinen toistaan upeampia kuvakoosteita pääsette ihailemaan muiden tapaamiseen osallistuneiden blogeissa.

Hiukan on vieläkin väsynyt olo, eikä selkäni näköjään tykkää yhtään pitkistä ajomatkoista. Edessä on vielä reissusta hankittujen taimien istuttaminen, mutta niitä multaan kaivaessa voikin sitten muistella kivaa tapaamista. Sen voimalla elää taas pitkään kevyesti.
 

Olipa varsinainen kurkkushow

Itse siemenestä kasvatetut tomaatit ovat hurjassa kasvussa. Ovathan ne kasvarissa jo olleet kuukauden, sillä istutin ne sinne helatorstaina eli 5.5. Alkuun istutuslaatikoiden päällä oli ympäriinsä harsot ja tietenkin kasvarissa lämmitys yöaikaan. Nyt tomaatit ovat jo niin isoja, ettei niitä voi täysin harsolla peittää, mutta kasvarin ulkoseinää vasten harso edelleen on suojana. Ja niinikään käyn iltaisin laittamassa lämmittimen päälle.

Ensimmäiset kukkanuputkin ovat jo ilmestyneet ja varkaita on tullut napsittua muutamia.

Tomaatit tuoksuvat minusta hyvältä ja tykkään istua kasvarissa tutkailemassa tomaattien kuntoa ja ohjailemassa niitä tukinaruihinsa. Vaikka meidän kasvarimme on vain pieni muovihuone, siellä on oma rauha ja äänet kantautuvat vain kaukaisina ja vaimeaksi pehmenneinä kasvarin sisälle. Voisin hyvin kuvitella jonkin suuren surun kohdatessa sulkeutuvani kasvihuoneeseeni itkemään ja toisaalta myös rauhoittumaan iloistenkin tunnemyrskyjen vallatessa. 

Tänä keväänä kuvittelin säästäväni niin ikkunalautatilaa kuin vaivojakin ja tilasin hyötykasvit oman kunnan yrittäjältä. Muutamia tomaatteja laitoin kasvamaan ja ihan viime tipassa paprikoita, joista kolme iti ja ne ovatkin jo kasvarissa venymässä mittaa. Kurkut ja joitakin erikoistoimaatteja sen sijaan päätin kerrankin hankkia valmiina, kun yrittäjä kovasti verkkokauppaansa mainosti. Tilaa, maksa etukäteen ja nouda 15.5.-19.6. välisenä aikana.

Kurkkuvauva

Taimet maksoivat euron kappale. Pidin sitä edullisena. Samalta yrittäjältä tilasin viime vuonna pelargonioita, joita hän niinikään kauppasi edullisesti verkkokaupassaan. Olivat toki edullisia, mutta noutoajankohdan lähestyessä alkoi hurja selittely siitä, kuinka hän ei kaikkia pystykään ajallaan toimittamaan. Että älkää tulko silloin ja tulkaa tällöin. Sähköposti täyttyi isokokoisista tiedostoista, joissa yrittäjä selosti vuolaasti pelargoniongelmaansa. Minun kohdallani kaikki sujui hyvin ja sain sen, mitä olin tilannutkin. Olin kohtalaisen tyytyväinen, vaikka ihmettelinkin yrittäjän toimintatapoja.

Tänä keväänä sitten alkoi sama tiedotusrumba. Nyt syynä ei ollut kylmä kevät vaan päinvastoin kuumuus. Ihmiset tulivat liian aikaisin hakemaan taimiaan ja ne loppuivat yrittäjältä kesken. Olen edelleenkin kummissani, sillä joko yrittäjä myi ennakkotilattuja taimia myös muille, jolloin ennakkoon tilatut taimet loppuivat tai sitten hän hän ei osannut laisinkaan laskea, paljonko ylipäätään taimia kylvää. Monet siirsivät taimiensa noutamista yrittäjän pyynnöstä ja niin tein minäkin. Seurasin ihmisten keskustelua aiheesta facebookissa ja ymmärrän asiakkaiden kiukun. Lämpimän toukokuun vuoksi monet olivat toki turhankin aikaisin liikkeellä, mutta joka tapauksessa taimia olisi pitänyt olla tarpeeksi viimeistään touko-kesäkuun vaihteessa.

