Pikkujuttuja

Tänään voi oven takana olla pieniä noitia. Olethan varautunut.


Tämä puutarhahörhöilykin on sellaista, että mitä muut edellä, sitä minä perässä. Eli yhtenä päivänä ajoin Plantsun ohi ja päätin mennä ostamaan sieltä narsisseja ulkolaatikoihin. Ei ihminen voi kulkea narskujen kanssa myymälän halki suoraan kassalle vilkaisematta vähän sivuilleen. Ei voi, eihän. En ainakaan minä. Niin sitten kärryihin meni jokusen multapussin lisäksi neljä pientä verenpisaran tainta. Luulin ottaneeni neljää eri sorttia, mutta kaksi on samanlaista eli nyt on kasvamassa kaksi Aunti Jintsiä, Rocket Fire ja Blue Satin. En ole aiemmin verenpisaraa itse kasvattanut, mutta tästä se lähti sekin kokemus.

Meidän postilaatikkoomme jaetaan kahdesti viikossa kasa mainoksia ja kolme erilaista paikallislehteä. Yksi niistä on tietenkin oman kunnan lehti ja kaksi muuta tulee naapurikunnista. Tykkään lukea paikallislehtiä, koska niissä on nimenomaan lähiseudun asiaa ja uutisia. 

Paikallislehdissä on usein erilaisia teemoja aiheisiin liittyvine artikkeleineen ja lukuisine alan mainoksineen. Tällä kertaa Vihdin Uutisissa oli puutarhateema ja minua ihastutti pieni sivun ylälaidassa oleva uutinen Cisionin listaamista puutarhablogeista. Kyseinen listahan on jo vanhastaan meille puutarhabloggareille tuttu, mutta kivalta tuntui lukea siitä naapurikunnan lehdestä.

Hiukan vielä messuista

Kellot on käännetty kesäaikaan ja virpojat palkittu suklaamunilla. Aika vähän tänä vuonna virpojia kiersi. Vain yksi vieras porukka ja kaksi kahden lapsen ryhmää, joista kumpikin koostui naapurin lapsenlapsista. Jaksan edelleen muistella sitä muutaman vuoden takaista palmusunnuntaita, jolloin ovikello soi tasaiseen tahtiin. Silloin meillä kävi 19 virpojaryhmää, joissa jokaisessa oli enemmän kuin yksi virpoja.

Palaan vielä hieman perjantaiseen messureissuun. Ostin sieltä viidellä eurolla kolme keltaista hyasinttia. Kukat ovat vielä aivan nuppusillaan, eikä väristä ole häivähdystäkään. Tänään laitoin ne koriin ja sipulien ympärille lecasoraa sekä pari keltaista pääsiäistipua ja höyhenenoksa. Siinä minulle pääsiäisistutus. Odotan kyllä jännityksellä hyasinttien aukeamista.

Ostinpa messuilta myös valkosipulinkynsiä. Olen aivan hullaantunut tällaisiin maustettuihin kynsiin ja taidan haista tiiliseinän läpi naapuriin saakka. Näitähän täytyy napostella lähes joka aterialla. Kaupoissa on ihan hyvät valikoimat eri tavoin marinoituja kynsiä, kaikki tähän mennessä löytämäni tuontitavaraa. Nämä Ruukkikylän herkut ovat kyllä mielestäni ylitse muiden. Aiemmin olen ostanut näitä erilaisilta markkinoilta ja tapahtumista. Kynnet ovat suuria ja maukkaita ja valikoimassa on eri tavoin maustettuja. Tällä kertaa ostin Yrttikynsiä ja Soija-inkiväärikynsiä.

Jotkut messukävijät olivat ihastelleet vaaleanpunaista särkynyttäsydäntä. Niin minäkin. Se näytti ihastuttavalta ja sellaisen saatan vielä jossain vaiheessa puutarhaani hankkia.

