Rypäleet talteen

Zilgat syyskuun alkupuolella

 

Vietin yhdestä sadepäivästä aamupäivän keikkumalla tikkailla pergolan katon alla leikkaamassa rypäleterttuja ämpäriin. Loppupäivä menikin sitten rypäleitä höyryttäessä mehuksi. 

Syyskuun alussa näytti, etteivät rypäleet kypsy ollenkaan. Kyllä kypsyivät. Vain pieni osa jäi raa'aksi. Sadonkorjuun ohessa leikkasin pitkäksi venähtäneitä versoja netistä löytämieni ohjeiden avulla. 

Rypäleitä kertyi neljä ämpärillistä. Osa oli jo niin kypsiä, että ne rapisivat poimintavaiheessa pergolan lattialle. Litistyneistä rypäleistä syntyneet sinimustat läiskät eivät jää pysyviksi. Suurin osa läiskistä lähti jälkisiivouksen yhteydessä harjaamalla ja loput vedellä.

Yllättävän paljon Zilgasta syntyy mehua, vaikka itse marja on pieni ja sen sisällä hedelmän kokoon nähden iso kivi. Suurimman osan mehusta purkitin sellaisenaan pakasterasioihin.  

Osasta mehua tein samantien hyytelöä, joka maistuu hyvältä esimerkiksi juustojen kanssa tai liharuokien tai maksalaatikon kera. Moista määrää mehua emme Ukkokullan kaksistaan ehdi talven aikana käyttämään. Etenkin, kun jo aiemmin tein herukoista mehua. Niinpä valmistan myöhemmin lisää hyytelöä, jota aion jakaa sukulaisille ja ystäville.

Jonkun verran Zilga-terttuja jäi korjaamatta. En saanut tikkaita turvallisesti pergolan ulkoseinälle. Enkä sateen vuoksi halunnut mennä sinne muutenkaan keikkumaan. Mustarastaat käyvät napsimassa rypäleitä. Syököön jäljelle jääneet kiitokseksi, etteivät käyneet pergolan puolella satoa liikaa verottamassa.

Aronia

Aronioita tuli isoimpaan pensaaseen mukavasti. Muut pensaat leikattiin vuosi sitten matalaksi. Ne ovat kasvaneet isoiksi, mutta marjoja ne eivät ole tehneet. Joka kerta portaita alapihalle laskeutuessani pelästyin aroniapuskasta metelillä lennähtäneitä mustarastaita. Yhtä monta kertaa päätin, että pitää tulla pian pelastamaan marjoja omaan käyttöön. En ole ehtinyt. Eikä se nyt suuremmin harmitakaan, koska pakastin on täynnä marjatuotteita. Lisäksi omenasato jäi pieneksi, eikä hedelmien laadussakaan ole kehumista. Tarkoitus oli nimittäin yhdistää säilönnässä omenat ja aroniat.

Muutama Huvitus ja Punakaneli tuli syötyä. Syysomenassa oli enemmän hedelmiä, joita linnut kävivät ahkerasti syömässä. Sillä seurauksella, että hedelmä putosi maahan muurahaisten ja ampiaisten hyödynnettäväksi. Sen, mitä kompostorilta pelastui, kuorin ja pilkoin kattilaan. Keitin omenoista kanelilla ja sokerilla maustettua hilloketta aamupuuron lisukkeeksi. 

Kurpitsoja tuli pieneen istutusalaan nähden kivasti. Spagettikurpitsat olemme jo syöneet. Kuvan kurpitsoista pienemmät syödään varmaankin keittona tai uunissa valmistettuna. Isoimmasta suunnittelen tekeväni joko kurpitsapikkelsiä tai tavallista etikka-sokerisäilykettä.

Kasvihuone on jo tyhjennetty. Lavakauluksissakin on enää kosmoskukat. Olen odottanut lämmintä ja aurinkoista päivää pestäkseni kasvihuoneen. Yleensä olen tehnyt sen syksyllä, koska keväällä on sitten kiva aloittaa uusi kausi puhtaan kasvarin kera.

Teimme Ukkokullan kanssa päiväreissun Tallinnaan. Meillä oli auto mukana, mutta sillä ajettiin keskustan ympärillä aika rajallisesti. Lopulta veimme auton satamaan parkkiin ja jatkoimme jalkaisin ja ratikalla.