Olin ajatellut, että yrittäjällä on isossa kasvihuoneessa tilaa kasvattaa hyötykasvit isoiksi ja tanakoiksi, jolloin ne ovat hyvällä alulla päästessään minun kasvariini. Nyt minulla on pikkiriikkisiä kurkuntaimia, jotka toivon mukaan jaksavat elää ja lähteä kasvuun. Tilasin myös salviaa, koreaniisoa ja laventelia, jotka ovat niinikään minimaalisen kokoisia. 

Facebookissa jotkut hehkuttivat, miten mahtavaa ja ystävällistä palvelua kyseinen yrittäjä kaikista vaikeuksistaan huolimatta asiakkailleen tarjoaa. Minulle lyötiin iso rautanaula käteen ja käskettiin sillä irrottaa kennostoista itselleni sopivat taimet. Onneksi olin ottanut taimikasseja mukaan. Taimissa oli nimilappujen sijaan numerot, joiden piti täsmätä  tilausvahvistukseen, joka kehotettiin ottamaan mukaan. Koska kaikissa taimipoteissa ei ollut edes niitä numeroja, menivät minun taimeni kuitenkin sekaisin. En siis ole laisinkaan perillä siitä, mitä mihinkin kotona istutin. Kaikkia tilaamiani taimia ei ollut, mutta sain tilalle jotain ehkä vastaavaa. Osan taimista oli kuulemma hiiret syöneet.

Euro taimesta ei tietenkään ole kovin paljon, mutta hyötytaimia olen kuullut myytävän myös 20 sentillä. Se olisi ollut oikea hinta saamilleni minitaimille. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Yrittäjän selityksiä lueskellessani hetken jo ehdin pelätä, että jään kokonaan ilman kurkun taimia. Eipä niitä olisi enää ehtinyt itse siemenestä kasvattaa. Varsinkin, kun en ollut edes siemeniä hankkinut, kun suunnitelma oli ostaa kurkut taimina. 

Luonto on yhtä ankara niin yksittäisille harrastajakasvattajille kuin yrittäjillekin. Kauppapuutarhalla on kuitenkin yleensä paremmat pelit ja vehkeet taimiensa kasvattamiseen. On myös vuosien ammattitaito ja osaava henkilökunta. Nyt kuitenkin tuntuu, että tämä yrittäjä lupaa enemmän, kuin mitä pystyy toteuttamaan. Ja niitä selityksiä hän on todella mestari antamaan. Muutama asiakas jo vastasikin, että voisiko tiedotustulvaa hiukan tiivistää, jotta olennaisen löytäisi helpommin. 

Sen verran opin taas tästäkin rumbasta, että paras kasvattaa omat tarpeensa edelleen ikkunalaudalla. Se, mikä on toiminut ennen, toimiii varmasti jatkossakin. Toki sain tilaamani kurkut - tai ainakin jotain sinne päin, mutta turhaa ihmettelyä ja asioiden ylenmääräistä pallottelua sekä pientä mielipahaakaan ei korvaa mikään. Jotenkin on vaan sellainen olo, kuin olisi liian hyväuskoisena tullut huijatuksi tai petetyksi. Oli yrittäjän syyt sitten, mitkä tahansa, edelliskeväisen pelargonishown ja vielä vahvemmin tämän kevään omituisuuksien jälkeen en halua jatkossa olla osallisena moisessa näytelmässä.

Punaherukoita tulossa

Ja vaikka tämä postaus oli tällaista marmattamista, ei anneta sen himmentää iloamme ja tarmokkuuttamme. Piti saada pettymys ja säikähdys siitä, että kenties jään kokonaan ilman kurkkuja, jotenkin työstettyä ja nyt se on tehty. 

Oikein mukavaa viikonvaihdetta kaikille ihanille ihmisille tasapuolisesti!
 

