tiistai 6. lokakuuta 2015

Ensimmäinen pakkasaamu


Viikonloppu ei mennyt ihan toivotulla tavalla, sillä äiti vietiin ambulanssilla sairaalaan ja hoitelin sitten vanhusten asioita tovin. Isäkin taisi pelästyä ihan kunnolla. Hain äidin pois sairaalasta ja tänään hän voi jo paljon paremmin. Onneksi selvittiin jälleen kerran säikähdyksellä.


Surkeasti nukutun yön jälkeen aamu valkeni pienessä pakkasessa. Tämän syksyn ensimmäisessä meidän kulmilla. Ilmeisesti yöllä oli ollut useampikin pakkasaste, sillä vielä yhdeksän aikaan aamulla mittari oli auringossakin yhden asteen pakkasella. Villasukat jalassa ja sormet kohmeessa piti mennä ottamaan ensimmäiset kuvat huurtuneista kasveista.


Eilen siivosin vähän pihaa ja leikkasin nurmikon. Kovin pitkäksi se ei viikossa ollut kasvanut, mutta lähinnä olikin tarkoitus silputa pudonneita puunlehtiä. Koivut alkavat jo olla tyhjiä, mutta vaahterat vasta aloittelevat lehtiensä sirottelua pitkin nurmikkoa ja pihaa.


Leikkasin eilen jälleen perennanvarsia, mutta jäipä niitä vielä monin verroin leikkaamatta. Nyt siihen alkaa olla totisesti aihetta, sillä etenkin kuunliljat menivät yhdessä yössä keltaisiksi, veltoiksi kasoiksi. Myös viikonlopun hienosti kukkineiden daalioiden lehdet ovat onnettoman surullisia roikkuessaan tummiksi rypistyneinä pitkin kasvien varsia. Eipä tarvitse kahdesti miettiä, milloin niiden juurakot raaskii kaivaa kukkapurkeista ja viedä kellariin kuivumaan.


Sunnuntaina kehuskelin, että kaikki sipulit on nyt multaan peitetty. Unohdin kuitenkin puutarhalehden lukijatarjouksesta tilatut tähtitulppaanit, jotka saapuivatkin vasta eilen. Eiköhän tuo ilma vielä tuosta lämpene ja maa pehmene sen verran, että saan viimeisetkin pikkusipulit istutettua.


Tähän saakka meillä on ovet olleet auki pihamaalle saakka aina, kun Juuso on ulkona. Nyt siihenkin tuli muutos, sillä ulkoa hohkaa kylmyyttä silloinkin, kun kaikki ikkunat ja ovet on kiinni. Illalla laitoin ensimmäisen patterin päälle ja hetki sitten Ukkokulta lupasi laittaa takan lämpiämään. Ilmeisesti nyt on sitten ihan käytännössäkin siirrytty syksyyn, tai pikemminkin jo talven kynnykselle. 


Monia syystöitä on vielä likimain kokonaan edessä. Useimmat pensaat ovat täynnänsä lehtiä ja omenapuutkin aivan vihreinä. Luultavasti viimeiset haravoinnit tehdään näillä leveysasteilla marraskuussa. Parhaimmillaan vielä joulukuussakin, ellei sitten tule varhain lunta.


Ensimmäiset joulumainoksetkin ovat jo tippuneet postilaatikkoon, joten vääjäämättömästi sekin on taas edessä. Pitäisiköhän alkaa pohtia tämän vuoden joulukorttimalleja. Ehkä ei sentään ihan vielä.


Juusokin on siirtynyt ihan selvästi syyskauteen. Yhä vähemmän se viihtyy ulkona. Siitä on ilmeisesti huomattavasti mukavampaa tiirailla ympäristön tapahtumia lämpimistä sisätiloista käsin. Tai köllötellä sohvalla mamman kyljessä kiinni.
 

