Kesän kulttuuriannos

Näkymä Ateneumin portaikossa

Useamman vuoden ajan olen antanut veljen tytölle syntymäpäivälahjaksi lipun Suomenlinnan kesäteatteriin. Ennen teatteria olemme käyneet kakkukahvilla ja pehmoleluja hiplaamassa tai kirjakaupoissa. Tytön kasvaessa päivän oheisohjelma elää ja muuttuu, ja aina meillä on ollut mukavaa.

Näkymä Ateneumin portaikossa

Tänä vuonna Siiri täytti jo 15 vuotta ja hiukan pelkäsin, jaksaako hän yhä viettää kesäpäivää tätinsä kanssa. Hyvin kelpasi teinille kakkukahvit ja teatterireissu, vaikka tällä kertaa Siirin uintiharrastuksen ja rippikoulun vuoksi ajankohta siirtyi alkukesästä elokuulle.

Taistelevat metsot: Ferdinand von Wrightin öljyvärimaalaus vuodelta 1886

Olimme Siirin kanssa Helsingissä jo hyvissä ajoin päivällä. Olin varannut ajan Kissakahvila Helkattiin, mutta ennen sinne menoa oli aikaa käydä jossain. Pehmolelut eivät enää teiniä kovin paljon kiinnosta, eikä nyt ollut mielessä mitään kirjakaupasta etsittävää. Edelliskesänä kävimme silloin uudessa paikassa avautuneessa Helsingin kaupungin museossa. Keskustassa pyöriessämme etsin katseellani jotain sopivaa kohdetta. Monissa tunnetuissa paikoissa Siiri oli käynyt joko vanhempiensa tai koulun kanssa, mutta Ateneum oli käymättä. Sinne siis.

Pariisin Luxembourgin puistossa on Albert Edelfeltin vuonna 1887 valmistunut öljymaalaus

Taidemuseo ei välttämättä ole teini-ikäisen ensisijainen kiinnostuksen kohde, mutta mielestäni Ateneumissa käymisen edes kerran elämässä voi hyvin sisällyttää yleissivistykseen. Etenkin, kun täällä pääkaupunkiseudulla asutaan. Viimeksi kävin Ateneumissa katsomassa Picasso-näyttelyn vuonna 2012 ja Schjerfbeck-näyttelyn viime vuonna.

Picasso-näytteyn ohessa kiersimme myös Ateneumin perusnäyttelyn suomalaisine klassikkomaalauksineen. Nyt Suomen taiteen maalaukset on koottu ja ripustettu uudella tavalla, joka minusta tuntui mukavan intensiiviseltä.

Ateneumissa on parhaillaan "Alvar Aalto - Taide ja moderni muoto" -näyttely, jonka myös kiersimme pikaisesti. Museoon saa helposti uppoamaan puoli päivää ellei enemmänkin, mutta Siirin ja minun vatsassani jo nälkä kurni ja kissat kutsuivat. 

Pehmoinen Tuli-neito

Itse olen käynyt Helsingin kissakahvilassa ennen sen omistaja- ja nimenvaihdosta. Siirille käynti oli ensimmäinen. Kissakahvila Helkatti näyttää olevan varsin suosittu paikka, sillä vapaita aikoja oli niukasti ja moni ovikelloa soittanut joutui tyytymään ajanvaraukseen jollekin toiselle päivälle. 

Pete tai Ville

  
Helkatissa on kahdeksan kissaa. Löytökissa, tiikerikuvioinen Pete on 7-8-vuotias. 2-vuotiaat veljekset, tiikerikuvioinen Ville ja tabby-kuvioinen Kalle. Sisarukset Nestori ja Helmiina sekä mustavalkoinen Tyylilyyli ovat niinikään 2-vuotiaita. Nuorimpina tulokkaina Helkatissa kehräilevät valkoinen 1-vuotias Herkules ja kilpparikuvioinen Tuli.

Kissat ovat hyvin tottuneita kahvilan asiakkaisiin ja niitä pääsee silittämään ja niiden kiipeilyjä ja touhuja katselemaan ihan läheltä. Ei pidä kissakahvilaan mennä, jos pelästyy yllättäen pöydän yli loikkivaa tai vessan oveen tehdystä aukosta sisään kömpivää karvaista kaveria.

Söimme kissakahvilassa herkulliset salaatit ja jälkkäriksi kakkupalat. Kahvilan valaistus oli sen verran tunnelmallinen, ettei kamerani teho tahtonut hyviin kuviin riittää. Eikä kyllä kamera muutenkaan pysynyt vauhdikkaiden kissojen perässä. Pääasia, että saimme melkoisen annoksen kissaterapiaa.

