keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Vaihteeksi lämmintä

Ketunleipää kuivuneiden lehtien lomassa

Pikkupakkasista hypättiinkin sitten lähes välimerellisiin ilmoihin. Sunnuntaiaamuna Juuso halusi ulos puoli kuudelta. Ulkona oli pilkkopimeää, mutta heti oven avatessa kasvoille puhalsi lämmin tuuli. Puuttui vain maininkien äänet ja kypsyvän patongin tuoksu, jotta olisi voinut kuvitella olevansa Ranskan Rivieralla. Jätin kissan pihalle ja painuin takaisin omaan lämpöiseen sänkyyni jatkamaan lokoisia uniani.

Eivät ole kivet vierineet

Suurin osa puiden lehdistä on jo leijunut alas. Huvituksessa ja syreeneissä sekä joissakin pensaissa lehdet näyttävät suorastaan oksiin liimatuilta, eivätkä taida tulla ennen ihan kunnon pakkasia alas laisinkaan. Vaikka tässä jo hehkuttelin saaneeni kaikki syystyöt tehdyiksi, löytyy haravoitavaa vaikka joka päivälle. Etenkin tänään on niin hurja myrskytuuli, että pihalla pyörii kuivia vaahteranlehtiä kuin tähtitansseissa konsanaan. Mikään pakko ei olisi haravan kanssa heilua, mutta jokin säällinen syy ulkoiluun on aina hyvä olla olemassa.

Alastonimpi on aina vain alastomampi, kun muut ympäriltä kuihtuvat pois

Aamulla sentään taivaalla oli selkeitä sinisiä laikkuja kovaa kyytiä taivaanrannasta toiseen kiitävien pilvien lomassa. Aurinkokin välillä pilkahteli. Hurja tuuli on kuitenkin ajanut pilvet toisiinsa kiinni ja iltapäivän mittaan päivä on muuttunut hyvin harmaaksi ja suorastaan synkänoloiseksi. Jollei jo sada niin ainakin viittä vaille. Pimeäkin laskeutuu talviaikaan siirtymisen johdosta aikaisin. Nyt jos koskaan, kynttilöiden sytyttämisellä on aikansa ja paikkansa.


Värit puutarhassa alkavat olla vähissä. Ruskeaa kaikissa sävyissä, vihreääkin. Komeamaksaruoho se vaan jaksaa seisoa tanakasti pystyssä ja kukkia, kukkia, kukkia vaan.

Ups, lapussa näkyy olevan kirjoitusvirhekin!

Kuluneen kesän aikana edistyin vihdoin kasvien merkitsemisessä. Ruusupensaita alkaa olla jo sen verran useita, että katsoin parhaaksi laittaa niille nimikyltit. Aluksi kirjoitin permanent-tussilla puisiin nimitikkuihin, mutta ne tikut lahosivat muutamassa viikossa lukukelvottomiksi. Niinpä ostin laminointilaitteen ja pieniä laminointitaskuja. Parilla kympillä saa ihan kelvollisen vekottimen. Kirjoitin tekstit tietsikalla ja laminoinnin jälkeen laitoin kyltin kumpaankin päähän reiät. Ukkokulta taivutti vähän vahvemmasta rautalangasta tangot, jotka pysyvät hyvin pystyssä kukkapenkissä. Kyltit ovat nyt tulevan talven ulkona koeajalla. Koska tuo valkoinen paperi näkyy ainakin näin syksyisessä puutarhassa aika selkeästi pitkälle, täytyy jatkossa tulostaa nimilaput jollekin maanläheisemmän väriselle paperille. Tuohon olisi voinut vielä lisätä vaikkapa istutusvuoden, mutta en nähnyt sitä nyt tarpeelliseksi, koska olen kirjannut istutustiedot tarkemmin muualle.


Lokakuun viimeisiä päiviä tässä kulutetaan ja viikonloppuna siirrytäänkin marraskuuhun. Tätä menoa kohta on kevät.