37 kommenttia:

  1. Samanlaisissa kuvauspuuhissa olin itsekin aamulla. Tosin sitten eksyin katselemaan kevätkukkijoita kuvakansioista:) Etenkin viimeinen kuva puutarhasta näyttää tosi kivalle, niin se kesä loppui ;)

    Onneksi selvisitte säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinkin kauniit kevätkuvasi. Taidan säästää omat kevätkukkijani niihin talvipäiviin, jolloin kesän lämpöä kaipaa kaikkein eniten.
      Onneksi selvittiin taas säikähdyksellä. Kumma, ettei niihin koskaan totu.

      Poista
  2. Onhan teillä ollut paljon kuuraa. Minä varmaan menin liian myöhään kuvailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aurinko sen kuuran aika nopeasti pois sulatti. Siksi pidinkin kiirettä, kun aamulla näin pihamaan kuuran vallassa.

      Poista
  3. Juuso on oikeassa, ihan varmasti mamman kyljessä sohvalla on paras paikka!
    Voi kun onkin kaunista tuo kuura, kyllä kannatti hipsiä ulos.
    Toivottavasti jatko sujuu levollisemmpi vanhempiesi kanssa, kauheaa tuollainen säikäys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun vanhemmilla on ikää 82 ja 87, alkaa asennoitua siihen, että ihan mitä vain voi tapahtua ja ihan milloin vain. Yllättävän pitkäikäisiä meidän suvun väki on ollut.
      Juusosta on tullut niin valtavan hellyydenkipeä. Iltaisin se ei tiedä, kuinka päin pääsisi riittävän lähelle kylkeäni, kun sohvalla ollaan. Ja öisin tietenkin mamman vieressä sujuu unet parhaiten.
      Kuura tänä aamuna oli todella kaunista. Enemmän taisi mennä aikaa kaiken ihmettelyyn, kunnes älysin ryhtyä kuvaamaan.

      Poista
  4. Kauniita kuurakuvia:)
    Mukava kuulla, että äitisi voi jo paremmin. Niinhän se on, että kun vanhemmat ikääntyvät, tulee kaikenlaista. Oma äitini täyttää pian 80, isäni on jo siirtynyt toiselle puolelle.

    Juuso tietää kyllä, missä kissan on paras olla<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso on varsin päättäväinen katti, eikä siinä paljon mamman mutinat auta.

      Poista
  5. Kauniita kuurankukkia! Minä näin kuuraa vain aamulla auton tuulilasissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytpä onkin päässyt oikein urakalla auton ikkunoita skrapaamaan. Tänään jo kolmas aamu peräkkäin.

      Poista
  6. Nyt se sitten alkoi ne talven kylmyydet. No ei vielä meillä, mutta eiköhän täälläkin kohta. kauniita kuurakuvia olet ottanut.
    Parenemisia äidillesi ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi, äiti voi jo paremmin. Luulin, että pakkasyö olisi vain yksittäinen ilmiö, mutta nytpä niitä on jo ollut useampi peräkkäin.

      Poista
  7. Kauniita kuurakuvia! Meilläkin oli ensimmäinen pakkasyö viime yönä.
    Paranemista äidillesi ja voimia sinulle, isällesi ja muulle perheelle. Kyllä tuollaiset säikähdykset aina pysäyttävät kaiken muun ja vievät voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina. Sinulla olikin aivan ihastuttava kuurainen ruusu blogissasi.

      Poista
  8. Ensimmäinen pakkasyö oli täälläkin ja kaikki kesäkukat menivät. Talvi tuli :( Sinun kuvasi ovat todella kauniita, niistä ei tullut lainkaan haikeaa oloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaupunkilaistyttö! Haikeaa tai ei, eipä näihin säihin pahemmin voi vaikuttaa. Aurinkoisista päivistä kyllä jaksaa iloita kerta toisensa perään.

      Poista
  9. Mones plokis on tänää kuurakuvia. Sullaki nuan hianon näköösiä, vaikka ei talaven tulos mitää hianua muuten ookkaa. Meillä säilyy kuura koko päivän paikoos, mihinkä aurinko ei paistanu. Kiva tosiaanki tua viimmeenen puutarhakuva. Harvoon tuallaasta laajakulumaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän alapiha on kuurainen nyt kolmatta päivää. Vaikka mittari nousee plussalle päivälle, ei auringonpaistekaan riitä sulattamaan kohmeista maata. Kohta kai saa kaivaa lumikolan kellarista esille.