Kissakahvilasta riensimmekin jo kohti Kauppatoria ja Suomenlinnan lauttaa. Suomenlinnan kesäteatteriin on hyvä mennä ajoissa, sillä myöhästyneita ei sisään päästetä. Sen ymmärtää hyvin, sillä paikan erityisyyden vuoksi myöhästyneiden sisäänkömpiminen häiritsisi pahasti niin katsojia kuin näyttelijöitäkin.

Esityksen väliajalla linnoituksen edustalla myydään mm. virvokkeita ja grillimakkaraa. Kokemuksesta olemme oppineet, että lyhyen väliajan saattaa joutua käyttämään jonottamiseen, joten ostimme Kauppatorilta evääksi ja väliaikanaposteltavaksi maukkaita kotimaisia kirsikkatomaatteja.

Sää suosi kulttuuripäiväämme alusta loppuun saakka. Lämpöä ja aurinkoa riitti. Suomenlinnan lauttaa odotellessamme taivas vetäytyi pilveen ja tuli muutama vaatimaton vesipisara. Kylmä ei silti ollut. Teatteri on katettu, joten siellä sade ja tuuli ei sinänsä haittaa, mutta toki paksujen kivimuurien sisällä kosteuden lisääntyessä ilmakin nopeasti viilenee.

Tänä kesänä Ryhmäteatterin ohjelmistossa on Kari Heiskasen ohjaama Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Seitsemän veljeksen tarina on varmasti useimmille suomalaisille tuttu. Heiskasen ohjaus pysyi melko uskollisena Kiven tekstille. Täytyy sanoa, että aikamoisen hienosti Kivi on aikanaan rakentanut tarinan oppimattomien ja köyhien veljesten välillä vähän villiksikin riehaantuvista tempauksista. 

Kolme tuntia teatterielämystä sujahti nopeasti ja illan jo pimetessä huristimme lautalla Kauppatorille ja sieltä ratikalla parkissa odottavalle autolle. Kesän perinteinen kulttuuriannos on jälleen ammennettu. Toivottavasti tämä minun ja Siirin yhteinen kesäperinne jatkuu pitkään.

Välillä vähän kulttuuria

Kesällä aktiviteetteja on vaikka toisille jakaa. Lämpö ja valo saavat ihmisen innostumaan itsensä sivistämisestä ja huvittamisesta. Vaikka puutarhassa riittäisi tekemistä yllin kyllin, on ihan viisastakin välillä lähteä katselemaan eloa ja menoa muuallekin.

Meillä oli 14-vuotiaan veljentytön kanssa perinteinen kesätapaaminen. Annan Siirille syntymäpäivälahjaksi tavaran sijaan aina jonkun elämyksen. Suomenlinnan kesäteatteri on ollut siihen tarkoitukseen erinmainen kohde ja niinpä kävimme  jo 5. kerran katsomassa Ryhmäteatterin esitystä, joka tänä kesänä on Shakespearen Kesäyön uni. 

Shakespeare ei taida olla niitä helpoimpia näytelmäkirjailijoita taivutettavaksi suomalaisen yleisön katseltavaksi, mutta tykkäsimme Siirin kanssa Kesäyön unesta todella paljon. Ja niin taisi tykätä muutkin katselijat, sillä aplodeista ei meinannut loppua tulla. Esityksestä ei luonnollisesti saanut ottaa kuvia, enkä myöskään paljasta tarinasta sen enempää. Jos kesäteatteri kiinnostaa ja on aikaa käydä Helsingissä, suosittelen kaikille. Jälleen kerran totesin myös sen, miten upean miljöön Suomenlinna ja Hyvän omantunnon linnake tarjoavat kesäiselle teatterikokemukselle.

Kesäteatterireissuun tapaamme Siirin kanssa yhdistää yleensä myös muita pienempiä huvituksia. Tällä kertaa kävimme tutustumassa toukokuussa uudessa paikassa avattuun Helsingin kaupunginmuseoon ja siellä erityisesti "Helsingin valitut palat - opas kaupungin historiaan" -näyttelyyn.  

Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja se sopii myös lapsiperheille, sillä Lasten kaupunki -osastolla lapsilla on mahdollisuus kosketella esineitä ja leikkiäkin kasarihenkisissä huoneissa. Aikakone museon ensimmäisessä kellarissa on edelleen suljettu kesäkuisen rankkasateen aiheuttaman vesivahingon vuoksi.

Kesäretkiperinteeseemme kuuluu ehdottomasti myös mansikkakakku jossain viihtyisässä kahvilassa. Tällä kertaa suuntasimme Kluuvikadun Fazerille. Harmi vain, että mansikkakakkua löytyi kyllä kotiin myytävinä kakkuina, mutta ei kahvilassa nautittavina leivoksina. Niinpä ostimme muhkeat vadelmaleivokset, eikä kyllä kaduttanut.

