tiistai 7. kesäkuuta 2016

Haagan alppiruusupuistossa


Kävimme tänään pikavisiitillä Helsingin Haagassa sijaitsevassa alppiruusupuistossa. Edellisen kerran kävin siellä kaksi vuotta sitten ja silloin kukinta oli parhaimmillaan. Nyt jo hieman ohi, eikä ehkä niin komeaa tänä vuonna laisinkaan.

Seuraavan tekstin lähde: "Alppiruusujen ja atsaleojen lumoa Haagassa"


(Lainaus alkaa) "Haagan Alppiruusupuisto eli tuttavallisesti rodopuisto, on ainutlaatuinen helmi Helsingin puistojen kirjossa. Tänne kannattaa ehdottomasti viedä Helsinkiin tulevat vieraat kukinnan aikaan. Puisto on samanaikaisesti yleisölle avoin puisto ja yliopiston kasvinjalostuksen koealue. Tämä on ainutlaatuinen ratkaisu maailmassa.


Puisto on kaksiosainen. Eteläosassa kasvavat ikivihreät alppiruusut. Lehtensä pudottavat puistoatsaleat on istutettu alueen pohjoispäähän, voimalinjan toiselle puolen.

Alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta on parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Atsaleat aloittavat kukintansa ensin ja osa niistä kukkii vielä alppiruusujen jo lopetettua, juhannuksen jälkeen. Kukinta ei ole yhtä runsasta joka vuosi. Yleensä yltäkylläistä kukintaa seuraa vaatimattomampi vuosi. Männyt luovat katon pensaiden kukkaloistolle. Kukinta-aikaan tämä upea nähtävyys houkuttelee paikalle tuhansia helsinkiläisiä ja puutarhaentusiasteja.


Vanhimmat alppiruusut on istutettu 1975, jolloin paikalle tehtiin yhteistyössä rakennusviraston kanssa Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue. Kaupunginpuutarhuri Pekka Jyränkö (kaupunginpuutarhurina 1975–1995) oli hankkeen primus motoreita. Happamasta maasta pitävät alppiruusut istutettiin alkujaan luonnontilaiselle suolle. Alueelle rakennettiin myös käytäviä. Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki istuttivat alun perin 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Jalostusohjelman tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut, kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajikkeisto.


Missään muussa puistossa Helsingissä ei ole kukkien katselulavaa, mutta täällä on! Puiston eksoottista kukintaa voi ihailla kahdelta pensaiden yläpuolelle nousevalta lavalta, alppiruusupuiston puolella lava on eräänlainen katselukäytävä. Näin jo korkeiksi kasvaneiden pensaiden huikea kukkaloisto avautuu koko komeudessaan. Alueella kulkee myös pitkospuita. Puiston rakenteita korjattiin ja opastaulut uusittiin vuonna 2009. Opastaulut ovat suomen lisäksi myös englanniksi ja ruotsiksi ja pitkospuukäytävät ovat esteettömiä.


Pitkäaikaisen havainnoinnin jälkeen on eri puolilla maata kasvavista alppiruusuristeymistä valittu kaupalliseen tuotantoon toistakymmentä suomalaista alppiruusulajiketta. Helsingin Alppiruusupuistosta tuotantoon päässeet lajikkeet ovat ’Haaga’, ’Helsinki University’, ’St. Michel’, ’P.M.A. Tigerstedt’, ’Axel Tigerstedt’, ’Pekka’, ’Eino’ ja ’Mauritz’. Niiden emopensaita kasvaa puistossa edelleenkin. Vanhimpien alppiruusujen havainnointi on jo lopetettu ja koealue toimii puistona.

 










Atsalea-alue

Keväällä 1996 Alppiruusupuistoa laajennettiin pyörätien pohjoispuolelle, jonne istutettiin tuhansia, uusia keltaisia alppiruusuja sekä suuri määrä alppiruusun sukuista puistoatsaleaa. Atsaleaistutukset saivat alkunsa vuonna 1986 käynnistyneestä atsalean jalostusohjelmasta.


