Pohjoistuulen puhaltaessa

Metsäruusu - Rosa Majalis

Ehdin jo kovasti hehkuttaa, miten viileydestäkin on hyötyä. Silloin nimittäin jaksaa puutarhassa pakertaa vähän rankempiakin hommia. Ei tule hiki, eikä hyttysetkään kiusaa, kun päällä on pitkähihaista. Mutta kieltämättä 15 asteen pudotus tuntuu todella kalsalta. Etenkin, kun tuuli taitaa puhaltaa suoraan pohjoisesta, eikä aurinkokaan kovin paljon paista. Villasukat on taas kaivettu aktiivikäyttöön.

Laukka - Allium Purple Sensation

Paljon en ole ehtinyt pihamaalla mitään tehdä. Ja sekös vähän kismittää. Viileydestä, tai pikemminkin kylmyydestä huolimatta rikkaruohot rehottavat ja tuntuvat ottavan oitis niskalenkin, kun puutarhuri niille selkänsä kääntää. Pitkään olinkin ihan tyytyväinen, ja vähän jo kieriskelin ylenpalttisessa turhamaisuudessa. Että, mikäs tässä on ollessa, kun kaikki vaan kauniisti ympärillä kukoistaa. Piankos ne kesän negatiiviset puolet esiin rynnistävät ja sitten tällainen harrastelija putoaakin kiltisti takaisin maan päälle sieltä unelmamaailmastaan.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Kirvoja näyttää tänä kesänä olevan valtaisat määrät. Muutaman ensimmäisen ruusunoksan kävin ruiskuttamassa mäntynesteliuoksella, mutta sehän tuntui olevan aivan turhaa. Muuta tuskin ehtisin tehdäkään, kuin juosta ympäri puutarhaa ruiskupullo kädessäni. Onpahan hyötyötököillä ja linnuilla suuhunpantavaa, kun napsivat luonnon tarjoamia antimia. Jos vaikka leppäkertut päättäisivät näiden kirvalaumojen keskellä lisääntyä oikein joukolla ja ryhtyisivät viihtymään meillä tulevinakin kesinä.

Ruusuorapihlaja - Crataegus x media 'Paul's Scarlet

Ruusuorapihlajan valtaisa kirvamäärä surettaa ehkä eniten, sillä pikkupuun lehdet ovat paikoin todella ruman näköisiä. Istutin ruusuorapihlajan viime vuonna, joten nyt näen sen kukinnan ensimmäisen kerran. Pentti Alanko kirjoittikin oivallisen puolustuspuheen tälle kauniille puulle tuoreimmassa Viherpiha-lehdessä.

Unkarinsyreeni - Syringa josikaea

Monet alkukesän kukkijat jo lopettelevat kukintaansa. Jalosyreenien kukat ovat jo suurimmalta osalta karisseet pois ja unkarinsyreeninkin kukinnot ovat vaalenneet. Auringon lämmössä syreenien tuoksu oli tänä vuonna aivan ihastuttava ja jäinkin useasti alapihalle kulkiessani hetkeksi syreenien eteen tuoksusta nautiskelemaan.

Tulipa Groenland

Tulppaaneista ei kohta ole kuin varsi ja kellastuneet lehdet jäljellä. Pian on aika leikata nekin pois ja sitten kevään tulppaanikukinta on muisto vain. En edelleenkään ole aikeissa kaivaa sipuleita ylös. Viime kesäinen kokeilu ei tuottanut kovin hyvää tulosta, joten syksyllä taas sipulikukkaostoksille.

Tuilpa Texas Flame

Kannattaa kyllä istuttaa tulppaanienkin sipuleita puutarhan eri paikkoihin. Pikkupuutarhan kivipenkissä Groenland ja Texas Flame ovat kukkineet muita myöhemmin ja muiden pudottaessa terälehtensä nämä vielä ovat aika ryhdissä. Texas Flame osoittautui varsin vinkeäksi tulppaaniksi, sillä sen räväkkä kelta-punainen väritys vaihtui vanhetessaan syvän punaiseksi, miltei oranssinruskeaksi.

Kaunokuusama – Lonicera x bella 'Zabelii

Viime kesänä istutin niinikään kuvan kaunokuusaman. Siinä se nököttää lähellä sisäänkäyntiä ja pikkuisena pensaana kukkii ensimmäisen kerran peräti kahden latvuksen verran. Kukkanuppujen ilmestyttyä aloin pohtimaan, että olenko istuttanut ruso- vai kaunokuusaman. Vaiko kenties jonkun ihan muun. Kerrankin meikäläisen hienot listaukset eivät kertoneet yhtään mitään. Olin unohtanut kirjata koko kasvin, mutta onneksi taimilappu löytyi laatikosta ja nyt on taas tiedot ajan tasalla.

Varjolilja - Lilja Martagon

Jännitystäkin pihapiirissa on tiedossa. Pitkään olen jo seurannut hieman muista erillään seisovan tanakan varjoliljan kasvua. Se on jättikokoinen muihin varjoliljoihin verrattuna. Kasvin rungon paksuus on kolminkertainen ja katsokaa tuota nuppurypästä. Laitoin osapuilleen tuohon kohtaan syksyllä hevosenlantaa lähinnä keisarinpikarililjoja varten. Tarvitsevat kuulemma voimakasta maata kukkiakseen, mutta eivät kukkineet. Taisi varjolilja napata kaikki voimat maasta keisarinliljojen nenän - tai sanoisinko juuriston edestä.

Harjaneilikat niinikään näyttivät talven aikana tyystin kadonneet. Yksi ainokainen varsi mullasta nousee. Jospa se jaksaisi kukkia ja siementää tulevien kesien harjaneilikat.

Myös mahonia on kummasti piristynyt ja kasvattanut melkoisen määrän uusia, raikkaan vihreitä lehtiä. Vielä kerran lämmin kiitos niille kaikille ihanille ihmisille, jotka kehottivat minua malttamaan mieleni ja odottamaan mahonian leikkaamisen kanssa. Toinen mahonia on vähän huonomman näköinen, mutta elämä siinäkin virtaa. Annetaan siis hänellekin uusi mahdollisuus.

Blogini on saanut useita uusia lukijoita. Blogger on sekoittanut lukijaluettelon, joten tervetulotoivotukset saattavat mennä joillekin tuplana ja joku taas ei ehkä saa sellaista ollenkaan. Uusia lukijoita ovat ainakin:

S Seasons I Love -blogista

Satu V

Reeta Pellonperän emäntä -blogista

Tanni Kotipellolla -blogista

Linda Romppala -blogista

Minna Kaipainen

Olette kaikki lämpimästi tervetulleita blogini pariin, niin nimetyt kuin nimeämättömätkin.

PS. Sainpa tämän postauksen kunnialla valmiiksi. Sähköt ovat vilkkuneet ja pätkineet. Kokonaisen tunnin olivat kokonaan poissa. Kesämyrsky laittaa tuulemaan.