sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Katselen ikkunasta, kun ulkona sataa...


Alapihalle johtava puutarhaportti  heti vapun jälkeen 2.5.2012
Tämä puutarhaportti on kuin ikkuna eri vuodenaikojen muutoksiin. Jostain syystä tulen kuvanneeksi näkymän useampaan kertaan vuoden aikana. Tämä ylinnä oleva kuva on otettu heti vapun jälkeen, viime keskiviikkona. Kuvassa on vielä vähän harmaata, vaikka maasta jo kaikenlaista kohti aurinkoa pyrkiikin. Nurmikolla näkyy maahan imeytymätöntä kalkkia; se kaipaa muutaman kunnon sateen ja nurmikon kasvun kadotakseen näkyvistä. Joka vuosi päätän hankkia rakeista kalkkia sen helpon levittämisen vuoksi, mutta kaupassa kuitenkin hinta ratkaisee. Jauhemainen kalkki on aika paljon edullisempaa.
Alapihalle johtava puutarhaportti kuvattuna tänään 6.5.2012
Tämä kakkoskuva onkin sitten otettu vain hetki sitten, iltaseitsemän sateessa. Aronioissa on jo selvästi viherrystä ja muutenkin näkymässä on paljon enemmän sävyjä. Vapun jälkeen ei ole ollut erityisen lämmintä ja viime yönä mittari laski himpun verran pakkaselle. Jos tämänpäiväisen sateen jälkeen tulee vähänkin lämpimämpää, luonto suorastaan humahtaa vihertämään.


Alapihalle johtava puutarhaportti viime keväänä 15.5.2011

Tämä kolmas kuva on otettu vuosi sitten toukokuun puolivälissä eli runsas viikko tästä päivästä eteenpäin. Näkymä on huomattavasti vihreämpi ja esimerkiksi vasemmalla kukkapenkissä pikkusydämet kukkivat ja oikealla jalopähkämöt ovat jo muutaman sentin mittaisia. Alapihalla näkyy myös tulppaanit kukkivan. Tänään ne olivat vielä ihan nuppuisia. Ja marjapensaissa on ihan komeat lehdet.


Alapihalle johtava puutarhaportti viime kesänä 7.6.2011

Tämä neljäs kuva onkin sitten viime kesältä, kuukauden tästä päivästä eteenpäin. Humala kiipeää kohti taivasta, akileijat kukkivat ja oikealla näyttäisi olevan unikon pampulamaisia nuppuja. Pionitkin ovat jo kasvaneet valmistautumaan kukkimiseen.
Meetu, pikkuveljeni töpöhäntäinen kissa. Vau, mitkä silmät!
Olen tullut riippuvaiseksi ulkona olemisesta ja pihalla touhuamisesta. Parhaillaan ulkona sataa ja iltakin jo on. En millään jaksa katsoa televisiota tai lukea kirjaa ja nyhjään tässä tietokoneen ääressä. Päässä risteilee "kasviajatuksia", jotka varmaankin olisi parasta laittaa paperille, jotta niistä saisi jonkinlaisen otteen. Luultavasti jatkan "meetumaista" lötköttelyä; silmät auki, mutta pää tyhjänä.

9 kommenttia:

  1. Mukavia kuvia!
    Minullakin on tapana kuvata samoja kohti eri vaiheessa kevättä ja kesää. Porttisi on todellakin ikkuna puutarhaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Ukkokulta naureskelee, että vaimo kuvaa joka kesä samat kuvat. Onpahan ainakin, mihin verrata.

      Poista
  2. Upea portti! Samaa kohdetta kun kuvailee, niin vuodenaikojen vaihtelu tulee vielä lähemmäksi. Mulla yksi vakikohde on kaariporttini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli aikaisemmin sellaisesta ohuesta metallista tehty portti, niitä myydään vajaalla kympillä monissa puutarhakaupoissa. Se yksinkertaisesti ruostui puhki ja lopulta sain Ukkokultani rakentamaan tuon uuden portin. Sille laitettiin metalliset aitapylvään jalat, jotta pysyy pystyssä useamman vuoden. Nyt pitäisi toiselle puolelle taloa tehdä samanlainen, sillä siellä oleva kaariportti näyttää sekin ruostuneen likimain puhki.

      Poista
  3. Hei, kyllä käy kateeksi, kun siellä on jo noin vihreää. Meillä täällä on harmaata, eikä narsissitkaan vielä kuki. Nupulla ovat kyllä.
    Minäkin olen haaveillut tuollaisesta puutarhaportista, pitää houkutella mies rakentamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin mallin kirjastosta lainaamastani kirjasta. Hiukan sitä piti säveltää ja vieläkin puuttuu pari poikkipuuta, mutta pystyssä nyt kuitenkin on. Ukkokulta rakensi pitkän maanittelun jälkeen.

      Poista
  4. Onpas nätti portti ja kiva kuvasarja kasvun etenemisestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään Ukkokullan aikaansaannoksesta.

      Poista
  5. Oi, onpas huikea väriero tullut reilussa viikossa! Ja tuo viime kesäinen kuva kertoo muutoksesta tosi paljon. On tämä Suomen kesä vaan niin ihmeellinen!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!