Puskat multaan

Kuunlilja

Aamulla oli mittarissa +7 astetta ja se tuntui kyllä aika kolealta. Erityisesti lattia paljaan jalan alla kylmäsi selkäpiitä myöten. Tokihan lämpötila päivän mittaan nousi ja aurinkokin välillä pilvien välistä kurkisteli, mutta pääosin on ollut aika pilvistä. Oli oikeastaan aika oudon tuntuista häärätä pihamaalla verkkarit jalassa, shortsit tuntuivat ainakin alkuun liian vähältä.

Selkä tuntuu jo miltei normaalilta ja hetihän sitä pitää mennä kuntoa kokeilemaan eli pihatöihin teki jo mieli. Ensinnä piti kaivaa naapurilta saatu vuorikoristekirsikka maahan. Aikani käyskentelin lapion kanssa nurmikkoa mitaten ja ankarasti pohtien, mikä voisi olla hyvä paikka kirsikalle. Iso puu se ei kuulemma tule olemaan, mutta kukinnnan pitäisi olla niin kaunis, ettei sitä pidä mihinkään piiloon laitettaman. Lopulta oli pakko vain työntää lapio multaan ja kaivaa kuoppa, koska mikään paikka ei tuntunut olevan toistaan parempi. Kirsikassa ei ollut minkäänlaista nimilappua ja erehdyttävästi sen rungon väri ja lehdistö muistuttaa jonkinsortin kanukkaa. Luotan kuitenkin lahjoittajan sanaan ja kirsikkapuuna se nyt meidän pihalla könöttää.

Ukkokulta kävi istuttamista kommentoimassa. Totesi, että nyt on nurmikonleikkuu vaikeaa, kun pitää väistellä kaikenlaisia puskia. Olen toista mieltä, mitä vähemmän nurmikkoa, sitä helpompi sitä on leikata.

Seuraavaksi istutin "Multi Blue" -kärhön, joka sekin on naapurin antimia. Ja aiheutti yhtä paljon mietintää, mikä olisi paras paikka - tai ainakin hyvä paikka kauniille kärhölle. Muutama viikko sitten lueskelin kärhökirjaa, jossa kerrottiin kärhöjen olevan eräänlaisia alivuokralaisia eli ne viihtyvät oikeassakin kasvupaikassaan isojen puiden rungoilla saaden näin sopivasti puiden lehvistön välistä tulevaa auringonvaloa. Siispä kärhöni pääsi pikkupuutarhaan kriikunan juurelle. Näin pääsisin itsekin ihailemaan kärhön kukintaa yläpihalla kulkiessani. Ja mahdollisesti isommaksi kasvaessaan kukat näkyisivät myös ohikulkijoiden ihailtavina. Tokihan on kiva, että myös naapurit voivat ihailla kätteni jälkiä.

Kärhön maanpäällinen osa on aika heiveröinen tällä hetkellä, mutta juuristo näytti aika hyvältä. Nyt täytyy huolehtia kastelusta, josko se jaksaisi juurtua ja lähteä kasvamaan ja kukkimaan. Parhaillaan taivas kyllä näyttää ihan siltä, että kohta roiskii vettä. Ehkä siis joku muu hoitaa kastelun seuraavan vuorokauden kuluessa. Tuota maata kaivaessani totesin, ettei kaikesta sateesta huolimatta multa ole erityisen märkää. Pinnassa on kosteaa, mutta lapion piston syvyydellä jo ihan kuivaa. Sinänsä tärkeä huomio, jotta muistaa paremmin huolehtia vasta istutettujen kasvien kastelusta.

Kolmas istutettava oli Hydrangea macrophylla Magical Noblesse eli Hortensia vai jalohortensiaksiko sitä pitäisi kutsua. Nimilapussa kyllä lukee, että "käytetään kesäkukan tavoin ruukuissa ja kukkapenkeissä. Saattaa talvehtia lehdillä ja turpeella peitettynä." Niinpä kaivoin hortensiani maahan ja viereen vielä toisen samanmoisen, jonka ostin alkukesällä ja joka on ollut isossa piharuukussa. Laitoin ne paikkaan, jossa ympärillä kasvaa Kevätkaihonkukkaa, Varjoyrttiä, Talviota ja muita maanpeitekasveja. Tuumin, jos ne vaikka suojaisivat hortensioita. Lisäksi taustalla kasvaa syreenejä ja niiden lehdet putoavat tämän kukkapenkin päälle, ehkä suojaamaan arkoja hortensioita talven ajan.

Kehäkukka on kyllä kiitollinen kesäkukka, joka takuuvarmasti kasvaa ja kukkii tumpelonkin istuttamana. Yhdestä pussista tulee näin erilaisia kukkia. Kehäkukan lehdet tuoksuvat jännältä. Minulle ainakin tulee jo siitä tuoksusta mieleen lapsuuden kesät. Ei mitään tiettyä kesää tai yksittäistä muistoa vaan ylipäätään kesä.

Juuso tuntuu syystä tai toisesta tympääntyneen ulkona olemiseen. Se haluaa sisälle oitis, kun vaan saa tilaisuuden päästä lähellekin terassia. Yläpihalla ollessaan se köllöttelee hiekassa tai auringon paistaessa piilottelee jossain kukkapenkissä. Kun se kuulee minun puuhailevan alapihalla, sen pitää päästä tarkastamaan tiluksia lähelleni. Viime aikoina olen päästänyt sen kulkemaan alapihalla flexin kädensijaa perässään vetäen. Tiedän sen olevan riittävän vahva kiskomaan flexin pitkiäkin matkoja tahtonsa mukaan minne haluaa, mutta nähtävästi kissa on tajunnut reviirinsä rajoittuvan oman tontin sisäpuolelle. Tai sitten katti haluaakin pitää minua silmällä ja tarkkailla, etten vaan pääse hutiloimaan hommissani. Tänään Juuso otti pitkästä aikaa torkut hakekasassa. Vilkaisi vain minua pikaisesti ja jatkoi uniaan välittämättä kameran kanssa touhuavasta emännästään.

Pimeän tultua kannattaa kuulemma mennä katsomaan tähdenlentoja. Toivottavasti meidänkin taivaalta nuo pilvet väistyvät ja antavat mahdollisuuden tähdenlentojen tarkkailuun.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille puutarhureille!