      Poista
  10. Oikeastaan ihan mukavaa että talvi lähestyy ..... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole erityisen innoissani talvesta, enkä varsinkaan lumitöistä. Saapa nähdä millaisen talven saamme.

      Poista
  11. Kauniita kuurakuvia. Minäkin kuvasin aamulla, mutta ne ovat vielä kamerassa. Jokaisessa vuodenajassa on oma kauneutensa, vaikka kesästä luopuminen onkin haikeaa. Ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen on varmasti melkoinen voimienponnistus. Voimia sinulle siihen tehtävään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, millaista olisikaan, jollei olisi näitä vaihtelevia vuodenaikoja. Viime päivinä on ollut niin upean aurinkoista ja raikasta, joten pihatyöt ovat sujuneet leikiten.
      Äiti voi jo paremmin, mutta kun kumpaisellakin on jo paljon tuota ikää, koskaan ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

      Poista
  12. Maa kuurassa tänä aamuna meilläkin.
    Tykkään myös tuosta viimeisestä kuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen säätiedotuksessa sanottiin, että on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen kylmää. Niin tai näin, näillä mennään.

      Poista
  13. pakkasta oli meilläkin. Minulla on vielä kukkasipulitkin istuttamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ne 10 pikkusipulia, jotka tulivat vasta myöhemmin. Luotan siihen, ettei nämä pakkaset vielä talvea tee ja maa sulaa.

      Poista
  14. Meilläkin pakkanen kävi koristelemassa puutarhaa;)
    Ja vau mikä määrä sulla on erilaisia herkkuja tulossa ensi kevääksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkaisen taisi mopo karata taas noissa sipulihommissa.

      Poista
  15. Tämä syksy toikin aikamoisen yllätyksen, eipä olisi vielä viikonloppuna uskonut, että "pakkanen paukkuu".
    Äitisi voi nyt taas paremmin, mutta aina tietysti on pieni huoli päällä.
    Juuso on kuvassa hyvin potraa poikaa, terkuin täältä ja Sulolle rapsutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina nämä pakkaset taitavat tulla yllättäen. Ja se lumi varsinkin. Pitänee hakea lumikola kellarista varaston oven viereen. Se on yleensä hyvä takuu sille, ettei lunta tule ihan heti.
      Juuso kiittää rapsutuksista. Se onkin nykyisin niin hellyydenkipeä ja viihtyy mamman sylissä iltasella.

      Poista
    2. Minä se aina sekoitan Juuson ja Sulon nimet, nyt tällä kertaa ihan tekstiin saakka. Pahoittelut, ihania kisuja molemmat.......

      Poista
  16. Sulle on haaste: http://elamaajaelamyksia.blogspot.fi/2015/10/blogini-tarina.html

    VastaaPoista
  17. Olin ihmeissäni, kun tänään huomasin kaupassa jo joulukalentereita, siis mitä ihmettä?! Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Kovasti jaksamisia teille kaikille!

    VastaaPoista
  18. Eiköhän nuo yöpakkaset jo vähän hellitä. Ajattelin istuttaa kukkasipulit ensi viikolla.
    Kovin on siistin näköistä pihassasi. Itse en ole vielä syystöitä aloittanut.

    VastaaPoista
  19. mukava kuulla äiti voivan paremmin, kyl se aina säikäyttää pahemman kerran kun äkkilähtö tulee sairaalaan. pakkasyöt tekivät tehtävänsä täälläkin. kauniita kuurakuvia.

    VastaaPoista
  20. Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Jaksamista sinulle ja perheellesi. Ikääntyminen tuo eteen monenlaisia haasteita. Kauniit kuurankukat tanssivat kuvissasi. Minäkin olen lähtenyt joka aamu pimeässä töihin, niin en ole päässyt kuuraa näkemään. Huomenna voisi olla mahdollista kuvata kuuraisia kasveja:) Hyvää viikonloppua teille!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!