perjantai 19. lokakuuta 2012

Perjantai on mielessäin...


Eilen ehdin olla ehkä vartin ulkona ennen kuin sade jälleen alkoi. Sisulla kärräsin autotallin päädyn käytävältä pari kärryllistä vaahteranlehtiä pois, jotta eivät kulkeutuisi kenkien mukana sisälle. Sitten palasin sisälle, sillä sateessa työskentely ei välttämättä ole niitä hauskimpia hommia. Varsinkin silmälasien kanssa joutuu koko ajan pyyhkimään huurtuvia laseja ja silti näkymä on sumuinen ja hatara. Annoin periksi, vaikka muuten olisi ollut mukava ulkoilla puutarhatöiden parissa. Sade antoi hyvän syyn käydä kodin kimppuun ja imuroin huushollin läpikotaisin, vaihdoin jopa lakanat.

Yöllä näin monia unia, mutta yksi jäi erityisesti mieleen. Olin ystäväni luona kylässä, talossa, jollaista en koskaan ole missään nähnyt. Ystäväni puutarhassa kukkivat syysleimut ja pensasruusut elokuun alun malliin, vaikka unessa oli selvästi tämä päivä eli lokakuun puoliväli. Ihmettelin ääneen ystävälleni, kuinka upea hänen puutarhansa onkaan, johon hän tokaisi tontin valinnalla olevan olennainen merkitys kukinnan jatkumiseen pitkälle syksyyn. Hänen talonsa oli tosiaan aurinkoisessa rinteessä, jossa valoa ja lämpöä varmasti riitti aamusta iltaan. Silti ihmettelin kovasti, kuinka oma puutarhani on jo täysin valmistautunut pakkasiin ja lumeen ja samanaikaisesti ystäväni puutarhassa kesä jatkuu täysillä. Juttelin juuri tämän ystäväni kanssa eilen puhelimessa ja hän mainitsi, kuinka ei töiden jälkeen enää mitenkään ehdi pihalle mitään tekemään. Kummallisia nuo unet toisinaan.

Juuso haistelee ulkoilmaa

Tänään mietin kovasti, mitä kivaa tekisin. Koti on siivottu ja ulkona märkää. Mitä keksisin? En keksinyt mitään ja lähdin pihalle. Oivallinen päätös, sillä siellä kuluikin huomaamatta tunti toisensa jälkeen. Huristin ruohonleikkurilla nurmikon läpikotaisin, lähinnä tuli silputtua lehtiä, mutta olihan nurmikkokin kasvanut. Alapihalla oli todella märkää, vesi ei taida imeytyä enää mihinkään vaan lilluu aivan pinnassa. Yllättävän hyvin sain silputuksi kasapäin varisseita vaahteranlehtiä, vaikka oletin joutuvani ensin niitä haravoimaan pois leikkurin tieltä. Puissa ei ole enää kovinkaan paljon syyslehtiä, joten haravointikin alkaa olla tältä syksyltä loppusuoralla. Ukkokulta vielä pesi ruohonleikkurin ja vei sen kellariin talvivarastoon.


Keskiviikkoillan lenkkimaisema

Sain myös hiukan rapsutettua Pikkupuutarhaa. Varaparkkipaikalla kasvaa iso vaahtera, jonka lehdet putoavat pikkupuutarhan käytäville. Niitä ei yksinkertaisesti voi jättää sinne mätänemään, sillä siihen menisi vuosi ellei enemmänkin. Mieluummin haravoin päällimmäiset pois ja laitan kompostoitumaan. Kompostista sitten riittää materiaalia myös Pikkupuutarhaan eli tavalla tai toisella nuo vaahteranlehdet palautuvat takaisin lähtöpisteeseensä. Siinä haravanvarressa tiiraillessa löysin myös varsin kauniin värisiä lehtiä ja ryhdyin keräämään niitä koriin. Muutaman ruusun voisi vielä väkertää, kun kerran ei ole materiaalista puutetta.

