Puutarhan moninaiset ilmeet

Matteuchia struthioptheris

 

Olen tainnut sanoa joka ikisessä postauksessa, kuinka puutarhan kesä etenee kovalla vauhdilla, eikä perässä meinaa pysyä. Vieno-myrsky ei tullut kovin voimakkaana meidän nurkille, mutta tuulta on riittänyt monelle päivälle. Se haittaa kuvaamista, kun hätähousuna en vain jaksa seisoa kasvin äärellä odottamassa tyyntä hetkeä. Jota ei ehkä samana päivänä tule ollenkaan. Niinpä tällä kertaa keskityn enemmänkin muotoihin ja siinä ohessa vähän myös lehtiväreihin.

Lilium Sweet Surrender

Kukkien kauneus lumoaa minut joka kerran ja niitähän tulee eniten myös kuvattua. Usein pysähdyn katselemaan ja ihastelemaan yksittäisen kasvin tai koko ryhmän muotoja. Usein kasvien lehdistä muodostuu varsin symmetrinen kuvio. Sellainen miellyttää minua, mikä ehkä johtuu luonteeni perfektionistisuudesta ja kaipuustani saada järjestystä vähän kaikkeen. Luontoa on vaikea ja tarpeetontakin järjestellä. Se kyllä hoitaa parhaiten itse itsensä.

Lilium - Värililja

Aloituskuvan kotkansiivet kiehtovat minua kevään ensimmäisistä rullakiepiltä avautuvista hennonvihreistä taimista loppukesän ilta-auringossa hiljaa huojuviin suuriin lehtiin. Ensimmäiset kotkansiivet toin pihaani vanhempien pihapiiristä vuosia sitten. Sittemmin niitä on tullut entiseen metsäpuutarhaan kunnan metsikön puolelta. Joitakin kotkansiipiä olen jopa kaivanut jo pois, sillä ne ovat alkaneet viihtyä meillä liiankin hyvin.

Sempervivum - Mehitähti

Mehitähtiä minulla on ollut varmaan aina, mutta viime vuosina olen panostanut niiden paikkaan huolellisemmin. Näin olen saanut ne paremmin menestymään. Oikearinteessä on kaistale, jonka olen pyhittänyt mehitähdille. Se on sopivan lämmin ja kuiva paikka. Pitää vain huolehtia, etteivät isommat kasvit pääse tukehduttamaan mehitähtiä. Ahomansikka tuppaa kasvattamaan rönsynsä nopeasti ja tehokkaasti myös mehitähtien viereen, mutta ne on onneksi helppo nykäistä ohi kulkiessa pois.

Sempervivum - Mehitähti

Tämä mehitähti on selvästi "pieniin päin". Pikkuisia taimia on helppo siirtää muuallekin. Kotiutuvat uskomattoman karuihin paikkoihin ja viihtyessään lisääntyvät mukavasti.

Mehitähtien muoto on jännittävä. Luulisi kasvilla olevan ahdasta omassa ympyrässään. Ehkä se siksi pullistelee itseään yhä laajemmalle. Tämän mehitähden kuvaamisesta on jo aikaa. Parhaillaan mehitähdet kasvattavat kukkavanojaan. Eivät siis pyri valloittamaan tilaa pelkästään ympäriltään, vaan kukkimisen myötä tavoittelevat taivaita.

Allium Purple Sensation

Laukat kukkivat tänä vuonna suorastaan hillittömällä voimalla. Tai ainakin ukkolaukat eli kuvan Purple Sensationit. Aikoinaan niitä ensimmäisen kerran istuttaessani ajattelin, että olisipa hieno nähdä näitä isona ryhmänä. Nyt se alkaa vihdoin toteutua. Tällä kertaa en kuitenkaan hehkuta ukkolaukkaporukkaa, vaan yksittäistä laukkaa läheltä katsottuna. Lähdenpä mitä tahansa puutarhaan kuvaamaan, takuuvarmasti pysähdyn ukkolaukan ääreen. Ja yhtä varmasti kuvaan tätä laukkaa läheltä. 

Ukkolaukan oveluus on myös siinä, että terälehtien lakastumisen jälkeen pallomainen muoto säilyy ja sitä on edelleen pysähdyttävä ohi kulkiessa katsomaan. En tiedä, kuinka pitkään laukan siementen kehittyminen kukkivaksi kasviksi vie. Uskollisesti rapistutan loppukesästä ukkolaukan pallurasta mustat siemenet kukkapenkkiin.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukka kuuluu puutarhani uudempiin asukkaisiin. Sen löysin vasta kolme vuotta sitten. Alkuun olin vähän skeptinen, onko pallolaukka kaunis vai ei. Vähät siitä, mitä alkuun ajattelin. Enkä tiedä, onko se edelleenkään kaunis. Se on jännittävä, mielenkiintoinen, sitkeä pallura, jolla on ihan varmasti paikkansa puutarhassani tulevinakin vuosina.