En ole vuosiin käynyt Fazulla, joka on ehdottomasti helsinkiläinen instituutio. Niin Fazulla kuin ylipäätään kesähepeneisiin pukeutuneiden ihmisten täyttämässä kaupungissa olo oli kuin ulkomailla. Pride-tapahtuma, Katajanokan laiturissa seisova loistoristeilijä ja pelkästään jo auringon hellimä sää saivat ihmiset joukolla parveilemaan katukahviloissa ja puistoissa. Olisin voinut istua useamman tunnin pelkästään katselemalla ihmisvilinää.

Suomenlinnan kesäteatteriesitys oli päivämme pääkohde ja se sijoittui iltaan, vaikka aloitinkin postaukseni siitä. Ennen lauttarantaan menoa kävimme vielä ravitsemassa itseämme herkullisella salaattiannoksella Stockan 8. kerroksessa. Vatsantäytteen jatkeeksi kurkimme pienistä ikkunoista alhaalla kulkevia ihmisiä ja näkymiä yli kattojen.

Olimme liikkeellä omalla autolla, jonka tapaan jättään yleensä jonnekin stadikan tienoille. Sieltä löytyy parkkipaikkoja ja Mannerheimintietä pääsee näppärästi ratikalla keskustaan. Hetken mietin, josko veisin auton jonnekin keskustan suurista parkkitaloista, mutta onneksi googletin hintoja jo etukäteen. Jos pysäköinnin hinnaksi tulee 7 euroa/tunti, mietin kaksikin kertaa, minne auton lykkään. Meidän koko päivän turneemme pysäköinti olisi tullut maksamaan lähes 100 euroa. Huh! 

Espan puut olivat saaneet pilkulliset puvut

Urheilukadulla pysäköinti maksaa euron tunti, mutta ongelmaksi muodostui se, etten ollut ladannut ajoissa puhelimeeni pysäköintisovellusta. Onneksi pysäköintiautomaatissa oli infopainike, jonka avulla löysin lähistöltä parkkipaikan, jossa vielä voi maksaa kolikoilla. Kortilla sitä tulee nykyisin enimmäkseen maksettua, mutta en silti soisi käteisen maksutavan ihan joka paikassa häviävän. 

Ikkunaostoksia 1: Minna Parikan kengät alessa

  
Viikko hupsahti taas vikkelästi, enkä pihalle ole ehtinyt juuri muuta kuin käydä kääntymässä. No, tänään kyllä touhusin pihamaallakin kaikenlaista, mutta kuvaaminen jääköön toiseen kertaan. 

Ikkunaostoksia 2: Louis Vuittonin laukkuja

Postauksianne olen käynyt iltapuhteeksi lukemassa, mutta jos kahlaa parikymmentä postausta putkeen, ei tahdo enää ehtiä niitä kommentoimaan. Ajatuksissani kyllä saatan jotain juttuja miettiä jälkikäteen pitkäänkin. Mm. tänään kotiloita kerätessäni ajattelin, että on nämä sentään huomattavasti pienempi ongelma kuin Saaripalstan Sailan kaiken popsivat peurat. 

Hevosenkenkäpallo Sirpan puutarhan rantavedessä

Aloitin viikon kipaisemalla pikavisiitillä 1003puutarhaa Sirpan pioneja katsomassa. Pitkin päivää tutkailimme sääennusteita ja odotimme sateen taukoamista. Iltapäivällä sitten koitti hetken tauko sateessa ja silloin oli tilaisuus kastumatta kiertää pionipenkit. Juttua olisi toki riittänyt pidempäänkin, mutta monta hommaa odotti kotona tekijäänsä ja sadekin alkoi jälleen ripotella. 

Toimeliaan viikon voi hyvin päättää pionikuvaan, joka on kyllä omasta puutarhasta. Ihanasti kukkiva Coral Charm jo lopettelee, mutta yhä sen upea korallinen sävy jaksaa ihastuttaa.

Oikein mukavaa heinäkuista viikonloppua teille kaikille!
 

Suomenlinnasta sateiseen puutarhaan

Päivät hurahtivat vikkelästi 12-vuotiaan veljentytön seurassa. Nyt on taas pelattu, askarreltu, höpötetty ja tehty perinteinen teatterireissu Suomenlinnaan. Meillä oli varsinainen onni matkassa, sillä lauantaina aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpöäkin riitti t-paitakeliksi. Söimme herneitä Kauppatorilla ja kiersimme Suomenlinnan kesäteatteriinkin vähän pidemmän reitin kautta.

