keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Lempeää lämpöä, oksasilppua ja kissa-asiaa

Lehtikuusen syksyistä loistetta

Onpa ollut huikean hienoja ja lämpimiä syyspäiviä. Ei oikein osaa edes puhua talven saapumisesta, kun mittari on parina päivänä näyttänyt +12 astetta. Tänään taas lupailtiin viilenevää, mutta vaikka tästä mentäisiin viisikin astetta alaspäin, edelleen ollaan varsin leudoissa lukemissa.

 
Tehtiin sitten niin, kuin monet edellä eli hankittiin murskaava oksasilppuri. Edellinen vempain onkin palvellut uskollisesti yli 20 vuotta, mutta Ukkokultaa kyllästytti jatkuva terien teroittaminen ja juuttuvien oksien kiskominen pois laitteesta. Lisäksi se vanha kone piti aivan mahdottoman kovaa ääntä. Tuo uusi on siihen nähden todella hiljainen. 

Aivan niin huippupeli uusikaan ei ole, mitä kuvittelin. Edelleen märkä aines tuppaa kulkemaan huonosti läpi, mutta siinä on avuksi lisätä samaan syöttöön jotain karkeampaa ja kuivempaa. Yksi mukavimmista ominaisuuksista lienee säiliö, jonne murskaantuva aines kerääntyy. Koppa on helppo kipata kottikärryihin ja kuskata sopivaan paikkaan. Osan materiaalista laitoin myös säkkeihin, jotta voin talven aikana ripotella kompostiin vähän muutakin kuin biojätteitä.


Piti myös käydä täydentämässä Juuson raksuvarastoja. Tapaan ostaa eläinkaupasta kerralla ison erän erilaisia raksuja, joista sitten teen sekoituksen erilliseen purkkiin. Näin Juuso ei pääse tottumaan johonkin tiettyyn raksulaatuun. Aika tyyriiksi nuo eläinkaupan raksut tulevat, mutta toisaalta isot pussit kestävät monta kuukautta. Joskus ostan markettiraksuja ja sekoitan niitä eläinkaupan raksuihin vaihtelua tuodakseni. 

"Eikös tämä ole hyvä poseerausasento!"

Raksujen lisäksi Juuso syö märkäruokapusseja. Viime aikoina Latz on kelvannut parhaiten. Saksalaisketjun marketeista saa tällä hetkellä edullisimman 12 pussin laatikon. Laatikossa on neljää eri makua kutakin kolme pussia. Laitan pussit valmiiksi kaappiin sellaiseen järjestykseen, että maut kiertävät, eikä samaa makua tule heti perään. Kerrallaan Juuso syö maksimissaan puoli pussillista.

"Pois sen kameran kanssa. Haluan nukkua..."

Pienempänä ja nuorempana Juusolle kelpasivat monet kotiruoat, mutta vanhemmiten siitä on tullut nirsompi. Lisäksi lasten aikuistumisen ja kotoa poismuuton myötä ruokavaliomme on muuttunut, eikä kotona ole läheskään aina kissalle sopivaa ruokaa tarjolla. Juusosta ei salaattikissaa saa tekemälläkään. Uunissa paistetuista broilerinkoivista Juuso tykkää kovasti ja haistaa heti, milloin sellaisia on meidän uuniin laitettu. Silloin on turha laittaa mitään latzeja Juuson kuppiin, sillä se tietää saavansa oman koipensa aikanaan uunista.

"Voisin kylllä jo lähteä sisälle lämmittelemään."

Eräs tuttavani tapaa tuoda tarjouksista löytämiään kissanruokapusseja Juusolle tuliaisena. Hän ei millään ymmärrä, ettei Juusolle kelpaa mikä vaan kaupan ruoka tai ruoka ylipäätään. Kissaihmisille lienee tuttua, että kissat ovat varsin nirsoja ruokansa suhteen. Kissa on mieluummin nälissään, kuin syö ruokaa, josta se ei tykkää. En ole koskaan kokeillut, enkä tiedä, onko kukaan muukaan, kuinka pitkään menisi, että kissa söisi nälkäänsä epämieluisaa ruokaa. Luultavasti jossain vaiheessa nälkä voittaisi, mutta kissanomistajat taitavat mieluummin seistä päällään, kuin kiusaavat lemmikkiään. Siksi sitä mieluista kissanruokaa itse kukin parhaalle ystävälleen haluaa tarjota.