Hosta for. 'Gold standard' - Jalokuunlilja

Puutarhassani kasvaa muutamia erilaisia kuunliljoja. En ole niihin kovin syvällisesti perehtynyt, enkä jotain tiettyä kuunliljaa kaupoista metsästänyt. Kuunliljoille on meillä paikkansa, vaikka kotilot niistä tykkäävätkin. Pitsiseksi kotilot eivät ole ainuttakaan kuunliljaani onnistuneet sentään syömään.

Kuvan Gold Standard asustaa talon puistopäädyssä. Se on sopivasti kulkureitin varrella ja jostain syystä pysähdyn usein sitä ihailemaan. Iltavalossa lehden keltainen osuus nousee paremmin näkyviin ja tuo ikäänkuin valoa ympärilleen. Voi olla mielikuvitukseni tuotetta, mutta näin sen koen. Oma kokemus on tärkeämpi, kuin onko se totta vai ei.

Brunnera macrophylla 'Alexander's Great' - Rotkolemmikki

Kuvittelin pitkään - liian pitkään - ettei meillä ole sopivaa paikkaa rotkolemmikille. Jotenkin ajattelin, että varjon tai puolivarjon kasvina se tarvitsee myös kosteutta ympärilleen. Sana kosteus taas tuo mieleen märkänä litisevän paikan. Harvalla pihalla sellaista on, ellei sitten asu suolla. 

Toissa kesänä mitään ajattelematta menin ja ostin rotkolemmikin. Istutin sen Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Varjoa rotkolemmikille ei Kriikunapenkissä ole tarjolla. Puolivarjokin on ajoittain niin ja näin. Hyvin rotkolemmikki on toistaiseksi pärjännyt. Kasvaa kohisten ja kukkikin kauniisti. Parasta tässä kasvissa ovat sen lehdet. Miten upea valkovihreä väritys, joka ohjaa katseet väkisinkin kasvia ihastelemaan.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Syysasterin kesäkuinen lehtipöheikkö on täynnä vehreää voimaa. Voisi sanoa jopa hiukan liikaakin. Joka on joskus syysasteria puutarhaansa istuttanut, tietää, kuinka tehokkaasti se kotiutuu ja puolustaa tilaa. Tai pikemminkin valtaa sitä jatkuvasti lisää. Itse asiassa juuri nyt keksin, että tästäpä saan helposti jakotaimia muualle puutarhaan. Kunhan vain harkitsen tarkasti, mihin sen istutan. Etten laajenna kitkemisongelmaa uusille alueille.

Patricia Ballard on tosi kaunis loppukesästä kukkiessaan. Sen vuoksi en halua siitä luopua, vaikka sille rajoja haluankin asettaa.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu rusettinukki on mainio pikkukasvi. Niin pikkuinen ja niin sinnikäs. Tätä kuvaa ottaessani rusettinukista nousi mieleen juuri loppuun lukemani Lucinda Rileyn Kadonnut sisar -kirja. Tai pikemminkin koko seitsemästä sisaruksesta kertonut kirjasarja, jossa armillaari on merkittävässä roolissa tarinan sisarusten menneisyyden selvittämisessä. Armillaari* on useimmille tuttu yksinkertaisimmillaan esimerkiksi puutarhan aurinkokellona. Rusettinukilla on omat "planeettansa" ympärillään.

*(Armillaari ('taivaspallo', pyöreä astrolabi) on vanha tähtitieteellinen koje, jolla kuvataan taivaankantta. Laitteella mitataan tähtien liikettä maapallon ympärillä. Laitteen nimi tulee latina sanasta armilla, joka tarkoittaa 'piiriä', 'rinkiä'.)

Puutarhassa kulkiessa ja katsellessa törmää välillä vähän erilaisiinkin näkymiin. Linnunsulkia löytyy silloin tällöin nurmikolta. Joskus enemmänkin, jolloin tietää, että luonnossa on käyty jonkinlainen taistelu. Tämä hento höyhen oli tarttunut kuivuneeseen ruusupensaan varteen. Jotenkin koskettavaa, kun henkäystä keveämpi höyhen kohtaa piikkisen varren. Kummastakin elämä on jo kaikonnut.

Pienikin puutarha on paljon enemmän kuin kokoelma erilaisia kasveja. Istutuksiaan tulee ehkä eniten katseltua ja ihmeteltyä. Harrastuksen edetessä ja syventyessä oppii näkemään muutakin. Linnut, monenlaiset ötökät ja usein myös erilaiset nisäkkäät (mm. oravat, jänikset tms.) kuuluvat puutarhaan nekin, tavalla tai toisella. Ihmeteltävää riittää, kunhan pitää silmät auki.

