torstai 14. elokuuta 2014

Paluu normipäiviin ja -säihin

Syysleimu - Phlox paniculata

Nyt olemme sitten palanneet ns. normaaliin kesäsäähän. Mittari näyttää +20 astetta, taivas on pilvessä ja välillä tulee vettä kaatamalla. Kahtena yönä on ukkostanut niin railakkaasti, ettei moisessa kolinassa ole voinut nukkua. Runsas salamointi on tuonut makuuhuoneeseen erinomaisen discoefektin ja Juuso on piiloutunut kauhuissaan sängyn alle. Onneksi ehdin kuvata etupihan syysleimut ennen rankkasateiden alkua, sillä nyt ne makaavat kyljellään toinen toistensa päällä.

Vasemmalla uusi Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Tässä lämpötilassa jaksaa jo jotain tehdäkin. Puuhalista onkin pitkän pitkä, sillä helteiden takia kaikki on jäänyt tekemättä. Sen sijaan aivotoiminta on ollut normaaliakin vilkkaampaa ja ideoita on sinkoillut otsalohkosta takaraivoon niin voimallisesti, että töitä riittää taas koko syksyksi.

Aloitin istuttamalla viime viikolla ostamani uuden syyshortensian. Sen kukintojen pitäisi muuttua valkoisesta vaaleanpunaisiksi ja lopuksi viininpunaisiksi. Pidensin tuota penkkiä, jossa myös Vanilla Fraise oleskelee. Väliin laitoin muovipurkeissa istutusta odottaneet Honkkarin viiden euron jalohortensiat. Jos ne siinä menestyvät, hyvä niin. Elleivät, saavat uuden paikan jostain muualta. Ajattelin, että olisivat hieman noiden isosiskojensa oksien varjossa, mutta kuitenkin valoisassa paikassa Syyshortensiat maistuvat jänöjusseille, joten syksyllä laitan vähän suuremman verkon näiden kaikkien hortensioiden suojaksi.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'

Leikkasin vuosi sitten aroniapensaat miltei tapille, kuten teen muutaman vuoden välein. Meillä aroniapensaat kasvavat erottamassa yläpihaa ja rinnettä. Ne ovat saaneet kasvaa vapaana aidanteena, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla pensaiden muotoilemista. Niinpä leikkasin tänään yli puolet kesän aikana tulleesta kasvusta eli aika rankalla kädellä. Kevättalvesta on vielä mahdollisuus siistiä tätä elokuista leikkuujälkeä. Jotenkin on aina haikea leikata kasvista suurin osa pois, mutta toisinaan niin on pakko tehdä saadakseen tiiviin ja hyvin haaroittuvan pensaan. Tässäkin pätee sanonta: "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".

Lilja Stargazer (luultavasti)

Minusta tuntuu, että meidän piha - erityisesti yläpiha - on harvinaisen räjähtäneen näköinen. Monet kukat ovat kesän aikana venyneet hurjasti pituutta ja nyt ne kaatuvat kuihtunein kukinnoin milloin mihinkin suuntaan. Kuivuus ja kuumuus verottivat elinvoimaa ja nopeuttivat kukintaa ja penkeissä näyttää olevan enemmän siemennysvaiheessa eläviä ruskehtavia varsia kuin mitään kaunista kukkivaa. Siis jälleen kerran taon takaraivooni syyskukkijoihin panostamista. Aukkopaikat on nyt erittäin helppo todeta, kun monien perennojen alaosat ovat kuivettuneita.

Joriini eli Daalia

Daalioita minulla on vain tuo yksi ainokainen. Niitä kannattaisi varmaan hankkia lisää, sillä monet niistä kukkivat näin loppukesästä. Ruukkuistutuksiin ne sopivat hyvin, koska juurakot ja mukulat on helpompi kaivaa ruukusta kuin kukkapenkistä talveksi kellariin. Ainokainen joriinini on kasvattanut huikean varren, joka tukeutuu pihapaviljongin nurkkaelementtiin. Kukka keinahtelee reippaasti pääni yläpuolella, eikä ole onneksi ollut millänsäkään rankkasateista. Lisää nuppuja on näkyvissä, joten tuo pilvisen päivän aurinko ilahduttaa minua luultavasti tulevinakin päivinä.