Tulossa on isänpäivää ja monenmoista merkkipäivää. Täytyy tästä käynnistää taas korttiaskartelu. Ensin kuitenkin pitää siirtää Juuso pois työpöydältä. Kohopulveroitu ja kimalleliimasta säihkyvä kissa ei ehkä ihan kirjekuoreen mahdu.
 

36 kommenttia:

  1. Ihanaa on tuo lämpö ja poutakausi. Harmi vaan, että hämärä saapuu niin aikaisin, ettei työpäivän jälkeen enää näe tehdä pihahommia. Onneksi loppuviikosta pääsee vähän aiemmin, joten ehdin pihalle, sitä odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeä tulee nyt tosi aikaisin ja arkena ei pihalle tahdo ehtiä, ellei ole vapaata. Lumi tekisi tienoon valoisaksi, mutta sitten pihatyöt kyllä loppuvat tyystin.

      Poista
  2. Kyllä on ollut hieno syksy. On saatu nauttia sekä auringosta että vuodenaikaan nähden lämpimistä säistä. Pihalla olisi varmaan saanut tehtyä paljon enemmän kuin mitä on tehty, mutta lauantain aion pyhittää ulkotöille. Säätiedotus näyttikin sunnuntaille sadetta ja sehän on isänpäivä, ei silloin ehtisikään pyllistelemään pihalle.

    Juuso on kyllä ihan mahtis kissa! Nirsokin vielä;) mutta tuohon ikään saa jo ollakin.
    Meillä Nekulle ja Taaville kelpaa melkein mikä vaan, mutta Leevi, vaikka ahmatti onkin, osaa näyttää mistä ei tykkää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kissojakaan voi niputtaa mihinkään tiettyyn kaavaan. On ne varsinaisia persoonia, oli sitten kyse syömisestä tai mistä tahansa.

      Poista
  3. Juuso näyttää oikein hyvinvoivalta ja nuorekkaalta ikäisekseen :) Sää on nyt samanlainen kuin tämän vuoden kesäkuussa, ihana syksy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parina päivänä jopa reilusti lämpimämpää, kuin alkukesästä. Luonto näköjään tasapainottaa itseään.

      Poista
  4. Meidänkin kissat ovat kranttuja, ihmisten kinkkuleikekin kelpaa aluksi, mutta sitten ei. Eläinkaupan raksuja mekin syötämme, koiralle teemme ruoan ja kissan pehmeän ruoan ostamme tavallisesta ruokakaupasta, mutta pennuille eläinkaupasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuo lemmikkienkin ruokinta aikamoista bisnestä, mutta mitäpä sitä ei niiden eteen tekisi. Nyky-yhteiskuntakin on kovin erilainen, kuin menneiden vuosien elämä.

      Poista
  5. Juuso se vasta olisikon kome joululähetys. Kissa itse saattaa olla eri mieltä :)
    Sheba ja Latz kelpaa meilläkin märkäruuista. Raksuista kelpaa lähestulkoot kaikki, parhaiten penturaksut joita saavat silloin kun talossa on kissanpentuja. Sen huomaa kissojen vyötäröltä milloin on penturuokaa tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penturuoissa on ilmeisesti enemmän energiaa kasvun ja kehityksen takaamisesksi. Juuso on jo sen verran iäkäs, että energiansaamista kannattaa jo vähän rajoittaa. Tosin olen huomannut, että Juuso syö välillä enemmän ja sitten taas vähemmän. Olisiko kissoilla luontainen kyky säädellä syömistään?

      Poista
  6. Kyllä on mukava, kun on ollut niin kaunista ja lämmintä. Juuso on kaunis kissa! Hieno kuva tuo viimeinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on voinut ulkoilla enemmän kuin monina muina syksyinä.
      Juuso on sellainen linssilude.