 

Ei tähän kyllästy, ei.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu illalla ikkunasta kuvattuna

 
Muutama päivä sitten ihastelin Tove Janssonissa siellä täällä avautuneita samettisen punaisia kukkia. Ihmeen runsaana Tove nyt kukkii, mutta juhannusruusupa laittaa kaikki muut kalpenemaan kukintakilpailussa. Nämä kuvat juhannusruususta otin vierashuoneen ikkunasta illalla puoli yhdeksän aikaan. Olin toki kulkenut Pikkupuutarhan ohi useamman kerran päivän aikana, mutta aina ilman kameraa. 

Puutarhassani ei enää kasva köynnösruusua, kun sen virkaa toimittanut Pohjantähtikin heitti henkensä tappotalvena 2016. Juhannusruusun korkeat versot aikovat ilmeisesti ottaa köynnösruusun tittelin itselleen kivutessaan kärhöä varten pystytettyyn tukeen.

Juhannusruusu on tullut tontillemme vuosikausia sitten anopin lapsuudenkodista. Istutin sen alkuun talon sisäänkäynnin puolelle, nykyiseen Pikkupuutarhaan. Myöhemmin kaivoin ruusun pois siirtääkseni sen alapihalle Kaivoruusupenkkiin, jossa se edelleen asustaa. Juhannusruusun juuria jäi kuitenkin myös entiseen paikkaan, jossa ne ovat ryöpsähtäneet kasvamaan. Viime syksynä leikkasin samaiselta paikalta risuuntuneiksi muuttuneet norjanangervot mataliksi. Ne ovat jo hyvässä kasvussa ja ensi vuonna kukkivat jälleen valkoisina. Juhannusruusut mahtuvat hyvin angervojen lomassa kasvamaan ja kukkimaan.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet´ - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlajan hankintaan olen vuosi toisensa perään tyytyväinen. Viime vuonna se kukki ehkä enemmän, mutta paljon siinä on kukkia nytkin. Kirvoja ruusuorapihlajassa on pilvin pimein, kuten näyttää olevan monissa muissakin kasveissa. Ruusuissa etenkin. Löysin kyllä leppäkerttujakin, jotka toivon mukaan hoitavat osan kirvoista pois päiviltä.

Ruusuorapihlaja on venähtänyt viimeisen vuoden aikana melkoisesti. Kuvasta sen latvus on näköjään jäänyt pois. Ylimmillä oksilla kukkia ei olekaan. Ruusuorapihlajan sanotaan menestyvän parhaiten I-II -vyöhykkeillä. Kun se tykkää aurinkoisesta, jopa paahteisesta paikasta, uskon valitsemani paikan olevan tälle pikkupuulle oikein hyvä. Erään kuvauksen mukaan ruusuorapihlajan latvus on leveän pyöreähkö. Siinä tapauksessa minun puuni yrittää olla erilainen nuori, sillä sen latvus on kapean laihahko. Ehkä hän ikääntyessään muuttaa muotoaan.

Nyt kaikki viisaat voisivat valaista minua itselleni kehittämässäni unikko-ongelmassa. Kertokaapa kahden kuvassa olevan unikon lajikkeet, jos vain tiedätte. Kumpaakin puutarhassani kasvaa ja kukkii runsaana. Enemmän ehkä vasemmanpuoleisia rimssuhelmoja. Eräässä netistä löytämässäni yhteydessä vasemmanpuoleinen oli nimetty Papaver orientale 'Olympiaksi' ja oikeanpuoleinen Papaver orientale 'Allegroksi'. Molemmat ovat idänunikkoja.

Oikean puoleisella on vain yksinkertainen mekko ja nuppuvaiheessakin se on jo vähän erilainen. Vasemmanpuoleisen varret ovat hoikempia ja kiemurtelevat tasavalossakin sinne tänne. Oikeanpuoleinen taasen on tanakkavartinen ja sen nuppu paksumpi pienestä pitäen. 

Miksiköhän vasta tänä kesänä pohdin näiden eroa? Unikko on kuitenkin kasvanut minulla jo vuosia.

Tämän kuvan näkymä saa ehkä perfektionistin niskakarvat pystyyn. Ei sitten mitään järjestystä tai toisiinsa sointuvia värejä. Jokunen keltainen leinikkikin on ahkerasta kitkennästä huolimatta saanut jalansijan unikoiden joukkoon. Unikot ovat tänä kesänä aivan valloillaan, kuten kuvasta näkyy. 

Unikoiden hervotonta rentoilua lisää sekin, että leikkasin Vasenrinteen yläreunan aroniat huhtikuun alussa tapille. Olivat pitkiä hujoppeja, joissa lehtiä ainoastaan latvuksissa. Saman toimenpiteen aion tehdä Oikearinteen aronioille joskus myöhemmin. Aronia on olemukseltaan alaosasta varsin harva. Olen leikannut sitä voimakkaammin muutaman vuoden välein, jolloin se on hetken aikaa huomattavasti tuuheampi ja vehreämpi.