Kotiin ostimme marketista virolaisia purkkikeittoja; seljankaa, borshia. Ne ovat edullisia ja maukkaita. Ostimme myös leipää ja savujuustoa. Lihatuotteita ei suositella tuotavan Suomeen EU:n alueella pahentuneen afrikkalaisen sikaruton vuoksi. Savujuusto kuuluu eläinperäisiin tuotteisiin, joten sen suhteen mokasin eli juustokin olisi ollut hyvä jättää ostamatta

Tallinnan laajentunut ratikkaverkosto helpottaa nyt matkailijoitakin, kun kakkosen ratikkaan voi hypätä kyytiin jo satamassa. Minulla on entuudestaan virolainen matkakortti, johon voi ladata rahaa kaikissa R-kioskeissa. Terminaalissa olisi ollut kyseinen kioski, mutta automatkustajina emme tulleet terminaalin kautta. Niinpä kysyin Nautica-keskuksen Rimi-marketin infosta, voiko matkakorttia ladata heillä. Kyllä voi ja latasinkin. Ratikoissa voi maksaa myös pankkikortilla.

Vietyämme auton sataman parkkiin, hyppäsimme kakkosen ratikkaan ja ajoimme Koplin suuntaan Balti Jaam -torille. Vuonna 2018 avattu tori on kolmikerroksinen rakennus, josta löytyy monenlaisia ruokamyymälöitä ja lukuisia ruokapaikkoja sekä palveluita. Toisessa kerroksessa on virolaista käsityötä, vaatteita, antiikkia ja vanhaa tavaraa.

Katetussa ulkotilassa on hedelmä- ja vihanneskauppiaita. En kyennyt ohittamaan hyvän näköisiä kantarelleja, joita myytiin kilohintaan 6,90. Ostin kaksi kiloa, jotka seuraavana päivänä puhdistin ja pakastin.

Balti Jaam -torilta kävelimme vanhaan kaupunkiin. Sää suosi meitä auringon porottaessa +24 asteen lukemissa. Kiertelimme kaupungilla ruokapaikkaa etsien. Niitähän Tallinnassa on joka nurkalla. Lopulta istahdimme yhteen Rootermann-keskuksen torialueella sijainneen ravintolan ulkoterassille. Söimme paahdettua ankanrintaa uuniperunan, herkullisen punajuuren ja punaviinikastikkeen kera. 

 

Aikamme terassilla ruokaa sulateltuamme kävelimme Viru-keskukseen. En ole vuosiin käynyt siellä. Halusin nähdä, millainen kauppakeskus nykyään on. Samanlainen kuin mikä tahansa kauppakeskus missä tahansa kaupungissa. Kiiltäviä lasikaiteita, kirkkaasti valaistuja merkkituotekauppoja, rullaportaita sinne sun tänne. Ei innostanut. Vielä vähemmän siksi, että Ukkokulta inhoaa shoppailua. Niinpä ehdotuksestani kävimme pohjakerroksessa sijaitsevassa marketissa. Muistin, että olen etsinyt Suomessa monesta paikassa tryffeliöljyä. En ole löytänyt. 

Kaubamajan ruokakauppaa voisi verrata entiseen Stockmannin Herkkuun. Hyvä valikoima tuotteita, joita ei joka kaupassa meilläkään ole. Kauniisti aseteltuja erikoisuuksia, hinnat melko korkeita. Kiva oli katsella ja taivastella. Mikä parasta, löysin etsimäni eli pienen pullon tryffeliöljyä 8 eurolla.

Palasimme satamaan ja siirryimme auton kanssa jonottamaan laivaan pääsyä. Paatti nieli ison määrän rekkoja ja yllättävän paljon myös henkilöautoja ottaen huomioon, että loma-aika on jo ohi. Laivassa oli mennen tullen melko väljää, eikä istumapaikoista ollut puutetta. Kolmannen luokan trubaduuri koitti saada eloa yleisöön siinä kovin hyvin onnistumatta. Karaokea on aina hauska kuunnella. Nyt ainoastaan yksi brittikaveri esitti pari biisiä.

Reissu sujui hyvin. Tallinnassa käynti on mukava ja helppo ulkomaanmatka, jossa parasta on kotiinpaluu ja pääsy omaan sänkyyn nukkumaan. 