Päivänlilja - Hemerocallis

Eilen tein oikein paperilistan syksyn töistä. Oikeastaan tuo lista sisältää nyt lähinnä niitä hommia, jotka ovat jääneet tekemättä helteiden vuoksi. Siitä puuttuu kaikki normaaliin syksyyn liittyvät hommat, kuten sipuli-istutukset, haravoinnit ja sen sellaiset tavanomaiset touhut. Lista tulee siis vielä pitenemään ja jo heti aamusta lisäsin siihen päivänliljojen siirron. Istutushommissa ollessani totesin, että niin keltainen kuin punertava päivänliljani kaipaavat siirtoa väljemmille paikoille. Ne eivät pääse kunnolla vankistumaan ja kukkimaan, vaan jäävät mm. kurjenmiekan kaatuvan lehdistön alle. 

Mitä muuten teekke kurjenmiekan lehdille näin loppukesästä? Sidotteko niitä pysymään pystyssä vai leikkaatteko osan lehdistä? Kurjenmiekkapöheikkö ei ole välttämättä mikään kaunistus, kun se rojahtaa muiden kasvien päälle.

Jaloruusu 'Kimono'

Kimonot kukkivat nyt ahkerasti ja kauniisti. Päätin tänään, että siirrän kolme Kurgaanissa kasvavaa jaloruusua samaan ruusuympyrään, jossa kimonotkin kasvavat. Kurgaani on sen verran korkea, että sen jyrkillä rinteillä sadevesi uurtaa ruusujen jalostuskohdat esiin, mikä ei ole ruusuille hyväksi.  

Maanpeiteruusu Sommerwind

Tehtävälistalla on siis runsaasti lapiohommia, kun kesän ruukuissa kasvaneita monivuotisia kasveja on saatava syksyn aikana maahan juurtumaan. Myös pensasruusuni ovat yhtäkkiä roihahtaneet kasvuun ja jälleen kerran saatan todeta istuttaneeni ne liian tiheään. Miten sitä oppisi jättämään enemmän kasvuvaraa, jotta välttyisi sinne tänne istuttamiselta? Laittaisi vaikka jotain pientä täyttämään niitä alkuun liian suuria välejä, kunnes pääkasvit venyvät aikuisiin mittoihinsa. Vaikka kesäkukkia tai maanpeitekasveja.


Taas ollaan loppuviikossa. Huomenna pitäisi ehtiä imuroimaan ja luultavasti laitan vihdoin kesän aikana pestyt matot lattioille. Juuso oli hetken surkeana, kun vein olohuoneen maton pesulaan. Kissa kun tykkäsi loikoilla olkkarin pöydän alla matolla. Toin sille aluksi pienen räsymaton tilalle ja se kelpasikin hyvin. Valkoinen pikkumatto tuli hetkessä nuhruiseksi, kun Juuso pyöriskeli sen päällä illat pitkät. Ja nyhti kaikki tassuihinsa tarttuneet koivunsiemenet ja muut roskat matolle. 

Muutama päivä sitten keksin, että onhan Juusolla ihan oma korikin. Se ei nukkumismielessä ole juuri koskaan Juusoa kiinnostanut ja onkin lojunut takkahuoneen nurkassa ja toiminut siinä ohessa leikkihiirien ja pehmopallojen varastona. Tyhjensin lelut toiseen koppaan ja vein pehmeällä pyyhkeellä varustetun korin olohuoneen pöydän alle. Juuso ei miettinyt hetkeäkään tullessaan illalla sisään ja nähdessään korin. Sinne se kömpi ja siellä se nytkin kuuluu kuorsaavan. Juuson pitää olla siellä, missä palvelusväkikin, mutta tottahan se tarvitsee oman mukavan pesänsä. Hölmö mamma, kun ei ole sitä aiemmin tajunnut. No, alkuyö pitää kuitenkin nukkua mamman sängyssä. Poikittain, takajalat ja häntä mamman kainalossa tai selässä kiinni. "Mammalle riittää patjatilaa 20 senttiä", tuumaa Juuso.