Pohjoistuulen puhaltaessa

Metsäruusu - Rosa Majalis

Ehdin jo kovasti hehkuttaa, miten viileydestäkin on hyötyä. Silloin nimittäin jaksaa puutarhassa pakertaa vähän rankempiakin hommia. Ei tule hiki, eikä hyttysetkään kiusaa, kun päällä on pitkähihaista. Mutta kieltämättä 15 asteen pudotus tuntuu todella kalsalta. Etenkin, kun tuuli taitaa puhaltaa suoraan pohjoisesta, eikä aurinkokaan kovin paljon paista. Villasukat on taas kaivettu aktiivikäyttöön.

Laukka - Allium Purple Sensation

Paljon en ole ehtinyt pihamaalla mitään tehdä. Ja sekös vähän kismittää. Viileydestä, tai pikemminkin kylmyydestä huolimatta rikkaruohot rehottavat ja tuntuvat ottavan oitis niskalenkin, kun puutarhuri niille selkänsä kääntää. Pitkään olinkin ihan tyytyväinen, ja vähän jo kieriskelin ylenpalttisessa turhamaisuudessa. Että, mikäs tässä on ollessa, kun kaikki vaan kauniisti ympärillä kukoistaa. Piankos ne kesän negatiiviset puolet esiin rynnistävät ja sitten tällainen harrastelija putoaakin kiltisti takaisin maan päälle sieltä unelmamaailmastaan.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Kirvoja näyttää tänä kesänä olevan valtaisat määrät. Muutaman ensimmäisen ruusunoksan kävin ruiskuttamassa mäntynesteliuoksella, mutta sehän tuntui olevan aivan turhaa. Muuta tuskin ehtisin tehdäkään, kuin juosta ympäri puutarhaa ruiskupullo kädessäni. Onpahan hyötyötököillä ja linnuilla suuhunpantavaa, kun napsivat luonnon tarjoamia antimia. Jos vaikka leppäkertut päättäisivät näiden kirvalaumojen keskellä lisääntyä oikein joukolla ja ryhtyisivät viihtymään meillä tulevinakin kesinä.

Ruusuorapihlaja - Crataegus x media 'Paul's Scarlet

Ruusuorapihlajan valtaisa kirvamäärä surettaa ehkä eniten, sillä pikkupuun lehdet ovat paikoin todella ruman näköisiä. Istutin ruusuorapihlajan viime vuonna, joten nyt näen sen kukinnan ensimmäisen kerran. Pentti Alanko kirjoittikin oivallisen puolustuspuheen tälle kauniille puulle tuoreimmassa Viherpiha-lehdessä.

Unkarinsyreeni - Syringa josikaea

Monet alkukesän kukkijat jo lopettelevat kukintaansa. Jalosyreenien kukat ovat jo suurimmalta osalta karisseet pois ja unkarinsyreeninkin kukinnot ovat vaalenneet. Auringon lämmössä syreenien tuoksu oli tänä vuonna aivan ihastuttava ja jäinkin useasti alapihalle kulkiessani hetkeksi syreenien eteen tuoksusta nautiskelemaan.

Tulipa Groenland

Tulppaaneista ei kohta ole kuin varsi ja kellastuneet lehdet jäljellä. Pian on aika leikata nekin pois ja sitten kevään tulppaanikukinta on muisto vain. En edelleenkään ole aikeissa kaivaa sipuleita ylös. Viime kesäinen kokeilu ei tuottanut kovin hyvää tulosta, joten syksyllä taas sipulikukkaostoksille.

Tuilpa Texas Flame

Kannattaa kyllä istuttaa tulppaanienkin sipuleita puutarhan eri paikkoihin. Pikkupuutarhan kivipenkissä Groenland ja Texas Flame ovat kukkineet muita myöhemmin ja muiden pudottaessa terälehtensä nämä vielä ovat aika ryhdissä. Texas Flame osoittautui varsin vinkeäksi tulppaaniksi, sillä sen räväkkä kelta-punainen väritys vaihtui vanhetessaan syvän punaiseksi, miltei oranssinruskeaksi.