      Poista
  7. Kissanruokarumba on tuttua :) Saman merkin kuivamuonaa on meilläkin: ruoan perään olevalle kissalle Lightia ja toisille sekoitusta Outdoorista, Fitista ja Urinary Caresta. Märkäruokana on vaihtelevasti Sheban Classicit ja Euroshopperin vastaavat metallivuoassa olevat ruoat.
    Onhan se ruokinta välillä hankalaa, etenkin jos yksi ahmisi kaiken mahdollisen, toinen on vähän turhan laiha (eli pitäisi syödä enemmän) ja kolmas on nirso ja herkkävatsainen.
    Olen huomannut, että osa marketin ruuista (etenkin ne, joissa on kastiketta) aiheuttaa meillä oksentelua, joten ymmärrän hyvin, että mitä tahansa safkaa ei sovi tarjota.
    P.S. Juuso on aivan ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttärelläni on kaksi maatiaiskissaa ja ne reagoivat samoin joihinkin märkäruokiin. Siksi hän antaa kissoilleen Shebaa. Toinen söisi ihan kaiken ja toinen huomattavasti vähemmän. Vaikeaa ruokkia, kun melkein pitäisi vieressä vahtia.

      Poista
    2. Mitä siellä höpötellään, ei ne mitään Shebaa ole syöneet koskaan. :) Gourmet Goldia syövät.

      Poista
  8. Meidän kääpiösiilimme söivät aikoinaan paljon kissojen märkäruokia. Maistuivat hyvn ja ravintosisältö oli kohdillaan. Ne tosin eivät olleet mitenkään valikoivia. Silloin syötiin kun nälkä oli ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissanruokaa tosiaan neuvotaan antamaan luonnon sileillekin. Ilmeisesti niiden vatsat sietävät samantyyppistä ravintoa.

      Poista
  9. Haasteellista tuo kissan emäntänä olo :) Mutta on niin söpöläinen, ihan syötävän ihana.
    Aika kiva marraskuun alku on ollut. Kortteja pitäisi täälläkin alkaa suunnittelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti ne kortti-ideat kumpuavat, kun kaivaa tarpeet esiin. Sain tehtyä viisi korttia, kunha ensin nostin kissan pois pöydältä.

      Poista
  10. Voi Juuso! On kyllä mallikas poseeraus ja ruokapöydällä, olettaisin. :D Niin minäkin nykyään teen meijän koiralle, sekotan kahta nappulaa, mutta vähän eri syistä. Meijän koiralla on herkkä vatsa että muu nappula ei käy lemmikkikaupan. Täälläkin on nyt ollu harvinaisen leuto syksy ja marraskuulla ollaan niin vielä jatkuu vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ruokapöydällä Juuso seisoo. Ja minä niin aikanaan vannoin, ettei tässä talossa kissat pöydälle tule. Ystäväni puolestaan sanoi, että heillä koiraa ei sänkyyn päästetä. No, nyt ystäväni jakaa sänkynsä koiran ja miehensä kanssa. Lemmikit vievät sydämen mennessään - ja järjen myös.

      Poista
  11. On toi Juuso sitt nätti!
    Meillä kissat syö noita nappuloita ihan mitä vaan ja sitt suosikki on Latz märkäruoka. Sitä kuuluu mahdottomat määrät päiväs. Kissoje tonnikalaki on herkkua josta kaikki kissat pitää.
    Minttu tosin syö sitä mitä ihmisetki kaikki menis jos antasin curry ja chilikastikkeist alkaen.
    Kerran kuussa kissoill on herkkupäivät..kermaviilii, silakoi ja tai mikrossa paahdettua seitä.
    Joskus mä mietin ett taidan hemmotella liikaa..

    Mittä paperittomia karkkejakaan ei kulhoissa pidä säilytellä avonaisesti..Minttu pitää makeasta.
    Kaunis kuva tuo viimeinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mainioita nuo kissojen mieltymykset. En ole antanut Juusolle kovin maustettuja ruokia, kun en tiedä, miten kissan maha niihin reagoi. Ilmeisesti ei ainakaan kuolemaksi ole, jos teidän Minttu vetelee chilikastikkeitakin. Yhtenä päivänä huomasin kaupan hyllyssä Marie-keksejä, joita lapsena sanoimme pahvikekseiksi. Pahvillehan ne lähinnä maistuvat. Ostin niitä kotiin hätävaraksi iltapäiväkahville ja ihmeekseni Juuso tykästyi niihin. Ensin se tuli väkisin napsimaan minun keksieäni, kunnes annoin sille ihan oman. Niin se vain rouskutti keksin kitusiinsa. Samoin se rakastaa kaikenlaisia voitaikinasta tehtyjä leivonnaisia, kuten joulutorttuja, pasteijoita ja croisantteja.