Kevääseen valmistautumista

Kevätkurjenmiekat 3.4.2025

Syyssipuleiden istuttaminen ei kuulu mielipuuhiini puutarhassa. Jos olisikin neitseellisiä multa-alueita, jonne vain lapiolla kuopaisisi sopivia koloja ja sinne sitten perään sipuleita. Vaan yleensä sipuleita joutuu tunkemaan olemassa olevien perennojen joukkoon niiden juurien vahingoittamista vältellen. Tulee myös kalliiksi syöttää sipulikukkia peuroille ja jäniksille.

Keväällä myllätty Majalispenkki odottaa mahdollisten ruusunjuurien väsähtämistä.

 

Tänä kesänä olen myllännyt puutarhassa tavallista enemmän, jonka vuoksi nyt löytyy sipuleille helpommin istutuspaikkoja. Olemme myös viritelleet hiukan parempia verkkoja ja portteja peurojen esteeksi. 

Uusista istutusmahdollisuuksista huolimatta ajattelin istuttaa vain muutamia sipuleita. Niinhän siinä kävi jälleen kerran, että ajatukset jäivät ajatuksiksi. Ensin tilasin muutamia sipuleita Eurobulbilta. Niitä odotellessa sipulit ilmestyivät myös kotimaisiin kauppoihin. Juutuin värikkäiden pussukkakuvien äärelle yhdeksi jos toiseksikin toviksi. Kummasti niitä pussukoita hypähteli ostoskoriin. Jonkin verran hinnat torppasivat suurinta ostoshimoa, enkä ihan villiksi yltynyt.

 
Toistuvat sateet ovat estäneet pidemmät työskentelysessiot puutarhassa. Niin myös sipulien istutuksen. Niillähän ei sinänsä ole vielä kova kiire, koska sää on ollut melko lämmintä. Pikkusipulit katsoin kuitenkin tarpeelliseksi saada maahan mahdollisimman pian. 

Onneksi joka syksy ei ole näin sateista ja kuraista. Olen seisonut välillä pergolan katon alla odottamassa sadekuuron ohimenoa päästäkseni jatkamaan istutusta. Kevyemmät sateet eivät ole olleet este, mutta kaatosateessa on pakko keskeyttää työ. Hanskojakin on pitänyt vaihtaa vähän väliä, kun ne muuttuvat märkinä ja kuraisina turhan painaviksi.

Laadin hankkimistani sipuleista listan, johon merkitsin kasvinimen, sipulien määrän, istutuspäivän sekä sipulien hankintapaikan. Lisäksi merkitsin listaan jo valmiiksi suunnittelemani istutuspaikat. Listan laitoin pergolan pöydälle kynän kera. Sen jälkeen valitsin pieneen koriin tietylle alueelle aikomani sipulit. Sitten vain lapio, möyhennin, kastelukannu ja muut tarpeet mukaan ja töihin.

Alle olen listannut hankkimani sipulit, joita on kaikkiaan 411 kpl. 

Rustasta kollaasin yläosan Crocus 'Vanguard' ja Lidlistä alaosan Crocus 'King of the Striped'. Nämä menevät olopihan Allaspenkin talon puoleiseen "siipeen".

Rustasta keisarinpikarililjat: keltainen 'Lutea' ja punainen 'Rubra'. Lidlistä oranssinpunainen 'Aurora'. Kutakin 1 kpl. Uusien keisarien paikka on alapihan Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä talon puolella.

Rustasta lumikellot elwesii (10 kpl) ja Woronii (12 kpl) sekä Lidlistä Woronii (10+10 kpl). Puutarhanikkareilta kerrottu lumikello 'Flore Pleno' (15 kpl). Yläpihalla on vain muutama hassu lumikello ennestään. 

Niinpä näille löytyy paikka Syreenipenkistä, josta kaivoin pois kuunliljat ja ison osan korkeaksi kasvavaa syysleimua. Tilalle istutin muutama viikko sitten Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja pioneja, keijunkukkaa ja esikoita. Kaivamisen johdosta penkissä on nyt tilaa lumikelloille.

Kaikki hyasintit löytyivät Lidlistä. Sininen orientalis 'Delft Blue' (3 kpl), pinkki orientalis 'Pink Pearl' (3 kpl), tuttu 'Woodstock' (5 kpl) ja mix-pussukka (4 kpl).