Kaunokuusama – Lonicera x bella 'Zabelii

Viime kesänä istutin niinikään kuvan kaunokuusaman. Siinä se nököttää lähellä sisäänkäyntiä ja pikkuisena pensaana kukkii ensimmäisen kerran peräti kahden latvuksen verran. Kukkanuppujen ilmestyttyä aloin pohtimaan, että olenko istuttanut ruso- vai kaunokuusaman. Vaiko kenties jonkun ihan muun. Kerrankin meikäläisen hienot listaukset eivät kertoneet yhtään mitään. Olin unohtanut kirjata koko kasvin, mutta onneksi taimilappu löytyi laatikosta ja nyt on taas tiedot ajan tasalla.

Varjolilja - Lilja Martagon

Jännitystäkin pihapiirissa on tiedossa. Pitkään olen jo seurannut hieman muista erillään seisovan tanakan varjoliljan kasvua. Se on jättikokoinen muihin varjoliljoihin verrattuna. Kasvin rungon paksuus on kolminkertainen ja katsokaa tuota nuppurypästä. Laitoin osapuilleen tuohon kohtaan syksyllä hevosenlantaa lähinnä keisarinpikarililjoja varten. Tarvitsevat kuulemma voimakasta maata kukkiakseen, mutta eivät kukkineet. Taisi varjolilja napata kaikki voimat maasta keisarinliljojen nenän - tai sanoisinko juuriston edestä.

Harjaneilikat niinikään näyttivät talven aikana tyystin kadonneet. Yksi ainokainen varsi mullasta nousee. Jospa se jaksaisi kukkia ja siementää tulevien kesien harjaneilikat.

Myös mahonia on kummasti piristynyt ja kasvattanut melkoisen määrän uusia, raikkaan vihreitä lehtiä. Vielä kerran lämmin kiitos niille kaikille ihanille ihmisille, jotka kehottivat minua malttamaan mieleni ja odottamaan mahonian leikkaamisen kanssa. Toinen mahonia on vähän huonomman näköinen, mutta elämä siinäkin virtaa. Annetaan siis hänellekin uusi mahdollisuus.

Blogini on saanut useita uusia lukijoita. Blogger on sekoittanut lukijaluettelon, joten tervetulotoivotukset saattavat mennä joillekin tuplana ja joku taas ei ehkä saa sellaista ollenkaan. Uusia lukijoita ovat ainakin:

S Seasons I Love -blogista

Satu V

Reeta Pellonperän emäntä -blogista

Tanni Kotipellolla -blogista

Linda Romppala -blogista

Minna Kaipainen

Olette kaikki lämpimästi tervetulleita blogini pariin, niin nimetyt kuin nimeämättömätkin.

PS. Sainpa tämän postauksen kunnialla valmiiksi. Sähköt ovat vilkkuneet ja pätkineet. Kokonaisen tunnin olivat kokonaan poissa. Kesämyrsky laittaa tuulemaan.
 

Haagan alppiruusupuistossa

Kävimme tänään pikavisiitillä Helsingin Haagassa sijaitsevassa alppiruusupuistossa. Edellisen kerran kävin siellä kaksi vuotta sitten ja silloin kukinta oli parhaimmillaan. Nyt jo hieman ohi, eikä ehkä niin komeaa tänä vuonna laisinkaan.

Seuraavan tekstin lähde: "Alppiruusujen ja atsaleojen lumoa Haagassa"

(Lainaus alkaa) "Haagan Alppiruusupuisto eli tuttavallisesti rodopuisto, on ainutlaatuinen helmi Helsingin puistojen kirjossa. Tänne kannattaa ehdottomasti viedä Helsinkiin tulevat vieraat kukinnan aikaan. Puisto on samanaikaisesti yleisölle avoin puisto ja yliopiston kasvinjalostuksen koealue. Tämä on ainutlaatuinen ratkaisu maailmassa.

Puisto on kaksiosainen. Eteläosassa kasvavat ikivihreät alppiruusut. Lehtensä pudottavat puistoatsaleat on istutettu alueen pohjoispäähän, voimalinjan toiselle puolen.

Alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta on parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Atsaleat aloittavat kukintansa ensin ja osa niistä kukkii vielä alppiruusujen jo lopetettua, juhannuksen jälkeen. Kukinta ei ole yhtä runsasta joka vuosi. Yleensä yltäkylläistä kukintaa seuraa vaatimattomampi vuosi. Männyt luovat katon pensaiden kukkaloistolle. Kukinta-aikaan tämä upea nähtävyys houkuttelee paikalle tuhansia helsinkiläisiä ja puutarhaentusiasteja.

Vanhimmat alppiruusut on istutettu 1975, jolloin paikalle tehtiin yhteistyössä rakennusviraston kanssa Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue. Kaupunginpuutarhuri Pekka Jyränkö (kaupunginpuutarhurina 1975–1995) oli hankkeen primus motoreita. Happamasta maasta pitävät alppiruusut istutettiin alkujaan luonnontilaiselle suolle. Alueelle rakennettiin myös käytäviä. Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki istuttivat alun perin 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Jalostusohjelman tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut, kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajikkeisto.

Missään muussa puistossa Helsingissä ei ole kukkien katselulavaa, mutta täällä on! Puiston eksoottista kukintaa voi ihailla kahdelta pensaiden yläpuolelle nousevalta lavalta, alppiruusupuiston puolella lava on eräänlainen katselukäytävä. Näin jo korkeiksi kasvaneiden pensaiden huikea kukkaloisto avautuu koko komeudessaan. Alueella kulkee myös pitkospuita. Puiston rakenteita korjattiin ja opastaulut uusittiin vuonna 2009. Opastaulut ovat suomen lisäksi myös englanniksi ja ruotsiksi ja pitkospuukäytävät ovat esteettömiä.

Pitkäaikaisen havainnoinnin jälkeen on eri puolilla maata kasvavista alppiruusuristeymistä valittu kaupalliseen tuotantoon toistakymmentä suomalaista alppiruusulajiketta. Helsingin Alppiruusupuistosta tuotantoon päässeet lajikkeet ovat ’Haaga’, ’Helsinki University’, ’St. Michel’, ’P.M.A. Tigerstedt’, ’Axel Tigerstedt’, ’Pekka’, ’Eino’ ja ’Mauritz’. Niiden emopensaita kasvaa puistossa edelleenkin. Vanhimpien alppiruusujen havainnointi on jo lopetettu ja koealue toimii puistona.

 

Atsalea-alue

Keväällä 1996 Alppiruusupuistoa laajennettiin pyörätien pohjoispuolelle, jonne istutettiin tuhansia, uusia keltaisia alppiruusuja sekä suuri määrä alppiruusun sukuista puistoatsaleaa. Atsaleaistutukset saivat alkunsa vuonna 1986 käynnistyneestä atsalean jalostusohjelmasta.

Myös nämä taimet ovat osa laajempaa risteytysaineistoa. Atsalea-alueella kasvaa noin 1500 puistoatsaleaa. Keltakukkaiset alppiruusut kukkivat aikaisin, usein kesäkuun alkupäivinä yhtä aikaa ensimmäisenä kukintansa aloittavien keltakukkaisten atsaleoiden kanssa.

Puistoatsaleat pudottavat lehtensä talveksi, toisin kuin ikivihreät alppiruusut. Pensaat ovat siromman oloisia kuin alppiruusut. Kukat ovat keltaisia, punaoransseja, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Puistoatsaleat eivät myöskään ole yhtä vaateliaita kasvupaikkansa suhteen kuin alppiruusut. Kukkiakseen ne tarvitsevat alppiruusuja aurinkoisemman kasvupaikan.

 Puistoatsaleoiden jalostuksen tavoitteena on ollut saada aikaan talvenkestäviä lajikkeita. Jalostusaineistosta havainnoidaan ilmastollisen kestävyyden lisäksi kasvutapaa, kokoa, kukintaa ja ruskaväritystä. Ensimmäiset kotimaiset puistoatsalealajikkeet tulivat markkinoille vuoden 2010 paikkeilla.

