keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Iloa kesäkukista


Välillä sitä ajattelee, että on ihan turhaa laittaa rahaa runsaisiin kesäkukkiin, kun niiden elämä on kuitenkin niin lyhyt. Ehkä niinkin, mutta etenkin tänä vuonna olen iloinnut kesäkukistani harvinaisen paljon. Miksikö? Ehkäpä juuri siksi, kun aurinkoisen ja lämpimän sään vuoksi pihalla on tullut vietettyä normikesää enemmän ja samalla on ollut tilaisuus katsella kesäkukkien kasvua ja kukkimista.

Orvokeilla tulee yleensä avattua kesäkukkakausi. Ostin jo toukokuun alkupuolella Honkkarista halvan lootallisen orvokkeja, jotka ovatkin osoittautuneet runsaasti kukkiviksi ja tanakkavartisiksi. Aurinkoisella paikalla olevat orvokit ovat nyt alkaneet venyä turhankin paljon pituutta, joten ehkä ne pitäisi leikata lyhyemmiksi. Sen sijaan hiukan varjoisemmassa paikassa orvokit kukkivat hyvin ja ovat pysyneet kohtuumitoissa.

 
Jo useana kesänä olen ostanut sisääntuloterassin molemmille puolille riippabegonian. Paikka on hieman varjoinen, joten begonia viihtyy siinä hyvin. Riippabegonia kukkii runsaasti koko kesän, eikä sitä tarvitse nyppiä. Kastelemisenkaan kanssa ei ole tullut ongelmia, sillä varjossa multa ei kuivu samoin kuin aurinkoisella paikalla. Kukat ovat jo aika isoja ostaessani ne oman kylän puutarhalta. Joka kerran puutarhuri muistuttaa begonian kylmänarkuudesta ja tänäkin vuonna hän lupasi pitää valitsemani kukat kasvihuoneessa, kunnes olisi sopiva aika laittaa ne ulos



Niin ikään sisäänkäynnin tuntumaan laitoin tänä vuonna rungolliset verenpisarat isoihin ruukkuihin. Vaikka ehkä olisi ollut tyylikkäämpää hankkia samanväriset kukat, ajattelin kokeilla, onko niiden pärjäävyydessä jotain eroa. Punavalkoinen näköjään on tanakamman mallinen ja sen kukat pysyvät kauniina pidempään. Se ei roskaa yhtä paljon kuin tuo lila-pinkki -versio. Sääli, ettei ole paikkaa, jossa verenpisarat voisi talvettaa.



Pinkki petunia on takuuvarma kesäkukka ja väritykseltään se sopii meidän pihaamme. Olen aina pitänyt kovasti tuosta pajusarvesta ja yllättävän monta kesää se onkin kestänyt. Jokunen vuosi sitten käsittelin sarven ruskealla puuöljyllä, mutta nyt alkaa pohja hajota yhä pahemmin. Täytyy ensi keväänä katsella uutta kartiota tuohon metallitelineeseen. Maahumalalla saa mukavasti valuvaa vihreyttä kukka-asetelmiin. Ja ihan ilmaiseksi, sillä meidän pihalta maahumalaa riittää.



Porttipylväisiin laiton tänä vuonna riippuvaa pelaguuta ja lisäsin niihin muutaman päivän päästä vielä tavallista pelaguuta, kun sorruin ostamaan turhan monta - ihan vain siksi, että halvalla sain. Ette varmaankaan huomaa, että ruukuissa kasvaa myös murattia. Istutus oli alussa niin kovin alastoman näköinen ja tyrkkäsin pelaguiden juurelle pari maahumalan tainta. Jälleen kerran unohdin, kuinka vikkelästi maahumala kasvaa ja valtaa alaa. Loppukesästä se on jo matkalla ojaan ja aloittanut juurtumisensa pientareille. Ei hätää, hyvin sen saa sieltä nyhdettyä pois ja ainakin nuo ruukut ovat varsin rehevän näköisiä.


Pelaguita ja petunioita on toki lisääkin, mutta eilen illalla alkoi jo hämärtää liikkuessani ulkosalla kameran kanssa. Heti, kun lakkaan köyhtymästä, hankin valovoimaisemmat kuvausvehkeet. Rikastumisesta ei kyllä ole pelkoa, koska aina unohdan lotota. Enkä edes usko lottovoittoon.


Tänään on pitkästä aikaa ollut ihan kokonaan sateinen päivä ja mamman karvakasa on pysytellyt tiiviisti sisällä. Se kun ei tykkää tippaakaan märkyydestä. Vesisade sinänsä ei sitä pahemmin haittaa, kunhan sateen jälkeen taas paistaa ja katti voi palata vakituisille metsästysmailleen. Sen sijaan tällainen tuntien märkyys ei viehätä sitä laisinkaan; ehkä tuo hakekasa lämmittää silloin vähemmän.