Ruosteisen oloinen pöllö eräältä messuosastolta

Pääsiäisen hyasintti-istutusta tehdessäni kävin hakemassa autotallista lecasoraa. Samalla tarkastelin kahden viikon takaisia sipulihankintojani. Laitoin silloin multaan daalioita, liljansipuleita ja pari pionin juurakkoa. Pioneissa oli selvästi eloa, joten autotalli taitaa olla niille hiukan liian lämmin paikka (asteita +9). Tässähän on vielä aikaa, ennenkuin voi ajatellakaan kasvien siirtämistä ulos. Siihen ongelmaan täytyy miettiä ratkaisua. Se, mikä kuitenkin jäi harmittamaan vielä enemmän, olin unohtanut laittaa purkkeihin nimilappuja. Vaivoin muistin, mikä on missäkin purkissa ja suurella todennäköisyydellä jokin menee vikaan. Nyt sitten odottelemaan kevään edistymistä ja aikanaan istutettujen sipulien ja mukuloiden kukkimista. Siihen saakka voin vain arvailla, mikä missäkin kasvaa. Olipa hyvä, että ostin messuilta sen Poropeukalon puutarhakirjan, sillä juuri sellainen kirjan nimen mukainen poropeukalo olen.

Kaunokaisten myötä toivotan kaikille leppoisaa pyhäpäivää ja samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi blogini lukijoiksi:

Annelin Pihakuiskaajan puutarha -blogista

ja

Kurjenkellon Pienen pihan suuria unelmia -blogista.

 

Juuson palmusunnuntai

Tänään on aurinkoinen palmusunnuntai ja minä poika kävin naukumassa mammakullan ylös sängystä aamuseitsemältä. Kyllähän meikäläinen fiksuna kissana tajusi, että ulkona on kymmenen astetta pakkasta, mutta kun oli niin kova pissihätä. Yritin kiskoa flexiä sillä tarkoituksella, että mamma lähtisi kanssani pienelle aamukävelylle, mutta eipä tuo ollut laisinkaan innostunut. Kiinnitti minut juoksunaruun, haki lehden postilaatikosta ja paineli sisälle lämmittelemään jättäen minut ihan ypöyksin pihan kylmyyteen.

Ulkoilu aamutuimaan tuntuu hetken aikaa ihan mukavalta. Kynnet on hoidettava päivittäin ja tätä koivuntynkää vasten se sujuu ongelmitta. Tykkäsin kovasti, kun isäntäväki jätti tämän ison kannon kaataessaan koivun, mutta nyt olen kuullut heidän juttelevan, että tämä nysäkantokin poistetaan. On kuulemma tiellä eikä mammakulta tykkää isoista kannoista keskellä pihaa. Onhan minulla hyviä kynsimispuita ympäristössä ihan tarpeeksi, mutta tästä olen tykännyt ihan erityisesti. Aina ennen sisälle menoa otan pienen manikyyrin etutassuihini.

Nuuskittuani kaikki tuoreet jäljet ja istuttuani aikani lumisella pihamaalla alkaa vähitellen tympäistä ja tassujakin palelemaan. Keinu on sentään kaivettu lumikasojen alta ja sinne hyppäsin, koska sieltä näkee paremmin sisälle. Mitä kummaa! Mamma siellä tähtäilee ikkunasta minua ja vielä kameran kanssa. Tulisi nyt hakemaan minut lämpimään. Polkuanturoita palelee.

Vihdoin mamma näyttää ymmärtävän, ettei karvainen kissakaan ikuisuuksia kylmällä pihamaalla jaksa istuskella. Äänistä päätellen hän on tulossa avaamaan ovea. Täytyy kuitenkin hiukan opettaa mammaa ja esittää kuin en häntä huomaisikaan. Kuin en muka laisinkaan tahtoisi lähteä sisälle. No, onhan tuo aurinko jo korkealla taivaalla ja täällä eteläpuolella lämmittääkin kohtalaisesti. Vatsassa on kuitenkin isoakin isompi tyhjä paikka ja sinne tahtoisin sopivan annoksen herkullista kissanruokaa. Yritänpä päästä tästä pihaovesta sisään, onhan tästä kuljettu ennenkin.