Akileijojen risteytyminen on puutarhaihmisille tuttu ilmiö. Näyttää siltä, että penkeistäni ovat hävinneet monet erityiset akileijat ja tilalle on noussut omanlaisiaan prinssejä ja prinsessoja. Monet kitkevät tavanomaiset akileijat pois välttääkseen risteytymisen. Olen toki kitkenyt ja kaivanut ihan lapiollakin niitä tavallisia lehtoakileijoja, joita kasvaa nykyisin vähän joka paikassa. En silti kovin systemaattisesti, sillä työ olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten. Taidan olla pahasti myöhässä. Toisaalta asia ei ole minulle edes kovin tärkeä. Kaltaiselleni harrastelijalle riittää, että edes jotain kaunista kasvaa.

Kesä on vasta alussa ja moni akileijakin ehtii vielä kukkansa avata. Vaikka sanon tyytyväni yksinkertaiseen ja konstailemattomaan kauneuteen, kaipaan kyllä istuttamiani erikoisempia akileijoja. Tuottaahan niiden menestyminen mukavaa onnistumisen tunnetta ja iloa.

Toinen juttunsa on se, että muistanko ihan kaikki kasvit tismalleen siten kuin kuvittelen. Aukkopaikkoja katsoessani joudun usein pähkäilemään, mitähän tuossakin oli viime vuonna tai kenties jo sitäkin aiemmin. Harvoin kuljen puutarhassa laatimani kasviluettelon kanssa. Jotkut kasvit iskostuvat lähtemättömästi muistiin, mutta moni käy vain vilahtamassa ja katoaa taas jonnekin kasvimaailman unohtuneiden uurnalehtoon.

Tämä akileijakuva kertoo ehkä  paremmin todellisuudesta, jonka kohtaan harva se päivä puutarhassa kävellessäni. Nämä akileijat vähät välittävät turvaetäisyyksistä rynniessään kriikunapuiden alustoille tai herukkapensaan kupeeseen. Viime vuonna kaivoin urakalla akileijojen tuhteja juurakoita pois marjapensasmaalta. Mielestäni tein aika hyvää jälkeä. Huihai, jokunen juurakko taisi jäädä ja siemenistä on kasvanut toinen mokoma lisää. 

Syringa Vulgaris-ryhmä 'Moskovan Kaunotar'

Edelliskesänä istutin jalosyreeni Andenken an Ludwig Späthin, jonka latvukset peura kävi keväällä popsimassa. Se ei siis kuki tänä vuonna. Isän hoivakodin pihassa ihastelin vielä melko pienikokoisia Ludwigeja, jotka olivat täynnä ilan purppuraisia kukkaterttuja. Omani kukki vuosi sitten muutaman tertun voimin, joten tiedän hyvää ja kaunista odottavani.

Viime vuonna toteutin toisen syreenihaaveeni istuttaessani Moskovan Kaunottaren Oikearinteen yläosaan. Se on vielä pikkuinen, mutta niin vain pukkasi kaksi isoa terttua. Parhaimmillaan Moskovan Kaunotar on ehkä silloin, kun tertun kaikki kukat eivät ole vielä avautuneet. Kun osa kukista on hennon vaaleanpunaisia helmiä. Oma moskovalaiseni on jo kukintansa loppusuoralla. Onneksi ehdin suojata tämän herkkyyden, sillä peura tapasi porhaltaa rinnettä ylös juuri syreenin vierestä.

Syringa Preston-ryhmä 'James McFarlane' - Isabellansyreeni

Isabellansyreenini on kasvanut naapurin aidan kupeessa jo vuodesta 2014. Siinä on parhaillaan ennätysmäärä avautumassa olevia nupputerttuja. Muutenkin koko puska on kasvanut reippaasti ihan huomaamatta. Saahan sekin nykyisin enemmän valoa, kun enää ei tarvitse värjötellä kunnan metsikön varjossa.

Aidan toisella puolella sopivasti tuulensuojana kasvaa edellisten naapurien istuttama korallikanukka. Nykyiset naapurit eivät ole kanukkaansa koskaan leikanneet ja niinpä kanukka huitelee kolmessa neljässä metrissä. Parhaillaan naapurin korallikanukka kukkii kauniisti valkoisin kukin. Pensaan - tai puuhan se nykyisellään on - versot ovat vanhentuneina paksuja ja puumaisia ja niiden korallimainen puna näkyy vain heikosti.

Clematis Atragene-ryhmä 'Purple Dream'

Sinisen alppikärhön jo lopetellessa tarha-alppikärhö Purple Dream aloittaa oman vuoronsa. Se on edellisvuosien tapaan täynnä pulleita nuppuja, jotka perjantain helteessä miltei silmissä poksahtelivat auki. Tässä on kärhö, joka kukkii näköjään vuosi toisensa jälkeen uskollisen runsaana. Helppo ja kaunis.

