Pakkasessa ja viimassa kohti pääsiäistä

Ukkokulta on tyhjentänyt terassilta lumet alapihan puolelle, joten tätä tiivistä lumimassaa saadaan varmaankin ihailla vielä juhannuksena. Ehkä pitäisi käydä raapimassa nuo koivun kaatamisesta hangelle jääneet sahanpurutkin pois, sillä ne säilövät lunta alleen uskomattoman hyvin (sanoo nimimerkki "kokemusta on"). Ennen jääkaappien ja pakastinten aikaa jäätä säilöttiinkin mm. sahanpuruihin. 

Vihdoin oli tänään aikaa ryhtyä leikkaamaan omenapuita. Viimeisimmässä Viherpiha-lehdessä oli varsin hyvä ohjeistus tuohon leikkuuhommaan. Se ei ole mitään mielipuuhaani, mutta kummasti aika vierähti alapihalla monenlaisten leikkureiden, upottavan lumen ja purevan kylmän tuulen kanssa. Oli jotenkin niin ylettömän rauhallista ja hiljaista. Jossain kauempana louskutti koira ja pari varista lensi raakkuen taivaalla, mutta muuten tienoon yllä lepäsi hiljaisuus. Pakkasta on aurinkoisesta päivästä huolimatta ollut kuutisen astetta ja sen kylmyyttä on lisännyt hyinen tuuli. En kuitenkaan huomannut kylmyyttä kierrellessäni puita ja miettiessäni, miten tänä vuonna olisi syytä omenapuiden tilaa leikkaamalla kohentaa.

Kriikunapuita muutama viikko sitten leikatessani jätin hangelle pystyyn joitakin oksia jänisten houkuttimeksi, jotta jättäisivät omenapuut rauhaan. Runkojen ympärillä on toki verkot, mutta korkea hanki on sallinut rusakoiden napsia suoraan oksia. Nyt nuo kriikunapuun oksat on ympäriinsä nakerrettu ja hangella olevista jäljistä saattaa huomata, että jänöjussit ovat viettäneet oikein rattoisia kemuja asettelemieni oksien parissa.

Radion säätiedotuksessa todettiin juuri, että kova pohjoisen ja idän välinen tuuli jatkuu ja senhän tänne sisällekin kuulee siitä, että tuulikello kilisee ja helisee kiivaaseen tahtiin. Myös katolla oleva viirikukko natisee kääntyillessään.

Saatuani omppupuut tältä talvelta hoidettua, siirryin saksineni risukasan ääreen. Löysin kellarista jättikokoisen ja laakeasuisen muovipussin, johon ryhdyin keräämään risuja siirrettäväksi yläpihalle. Jos huomenna sää suinkin sallii - mikä tarkoittaa sitä, ettei taivaalta sada ylenmäärin vettä tai lunta - ja pakkanen on inhimmillisissä lukemissa, aion vihdoin aloittaa risuaskarteluni. Pari ideaa muhii päässä ja jatkakoon muhimistaan huomiseen saakka. 

Minulla tuppaa noissa pihahommissa katoamaan täysin ajantaju, näköjään myös talvella. Jalkoja alkoi paleltaa hurjasti ja samalla huomasin auringon siirtyneen isojen kuusten latvuksiin, jolloin ymmärsin olleeni ulkona varsin pitkään. Raahasin risupussin yläpihalle, mikä ei ollut laisinkaan vaikea homma, sillä raskas pussi liukui mukavasti lumessa. 

Vaikka varpaat olivatkin jäätyneet lumen kostuttamissa saappaissa ihan tönköiksi, oli pakko vielä hakea kamera ja räpsiä joitakin kuvia. Ikkunan läpi koitin kuikuilla, josko Juuso tulisi minua moikkaamaan, mutta se vain käänsi kylkeään nojatuolissa, joten tyydyin kuvaamaan taimipottini. Päivän must-hommat oli tehty ja kuvatkin räpsitty, joten oli aika siirtyä sisälle vaihtamaan kuivia sukkia ja laittamaan ruokaa. Ilmankos vilutti ja nälätti, sillä olin touhunnut pihalla lähes neljä tuntia.

Tomaatit ja pelakuut odottavat jo siirtoa isompaan purkkiin noista sanomalehtipoteista, mutta harmikseni huomasin, ettei kellarissa ole enää laisinkaan käyttökelpoista multaa. Sekä pelakuu että tomaatti ovat jo saaneet tunnistettavat lehtensä. Harmi, etten ollut aiemmin huomannut tarkastaa multatilannetta, olisin saanut purkitettua isommat taimet, mutta toiseen päivään se nyt jäi.

Sainpa sentään ommeltua alekankaasta keittiön pöydälle uuden pöytäliinan. Se tuo iloista väriä ja pääsiäisen tunnelmaa keittiöön. Pahasti näyttää siltä, etten ehdi ja jaksa tänä vuonna askartelemaan ainuttakaan pääsiäiskorttia. Pitäisikö niitä kenties käydä ostamassa? Rairuohon sentään laitoin kasvamaan ja joitakin suklaamuniakin on jo tulevan palmusunnuntain noitia varten varattuna. 

Monet ovat käyneet täällä etelässäkin iltaisin ihailemassa revontulia taivaalla. Vaikka näillä kulmilla harvinaisesta ilmiöstä mainittiin radiossakin sunnuntai-iltana, unohdin revontulet tyystin ja sekös vieläkin harmittaa. Nyt taivas on peittymässä muhkeisiin pilviin, joten luultavasti tulevan illan aikana mitään leiskuntaan taivaalla ei ole ainakaan täällä etelässä nähtävissä. Harmin paikka.

Pikaisen facebook-käynnin tuliaisena sain sentään hyvät naurut, jotka haluan nyt jakaa myös teidän kanssanne:

Konduktööri katsoo vanhan naisen lippua ja sanoo: 

"Rouvalla on lippu Rovaniemelle, tämä juna menee Poriin."

"OHO, sanoo rouva, sattuuko useinkin, että kuljettajat erehtyvät suunnasta!"