Vappupäivän vastauksia Pirkon haasteeseen

Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista heitti haasteella, jota sopii pureskella näin koleana vappuaattona (ja jatkaa vappupäivän iltana, kun ensin olen aikani möyrinyt pihamaalla). 

PS. Kuvat on viime- tai edellisiltä kesiltä.

OHJEET: Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomioimaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän (mukaan haastettujen) tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa, keitä olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!

 11 asiaa minusta 

1. Olen sosiaalinen ihminen, mutta vieraassa porukassa saatan aluksi vähän jännittää.
2. Olen aikamoinen perfektionisti, mutta onneksi olen myös oppinut vähän hellittämään.
3. Viihdyn hyvin kotona, myös yksin ja hiljaisuudessa.
4. Minulla on ruskeat silmät ja tumman ruskeat hiukset, joihin on alkanut tulla harmaata. Apua, en oikein tykkää harmaasta väristä - varsinkaan päässäni.
5. Minusta on kiva pukeutua hameeseen tai mekkoon, mutta silti ylläni on useimmiten farkut.
6. Olen surkea puutarhuri, mutta taidon ja osaamisen korvaa sinnikkyys.
7. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä lainkaan kaipaa työelämään. Minusta on aivan ihanaa olla oman itsensä herra, vaikka se kukkarossa tuntuukin.
8.  Lottoan silloin tällöin pienellä summalla, vaikka tiedän todennäköisyyden voittoon olevan olematon. Saahan sitä unelmoida.
9. Viikossani on vain seitsemän päivää, vaikka mielestäni saisi olla pari lisää. Näin keväällä ja kesällä esimerkiksi: puutarhantai ja vapaantai.
10. Poikani täyttää kesällä 32 v. ja tyttäreni 29 v. Syksyllä tulee yhteiseloa Ukkokullan kanssa 38 vuotta ja avioliittoa 34 vuotta. Minusta se tuntuu kummalliselta, koska en ole huomannut, milloin aika on hurahtanut niin kovaa. Vastahan olimme nuoria ja lapset pikkuisia.
11. Ei se elämä puutarhahöppänälläkään aina ruusuilla tanssimista ole, mutta siitä huolimatta olen ihan tyytyväinen elämääni.

 

1.  Jos voisit valita minkä tahansa lemmikin, niin mikä se olisi?

Olen jo valinnut. Juuso kissa viettää kuukauden päästä 12-vuotissynttäriä. On meillä ollut pari akvaariotakin, mutta viimeisestä luovuttiin sen jälkeen, kun Juuso oli pentuna tassullaan onkinut ja nakannut pienestä ruokinta-aukosta muutaman seeprakalan lattialle kuolemaan poissa ollessamme. 

Lapsuudessa meillä oli kaneja. Koska isäni ei älynnyt laittaa kanihäkin pohjaksi verkkoa, kaivoivat kanit käytävän seinäverkon ali ja sitten niitä joutui juoksemaan kiinni aina ennen kouluun lähtöä. Pikkusiskoni tykkäsi kiivetä kanihäkkiin ja kaneilla oli tapana järsiä hänen kenkänsä, mistä äiti puolestaan ei oikein tykännyt. 

Myöhemmin meillä oli valkoinen tanssihiiri, jonka häntään vanhempi pikkuveljeni laittoi verhonipistimen. Tahtoiko kenties nähdä, miten hiiri tanssii? Ei tainnut tanssia, mutta hiiri kyllä juoksi vikkelästi ja huusi juostessaan.

 Ollessani 9-vuotias saimme kinuttua kissanpoikasen. Emo hylkäsi poikueensa ennen luovutusikää ja haimme rääpäleen tuttipullolla syötettäväksi. Isälle ei kerrottu kissasta mitään, mutta tokihan hän sen kuuli, kun pentu itki emoaan öisin. Pelkäsimme, että isä vaatii meitä luopumaan pennusta, vaan hän ottikin kissan ja laittoi sen paitansa sisälle. Siellä kissa viihtyi, kunnes kasvoi niin suureksi, ettei enää isän paidan sisään mahtunut.

2.  Luottoleipomuksesi, jossa onnistut aina?

Ei sellaista olekaan,  joka aina onnistuisi. Suurin onnistumismahdollisuus on tavallisessa pullassa ja ihanassa omenapiirakassa, johon tulee kansi pohjataikinasta. Mokkapalat ovat myös aika takuuvarma onnistuja.

3.  Ensimmäisen autonne merkki?

Ukkokullan kanssa ajeltiin nuorina Wolkkarin Variantilla, jonka hän oli itse rakentanut romuautosta. Sillä reissattiin niin Euroopassa, Neuvostoliitossa kuin kotomaassakin ja tarvittaessa se korvasi jopa telttayöpymisen. Ensimmäinen yhdessä omistettu auto oli punainen Opel Kadett.

4.  Suosikki urheilulajisi?

En ole koskaan varsinaisesti urheillut, mutta kylläkin harrastanut kunto- ja hyötyliikuntaa. Pyöräilystä olen aina tykännyt ja fillarilla onkin tullut paljon liikuttua. Ennen lapsia käytiin uimahallissa aamu-uinnilla työpäivinä. Nykyisin tulee lähinnä sauvakäveltyä ja talvisin lisäksi hiihdettyä. Telkusta katselen mieluusti jalkapalloa.
 

5.  Ehdoton herkkusi?

Kysymättäkin on selvää, että suklaahan se suuri herkku on. Ja kaikki, missä tavalla tai toisella on suklaata. Eräs mahtavimmista yhdistelmistä lienee salmiakki-suklaa, jota tosin ei voi kovin paljon syödä. 