Muutkin kärhöt ovat nousseet kiitettävästi, vaikka useimpien jalokärhöjen kukintaa saa vielä hetken odotella. Pikkupuutarhan Ville de Lyon ei noussut enää viime kesänä, eikä siitä näy nytkään elonmerkkejä. Ehdin jo ostaa istuttaa sen tilalle uuden Villen.

Myös Pikkupuutarhan polun oikealle puolelle istuttamistani kahdesta onnettoman kokoisesta kärhötaimesta toinen taitaa olla mennyttä kärhöä. Kuvittelin menettäneeni Princess Katen, mutta kasviluetteloni mukaan menetetty saattaakin olla Purpurea Plena elegans. Jos tämä pitää paikkansa, suru ei ole niin suuri, koska talon toisella puolella jo kasvaa PPE. Pikemminkin ilo on melkoinen, jos Princess Kate on elossa. Siitäkin huolimatta, että toukokuussa markettipihalta neljällä eurolla ostamani Princess Kate on terhakoitunut kasvihuoneessa mukavasti.

Vaalean vihreää -blogissa oli vallan mainio kirjoitus standardeista. Monet meistä tuntuvat vaativan itseltään puutarhahommissa paljon tai piirun verran vielä enemmän. Tunnistan ja allekirjoitan ko. postauksesta omat standardini helposti. Ruohon leikkaaminen on vain yksi elementti puutarhan hoidossa, mutta siitä en kovin helposti tingi. Istutusalueiden rikkaruohojakin on helpompi sietää, kun nurmikko on leikattu. Runsaan tunnin leikkurin kanssa kävellessä saa kätevästi yleisilmeen siistiksi. Näillä helteillä nurmikko tosin on kasvanut vauhdilla, eikä leikkaus kerran viikossa riitä. Ainakaan minulle.

Lauantaiaamuna kävin täyttämässä kasvihuoneen vesisäiliön, jotta Blumatilla olisi jaettavaa niin kurkuille kuin tomaateillekin. Samantien päätin ruiskuttaa kasvilavat märiksi, jotta iltapäiväksi luvattu sade uppoaisi maahan helpommin. Siinä letku kädessäni huomasin kookkaan variksen loikkivan vuorotellen kummallakin puolella aitaa.Tämä kuva on otettu  metrin päästä variksen nököttäessä kotikiven päällä.

En usko, että tämä on poikanen. Pikemminkin epäilen sen olleen vahingoittunut lintu, sillä lentäminen ei siltä onnistunut. Ankarasti räpistellen se pääsi juuri ja juuri aidan päälle laskeutuakseen sieltä puiston puolelle. Aamulla alapihalle mennessäni löysin nurmikolta mustia sulkia ja muistin kuulleeni varisten kovaäänistä keskustelua. Ehkä kaveri sai siinä rytäkässä niinsanotusti siipeensä.

Lilium martagon - Varjolilja

Puutarhassa tapahtuu kaikenlaista edelleen vikkelässä tahdissa. Seuraavaksi odotellaan varjoliljojen avautumista. Taitaa tulla erinomainen varjoliljakesä.

PS.
Oletko jo huomannut, että blogissani on 10-vuotisarvonta 17.6. saakka.

10 vuotta täyteen tänään

 

Istun tässä, ihmettelen
kuinka nopeasti aika kuluu:
viinin pinta laskee pullossa,
lumi sulaa, ruoho kuihtuu,
lapset lähtevät maailmalle,
radion konsertti loppuu.
Sinä siinä vierelläni,
ethän mene koskaan pois.

- Kai Nieminen -

 
10 vuotta sitten mietin ääneen, miten saisin yhdistettyä puutarhapäiväkirjan ja valokuvat. Oman bloginsa tuolloin aloittanut kummityttöni ehdotti, että alkaisin minäkin kirjoittaa blogia. Sain häneltä hyviä ohjeita, joiden avulla pääsin alkuun.

Blogimatkaani on sisältynyt paljon uuden opettelemista ja oppimista. Hienoja kohtaamisia ja välillä myös vastoinkäymisiä. Kesti aikansa löytää oma sävel, oma tyyli. Jonkin aikaa sain kulkea blogitaivaltani aika yksin, kunnes tulin löydetyksi.

Tulipa Foxtrot

 

Blogielämä on avannut minulle aivan uuden maailman. Rakkauteni puutarhaan ja kasveihin on saanut siivet, eikä liitelylle näy loppua. Olen tutustunut ihaniin, mielenkiintoisiin ihmisiin. Niin kasvokkain kuin virtuaalisesti. Tieto puutarhan rakentamisesta ja hoitamisesta on karttunut valtavasti. Moni blogiystävien esittelemä kasvi on saanut paikkansa minunkin puutarhassani. Tiedän ja tunnistan yhä enemmän erilaisia kasveja. Blogi on osoittautunut erinomaiseksi keinoksi yhdistää puutarhaharrastus ja valokuvaaminen. Siitä on väistämättä muodostunut tärkeä puutarhapäiväkirja, johon tulee usein palattua. 