      Poista
  12. Lämpimiä syyspäiviä ja aurinkoisia.
    Meillä myös tänään käytiin kissakaupassa, ostettiin kissanhiekkaa, kuivaraksuja ja märkäruokaa.
    Meillä Pena-kissa on kaikkiruokainen, mutta vatsa ei ole sitä. Olen jättänyt melko vähiin kaikki märkäruoat joissa on mukana viljaa. Ainakin kerran viikossa kissat saavat raakaa possua tai nautaa sekä kalaa.
    Pena on todellinen ahmatti, Maija on kohtuullinen ja Fanny on aika pieniruokainen. Kissoille on aina tarjolla kuivaraksuja ja aamuin illoin annan jotain märkäruokaa tai lihaa/kalaa.
    Juusolle rapsutuksia ja mieluisia ulkoiluhetkiä, vielä voi nauttia lämpimistä päivistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En saa Juusoa laisinkaan syömään raakaa lihaa tai kalaa. Kypsänä kumpikin menee hyvin. Raakaruoan se pyydystää itse pihamaalla. Syövätkö teidän kissat sydäntä? Äitini edesmennyt kissa oli aivan hulluna possunsydämeen.
      Tässähän Juuso taas on työpöydällä. Välillä se tekee lenkin ympäri työpöytää ja istahtaa juuri sopivasti näytön eteen. Kuvittelee selvästikin olevansa lasimestarien sukua. Kohta täytyy lähteä sen kanssa iltalenkille, että saamme nukkua yön rauhassa. Muuten pitää tehdä pissalenkki yösydännä.

      Poista
  13. On todella saatu nauttia ennätyksellisen upeasta, aurinkoisesta ja lämpimästä syksystä.
    Eilen vielä istutin kääpiökurjenmiekkojen sipuleita maahan ja jaoin entisiä kasvustoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset säät ovat kyllä mannaa sielulle. Yleensä syksyt ovat lähes jouluun saakka vetisiä ja pimeitä.

      Poista
  14. Lehtikuusi onkin kaunis tähän aikaan.
    Kyllä Juuso taitaa poseerauksen, on niin söpö.

    Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin osa lehtikuusista oli jo ravistanut neulasensa (vai ovatko ne lehtikuusessa lehtiä) maahan, mutta tuossa yhdessä oli vielä keltaista loistoa.

      Poista
  15. OI, ihana siun kisu. Mun kissakuume ei taas pääse paranemaan... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissakuume on kyllä tosi kavala vaiva. Eikä se kokonaan poistu, vaikka olisi yksikin kissa. Harva se päivä mietin, että vielä jonain päivänä otan toisen ja ehkä kolmannenkin.

      Poista
  16. Riku-koira myös hyvin nirsu. Vain tietyt raksut kelpaavat ,ja niitä pitää aina päivittäin vaihdella. Eiliseltä jäänyttä ruokaa se ei huoli ollenkaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, tuo olikin mielenkiintoista kuulla. Olen aina ollut siinä käsityksessä, että koirat ovat varsin kaikkiruokaisia, eivätkä ainakaan nirsoja. Ystäväni tanskandogi söi ihan kaiken, mitä vain syödä saattoi. Ja sillä kun oli todella tarkka ruokavalio, ettei se olisi lihonut.

      Poista
  17. Meillä Iita-koira yritti nirsoilla nuorena ja olin kyllä erittäin tyly omistaja: sama kippo joka aamulla ei kelvannut tuli illalla eteen...Ruokaa en jättänyt päiväksi lojumaan.
    Jos ymmärrän oikein, kissoille lyhytkin syömättömyys saattaa olla erittäin vakavaa?, mutta koirastani en halunnut kranttua. En siis missään nimessä nälässä sitä varsinaisesti pitänyt vaan jos aamulla ei mennyt, niin sama eväs eteen illalla. Kyllä se illalla maistui. Nyt tietysti tietää mitkä nappulasortit maistuu parhaiten, joten niitä hankkii, ei kuitenkaan aina sitä samaa:)

    Poseerauskuva on tosi mainio :)

    VastaaPoista
  18. Meillä molemmat kissat odottavat aamulla että saavat nuolla puurolautaset;) myös juguttipurkin avaaminen saa kissat saapumaan paikalle.

    VastaaPoista
  19. Kissat on niin ihania ja uljaita! Oksasilpputi olisi kova sana meillekin.
    Mukavia syyspäiviä sinne, ehkä tämä vielä talveksi muuttuu :)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!