 

18 kommenttia:

  1. Mukavan lämmitä tosiaan oli, vaikka olikin hirveän kova tuuli. Sullahan on erikoinen alastonmpi, en ole koskaan tuollaista kerrattua nähnytkään. Tunnelmallisia syysiltoja sulle, kyllä tämäkin on mukavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuoden syksyllä ostin kaksi tuollaista syysmyrkkyliljan sipulia. Olivat puutarhaliikkeessä ilman mitään nimeä, joten arvoituksellisia siis.

      Poista
  2. Jotenkin oudolta tuntuu tuo lämpö. Jos aamulämpötila on lokakuun lopulla yli kymmenen astetta ja yöllä on lämpöasteita, vaikka taivas on pilvetön, niin onhan se aika epätavallista. Mutta nautitaan siitä niin pitkään, kun sitä kestää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimimmät lokakuun päivät 50 vuoteen. Ei siis ihan jokasyksyistä.

      Poista
  3. Värit on ollu vähissä kauan, meillä siis. Onneksi lupas lumisadetta vklopuksi. Vaik eipä se talvikaan niin hauskaa aina ole. Kyllä se vaan tämän "tuhnukelin" voittas. Täälä ei kuitenkaan ihan noin lämmintä ole ollu! Onpas kumman lämmintä, vuodenaikaan nähen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne en vielä kaipaa lumisadetta. Parempi, että on tällaista lämmintä. Kyllä sitä vielä ehtii pakkasessa itseään huurruttaa.

      Poista
  4. Niinpä, piti ihan kaivaa kesätakki takasin. Kerkisin pestä ja laittaa sen jo talvisäilöön :)
    Mut oli kivaa kun aurinko paistoi päivällä, eikä satanut. Nyt just sitten jo tulee taas vettä taivaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilie, sama juttu. Pesin ja kannoin vaatehuoneeseen kaikki ohuemmat takit ja nyt niitä on saanut rahdata takaisin käyttöön.

      Poista
  5. Nimilaput on ihan tarpeelliset ei tarvii aina selostella kyselijöille kasvin nimeä. Hyvää viikonjatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimilaput ovat välillä itselleenkin tarpeen. En kyllä aina muista itse istuttamieni kasvien nimiä.

      Poista
  6. Juu, kevät on ihan nurkan takana :) Ihanan lämmintä on ollut, Nerokin viihtyy yöt ulkona, tai tallin ylisillä se näyttää yönsä viettävän. Nauttikoon nyt kun vielä tarkenee. Olisipa vain satamatta niin pääsisi pihatöihin. Kasvien merkintä on ikuinen ongelma, kaikki lappuset tuntuvat katoavan. Sinun tekniikkasi vaikuttaa hyvältä, kerro ensi kesänä miten lappuset kestivät säätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin tosiaan testata näitä laminoituja lappuja. Kerron testini tulokset ensi keväänä. Tarkoitus oli laittaa myös syyssipuleille laput, mutta se taisi taas jäädä. Josko sitten ensi vuonna.

      Poista
  7. Mukavan lämmintä on tosiaan meilläkin päin ollut viime päivinä. Eilen tuli vettä oikein saavista kaatamalla. Moni tuskailee kasvien nimilappujen kanssa, vaikea löytää pysyvää materiaalia. Samaa mieltä, että aika menee niin nopsaan! Kunhan päästään joulun ohi, niin sittenhän se kevät on jo ihan käsillä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, kuinka heti joulun jälkeen alkoi tulla siemenluetteloita ja siitähän se sitten kevät taas lähti. Niin käynee nytkin.

      Poista
  8. Nämä kelit ovat paljon mukavempia kuin pari metriä lunta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pientaloasukkina en erityisemmin kaipaa niitä lumitöitä. Jos pitää talvi olla, riittäisi täällä etelässä muutama miinusaste ja hento kerros lunta. Olisi vähemmän kuraista ja kuitenkin valoisaa.

      Poista
  9. Mojovat nimilaput. Jotain minunkin pitäisi keksiä...

    VastaaPoista
  10. Testituloksia keväällä odottelen,itsellä rupeaa ensimmäinen oman siirtolapuutarhamökin pihasuunnitelmat ja tuollainen merkitseminen olisi näppärä.
    Itse toivon myös vähälumista talvea ja pieniä pakkasia.Hyvää alkanutta marraskuuta. :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!