Blogia voi ja saakin kirjoittaa itselleen. Parasta se on silloin, kun saa jakaa kuvat, tarinat, kokemukset, ideat ja kysymykset toisten puutarhaihmisten kanssa. Silloin saa enemmän tai ainakin yhtä paljon kuin antaa. Se on vertaisuutta parhaimmillaan. Puutarhan puhuminen on yhteinen kieli, jonka avulla kuilujen yli rakentuu vankka silta.

Tulipa Purissima

Puutarhablogeissa vallitsee toisten kunnioitus, aito välittäminen ja halu auttaa toisia. Somemaailman negatiiviset ilmiöt eivät ole pesiytyneet puutarhaihmisten keskuuteen. Yhden ilo on kaikkien ilo.

Ilman teitä, ihanat puutarhaihmiset, en olisi 10 vuotta jaksanut blogia kirjoittaa. Ilman kommenttejanne, ilman aktiivista osallisuuttanne puutarhapäiväkirjassani olisi tyhjiä sivuja. Kiittääkseni teitä arvon seuraavat palkinnot:

1. palkinto: Linda Peltolan "Viherpuutarha, julkaisuvuosi 2021"

2. palkinto: Mari Mörön "Kukkasillaan, julkaisuvuosi 2020"

3. palkinto: Merja Ojanperän mallin mukaan kutomani Helmi Orvokit

Tulipa Curly Sue

Arvonnan säännöt:

1. Jokainen arvontaan osallistuva saa tasapuolisesti yhden arvan.
   
   
2. Palkintoja voivat tavoitella kaikki blogini lukijoiksi kirjautuneet. Mikäli et ole lukija, voit liittyä oikeasta sivupalkista.
   
   
3. Arvontaan osallistuvat kaikki, joiden kommentti on tullut ke 17.6.2021 klo 24.00 mennessä. Suoritan arvonnan torstaina.
   
   
4. Ilmoitathan kommenttisi yhteydessä s-postiosoitteesi, jonka välityksellä pyydän postiosoitteen palkinnon lähettämistä varten.
   
   
5. Arvonnan palkinnot postitetaan vain Suomeen.
   
   
6. Mikäli en tavoita 30.6. mennessä jotakuta voittaneista, ko. arpa menee arvonnassa neljänneksi tulleelle.
   

Tulipa Carneval de Nice

Toivotan kaikille onnea arvontaan!

Tulipa Texas Flame

Yhdessä kukimme kauniimmin,
ystävä, yhdessä.
Syttyvät värit hennotkin
toistensa lähellä.

Yhdessä kukimme kauniimmin
Valo on yhteinen.
Samassa mullassa kasvamme
imien voimaa sen.

Yhdessä kukimme kauniimmin.
Kukaan ei varjoon jää.
Valvomme toistemme vierellä
keskellä pimeää.

- Anna-Mari Kaskinen -

Kukkii, kasvaa ja rehottaa

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson

 

Suomalaisen puutarhaihmisen jaksamisen kannalta on ehkä hyväkin, että hänellä on mahdollisuus talvella ladata akkujaan, vetää henkeä ja paneutua puutarhaansa ajatuksen tasolla. Kun kasvukausi koittaa, kiirettä pitää. Vaikka ei mitään tekisikään, katseltavaa on jatkuvasti paljon ja kaikkialla. Kun yksi kasviryhmä lopettaa, seuraava on jo lähtökuopissa.

Rosa Therese Bugnet

En ole sen kummemmin harrastanut ruusujen kukinnan kilpailuttamista. Samat ne yleensä ehtivät ensimmäisinä kukkaan. Tänä vuonna ykköseksi ehti ihan huomaamatta Tove Jansson. En ole edes muistanut kiertää nuppuja tarkastamassa, kun puuhaa on muutenkin riittänyt enemmän, kuin on ollut aikaa. Teresanruusu asustaa olopihan tuntumassa ja sen ohi kuljen päivittäin useitakin kertoja. Siksi tiesin sen olevan nupuissaan jo melko valmiina. Se kirii hyväksi kakkoseksi tässä kilvattomassa kisassa.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Juhannusruusu ei petä tänäkään vuonna. Se on täynnä nuppuja. Myös pikkupuutarhassa nuppuisena on useita vielä suhteellisen hentoisia juhannusruusun taimia. Aikanaan istutin miehen äidinäidin kotimökin pihasta tuodun juhannusruusun nykyisin Bermudaksi kutsutulle alueelle. Sittemmin siirsin ruusun alapihalle, mutta se oli jo ehtinyt kasvattaa juuriaan ympäristöön, josta ruusu on vallannut uusia asuinsijoja.