Eilen leikittiin Juuson kanssa pikkaisen piilosta. Iltaisin Juuso on pirteimmillään ja lähestyessäni hakekasaa, se meni kuvan taka-alalla olevan koivun taakse piiloon. Olin leikissä mukana, enkä mitenkään voinut nähdä tuollaista pulleaposkista kissaa yhden koivun takaa. En, vaikka Juuso parhaillaan notkisti etutassunsa koivun runkoa vasten ja kynsi puuta erittäin äänekkäästi. Kun sitten kurkkasin puun taakse ja sanoin "PÖÖ", ponkaisi kissa selkä köyryssä ja häntä paksuna kylki minua kohti tanssahdellen muka hirvittävän pelottavana otuksena. Ja heti sen jälkeen pikainen spurtti koivuun parin metrin korkeuteen, josta pitkä loikka kiehnäämään jalkoihini. Ja sitten taas hakekasaan köllöttämään, kuin ei mitään olisi hetki sitten tapahtunutkaan. Aikamoinen viilipytty olevinaan.


 

20 kommenttia:

  1. Juusohepuli kesti hetken :-D
    Ihania kukkia! Kyllähän noilla kesäkukilla saisi väriä koko kesäksi, siinä missä perennat kukkivat vain jonkin aikaa ja sitten tulee toisia perennoja toisaalla tilalle, se on enempi sellaista harvempaa kukintaa pelkillä perennoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sen verran tuota terassia, ettei sitä oikein saa perennoilla ja monivuotisilla viihtyisäksi. Sitä paitsi kukkien haalimisessa tuppaa mopo karkaamaan. Oli sitten kyse perennoista tai kesäkukista.

      Poista
  2. Ihanat kukat! Tuo maahumala idea on myös hyvä, meillä kasvaa sitä myös paljon. Keväällä ihmettelin vähän, kun ihan samaa oli Prismassa myytävänä ;) eikä edes ollut kirjavalehtistä. Oisin voinut myydä sitä kasvimaalta vaikka kuinka paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin näin maahumalaa Prisman kesäpihassa myytävänä ja ihmettelin, ostaako sitä joku. Meiltä riittäisi vaikka ilmaiseksi antaa. Ja olenkin sitä naapureille antanut.

      Poista
  3. Kyllä kesäkukat on aina paikallaan. Eihän niitä paljon tarvitse olla mutta muutamakin piristää. Sinulla onkin kaikki säilynyt kauniina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, tänä kesänä olen jaksanut nyppiä ja kastella kukkiani ahkerasti. Tähän saakka kesä on ollut jotenkin niin mukava.

      Poista
  4. Upeat, rehevät ja vehreät kesäkukat sulla :) Eihän niitä ilman voi ollaa, kun perennoja joutuu aina odotteleen. Tosin meikäläinen joutuu myös kesäkukkiaan odotteleen, se siitä itsekasvatuksen viisaudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna kasvatin itse samettikukat ja yhden pelargonian, joten ensi vuonna aion yrittää uusia tuttavuuksia... Siitäkin huolimatta, että niiden kukintaa joutuu odottamaan.

      Poista
  5. Hyvinvoivia ovat sinun kesäkukkasi. Riippabegonia ja mukulabegonia ovat kiitollisia kukkijoita, jaksavat kukkia koko kesän!
    Lila-pinkillä verenpisaralla on tosi kauniit värisävyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään tuosta lila-pinkistä, vaikka se sotkeekin enemmän. Tai oikeastaan tykkään molemmista...tai tarkkaan ottaen ihan kaikista...

      Poista
  6. Begoniaa olen monesti miettinyt kesäkukaksi, näköjään kannattaa hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni pitkään, etten oikein tykännyt begoniasta. Sitten löysin meidän puutarhalta tuon riippabegonian ja se on kyllä kiitollinen kukkija. Kasvaa ja rehottaa valtoimenaan. Yhtenä kesänä ostin valkoisen version, joka oli myös upea meidän hieman varjoisessa sisäänkäynnissämme.

      Poista
  7. Hah haa...voi sitä Juusoa! Ihania kesäkukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on varsinainen velikulta, kun sille päälle sattuu.

      Poista
  8. Juuso <3 <3

    Aivan mahtavan runsaita kesäkukkaistutuksia. Sinun viimekesäisistä istutuksistasi mieleen jäi tuo maahumalan käyttö ruukuissa ja sitä olenkin nyt yhdessä pelargoniaistutuksessa käyttänyt. On todella kivannäköinen,joten ensivuonna sitten useampaakin ruukkua koristamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Maahumala toimii hyvin kesäkukkaisutuksissa ja jopa ihan yksinään ruukuissa. Se kasvaa takuuvarmasti ja on kivan näköinen.

      Poista
  9. Kauniita kukkaistutuksia . Maahumala on kiinnostavaa sitä pitää hankkia ens kesänä. Hyvää sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä vain mene maahumalaa mistään ostamaan. Ihan varmasti sitä löytyy, jollei omalta pihalta niin jonkun tuttavan pihalta. Ja kun sitä jostain löydät, voit istuttaa sopivaan paikkaan omalle pihalle, jolloin saat sitä jatkossa aina halutessasi. Ihan parhaimpaan kukkapenkkiin ei kyllä maahumalaa kannata istuttaa, sillä se on kova leviämään.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!