Vasenrinteessä on jo ennestään hyasintteja. Uudet saavat paikan lähempänä puuvajaa, veropähkinäpensaan yläpuolelta.

Rustasta keltapunainen tulppaani 'Apeldoorn's Elite' (7 kpl) ja samoin keltapunainen 'Lampada' (7 kpl). Lidlistä keltaoranssi 'Sun Lover' (8 kpl) ja Puutarhanikkareilta toinen paketti samaista 'Sun Loveria' (10 kpl).

Tulppaanit laitan olopihan Syreenipenkkiin. Olen kuluneen kesän aikana ihaillut Liisan kasvit -blogissa keltaisten ja oranssien kukkien upeaa kavalkadia. Näitä värejä olen aiemmin vierastanut, vaikka toki jotain on löytynyt tähänkin asti. Varsinkin 'Sun Lover' -tulppaanista olen tykännyt jo pidempään. 

Rustasta keltavalkoinen Tulipa tarda dasystemon (10 kpl) ja Tulipa pulchella 'Peresian Pearl' (10 kpl. Lidlistä Tulipa 'Little Beauty' (15 kpl).

Pienikokoisille tulppaaneille sopiva paikka löytyy Pikkupuutarhan Kriikuna- ja Harkkopenkeistä. 

Prismasta tähtilaukka Allium christophii (3 kpl) ja Lidlistä 20 sipulin pussi tähtilaukkaa. Lidlistä Allium 'Violet Beauty' (30 kpl) ja valkoinen 'Mount Everest' (5 kpl). Rustasta tuttu 'Purple Sensation' (5 kpl).

Laukkoja minulla on jo ennestäänkin. Oikeastaan en edes ymmärrä, miksi niitä tuli nyt hankittua näinkin runsaasti. Näille on paikka Kaivoruusupenkissä, jonne istutin mm. yläpihalta pois kaivamiani syysleimuja. Kaivoruusupenkki on pitkään kaivannut kohennusta. Vasta pieni osa alueesta on joutunut lapioni uhriksi, sillä juhannusruusun juurista ei noin vain pääse eroon. Eikä kaikista ole tarkoitus päästäkään. 

Tähtilaukat laitan Majalispenkkiin siitäkin huolimatta, että paikka on tarkoitus pitää vapaana monivuotisista, kunnes voin olla varma metsäruusun juurien lopullisesta väsähtämisestä. Naapurin puoleiseen päätyyn ei ole kesän aikana noussut ainuttakaan ruusunversoa, joten sinne uskaltauduin tähtilaukat laittamaan.

Lildistä sinistä tähtihyasinttia Camassia leichtnlinii Caerulea (2 kpl).

Puutarhanikkareilta samaa kahden kappaleen pussi. Tähtihyasinttien paikka on Olopihan Allaspenkissä.

Lidlistä 2 pussia syysmyrkkyliljaa Colchicum Giant. Ostin kaikki, mitä Lidlistä löysin. Muissa kaupoissa syysmyrkkyliljoja ei ollut ollenkaan. Näitä piti tilata Eurobulbista, mutta unohtui. Ehkä myös ostoskorin loppusummalla oli estävä vaikutus.

 

Giantit olen jo istuttanut olopihan Syreenipenkkiin esikoiden taakse. Ajattelin siinä olevan paikka, jossa Giantit olisivat helposti nähtävissä ja ihailtavissa. Jos toimi onnistuu, jatkan myrkkyliljojen keskittämistä samankaltaisille alueille. 

Lidlistä sekoituspussi kevätkurjenmiekkaa: Iris reticulata 'Purple Hill'/'Blue Hill' (10 kpl).

Puutarhanikkareilta Iris reticulata 'Frozen Planet' (15 kpl) ja Iris reticulata 'Harmony' (15 kpl).

Eurobulbilta saapui tilaamani Iris reticulata 'Katharines Gold' (10 kpl), Iris reticulata 'Katharine Hodgkin' (10 kpl) ja Iris reticulata 'Pauline' (10 kpl). 

Kevätkurjenmiekat istutin Oikearinteeseen, jossa olen kaivellut muutenkin tänä kesänä. Aiemmat 'Katharine Hodgkinit' ovat viihtyneet Oikearinteessä, mikä kannusti keskittämään niitä vastaisuudessakin sinne. 