Aikoinaan siirron ajatuksena ehkä oli keskittää muistoja sisältävä juhannusruusu tiettyyn paikkaan. Nyt ei haittaa laisinkaan, vaikka sitä kasvaa entisessäkin paikassa.

Sen verran heräsi kiinnostus ruusujen tilanteesta, että kipaisin heitä katsomassa. Suviruusu, metsäruusu ja Sävel ovat nuppuvalmiina. Tornionlaaksonruusukin varmaan, mutta jostain syystä unohdin sen tsekata, vaikka asuu suviruusun kaverina. Höh.

Tulppaanien kukinta alkaa olla lopuillaan. Viime syksynä istutetut Queen of Nightit nousivat kiitettävästi. Samoin joitakin aiemmilta vuosilta. Viime päivien helteet ovat kiihdyttäneet tulppaanien lakastumista. Tästä keväästä tuli kiitettävä tulppaanikevät. Ylös nousi lukuisia sellaisia lajeja, joita en ole nähnyt pariin vuoteen. Ei enää koko istutetun pussillisen voimalla, mutta yksittäisinäkin kauniita ja mieltä sekä silmää ilahduttavia.

Akileija Petticoat Pink

Tavallinen lehtoakileija on jo jonkun aikaa kukkinut. Sitä minulla on joka paikassa, vaikka surutta kitken ja kaivan sitä poiskin. Yllättäen huomasin vaaleanpunaisen Petticoat Pinkin ehtineen jo kukkaan. Uskon niitä avautuvan lähistölle enemmänkin.

Heuchera Hans - Keijunkukka

Keijunkukka Hans saattaa aiheuttaa muissa kukissa jo mustasukkaisuutta, kun niin innokkaasti häntä liehittelen ja kehun. Ei vaan voi mitään, koska hän on kaunis, komea ja mitä kaikkia kehuja hänestä nyt keksisi sanoakaan. Viime vuodelta tiedän hänen kukkivan pitkään, jos vain säät sallivat. Pitänee huolehtia Hansin janon tyydyttämisestä, mikäli näitä hellesäitä jatkuu pitkään.

Astilbe thunbergii 'Chhokolate Shogun' - Harsojaloangervo

Mustilan taimipäiviltä viime kesänä ostamani harsojaloangervo on selvinnyt talvesta. Kovin runsas lehtimäärä kasvilla ei vielä ole, mutta ei pidä ollakaan turhan vaativa. Kunhan tulppaanin lehdet ovat riittävästi kuivuneet, siistin niitä pois, jotta harsojaloangervon suklainen sävy saa paremmin tilaa esitellä itseään.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Taidan toistaa itseäni kyllästymiseen saakka. Jokaisella meistä on omat lemmikkinsä niin kotona kuin puutarhassakin. Molemmat lemmikkini eli Tuurenpihlajani kukkivat. Yläpihan kaveri useammalla kukalla, alapihalla on ilmeisesti vain yksi kukkarypäs. 

 
Tänä vuonna tavallisetkin pihlajat kukkivat valtoimenaan valkoisina kukkapilvinä. Omalla pihalla on joskus ollut pihlaja, mutta se piti kaataa. Syytä en enää muista. Sen paikalla kasvaakin nyt toinen Tuurenpihlajista.

Leikkimökin toiselta puolelta olen joskus kitkenyt pihlajantaimia pois. Lauantaina pergolassa syödessämme katseeni osui johonkin outoon näkymään leikkimökin rinteessä. Asiahan piti tutkia. Vuorimännyn ja aronioiden väliin on kasvanut ihan huomaamatta puolitoistametrinen pihlaja. Kasvit ovat ilmeisesti yhteisellä päätöksellä suojanneet ja salanneet pihlajan olemassaolon, jotta en kävisi kitkemässä sitä pois. 

Tuon kokoista puuta ei enää noin vain kiskaista maasta irti, vaan siihen tarvittaisiin lapiota. Päätin, että saa olla ja kasvaa. Kyllä se siellä mahtuu olemaan.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Koristeomenoista Royaltyn ja Aamuruskon kukinta on jo lopuillaan. Pikkupuutarhan käytäville on leijunut satoja vaaleapunaisia ja purppuranpunaisia terälehtiä. Viime kesänä istutettu Makamik ei aio kukkia ollenkaan. Sen sijaan puiston puoleisen aidan vieressä kasvava Musta Rudolf on aivan täynnä punaisia kukkia. 