Olin vuosi sitten erään ryhmän kanssa Fazerin tehtaalla Vantaalla. Edellinen kerta oli joskus 60-luvun lopulla. Jännäsin, saako karkkia edelleen syödä itsensä kipeäksi, mutta systeemit olivat kyllä muuttuneet. Lapsuudessa kiersimme tehtaalla ihan koneiden vieressä katselemassa, kuinka esimerkiksi erilaiset patukat ja konvehdit valmistetaan. Ja joka laitteen perässä oli virhekappaleiden sammio, joista sai vapaasti ottaa maistiaisia. Nyt itse tehtaalle ei pääse enää laisinkaan, vaan meille esiteltiin tehtaan historiaa luentosalissa ja sen jälkeen teimme pienen kierroksen lähinnä tehtaan aulatiloissa. Kierros päättyi huoneeseen, jossa oli suklaatuotteita isoissa maljoissa. Niitä sai syödä 15 minuutin ajan, miten paljon jaksoi, mutta ilman mitään juotavaa. Arvatkaa vain, söikö kukaan itseään kipeäksi. Ei tosiaankaan. Useimmilla taisi jäädä maksimissaan pariin kolmeen 55 g:n pötköön. Mukaan ei saanut mitään ottaa. Sen jälkeen meidät ohjattiin paikkaan, jossa oli vesiautomaatti ja muovimukeja. Tehtaaseen tutustuminen päättyi tehtaanmyymälään, josta saattoi ostaa itselleen tuliaisia. Hinnat eivät kuitenkaan olleet erityisen halpoja. Ja pois lähtiessä saimme kukin ovella kassin, jossa oli pitko, keksipaketti, purkkapaketti, karkkipussi ja tietenkin Fazerin sinistä suklaata.

6.  Onko sinulla paheita, joita et mainosta blogissasi?

Kukapa sitä paheitaan missään mainostaisi ja luultavasti niitä kuitenkin kaikilla on. Tykkään herkutella autoa ajaessani ja erityisesti pidemmillä matkoilla. Valitettavasti onnistun usein sotkemaan niin itseni kuin autoakin. Kerran äiti kummasteli murusia pelkääjän paikalla ja kysyi, syönkö minä autossa. Katsoin häntä kummissani ja vastasin, että tietenkään en. Taisivat olla Kismetin murusia (niin hyvää, ettei sanotuksi saa). 

7.  Paras päähänpistosi tällä viikolla?

Tyhjensin yhden neljästä lehtikompostista. Tarkoitus oli tehdä se myöhemmin, mutta kun nyt siitä ohi kuljin, eikä juuri silloin ollut mitään muuta olennaista kesken. Nyt pääsen tyhjentämään niitä muita komposteja, koska yksi on vapaana seuraavan kääntämistä varten. 

8.  Oletko saavuttanut elämässäsi ne, joita pienenä halusit?

Lapsena ajattelin, että kun tulen aikuiseksi ja saan itse päättää, valvon joka ilta myöhään ja nukun puoleen päivään, ostan kaikilla rahoilla suklaata ja hankin kolme kissaa. Nyt olen aikuinen, mutta harvoinpa jaksan klo 23:n jälkeen valvoa, enkä muista, koska olisin nukkunut edes aamukymmeneen. Eipä ole tullut rahojakaan hassattua suklaaseen ja kissojakin on vain yksi. Kissojen lukumäärä riippuu oikeastaan vain Juusosta. Se kun ei hyväksy muita kissoja täällä sisällä. Ota siihen sitten toista tai kolmatta kissaa, kun tämä ensimmäinen sähisee ja murisee karvat pystyssä. Ehkä jonain päivänä...

9.  Mikä on riittävä määrä unta sinulle?

Joskus riittää viisi tuntia, joskus ei virkisty edes kahdeksalla tunnilla. Yleensä taidan nukkua 7-8 tuntia ja herään ihan virkeänä. Ja yleensä olen herätessäni hyvällä tuulella.

10. Pidätkö talvella hattua?

En taida omistaa ainuttakaan hattua, mutta pipon laitan päähäni talvella. Se kyllä lentää laukkuun tai muuten vain pois heti mennessäni johonkin sisälle: autoon, kauppaan, kirjastoon, rappukäytävään tms. Ja piposta luovun heti, kun lämpötila vain suinkin sallii. Pääni ei helposti palele - tai ehkä se on jo niin paleltunut, etten enää huomaa.

11.  Lemppari tuunauksesi, tekeleesi alltime?

Mikähän se olisi. Olen kautta aikain aina tuunannut jotain. Maalilla, tapetilla, paperilla, millä milloinkin. Ehkä parhaiten on jäänyt muistiin nuoruuteni fillari, Tunturi-merkkinen, jonka maalasin keltaiseksi. Asuin kerrostalossa ja aina joku pölli kellarissa pyörästäni jotain: yleensä venttiilit, mutta siitä hävisi myös soittokello ja tarakka, jonka sain myöhemmin takaisin. Pyörää kolhittiin surutta ja lopulta päätin maalata sen kirkkaan keltaiseksi, jotta varastetut osat löytyisivät helpommin. Osien "lainaajat" kun olivat yleensä saman talon poikia. Keltaisen värityksen saatuaan pyörääni ei enää kukaan kajonnut ja ryhdyimme ystäväni kanssa kutsumaan sitä enkeliksi, koska se oli aina takuuvarmasti käytössäni ja kulki kuin "enkeli".

En laita haastetta eteenpäin, koska tämä on kiertänyt kevään aikana kohtalaisen monella. Nyt taitaa yhdellä sun toisella ajatukset, teot ja filmaukset liikkua etupäässä pihamaalla ja sinnehän minunkin askeleeni vääjäämättä tuppaa menemään. Jos joku kuitenkin haluaa tämän haasteen, on se vapaasti tästä otettavissa.