Ryhmäteatterin Liisa Ihmemaassa oli jälleen kerran onnistunut esitys, joskin pidin toissakesäisestä Peter Panista enemmän. Jäin kaipaamaan herkkiä kohtauksia, joissa aikuinenkin joutuu nieleksimään ja silmäkulmiaan pyyhkimään. Lavastus ja puvustus olivat huikean hienot. Samoin Eino Heiskasen näyttelemä Herttajätkä oli kerrassaan mainio punkkariasussaan. Parasta esityksessä lienee oivallinen sanoilla ja kielellä leikkiminen. Se kirvoitti monet naurut ja ihastuneet taputukset. Hyvän Omantunnon linnaketta parempaa miljöötä tuskin voisi näille kesäisille esityksillä toivoa.

Sunnuntain kuvasaalis

Sunnuntaille olimme suunnitelleet pientä tutustumiskierrosta Avoimet puutarhat -tapahtumaan kotikunnassani Kirkkonummella. Viime vuonna en päässyt, joten nyt olin vakaasti päättänyt käydä ainakin Björkelundin ruusutarhassa Porkkalantiellä ja kotimatkalla ehkä parissa muussakin kohteessa.

Meillä satoi aivan kaatamalla ja ihan koko päivän. Tuuli vain pahensi sateen kastelevuutta. Varustauduimme Siiri-tytön kanssa kumisaappain ja sadevaattein päättäen vakaasti uhmata vettä ja tuulta. Ehkä olisi kannattanut jättää koko reissu väliin. Kuvia ei voinut ottaa laisinkaan, sillä kuka sitä kameraansa alkaa ehdoin tahdoin tärvelemään. Kaikkialla oli aivan hirvittävän märkää. Pensaat roikkuivat sateesta raskaina ja surullisina maata kohti latvojaan roikottaen. Kalliot olivat liukkaita ja joka askeleella litsahteli ikävästi. Näkymä mihin suuntaan tahansa oli harmaan sadeverhon peittämä ja sadevarusteista huolimatta housunpolvista valui vettä. 

Kotimatkalla jäi muut puutarhat käymättä, sillä sateessa ei ollut minkäänlaista taukoa ja kunnon puhalluksesta huolimatta auton ikkunoita ei tahtonut millään saada kirkkaiksi. Olimme niin märkiä, että huouimme kosteutta vielä kotonakin. Oikeastaan olen kuitenkin tyytyväinen, että sittenkin lähdimme reissuun. Nyt ehkä harmittaisi sekin vähä, mikä olisi jäänyt näkemättä.

Sateen ja kirvojen tärvelemä ruusunkukka omassa puutarhassani.

Björkelundin ruusutarhassa oli tietenkin runsaasti pensasruusuja. Joissakin oli nimilaput, mutta monissa ei. Toisaalta sillä ei liene suurta merkitystä, sillä rankkasateessa kaikki ruusupensaat näyttivät vettä valuvina ja kukkien terälehdet maahan pudonneina yhtä surullisilta. Puutarhassa oli useampi vesiaihe ja paljon myös perennoja. Tontilla oli kokoa 1,3 hehtaaria ja se jakaantui mukavasti kahteen osaan, joista toinen on kalliorinteen päällä ja toinen osa muodostui tasaisemmasta osiosta kallion alapuolella.  

Hansa-ruusu

En ole ajatellut avata omaa puutarhaani vieraille kävijöille (ainakaan lähiaikoina), mutta käynti vieraassa puutarhassa tarjosi roppakaupalla vahvistusta sille, että jotain minäkin olen oppinut näissä puutarhahommissa. Ahkerointi rikkaruohojen kitkemisessä on kannattanut ja puutarhani on enimmän aikaa hoidetun näköinen. Tietenkin on makuasia, tykkääkö rappioromantiikasta vai kunnossa olevista yksityiskohdista. Luultavasti tulisin sekopäiseksi joutuessani taistelemaan loputtoman sekamelskan keskellä. Nytkin jo on ajoittain vaikea istahtaa illalla sohvalla, jos ulkona on tekemättömiä töitä. 

Äsken pilkahti aurinko vai pilkahtiko? Ainakin nyt taivasta katsoessani se on jälleen raskaan pilvimassan verhoama. Säätietoja netistä vilkaistessani näyttäisi kuitenkin tulevan lämpimämpää. Ei ihan +10 asteessa tarvitse sentään yrittää koko kesää viettää.

Syystä tai toisesta en päässyt kommentoimaan kenenkään bloggauksia. Erroria tuli vastineeksi ihan jokaisesta blogista. Mikä lie syynä, korjaantukoon vilkkaasti. Aika moni oli käynyt kiertämässä avoimia puutarhoja, josta lämmin kiitos, sillä aikamoisia ideoiden vinkkipankkeja sellaiset postaukset ovat.

Tämän postauksen päätteeksi toivotan Johannan lämpimästi tervetulleeksi 

blogini lukijaksi.