Keltainen on erityisen tavoiteltu alppiruusujen kukkien väriksi, mutta meiltä talvenkestävät lajikkeet ovat tähän asti puuttuneet. Keltakukkaiset alppiruusut kukkivat aikaisin kesäkuussa. Suurikokoisten kukkien väri on vaalean- tai vihertävän keltainen.

 Vuonna 2010 Alppiruusupuiston atsalea-alueella alkoi aivan uudenlaisen istutusalueen, metsäpuutarhan rakentaminen. Metsäpuutarhan pensaiksi on valittu mm. erilaisia hortensioita (Hortensia spp.), atsaleoita ja muita kukkivia varjopensaita.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kaksi alppiruusujen sukuun kuuluvaa lajia. Lapinalppiruusu (R. lapponicum) on harvinainen tunturikasvi. Suopursu (Rhododendron tomentosum) on vahvasti tuoksuva varpu, joka viihtyy soilla ja rämeillä. Se kukkii luontaisena Alppiruusupuiston reuna-alueilla ja kiinnostaa varsinkin ulkomaisia alppiruusujen harrastajia. Suopursu menestyy hyvin puutarhakasvinakin. Sitä on muinoin käytetty varpuna, jolla on karkotettu luteet nurkista, pidetty liinavaatekaapissa hyvä tuoksu. Nippu suopursua kaulalla auttoi pysymään hereillä kirkonmenoissa.

  
Mikä on rodo ja mikä atsalea?

Suomessa puhutaan yleisesti vain alppiruususta, kun tarkoitetaan siniviolettikukkaista, ikivihreää, puistoalppiruusua, Rhododendron catawbiensea tai sen muutamaa puna- tai valkokukkaista lajiketta. Harvat muistavat, että alppiruusu on kokonaisen kasvisuvun nimi. Alppiruusuja ovat puistoalppiruusun lisäksi lehtensä pudottavat puistoatsaleat ja joulun aikaan kukkakaupoissa myytävät ruukkuatsaleat. Näiden lisäksi sukuun kuuluu lähes 900 lajia. Jalostustyön tuloksena on lisäksi olemassa lähes 5000 rekisteröityä pensasmaista alppiruusulajiketta.

Alppiruusujen merkittävimmät esiintymisalueet ovat Himalajan vuoriston itäosat sekä Indokiinan, Korean, Japanin ja Taiwanin vuoristot. Useita lajeja esiintyy myös Pohjois-Amerikassa ja muutamia Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat joillakin trooppisilla lajeilla Borneossa ja Uusi-Guineassa. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta lajit puuttuvat.

Koska suurin osa alppiruusuista on kotoisin runsassateisilta vuoristoseuduilta, ja ne tarvitsevat runsaasti vettä menestyäkseen. Alppiruusut viihtyvät happamilla, eloperäisillä ja kuohkeilla kasvupaikoilla. Juuristo on hyvin pinnassa, ja se on hienorakenteinen ja pienialainen. Näin ollen juuristo vaurioituu helposti.

Alppiruusu on mykorritsakasvi eli sillä on sienijuuri. Alppiruusun kanssa elävä symbioottinen sieni huolehtii paljolti kasvien ravinnonsaannista, erityisesti fosforista. Sienijuuret parantavat isäntäkasviensa kuivuudensietoa ja antavat vastustuskykyä tauteja vastaan. Lannoita niukasti! Voimakas kemiallinen lannoitus haittaa sienijuuren toimintaa ja voi pitkän päälle olla haitallista kasvustolle. Alppiruusujen lannoitukseen tulee käyttää vain kloorivapaata lannoitetta.

Juuriston kuivumista ja kuumenemista suojaa metsän aluskasvillisuus. Aluskasvillisuus ei kuitenkaan saa olla liian voimakas- ja tiivisjuuristoista, jottei se kilpaile alppiruusun juurien kanssa.