Vuosi sitten olimme häissä. Tulevana sunnuntaina vietetään samojen nuorten pienen tyttären ristiäisiä. Tuleekohan lapsesta Tinttareeta Ninnuida Pikku-Myy? Sen kuulemme sitten.

Nauttikaahan elokuisesta kesästä ja tulevasta viikonlopusta!
 
 

10 kommenttia:

  1. Minulla on leimut nyt tuettuina, kiitos sateen ja suurten kukintojen.

    Kiinnostava tuo sinun syyshortensiasi! Minulla on kaksi valtavan kokoista, joissa kukinnot tulevat vain rosahtaviksi, kun pakkanen niihin nappaisee. Mutta puutarha ilman hortensioita...Olisiko se puutarha ollenkaan.

    Kiitos samoin sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on kaksi tavallista syyshortensiaa, joiden kukinnot punertuvat syksyn myötä. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko tuon Vim's Redin kukat tosiaankin viininpunaisiksi. Niin tai näin, syyshortensiat ovat upeita ja niitä sopii puutarhaan useampikin.

      Poista
  2. On se niin hienoa kun vihdoin päästiin normaaleihin lämpötiloihin! Sama täällä Ruotsissa + 20 astetta täälläkin. En ole edes uskaltanut kotoa kysellä minkälaisia sateita ja ukkosia siellä on ollut...
    Ihan kauhea into olisi jo päästä tekemään niitä helteestä aiheutuneita rästihommia pihalle, mutta "täytyy" nyt viikko vielä lomailla :)
    Mielenkiintoiselta vaikuttaa tuo uusi hortensia, katselin sitä itsekin, taisi olla joku Multasormen mainos. Meillä ei ole ihan lähellä yhtään Multasormea, joten vielä jäi hankkimatta...
    Kotoisan näköinen pesä Juusolla :)
    Mukavaa ja puuhakasta viikonloppua sinulle!
    -Marja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multasormesta hain oman syyshortensiani, mutta olen nähnyt samaa myytävän myös muualla. Nyt en vaan muista, mikä liike niitä mainosti Multasormen lisäksi.
      Olihan ne helteet ihan mukavia, mutta mitään ei kyllä jaksanut tehdä. Eikä istuttamisissa ja kasvien siirtämisessä kuivana aikana ole oikeastaan juuri järkeäkään. Täällä on ukkostanut kahdena yönä peräkkäin ja myös eilen illalla. Vettä on tullut kaatamalla, mutta kyllä luonto on sitä kaivannutkin. Ja puutarha. Toivotaan, että tulee sellainen pitkä, kuulas syksy, jolloin puutarhassa on kiva puuhailla. Paljon on tosiaan rästitöitä ja ainahan sitä keksii lisääkin.
      Lomaile nyt ihan rauhassa Ruotsinmaalla. Kyllä naapuri ja Artisti hommat kotona hoitaa.

      Poista
  3. Niinpä retkottavat minullakin venähtäneet kukkavanat sinne ja tänne. Noh, sateiden jälkeen huomaa, että mikä kasvi tarvii tukia ja mille riittää vankka kumppanuuskaveri:) Oikein leppoisaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nuo retkottavat kukat samalla siementävät uusiin paikkoihin. Tulee ilmaisia taimia.

      Poista
  4. minulla retkottaa sinne sun tänne,D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi alkuun joku asia häiritsee, mutta aikansa kun katselee, kaikkeen tottuu. Myös kasvien retkottamiseen.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Kyllähän nyt retkottavat minullakin rumasti kuivunutkin osa kukista Teillä sataa mutta ei meillä
    yhden kerran satoi jonkun verran. pilvet kiertää tämän paikan aina kyllä odotan vesisadetta.
    Kauniita liljoja ja ruusuja sinulla ! .♥

    VastaaPoista
  6. Olen kyllä aika onnellinen tästä sään viilenemisestä :)
    Syyshortensia on eräs suosikeistani, sitä saan ihailla naapurin pihalla. Kaunis kuivattunakin!
    Tyttären kissalle voisinkin hankkia tuollaisen korin, olisi kiva tehdä siihen pesä.
    Iloa ja intoa puutarhapuuhiin!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!