Juuson broileripäivä

Juuso ei yksittäisestä sadekuurosta ole millänsäkään, mutta kun sataa pidempään ja luonto kastuu, se ei enää välitäkään makoilla pihamaalla. Tänään juoksimme kilpaa sisälle, kun taivaalle purjehtinut musta pilvenmöhkäle alkoi pommittaa meitä puolikkaan ämpärin kokoisilla vesipisaroilla. Olihan Juusolla kyllä toinenkin syy viettää tänään aikaa sisällä. Nimittäin perinteinen broileriperjantai. Sillä aikaa, kun minä siivosin kotia, laittoi Ukkokulta meille ruokaa: uunibroileria, höyrytettyjä porkkanoita ja parsakaalia sekä salaattia. Tokihan meidän karvakuono haistoi herkkunsa ja vihdoin siirtyessämme ruokapöytään, katti pyöri ahkerasti jaloissani aina välillä naukaisten - kuin muistuttaakseen olevansa yhä läsnä. Tiedän, ettei se tulikuumaa kanaa syö, joten annoin kissan annoksen rauhassa jäähtyä pöydällä. Kyllä oli kissa taas onnellinen saadessaan vihdoin oman ruokakuppinsa täynnä vielä vähän lämmintä broileria.

Vaihdoin myös Pojan entisen huoneen sänkyyn puhtaat lakanat. Poika käy ahkerasti saunomassa isänsä kanssa ja yleensä jää löylyjen päätteeksi yhden yön vieraaksi. Juuso ei olekaan aikoihin tullut kanssani vaihtamaan lakanoita, mutta tänään se sukelsi vikkelästi patjan ja aluslakanan väliin ja sitten minun piti mukamas etsiä sitä. Juuso on isokokoinen kissa, mutta ilmeisesti hän pitää olemustaan hoikkana ja sirona. Ainakin sen perusteella näin luulisin, kun hän niin iloisesti asettuu piilopaikkoihinsa vain puoliksi, jättäen takapään häntineen näkyville. Mikäs siinä, kivahan kissan kanssa on piilosta leikkiä ja etsiä kuhmuraisen lakanan alta siellä lymyävää kattia. Sen jälkeen yleensä aluslakanan saa ihan rauhassa laittaa paikoilleen. Juuso odottaa kiltisti, kunnes otan esille pussilakanan työntääkseni sinne peiton. Usein Juuso menee itse peiton perässä pussilakanan sisään, mutta tänään se tykkäsi peitosta niin kovasti, ettei edes päästy pussilakanavaiheeseen. Jätin kissan nukkumaan ja palasin keittiöön jotakin hommaamaan. Vaan eipä kulunut aikaakaan, kun Juuso tuli jatkamaan kuppiinsa jättämien broileripalojen syömistä.

Pitkään Juuso onkin nukkunut sisällä lähinnä olohuoneen pöydän alla tai tuulikaapin matolla. Illalla se on komentanut minut nukkumaan ja ryöminyt viereeni. Siinä se aikansa pyörii ja etsii hyvää paikkaa, kunnes kellahtaa likimain joka kerran ihan samaan paikkaan. Olisiko nyt kuitenkin alkanut seuraavan nukkumapaikkaryppään etsiminen, sillä tyhjennettyään herkkulounaansa, Juuso palasi takaisin perähuoneen sängylle, jonne olin jo ehtinyt laittaa pussilakanan ja päiväpeitteen. Siellä se on nyt nukkunut varhaisiltapäivästä saakka. Mikäs on nukkuessa, kun vatsa on täynnä hyvää ruokaa ja alla pehmoinen peti. Muutenkin on mukavan rauhallista, kun ei vedä kynnyksen alta, eikä kukaan työnnä jalkojaan aivan viereen, kuten olohuoneen pöydän alla.

Ja vaikka tänään luvattiin aurinkoista poutapäivää, sai sellaista odottaa pitkälle iltapäivään. Aamulla aurinko pilkisteli sen verran lupaavaan malliin, että ehdin pyöräyttää pesukoneellisen ja ripustaa froteepyyhkeet narulle. Siellä ne nyt roikkuvat täynnänsä päivän mittaan tulleiden kuurosateiden vettä. Seuraavan kerran vesisadetta toivoessani taidankin sadetanssin sijasta laittaa narulle muutaman paksuhkon pyyhkeen. Niillä on selvästi vettä imevä vaikutus. Ihan taivaan täydeltä pitääkin sitten sitä vettä imeä. 

Ja jos tässä jokunen aika sitten ehdin jo todeta luonnon kaipaavan vettä, ei sellaiseen nyt ole tarvetta. Alapihan nurmikon lupaavasti alkanut nurmettuminen on rankkasateiden myötä muuttunut jälleen tutummaksi sammalikoksi. Mukavasti siellä vesi hyllyy kävellessä. Hiukan jo aloin ympärilleni katselemaan, etten vain johonkin yllättäen syntyneeseen suonsilmäkkeeseen hupsahtaisi. En sentään, on tuota elomassaa ilmeisesti sen verran ja suon syntyminenkin lienee useamman vuoden projekti.

Nyt on koti siivottu ja pää edelleen räkää täynnä. Perjantai on minusta viikon mukavin päivä ja perjantai-ilta tuon mukavan päivän kohokohta. Eilisestä puutarhalehdestä on vielä pari artikkelia lukematta ja niistähän lähden tästä kohta nautiskelemaan, flunssan kera tosin, mutta eiköhän sekin kohtapuoliin ole selätetty. Jollekin jo tänään mainitsin, että kunnon flunssan jälkeen on taas vähän aikaa todella tyytyväinen terveeseen oloon. Pienet ilot ne usein ovat niitä parhaita.

Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille - 

toivotaan myös vähän auringonpaistetta joukkoomme!