Paljon on kaikenlaista kellariin vietävää ja joitakin perennojakin leikkasin pois mätänemästä. Joka syksy käyn itseni kanssa keskustelua siitä, kannattaako jättää kukkapenkkeihin niitä "talventörröttäjiä" vai ei. Yleensä kuitenkin päädyn leikkaamaan törröttäjät pois, sillä etenkin yläpihan penkit sijaitsevat siten, että niihin sataa paljon lunta ja vielä enemmän niihin joudutaan kolaamaan lunta käytäviltä. Niinpä on turhaa jättää mitään pakkashuurretta varrelleen odottamaan, koska ne kuitenkin jäävät paksun lumikerroksen alle ja keväällä on vain enemmän pois siivottavaa. Näin syyspimeiden aikaan emme juurikaan enää vietä aikaamme pihalla. Siellä on pimeää ja märkää, ei sinne tee mieli muuta kuin kenties viemään kynttilä ikkunantakaista pimeyttä valaisemaan. 
...sitä samaa lenkkimaisemaa toiseen suuntaan.
Vaikka aamulla ulos lähtiessäni en ollut laisinkaan valmistautunut uurastamaan pihalla, aika kuitenkin kului kuin siivillä. Ukkokulta huhuili minua syömään ja totesi kellon olevan pitkälle iltapäivässä. Jossain vaiheessa aamupäivän aikana aurinko vilahti pilvien takaa pikakäynnille, mutta sen jälkeen pilvien väri kaiken aikaa tummui, mutta ei kuitenkaan satanut. Lokakuiseksi päiväksi aika lämmintä, sillä mittari näytti miltei +11 lämpöastetta. 

Sisälle palattuani laitoin pihavaatteet suoraan pesukoneeseen ja sukelsin itse suihkuun. Ukkokulta tarjosi höyryävää pastaa, jonka seuraksi hän oli avannut punaviinipullon. Ja siinä ruokapöydässä istuessani vilkaisin ikkunasta ulos todetakseni, että ulkona satoi. Erinomainen ajoitus; reipasta ulkoilua pihatöiden parissa ja sitten saattoikin aloittaa viikonlopun viettämisen hyvillä mielin. Olin kyllä ajatelut meneväni vielä kuvaamaan ulos, mutta kukas sitä nyt väkisin sateeseen, ehtiihän sitä...

Perjantai on mielessäin...Mukavaa viikonloppua kaikille!



Ystävyys on kuin perhosen lento,
niin hauras, kaunis, ihmeen hento.
Vaan hoivaapa sitä ja huolta kanna,
sen suurempaa lahjaa ei elämä anna.

 
.

20 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu,että näiden syöpähoitojen myötä jo ennestään voimakas unimaailmani on vielä entisestään tullut värikkäämmäksi. Olenkin usein sanonut,että unistani voisi tehdä,vaikka elokuvan tai kirjan,jos olisi vain lahjoja sellaiseen puuhaan :D

    Itse olen nyt ollut oikein hyvällä mielellä,kun olen jaksanut edellisviikonloppuna olla mukana pihan talvikuntoon laitossa perheen kanssa ja,että olen tälläviikolla jaksanut liikuskella koiran kanssa luonnossa,edes pienen hetken kerrallaan. Niin upeita nuo sinun lenkkeilymaisemasi!

    Puuhakasta viikonloppua sinulle :)

    VastaaPoista
  2. Varmaan lääkkeillä on oma vaikutuksensa ihmisen psyykeen, mutta kyllä kaikenlaiset epänormaalit tilanteet lisäävät unia. Olen aina nähnyt paljon unia ja varsinkin muutama vuosi sitten sairastaessasni näin järkyttävän ahdistavia unia. Saatoin herätä omaan tuskaiseen huutooni ja pelkäsin nukahtaa uudelleen. Joskus etsin parkkitalosta punaista autoa, eikä ainutkaan paikalla olleista ollut punainen. Kiire oli, eikä autoa löytynyt.
    Joskus näen niin hassuja unia, että naurattaa koko seuraavan päivän. Kyllä unimaailma on merkillistä, eikä tosiaan välillä voi mitenkään ymmärtää, mikä saa sellaisia unia näkemään.
    Vuosia sitten ollessani todella surullinen, eräs minulle tärkeä ihminen seisahtui viereeni ja sanoi, että "paistaa se aurinko joskus risukasaankin." Ei se silloin paljon helpottanut, mutta jäi kuitenkin mieleeni jonkinlaisena pienenä positiivisuuden kipinänä - ja todeksi tuo lausahdus on osoittautunut.
    Todella mukavaa, että jaksat lähteä liikkeelle. Kyllä ne siivet taas sinuakin kantavat!
    Iloisia unia viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  3. Komeita ovat lenkkimaisemasi ja kaunis ja koskettava runo. Kunpa aina muistaisimme ystäviämme ja kantaisimme osaltamme heidän taakkaansa vaikeina aikoina, joita varmaan jokaisen lähimmäisen elämässä joskus on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunuvuokko, kiitos! Varmaan me usein ystäviämme ajattelemmekin, muttemme tule ajatuksiamme ääneen sanoneeksi.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  4. Kauniissa maisemissa saat sinäkin lenkkisi taittaa. siinä hoituu samalla ruumis ja sielu:)
    Mukavaa viikonloppua! Toivottavasti ei koko aikaa sada, sillä pihalla olisi vielä puuhaa,,,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös sinulle, Mustakissa, mukavaa viikonloppua - ja toiveita auringosta!