Alppiruusut tarvitsevat yleensä suojapuuston suojaamaan lehdistöä kuivattavalta auringonpaisteelta ja tuulelta. Suojapuuston tulee olla syväjuurista, jotta se ei kilpaile alppiruusujen kanssa. Liika varjostus on kuitenkin haitaksi. Ns. ”vaeltava varjo” lienee ihanteellinen.

Alppiruusujen oksat ovat hauraita, joten ne katkeavat herkästi. Alppiruusut kestävät leikkausta yllättävän hyvin. Niiden rungoissa on uinuvia silmuja, jotka saattavat lähteä kasvamaan, kun kasvia leikataan. Ne saattavat myös muodostaa uusia versoja tyveltä.

Alppiruusut voivat kasvattaa siementaimia: Haagan alppiruusupuiston siementaimien kukinta voi olla minkä värinen tahansa. Myös kasvutapa vaihtelee. Alle 0,5 metrin korkuisia siementaimia voidaan siirtää lepoaikana juuripaakullisina. Kukka-aiheet muodostuvat loppukesän ja varhaissyksyn aikana.

Atsaleat – Rhododendron japonicum, viihtyvät aurinkoisemmilla kasvupaikoilla kuin ikivihannat alppiruusut. Aurinkoisilla paikoilla niille muodostuu myös parempi ruska ja kukinta.

’Haaga’ on nimetty puiston kotikaupunginosan mukaan. Suosittu ’Haaga’ kasvaa 1,5–2 metrin korkuiseksi pyöreälatvuksiseksi pensaaksi. Vaaleanpunaisten kukkien nielussa on tummahkoja täpliä ja kukan keskiosa näyttää siksi voimakkaamman punaiselta.

’Pekka’ on nimetty Helsingin entisen kaupunginpuutarhurin Pekka Jyrängön mukaan. ’Pekka’ kasvaa lähes puumaiseksi, leveäksi pensaaksi, joten se soveltuu hyvin julkisiin kohteisiin tai suurille pihoille.

’P.M.A. Tigerstedt’ on nimetty alppiruusujalostusohjelman käynnistäjän, emeritusprofessori Peter Tigerstedtin mukaan. ’P.M.A. Tigerstedt’ kasvaa yli kaksimetriseksi ja on yleensä runsaskukkainen. Valkoisten kukkien nielussa on punaruskea pilkutus." (lainaus loppuu).

Laitoin lainatun tekstin ihan sitä varten, että myöhemmin voin tarkistaa täältä itseäni kiinnostavia asioita sen sijaan, että lähden etsimään sopivaa sivustoa googlettamalla. Aivan varmasti tulen Haagan alppiruusupuistossa käymään vastaisuudessakin. On se sen verran ainutlaatuinen paikka.

Nyt taas muistan, miksi niin mielelläni käyn rhodopuiston tapaisissa paikoissa ihan yksikseni tai ainakin jonkun likimain täydellistä puutarhaa puhuvan ihmisen kanssa. Vaikka rhodopuisto ei alueena suuren suuri ole, olisi siellä riittänyt katseltavaa ja nautittavaa. Sekä tietenkin kuvattavaa. Keskity siinä sitten rhodojen ihailuun ja niiden kuvaamiseen, kun toinen tepastelee jossain äärettömyydessä sen näköisenä, että eiköhän noita kuvia jo tullut räpsittyä. En sentään kellosta aikaa katsonut, mutta mahtoiko meillä mennä paljon varttia enempää puiston läpi kulkemiseen. Oli tosi kiva, että Ukkokulta ylipäätään kanssani sinne lähti, mutta pikkaisen taas harmitti, kun puiston katselusta tuli aika lailla läpihuutojuttu.

Alppiruusupuistossa vierailusta on jo monen monta tuntia aikaa, mutta yhä saatan tunnistaa sen huumaavan tuoksun, joka leijaili atsalea-alueella. Ehkä siellä ei pitkään pystyisi niitä tuoksuttelemaan, mutta toisen mokoman olisin niiden parissa kyllä mielelläni aistejani viritellyt.

Oikein mukavaa kesäkuista viikkoa teille kaikille!