Ai ei tästä ovesta vai! Ja mikä ettei, pihaovesta olisi niin paljon lyhyempi matka niin ruokakupin ääreen kuin omaan lepotuoliinkin. Huomaanhan minä, että kaikki terassikamat on rahdattu kellariin talven ajaksi, mutta sitä paremmin oven nyt saisi auki. Odottaessani voinkin ottaa hieman aurinkoa ja nautiskella tinttien lurittelusta. 

Vihdoin olen taas ollaan sisällä ja ruokakuppikin on tyhjennetty. Nappasin tämän kengännauhan ihan vain vihjeeksi. Josko joku vähän leikkisi kanssani. Piilosille tekisi mieli ja nauhan perässä on kanssa kiva juosta. Vihjeeksi kipitän mamman sängyn alle ja työnnän tassuni hitusen näkyviin. Siitä pitäisi mamman ymmärtää, että nyt olen löytänyt oman piiloni ja minua pitää etsiä. Kun minua on mielestäni riittävästi esiin houkuteltu, juoksenkin olohuoneen puolelle sivuttain loikkien selkä kaarella ja häntä pörhistettynä. Olenpa pelottava kissa. Huii!!! Ja yhtä nopeasti kuin olen leikin aloittanut, sen myös lopetan. Mätkähdän lattialle pitkäkseni ja näytän kyllästyneeltä. Mitäs sitä nyt koko päivää mammaa leikittämään, eiköhän tuo jo sopivan päiväliikunnan saanut.

Hyppäänpä tähän nojatuoliin ja pienen peseytymisen jälkeen estin sopivan asennon. Alkaa jo melkoisesti ramaista aamuinen ulkoilu ja piiloleikki mamman kanssa. Mielelläni nukkuisin, mutta kun ovikelloa rimputetaan kaiken aikaa. Noitia muka, ja kissoja. Kaksijalkaisia ihmislapsia, jotka huiskivat mammaa värikkäillä risuilla ja toistavat kummallista runoa yksi toisensa jälkeen. Sitten vielä heilutellaan koreja ja kahvipannuja, joihin mamma puolestaan näyttää pudottavan jotain pyöreämuotoista.

Aurinkoista palmusunnuntaita!

Keväisiä vertailuja virpomista odotellessa

Piha 11.3.2008

Talvi 2007-2008 oli aika lyhyt ja vähäluminen. Sen sijaan vettä satoi vielä jouluviikollakin. Myös tammikuussa satoi vettä. Kunnon lumimyräkät ajoittuivat maaliskuun alkupuolelle, mutta maaliskuun lopulla lumi oli jo melko vähissä.

Talvelta 2008-2009 ei ole kunnollista pihakuvaa, joten siltä osin vertailu jää vähiin. Muistiinpanoista käy kyllä ilmi, ettei luntakaan ollut erityisen paljon ja maaliskuun lopulla oli ihan keväisiä päiviä.

Piha 22.3.2010

Talvi 2009-2010 oli runsasluminen ja aika kylmä. Maaliskuun lopulla oli joitakin lämpimiä päiviä, jolloin auringossa lämpö nousi plussan puolelle. Pääsiäinen oli huhtikuun ensimmäisellä viikolla ja silloin hiekkakäytäviltä lumi oli lähes kokonaan sulanut pois. Öisin oli hiukan pakkasta tai pari astetta lämmintä, päivisin lämpö nousi +7 asteeseen.

Piha 20.3.2011

2010-2011 oli toinen runsasluminen talvi peräkkäin, aika kylmäkin. Maaliskuussa oli jo useita keväisen lämpimiä päiviä, mutta öisin edelleen pikkupakkasia. 

Piha 18.3.2012

Talvi 2011-2012 oli edelleen runsasluminen. Merkintöjeni mukaan olen kuivattanut ensimmäisen lakanapyykin ulkona 31.3., mikä merkitsee sitä, että lunta on ollut vähemmän kuin nyt. Muuten pyykit olisivat roikkuneet hangella. Näkeehän tästäkin kuvasta, että käytäviltä lumi on melko hyvin sulanut.