Narsisseja Rustasta recurvus (5 kpl) ja Lidlistä 8 sipulin pussi. Lisäksi Eurobulbilta tilattu 'Elka' (10 kpl) ja 'Spoirot' (11 kpl).

Narsisseista tykkään, mutta niitä en ole kunnolla saanut menestymään meillä. Näille on paikka Pikkupuutarhan Kivipenkissä.

Posliinihyasinttia ostin Rustasta 25 kpl:n pussin ja Lidlistä kaksi 15 kpl:n pussia. 

Posliinihyasintteja istutin olopihan Allaspenkkiin ja Oikearinteeseen.

Puutarhanikkareilla oli ilokseni kerrottua tiikerililja 'Flore Plenoa' (2 kpl). Ostin yhden pussillisen. Eurobulbilta saapui marhanliljoja: 'Arabian Knight', 'Sunny Morning' ja 'Fairy Morning'. Kutakin viisi sipulia.

Alla olevat marhanliljojen kuvat lainasin Eurobulbin sivuilta.

Marhanliljojen paikka on Olopihan Allaspenkissä, jossa on jo ennestään marhanliljoja. Samoin tiikerililja 'Flore Pleno' pääsee Allaspenkkiin vanhempien tiikerien seuraksi. 

Lilium martagon 'Fairy Morning' (nimi korjattu)

Lilium martagon 'Sunny Morning' (nimi korjattu)

Lilium martagon 'Arabian Knight'

Villiviini pukeutuu 

Puutarha näyttää parhaillaan aika sotkuiselta, kun en ole ehtinyt tai päässyt leikkaamaan nurmikkoa enkä haravoimaan käytäville pudonneita lehtiä. Kesäkukista olen joitakin laittanut kompostiin. Osa jatkakoon edelleen kukkimista, vaikka niiden ihastelu jääkin enimmäkseen pikaisiksi vilkaisuiksi joko ohi kulkiessa tai ikkunasta sateen kestoa arvaillessa. 

Aurinkoisia tai sateettomia päiviä on ollut kovin vähän. Nekin vähät ovat osuneet sellaiseen aikaan, etten muun elämän vuoksi ole pihalle ehtinyt. Ensi viikko näyttäisi vähän paremmalta sekä sään että aikataulun suhteen. 

Jatkan yhä kuulaiden ja lämpimien syyssäiden toivomista. Tehkää tekin niin. Jospa voimamme yhdistämällä saisimme toivomamme.

Syysvuokko

Hyvää viikonloppua kaikille!

Havupuiden huminaa Ilolassa

 

Jokin aika sitten luin Tuplasti terapiaa  -blogista jutun Ilolan arboretumista. Olen törmännyt samaisen paikan kehuihin aiemminkin muutamissa blogeissa ja mediassa. Paikka on jäänyt mieleen kohteena, jossa haluaisin käydä. Meiltä ei ole ylivoimainen matka kyseiseen arboretumiin. Tähän saakka lähtö on vain toistamiseen jäänyt aikomukseksi. Viime viikon torstaille sovittu ohjelma peruuntui. Samantien keksin, että nytpä lähdetään Ilolaan, jos vain Ulla innostuu matkakumppaniksi. Ja Ullahan innostui.

Ilolan arboretum sijaitsee Salon Kiikalassa, osoitteessa Kalkkilantie 1325. Laitoin osoitteen auton navigaattoriin ja suunnistin nokan 110-tietä kohti Turkua. Suomusjärvellä poikettiin navigaattorin ohjaamana valtatieltä oikealle. Kiemurainen tie kulki läpi maalaismaisemien, peltojen ja metsien. Matka tuntui todella pitkältä, kuten usein ennen ajamaton reitti tuntuu. Hyvin pääsimme perille. 

Vastaisuudessa ajaisin joko moottoritietä tai 110-tietä suoraan Muurlan lasitehtaan risteykseen ja siitä kääntyisin oikealle tie 2402:ta pitkin, kunnes kääntyisin oikealle 2403:lle. Silloin olisin jo lähellä Ilolan arboretumia. Näin siis Helsingin suunnasta ajaessa.

