Puuhaa pihalla ja puutarhassa

Punakaneli kypsyy

Sattuukos teille muille sellaista, että lähdette päättäväisenä pihalle tekemään jotain tiettyä hommaa ja hetken kuluttua huomaattekin tekevänne jotain tyystin muuta? Se jokin muu vielä poikii monenlaista oheistehtävää ja päivän päätteeksi voi vain todeta, että kaikenlaista tuli tehtyä, vaan ei sitä, mitä alunperin oli tarkoitus. Minulle tällainen poukkoilu on nykyään arkipäivää. Välillä pitää laatia tehtävälistoja ja pysytellä tiukasti niissä, jos aikoo saada tärkeiksi luokitellut tehtävät ajallaan pois päiväjärjestyksestä.

Japanin ihmekukka se vain kukkii.

Tavallisinta on aloittaa aiottu työ, joka sitten laajenee kuin sienirihmasto metsässä. Viikko sitten meni kokonainen päivä kolmen mustikkapensaan istuttamiseen. Sain Ukkokullalta Ainon, Patriotin ja Northbluen. Tiesin muka tarkkaan, mihin ne istuttaisin. Toisin kävi. Tallustin pitkin alapihaa ja siirtelin purkkeja paikasta toiseen osaamatta päättää, mistä kohtaa alan kaivamaan. Kaivaessa totesin, että valitsemani kohta on turhan tiivistä, lähes savimaista. Maata pitikin sitten ryhtyä parantamaan ja kohta jo huomasin kääntäväni yhtä lehtikompostia kohopenkin rakentamista varten.

Pidän siitä tuoksusta, joka jää käsiin kehäkukkien käsittelyn jälkeen.

Oma lukunsa on kaikkien tarvittavien työvälineiden raahaaminen edestakaisin. Yleensä tarvitsen kottikärryt, lapion, kenties oksasakset, pienen haran, kastelukannun tai ämpärin. Työn edistyessä huomaan kaipaavani milloin mitäkin vempainta ja työn päättyessä työmaalla lojuu kaikenlaista kamaa, joka pitää puhdistaa ja palauttaa oikeille paikoilleen, josta ne taas seuraavan työn käynnistyessä on löydettävissä. On myös multasäkkiä tyhjänä ja puoliltyhjänä, taimipurkkeja ja nimilappuja. Tyhjiä multasäkkejä käytän esimerkiksi hakiessani tutulta tallilta hevonkakkaa ja auki leikattuina niillä on hyvä suojata kuivuvia betonitöitä liialta auringolta. Taimipurkkejakin voi uusiokäyttää. Tosin nyt niitä alkaa olla sen verran paljon, että huonommasta päästä täytynee osa jo hävittää.

Villiviininpöheikön takaa paljastui elämää.

Talomme on olopihan puolelta L:n muotoinen. Ihan alkuvuosina istutin villiviinin talon L:n nurkkaan. Vieläpä sen tavallisen villiviinin, joka ei kovin tehokkaasti tartu omin kärhöin rakennukseen eli sitä on saanut tukea kaikenlaisin naruvirityksin. 90-luvulla kaivoin ikkunoiden alta norjanangervot pois ja rakensimme tilalle puisen terassin. Villiviini jäi nurkkaan ja talon seinustalle myös anopilta saatu Pohjantähti-köynnösruusu. Köynnösruusu ei ole miksikään jättiläiseksi kasvanut ja joskus siitä on pitänyt leikata isojakin oksia kuivumisen vuoksi pois. Se ei vie tilaa niin paljon, etteikö sopisi jatkossakin paikallaan olemaan. 

Ei Hämähäkkimies vaan sammakko kiipeämässä talon sokkelia ylös.

Villiviini sen sijaan on kasvaa porskuttanut ja parin viime kesän aikana se on alkanut työntää versoja myös terassilautojen välistä. Pari kertaa olen sen leikannut oikein kunnolla. Olen sitonut villiviiniä kulkemaan talon kumpaankin sakaraan räystäiden alle. Monta kertaa kesässä on sen pitkiä versoja pitänyt kiskoa pois kattorakenteista ja samalla sitoa myös maahan valuvia oksia pois tieltä. 

Tuosta tiilirajasta sammakko pudottautui takaisin terassille.

Maanantaina kyllästyin jälleen kerran siihen, että villiviini on vallannut niin ison alueen, ettei olkkarin toisesta ikkunasta näy enää ulos laisinkaan. Leikkasin villiviinin ihan matalaksi. Tiedän, että sieltä se taas kasvaa ja kohtalaisen nopeastikin. Olemme jo pitkään harkinneet valokatteella suojatun tilan rakentamista terassille. Olisikohan aiheellista kaivaa koko villiviini pois ahtaasta nurkasta, vaikka voisihan se toisaalta olla mukava vihertäjä. Vaan onpahan olkkarissa pitkästä aikaa taas valoisaa.

Vielä kun kertoisitte, miten saan Ukkokullan aktivoitumaan sen katetun terassin rakentamiseen. Siis ryhtymään sanoista tekoihin.

Hurja puuhaamisen into on minuun nyt iskenyt. Ulkona on aivan ihana ilma kaikenlaiseen touhuiluun. Ei liian kuuma eikä kylmä. Aamuisin on sakeaa sumua, mutta päivän mittaan aurinko aina pilkistää taivaalta. Paitsi eilen, jolloin iltapäivällä alkoi satamaan ja sitä kesti ihan yöhön saakka. Eilen oli kuitenkin omaishoitopäivä, joten pihahommista ei tullut edes unelmoitua.

Sulkaneilikka on innostunut syyskukkijaksi

Kesäkukkia olen jo joitakin heittänyt pois. Toisia on taasen saanut kastella kesäiseen tapaan näiden lämpimien säiden vuoksi. Perennapenkkejäkin olen siistinyt leikkaamalla kuivina törröttäviä kukkavarsia pois ja haravoimalla käytäville kasaantuneita keltaisia syyslehtiä. Kummasti on taas hetken aikaa ihan siistin näköistä. Shortseissa ja t-paidassa tepasteleminen vähän syksyisen oloisessa puutarhassa sopii erinomaisesti. Viikonloppuna jopa söimme ulkona, eikä tuntunut laisinkaan kylmältä.

Krassit hehkuvat kilpaa auringon kanssa

Juuso makasi pitkään tässä näytön edessä roikottaen häntäänsä näppäimistöllä. Nyt se lähti köllöttämään olkkarin pöydän alle koriinsa. Päivällä se nukkui pihakäytävän hiekalla nautiskellen auringosta, mutta yksin se ei ulkona näytä viihtyvän. Huomatessaan mamman tulleen sisälle, oli kisssakin hetken päästä ovella pyytämässä sisään. 

Seuraavaksi pitääkin tyhjentää kuvat kamerasta ja siirtää niitä muualle talteen. Kun vihdoin sain työpöytäni kissattomaan käyttöön. Päiväkin alkaa kääntymään illaksi.

Minna ja Sara D.B. 

olette lämpimästi tervetulleita blogini seuraan!