Piha 8.3.2013

Vaikka tämä viimeinen pihakuva on parin viikon takaa, ei tilanne ole oleellisesti muuttunut. Tosin tuo koivunrunko on saatu pätkittyä ja pöllit siirrettyä alapihalle odottamaan pilkkomista. Lunta on edelleen hyvin paljon ja yöt ovat olleet todella kylmiä. Aivan hämmästyin tänä aamuna, kun mittari näytti ainoastaan -10 astetta. Aurinko kyllä lämmittää mukavasti ja pihalla istuessani jopa nakkasin pipon pois ja vaihdoin ohuempiin käsineisiin. Hiukan ihmettelin, minkä vuoksi olen 2009 kuvannut niin vähän pihaa. Silloin minulla tosin oli Canonin Ixus, johon olin lähes koko ajan tyytymätön. Sen ainoa hyvä puoli oli littiputtimainen koko, joten se mahtui ihan millaiseen taskuun hyvänsä, eikä totisesti painanut matkassa juuri ollenkaan.

Etsiessäni näitä sää-, lumi- ym. tietoja puutarhakalentereistani saattoi todeta, että vaikka jonain vuonna lunta ja kylmyyttä riittäisikin, kevät tulee loppujen lopuksi aika samoihin aikoihin. Niin kuin kaikki muutkin vuodenajat. Heitot eivät ole suuren suuria, jotenkin ne vain muistaa paljon isompina. Välillä talvet ovat lumisempia ja kesät sateisempia tai kuumempia, mutta pidemmällä aikavälillä erot tasaantuvat. Tämä on oikeastaan lohdullista odotellessamme malttamattomina jälleen uutta kevättä.
 

Kokeilukakku pääsiäistä ajatellen

Kiirettä on pitänyt. Isän jalkaan iski kivulias kihtikohtaus ja kärräsin hänet lääkäriin. Samalla reissulla vanhempieni luona kävin isän lääkkeet läpi ja tein hänelle ymmärrettävän lääkelistan sekä jaoin viikon annokset dosettiin. Huomasin, ettei isä oikein huolehdi säännöllisesti lääkityksestään. Olisiko jäänyt liikaa äidin vaivojen varjoon. Vaikka äidin marraskuinen läppäleikkaus näytti onnistuneen, hänen kuntonsa ei ole ihan kohdallaan. Hengästyminen on taas lisääntynyt ja muutenkin äiti uupuu todella helposti. Yhden yön jo valvoin miettiessäni, mitä pitäisi tehdä. Ehkä odotan seuraavia labrakokeita ja mietin sitten uudelleen.

Näitä Suvikummun Marjan ohjeella tehtyjä suklaakakkuja olen leiponut tuliaisiksi ja omaan käyttöön. Herkullista!

Viikolla sattui itsellenikin kaksi lääkärireissua. Torstaina piti mennä silmälääkäriin, kun vasemman silmän näkökenttään on ilmestynyt ärsyttävä harmaa alue. Silmälääkäri tutki perusteellisesti silmäni ja totesi, että lasiaisessa on samentuma, jolle ei voi eikä kannata tehdä mitään. Niitä kuulemma tulee ja menee. Samentuma saattaa olla tuossa paikassa viikon tai kuukauden tai puoli vuotta. Jossain vaiheessa se lähtee joko kokonaan pois tai siirtyy toiseen paikkaan. Vaiva ei siis ole mitenkään vaarallinen, vaikkakin aika tylsä sattuessaan juuri keskeiselle alueelle näkökenttään. Olipa muuten todella mukava silmälääkäri ja hyvin ammattaitaitoisen tuntuinen. Eiköhän kuitenkin tuohon 100 euron hintaan pidäkin jo kunnollinen lääkäri saada.