Ilolaan tullessa saa vaikutelman saapuneensa jonkun omakotitalon pihaan. Siitä vain pihan läpi sen takana sijaitsevalle pysäköintialueelle. Siellä on opastaulut ja postilaatikko, johon pudotetaan pääsymaksu 2 euroa/hlö. Mielellään tasaraha. Ilmoitustaululla on karttoja, joita voi halutessaan lainata kierrokselle mukaan. Kartasta voi ottaa myös kuvan kännykällä. Alueelle ei kyllä helposti eksy, joten siinä mielessä karttaa ei tarvita. Kasveissa ei ole nimilappuja, minkä koin puutteena. Aina voi tuntemattomista kasveista ottaa kuvia ja pähkäillä niiden nimiä kotona. Se ei siis ole suuren suuri ongelma.

Alueella on helppo kulkea. Kulkuväylät ovat tasaisia ja paikoin leveitäkin. Kalliopuutarhassa on pari jyrkkää mäkeä, mikä voi olla huonojalkaiselle tai pyörätuolille este. Siellä täällä on penkkejä, joissa voi levähtää. Ehdottomasti välillä kannattaakin istahtaa sulattelemaan näkemäänsä kauneutta. Ja aistimaan havupuiden huminaa ja hiljaisuutta.

Siellä täällä on muutamia patsaita ja muuta taidetta. Taiteilijaseuroilla on Ilolassa kesänäyttelyitä, jotka näin syyskuussa ovat ilmeisesti jo ohi.

Ilolan arboretum on puutarhuri Ari Laakson yli 30 vuotta sitten omalle maalleen perustama paikka, johon hän sai innostuksen käydessään puutarhuriopiskelijana Mustilan arboretumissa.

Kokonaisuudessaan 20 hehtaarin alueesta noin 15 hehtaaria on hoidettuna. Polkureitistön pituus on noin kolme kilometriä eli ei lainkaan mahdoton kulkea vaikka kokonaan läpi. 

Ilolassa on paljon erilaisia havuja, tuttuja ja harvinaisuuksia. Siellä on myös isoja rhodoja, mikä sai minut heti suunnittelemaan alkukesän vierailua Ilolassa. 

Kesäaikaan myynnissä on myös taimia.

Lampien läheisyydessä ilmassa surrasi lukuisia sudenkorentoja. Kuin pikkuruisia helikoptereita olisi etsinyt sopivaa laskeutumispaikkaa veden yllä.

Lammen lähellä kasvoi isohko määrä purppurapunalatvoja. Ne olivat täynnä amiraaliperhosia nauttimassa mettä auringon lämmössä. 

Kuvassa ei erotu kovin hyvin edessä olevan kalliopuutarhan korkeuserot. Laella kannattaa huomata kalliolohkareiden lomaan taitavasti istutettuja kasveja, jotka näyttävät olleen siellä koko ikänsä.

Osa alueista on selvästi jo vanhempia. Kasvit suuria ja paikkaansa kotiutuneita. Sitten on alueita, jotka ovat osittain vasta rakentumassa. On nautinnollista ihailla havukasvien muotoja ja niiden yksityiskohtia neulasineen.

Nämä kuuset ovat jotenkin hyvin inhimmillisen oloisia. Kuin metsänväkeä tarkkailemassa ohi kulkevia vierailijoita.

Monessa paikassa istutusalueilla on nurmialueita, jotka kehystävät istutuksia ja rakennelmia sekä mahdollistavat lähemmän tarkastelun. 

Olimme torstaina ainoat kiertäjät, mutta kesällä kävijöitä voi olla runsaastikin. Monet yhdistykset järjestävät bussiretkiä Ilolaan. Rhodojen kukkimisaika on hyvin suosittu ajankohta.  

Nämä kuvat eivät kerro puoliakaan siitä lumosta, jota paikka kävijälle tarjoaa. Kaikkialla on hyvin hoidettua ja siistiä. Kaikesta aistii, kuinka aluetta on rakennettu suurella sydämellä ja rakkaudella kasveihin.

Komeat surukuuset tekivät minuun vaikutuksen. Niitä näkee heti pysäköintialueelle saapuessa. Ovat siellä vastaanottamassa kulkijaa ja toivottamassa lähtijän tervetulleeksi uudelleen. Vaikka pyrin ahmimaan näkymiä, jäi varmasti paljon kokematta. Siinä syy tehdä Ilolaan uusi reissu. Suosittelen lämpimästi muillekin!