Pieni polku metsän halki vie...

Useaan kertaan olen täällä hehkuttanut, kuinka tarkoitukseni on vähentää nurmikon määrää ja tavoitella alapihan puutarhaan rehevää kasvustoa, jossa voi kuljeskella polkuja pitkin. Tuohon tavoitteeseen on vielä pitkä matka, eikä se ehkä kokonaisuudessaan toteudu koskaan. Parissa vuodessa olen kuitenkin päässyt hyvin alkuun. Alapihalle on rakentunut erimuotoisia kukkapenkkejä, joita kaikkia ei tarvitse kiertää, vaan istutusalueiden läpi pääsee askelmia tai pieniä polkuja pitkin. Kaikkihan tietävät, että mistä vain ihminen pääsee oikaisemaan, sinne syntyy luonnostaankin polku.

Poistan nurmikkoa sitä mukaa, kun sille tarvetta syntyy. Se saa pysytellä paikallaan, kunnes leikkurilla ajettava pläntti muodostuu niin hankalaksi, että on helpompaa kattaa kyseinen alue jollain muulla materiaalilla. Alkukesästä naapuri tarkkaili uuden kukkapenkin kaivu-urakkaani todeten, että parasta olisi laaja nurmikenttä, jonka ajaminen on helppoa. Mitä enemmän joutuu kiertelemään ja kaartelemaan, sen hankalammaksi nurmikon hoito muodostuu. Totta sekin. Mutta jotta laajasta nurmialueesta saisi viidakon ilman kertarysäystä, on edettävä pala palalta nurmea poistaen ja tilalle jotain muuta istuttaen. Ja kuka määrää, että puutarhan rakentamisen pitäisi olla helppoa ja yksinkertaista? Kaikki pientaloasukit eivät ole ihastuneet pihatouhuihin. Minulle se on tärkeää. Kun yksi projekti on valmistunut, seuraavan suunnittelu on jo käynnissä. Tuntuu oudolta ajatella, että puutarha olisi nyt valmis ja sitten tehtäisiin jotain muuta. Onneksi voi tuumailla toisinkin.

Ylimmässä kuvassa on kolmen rapskulaatan kokoinen pätkä, jonka tein jo viime kesänä. Sen lisäksi penkkien väliin jäi kapea nurmialue, josta juuri ja juuri taiteillen sai nurmikon ajettua, mutta joka oli jo ajat sitten saanut lähtötuomionsa. Eilen vihdoin oli siihen aikaa ja tarmokkaasti kaivoin tuon kaitaleen lähes kokonaan pois. Keskimmäisen kuvan alareunassa näkyy vielä vähän nurmikkoa, joka kohta tuosta jo laajeneekin sen verran, ettei sen leikkaaminen ole vaikeaa. Sillekin pläntille on jo lähtölaulua viritetty. Kivituhka loppui nyt ihan kesken, joten sitä täytyy tilata lisää. Tarkoitus oli upottaa kiviä noiden rapskulaattojen lomaan, jotta polku olisi likimain kokonaan kivetty. Homma etenee, kunhan saan kivituhkan tilattua.

Rhodo Gunningham's White

Kesäisen lämpimät säät ovat näköjään huijanneet kasvejakin. Kummastelin ohi kulkiessani, mitä pinkkiä talon päädyn puskissa vilahtelee. Rhodo Gunningham's White siellä availee nuppujaan. Ei taida tuo pensas ensi keväänä kukkiakaan. Tuskin se ehtii tehdä uusia nuppuja tulevaa varten.

Alppikärhö - Clematis alpina

Alppikärhökin on tehnyt muutamia loppukesän kukkia. Se ei liene kovin erityistä. Pidän kovasti alppikärhön karvaisista tupsukoista. Muistuttavat ehkä vähän Erkki Tuomiojaa tai sitä pitkäkarvaista koirarotua, jonka naamasta näkyy vain mustanruskea kuononpää.

Polkua tehdessäni pääsin hyvin kaivamisen makuun ja ryhdyin samantien kaivamaan alapihalle johtavien portaiden reunalta puutarhaportissa kasvavaa humalaa pois. Se on ollut liian aurinkoisella paikalla ja siinä paisteessa ollessaan tuppaa keräämään itsensä kirvoja täyteen. Muu perhe kutsuu humalaa tappajaköynnökseksi, kun sen karheat oksat nappaavat portista kulkijaa vaatteista tai hiuksista kiinni.

Humalan kaivaminen onkin ilmeisesti elämää suurempi tehtävä. Oletteko tutustuneet sen juuristoon? Se ei ole mitään paksua ja jäykkää materiaalia, vaan köysimäistä ja lujaa kuin mikä. Kaivoin ja kiskoin ja taatusti enin osa jäi multaan. Pääjuuri upposi jonnekin Kiinan tienoille ja sivuille kulkevia juuria on varmasti Tukholmasta Pietariin. Aivan mahdoton tehtävä saada humalan juuria kokonaan pois. Etenkin, kun niitä pitää kaivaa ahtaassa tilassa varjellen samalla lähistöllä olevia pioneja. Huh, toisen puolen humala on vielä kaivamatta. Näin ne suuret suunnitelmat usein kariutuvat, olosuhteiden mahdottomuuteen.

Huomasin muuten, että kirjoittaessani kommentteja tabletilla postauksiinne, on kirjoitusvirheiden määrä huikea. Tabletissa on ennakoiva kirjoituksen syöttö, enkä aina huomaa - enkä edes jaksa - korjata kaikkia kirjoitusvirheitä. Vekotin ei näytä laisinkaan ymmärtävän yhdyssanoja ja monista ihan tavallisista Suomen kielen sanoista sillä on tyystin kummallinen näkemys. Kenties tuon ennakkosyötön saa asetuksista pois, vaan kun en ole ehtinyt niin pitkälle laitteeseen vielä tutustumaan. Jos siis ette saa tolkkua kommenteistani, voitte vapaasti syyttää nykytekniikan ihmeellisiä kiemuroita. Ja vähän myös minun laiskuuttani.

Alkavalle viikolle on luvattu kesäisen leppeitä ilmoja. Aamuisin usva on välillä sakeaa, mutta kohta auringon noustua lämpö taas hellii meitä. Iloitaan ja ollaan ulkona!