Rosanauha-lokakuuta

Riippabegonia ei ole vielä kohdannut pakkasöitä

Auringonpaiste, kahtena päivänä peräkkäin! Käsittämätöntä valohoitoa sateessa lionneelle mielelle. Eilen en ehtinyt pihalle, sillä anoppi tarjosi häntä muutossa auttaneelle porukalle lounaan turkkilaisessa ravintolassa. Pöydän ääressä oli kahdeksan ja puoli ruokailijaa; puoli siksi, että nuorimmainen ruokailija on vasta vajaan viiden kuukauden ikäinen tyttövauva ja hän nautiskeli lounaspöydän antimista lähinnä välillisesti äitinsä kautta. 

Maksaruohon pinkkiä

Tänään ei ollut mitään estettä pienelle ulkoilusessiolle ja olin jo aamuyhdeksältä haravoimassa pihalla. Ensin tosin istutin perjantaina Honkkarista ostamani sypressit sisääntulon ulkoruukkuihin ja kanervat keittiönikkunalaatikoihin. Eihän nuo sypressit meidän oloissa talvehdi, mutta vihreinä kuitenkin pysyvät. Laitan niihin taas joulunaikaan valot ja luon niillä tunnelmaa pimeyteen. Haluaisin pitää pimeällä sisääntulon lampuissa valot, mutta Ukkokulta on intohimoinen sähkönsäästäjä ja niinpä hän käy välittömästi sammuttamassa valot, jos ne sytytän. Muutama vuosi sitten ostin sisääntuloon liiketunnistinlamput, mutta ne ovat edelleen kellarissa. Ukkokulta on sitä mieltä, että tiellä kulkevat autot remppaisivat valoja yhtenään. No, näistä asioista emme ole päässeet yhteisymmärrykseen, joten siltä osin pimeydessä kuljetaan toistaiseksi.

Jalohortensian kukinnoista tulee pitsiä

Vihdoin ovat meidän vaahterat muuttaneet väriä; punaista ei juurikaan näy, mutta keltaisen sävyjä sitäkin enemmän. Haravoin autotallin päädyn käytävältä kolme kottikärryllistä lehtiä ihan vain senkin vuoksi, ettei tarvitsisi lehdissä kotiin kahlailla. Ja vielä siellä puussa riittää jokunen kärryllinen, kunhan ensin leijailevat alas. Päätin kuitenkin jättää tästä päivityksestä keltaiset värit pois ja keskittyä rosaan ihan lokakuisen Rosanauha-tempauksen vuoksi.

Pajuangervo

Hiukan on pientä stressin alkua, tekemistä kun olisi niin paljon ja monenlaista. Yllättäen olen keksinyt yhtä sun toista käsillä väkertämistä, joiden parissa olisi huomattavasti mukavampi viettää aikaa. Valitettavasti monet kodin askareet on pakko hoitaa; pyykit koneeseen, koneesta narulle, narulta viikattavaksi ja silitettäväksi ja sitten kaappiin. Villakoirat eivät imuroimatta mihinkään lähde ja ruokaakin pitää välillä laittaa. Harmillisia hommia silloin, kun olisi jotain paljon paljon hauskempaa tekemistä. Harvoin minulla on näin monta projektia yhtäaikaa käsillä, vaikka olenkin mestari keräämään tekemistä ihan jonoksi asti. 

Hopeatäpläpeippi

Sen verran noista avoimista projekteista mainitsen, että meneillään on virkkausta, ristipistoja ja ompelua. Kaikkia erikseen, mitään yhteisviritystä ei ole tiedossa. Valokuvaan tekeleitä, kunnes jotain valmista alkaa syntymään. Ja kaiken kukkuraksi tein vihdoin ison päätöksen ja menin ostamaan itselleni uuden kameran. Sen järkkärin, josta olen jo kauan haaveillut. Yksikään tämän päivän kuvista ei ole uudella kameralla kuvattu, sillä sen käyttöä pitää vielä vähän opiskella. Eikä kenties ihan vähääkään. Toistaiseksi ei ollut varaa kuin ihan tavalliseen yleisobjektiiviin, mutta haaveissa on tietenkin se makro ja kunnon zoom. Ei siis ihan pienet haaveet, joten lottoamista lienee paras edelleen jatkaa.

Ja jos tykkää auringosta emäntä, niin kyllä sen lämmöstä osaa kissakin nauttia. Silmät puolitangossa Juuso torkkui pensaan juurella, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen sisälle mamman lopetettua haravointisessionsa. Ne sipulit, ne sipulit ovat edelleen istuttamatta, mutta takuuvarmasti vielä tulee aurinkoisia - tai ainakin vähemmän vetisiä päiviä - ja silloin sipulit pääsevät multaan.