      Poista
  5. Että se jaksaa sataa aina vaan!!!
    Eilen sain vähän siivoiltua pihaa ja tänään oli tarkoitus jatkaa. Mutta tihkutti vettä koko päivän, joten lähdin kaupungille. Istuin kirjastossa kahvilla ja luin - mitäpä muutakaan kuin puutarhalehtiä!
    Ja ajoin Terran kautta, mukaan lähti vielä muutama pussillinen sipuleita ja kolme tummaruusuangervoa -70%. Tietääpä mitä huomenna teen, kun on vaihteeksi luvattu poutapäivä. Mun pitäisi myös ajella vaahteranlehdet silpuksi.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, olet lämpimästi tervetullut blogiini!
      Huomasin, että olet käynyt Sisiliassa. Sinne minunkin tekisi mieli matkustaa, varsinkin sen jälkeen, kun telkkarista tuli Komisario Montalbano. Ehkä vielä sinne lähdenkin.
      Juuri tuon vuoksi en uskalla enää mennä mihinkään puutarha- tai rautakauppaan. Saattaa nimittäin tarttua sipuleita ja muuta istutettavaa mukaan. Niitä on mahdoton vastustaa.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  6. On ne unet joskus niin ihmellisijä,ja selviä.Kauniita maisemakuvia sinulla
    siellä, on mukava lenkkeillä siellä, nyt kun kohta loppuu puutarha työt, niin joutaa enemmän lenkkeillä.Mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma. Pakkasten ja lumen saavuttua ehtii taas paneutua käsitöihin ja ulkoiluun muuallakin kuin pihassa.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  7. Samat harrastukset täälläkin.
    Sinulla on kauniita kuvia.
    Kiitos ja hyvää viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi! Ja hyvää viikonloppua sinullekin.

      Poista
  8. Kehun vielä edellisen postauksen tuunausta, upea! Katsoin tämän jutun alinta kuvaa ja ihan kuin siinä olisi laivan kansi kuvattuna ylhäältäpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, niinpä onkin, nyt vasta huomasin. Keskityin ihailemaan kallion kuvastumista järven pintaan, enkä huomannut moista yksityiskohtaa. Kiva, että joskus onnistuu edes vahingossa.

      Poista
  9. Minä just mietin noita perennoja myös tänään. Taidan myös leikata pois ne törröttämästä. Pihassa ei enää tosiaan tule oleskeltua. Nyt olen kolmatta viikkoa kipeänä, eli ees tee oikein mielikään. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkkumaaria, kipeänä ei parane pihalla raataa. Ei ne työt sieltä pihalta mihinkään karkaa. Valitettavasti.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin! Koita levätä ja tervehtyä.

      Poista
  10. Wau, miten komeat lenkkimaisemat!

    Minulla on puutarhahommat vielä täysin kesken... Yksi vuosi jouduinkin lumen yllättämäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, vielä on tekemistä minullakin. Yritän ottaa pihahommat ulkoilun kannalta ja toisaalta välttää aikatauluttamista. Sen ehtii, minkä ehtii. loput jää, eikä siinä murehtiminen paljon auta. Silloin on joka kerta kiva mennä tekemään jotain hyöydyllistä ja vähästäkin tekemisestä tulee hyvä mieli.

      Poista
  11. Tänään oli satamatta ihan iltapäivään asti! Sai tehtyä pihahommia ihan kivasti :)

    Itse muistan uneni aika harvoin, mutta muutama uni on viime vuosina tullut nähtyä jotka ovat jääneet vahvasti mieleeni. Nämä unet ovat olleetkin jonkinlaisia enneunia, ne ovat tosin saaneet merkityksensä vasta myöhemmin. Unet kun ovat usein symbolisia, niitä ei osaa ihan heti tulkita.

    Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  12. Täällä Kaakkois-Suomessakin sataa joka toinen päivä. No, tänään taas ei satanut, joten tartuin haravaan. Oli hyvä ulkoilusää.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!