Perjantaina sain terveyskeskuslääkäriltä toisen kortisonipiikin vasemman peukalon ojentajaniveleen. Ensimmäinen piikki kuukausi sitten auttoi vähän, mutta toivon mukaan tämä toinen poistaa kivun ja jäykkyyden. Samalla lääkäri tyhjensi oikean käden kämmeneen nousseesta patista taas ganglionestettä. Nyt hän ei laittanut kortisonia. Netistä luin, että nämä gangliopatit ovat herkkiä uusimaan ja niinhän kävi minullekin. Miten minusta näyttää, että patti olisi jälleen tänään pullottamassa entiseen tapaan. Ehdotinkin lääkärille, että laittaisi vaan suoran putken kämmeneen, jotta voisin itse tyhjennellä nestettä.

Yksi isän 85-vuotissynttäriruusuista viikon vanhana.

Tänään päivällä istuin aurinkoisella terassilla risukasan ääressä. Tarkoituksena oli luoda risuista joko jotain kaunista tai käytännöllistä ja mieluummin vielä kumpaistakin samaan tekeleeseen. Luomisen ilo oli kuitenkin kadoksissa ja ideat samaten tipotiessään. Pyörittelin oksia, rautalankaa ja saksia käsissäni, enkä saanut aikaan yhtään mitään järkevää. Niin se vain on ystävät, ettei väkisin pidä tehdä yhtään mitään. On vain odotettava inspiraatiota ja kun se iskee, on oitis ryhdyttävä hommiin.

Kun risuaskartelu ei edennyt, pyysin ukkokultaa pystyttämään pitkät tikkaat talon päätyyn, jotta voisin leikata köynnöshortensiaa. Kasvin kannalta leikkausta ei tarvittaisi, mutta voimakaskasvuisena se pyrkii jo kattotiilien alle, minne köynnöstä ei ole syytä päästää myllertämään. Lyhensin seinään kiinnittyneitä latvuksia ja karsin oksia myös rännin takaa, jotta ränni pysyisi paikallaan. Poistin myös kolme vanhaa linnunpesää köynnöksen ja seinän välistä.

Lopuksi siirsin tikkaat puiston laidalla olevan tuomen juurelle, koska siitäkin on karsittava talonpuoleisia oksia. Ihan huomaamatta tuomi on kasvanut hurjasti ja osa ylimmistä oksista huitelee talon katon lomassa. Tuomessa on jo useampi jämerä runko ja puu on kukkinut keväisin kauniisti levittäen ihanaa tuoksua. Huokoisen tiilikaton putsaaminen on kuitenkin sen verran työlästä, että mieluummin karsimme katolle ulottuvia oksia ja vähennämme siten tiilille ja ränneihin joutuvien roskien määrää.

Huomenna on sitten palmusunnuntai ja virpojat ovat jälleen liikkeellä. Meidän nurkilla on niin paljon lapsiperheitä, että ovikello tulee soimaan usein ja kovaa. Harmi, että virpomisperinne tuo mukanaan myös kaiken maailman temppuilijoita. Aina joukkoon mahtuu niitä ison sorttisia koltiaisia, jotka metsiköstä löytyneen koivurisun kanssa tulevat kerjäämään lähinnä rahaa. Yhtenä vuotena annoin tällaisille onnenonkijoille muutaman sulkaamunan, jolloin he tokaisivat, että "pöh, tällaisia munia, anna meille rahaa". Enpä antanut. Pari tyttöä tapaa myös rimputtaa ovikelloa oikein kunnolla ja jollen ehdi riittävän ajoissa ovea avaamaan, ryhtyvät nyrkillä sitä hakkaamaan. Saavat nämäkin tytöt tyytyä tyhjiin koreihin, mikäli tänä vuonna toistavat tuon viime vuotisen metelöinnin. Onneksi joukossa on aina taitavasti naamioituneita noitia, kissoja ja pupuja, jotka esittävät lorunsa taitavasti ja joiden koriin mielellään muutaman suklaamunan pudottaa.

Mutta rakkaus on rikkaruoho:

löytää jokaisen mahdollisuuden,

jokaisen halkeaman,

jokaisen heikon kohdan.

- Jani Pyysalo -