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Tämän pikkupuun kuvaaminen on aina hiukan hankalaa, kun pitäisi marssia aidan puolelta toiselle riippuen mistä aurinko kulloinkin paistaa. Viime päivinä keltainen mollukka on ollut niin kirkkaana taivalla läsnä, että sopivaa kuvaushetkeä on saanut hakea. Kirkkaalla paisteella varjoista tulee jyrkkiä ja väritkin palavat puhki. Silmälasien kanssa kuvaaminen tuo myös omat kiemuransa, jonka vuoksi kuvaan mieluummin aamuvarhaisella tai iltamyöhäisellä. Pilvinen sää on minusta paras kuvaamisen kannalta. Sadepisarat tuovat tunnetusti kivan bonuksen kuviin.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Tätä suloista nuokkutähdikkiä katsellessani suunnittelen aina listajärjestelmäni muuttamista. Minulla on yhteinen kasvilista istutusalueittain kaikille kasveille puista ja pensaista perennoihin. Ja toinen lista syksyllä istutetuille sipuleille. Jokunen syyssipuli on rikkonut rajan ja asettunut joko molempiin listoihin tai siirtynyt kokonaan syyssipuleista kasviluetteloon.

Nyt ajattelin laittaa kaikki vuodesta toiseen nousevat, syksyllä istutetut sipulit kasviluetteloon. Jääköön syyssipulilistaan pääasiassa ne, jotka tulevat ja menevät. Kuten vaikkapa tulppaanit. Tai pitäisikö syyssipulilla olla jokin vuosimäärä, jonka jälkeen se olisi oikeutettu pääsyyn kasviluetteloon? Esimerkiksi, jos viinilaukka nousee vain kahtena istutusta seuraavana vuotena, se jääköön syyssipuliluetteloon. Ja tuo nuokkutähdikki taasen jo kolmen-neljän vuoden jälkeen saisi automaattisen siirron kasviluettelon puolelle. En ajatellut tehdä tästä elämää suurempaa ongelmaa. Kunhan pohdin.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Monissa blogeissa on jo ollut kuvia kukkansa avanneista pioneista. Minulla on nupulla useita, mutta avautumiseen niillä taitaa vielä vierähtää hetki. Kuolanpionin nuppu on jo paljastanut terälehtien värin, joten se saattaa leväyttää ne näkyville piakkoin. 

Pionit ovat kasvattaneet toukokuun sateiden jälkeen pitkät varret. Se tarkoittaa entistä huolellisempaa tukemista kukintaa ajatellen. Pari viikkoa sitten virittämäni tuet näyttävät jo nyt auttamattomasti liian matalilta. Työlistaan siis tämäkin asia.

Kirjosieppo - oletan

Koulujen päättäjäisviikonloppuna oli myös Birdlifen valtakunnallinen pönttöbongaus-tapahtuma. Veljentytön lakkiaisjuhlat ja muutama muu hässäkkä eivät jättäneet tilaa pönttöbongaukseen osallistumiselle. Sain kuitenkin pöntön asukin bongaukseen tilaisuuden maanantaina nurmikkoa leikatessani. Seisahduin hetkeksi nakkelemaan männynkäpyjä nurmikolta ja nostin katseeni ylöspäin kuullessani voimakkaan sirkutuksen. Kirjosiepoksi olettamani lintu vei männyssä olevaan pönttöön ruokaa ja seisahtui aina ulos tullessaan aukolle komentamaan minua. Kipaisin hakemaan kameran sisältä ja onnistuin tallentamaan pöntönvaltiaan.

Siirin toinen lakkiaiskakuista oli mango-juustokakku.

 

Veljeni Siiri-tyttö, jonka kanssa olen käynyt monen monena kesänä Suomenlinnan kesäteatterissa, on kasvanut kauniiksi nuoreksi naiseksi. Viikonloppuna oli hänen lakkiaisensa, johon me lähisukulaiset osallistuimme pienellä porukalla. Oli hiukan omituista olla juhlissa mukana konkreettisesti, kun meistä jokainen on jo toista vuotta elänyt lähikontakteja vältellen ja etänä yhteyttä toisiimme pitäen. Omituinen olo hälveni pian tuoden tilalle ilon ja toivon siitä, että jollain aikavälillä voisimme palata edes osittain normaaliin elämään. Halaamista vielä vältimme.

Syreenipolku

Kirjoitan tätä juttua sunnuntai-iltana. Kasvimaa on jälleen kasteltu, samoin pergolan ja pation kesäkukat. Käki kukkui kastelukannuja kuskatessani niin vienosti, että piti oikein pysähtyä sitä kuuntelemaan. Taivaalta tuli muutama pisara vettä, jotka haihtuivat samantien helteisen päivän kuumentamalta patiolta.

Aika menee sellaisella vauhdilla, että viikossa tuntuu olevan vain maanantai ja perjantai. Ja päivässä aamu ja heti perään ilta. Koitetaan hopusta huolimatta muistaa välillä pysähtyä ihan vain katselemaan ja kuuntelemaan.

 Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!