Myös nämä taimet ovat osa laajempaa risteytysaineistoa. Atsalea-alueella kasvaa noin 1500 puistoatsaleaa. Keltakukkaiset alppiruusut kukkivat aikaisin, usein kesäkuun alkupäivinä yhtä aikaa ensimmäisenä kukintansa aloittavien keltakukkaisten atsaleoiden kanssa.

Puistoatsaleat pudottavat lehtensä talveksi, toisin kuin ikivihreät alppiruusut. Pensaat ovat siromman oloisia kuin alppiruusut. Kukat ovat keltaisia, punaoransseja, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Puistoatsaleat eivät myöskään ole yhtä vaateliaita kasvupaikkansa suhteen kuin alppiruusut. Kukkiakseen ne tarvitsevat alppiruusuja aurinkoisemman kasvupaikan.


 Puistoatsaleoiden jalostuksen tavoitteena on ollut saada aikaan talvenkestäviä lajikkeita. Jalostusaineistosta havainnoidaan ilmastollisen kestävyyden lisäksi kasvutapaa, kokoa, kukintaa ja ruskaväritystä. Ensimmäiset kotimaiset puistoatsalealajikkeet tulivat markkinoille vuoden 2010 paikkeilla.

Keltainen on erityisen tavoiteltu alppiruusujen kukkien väriksi, mutta meiltä talvenkestävät lajikkeet ovat tähän asti puuttuneet. Keltakukkaiset alppiruusut kukkivat aikaisin kesäkuussa. Suurikokoisten kukkien väri on vaalean- tai vihertävän keltainen.


 Vuonna 2010 Alppiruusupuiston atsalea-alueella alkoi aivan uudenlaisen istutusalueen, metsäpuutarhan rakentaminen. Metsäpuutarhan pensaiksi on valittu mm. erilaisia hortensioita (Hortensia spp.), atsaleoita ja muita kukkivia varjopensaita.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kaksi alppiruusujen sukuun kuuluvaa lajia. Lapinalppiruusu (R. lapponicum) on harvinainen tunturikasvi. Suopursu (Rhododendron tomentosum) on vahvasti tuoksuva varpu, joka viihtyy soilla ja rämeillä. Se kukkii luontaisena Alppiruusupuiston reuna-alueilla ja kiinnostaa varsinkin ulkomaisia alppiruusujen harrastajia. Suopursu menestyy hyvin puutarhakasvinakin. Sitä on muinoin käytetty varpuna, jolla on karkotettu luteet nurkista, pidetty liinavaatekaapissa hyvä tuoksu. Nippu suopursua kaulalla auttoi pysymään hereillä kirkonmenoissa.

  
Mikä on rodo ja mikä atsalea?

Suomessa puhutaan yleisesti vain alppiruususta, kun tarkoitetaan siniviolettikukkaista, ikivihreää, puistoalppiruusua, Rhododendron catawbiensea tai sen muutamaa puna- tai valkokukkaista lajiketta. Harvat muistavat, että alppiruusu on kokonaisen kasvisuvun nimi. Alppiruusuja ovat puistoalppiruusun lisäksi lehtensä pudottavat puistoatsaleat ja joulun aikaan kukkakaupoissa myytävät ruukkuatsaleat. Näiden lisäksi sukuun kuuluu lähes 900 lajia. Jalostustyön tuloksena on lisäksi olemassa lähes 5000 rekisteröityä pensasmaista alppiruusulajiketta.


Alppiruusujen merkittävimmät esiintymisalueet ovat Himalajan vuoriston itäosat sekä Indokiinan, Korean, Japanin ja Taiwanin vuoristot. Useita lajeja esiintyy myös Pohjois-Amerikassa ja muutamia Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat joillakin trooppisilla lajeilla Borneossa ja Uusi-Guineassa. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta lajit puuttuvat.

Koska suurin osa alppiruusuista on kotoisin runsassateisilta vuoristoseuduilta, ja ne tarvitsevat runsaasti vettä menestyäkseen. Alppiruusut viihtyvät happamilla, eloperäisillä ja kuohkeilla kasvupaikoilla. Juuristo on hyvin pinnassa, ja se on hienorakenteinen ja pienialainen. Näin ollen juuristo vaurioituu helposti.




Alppiruusu on mykorritsakasvi eli sillä on sienijuuri. Alppiruusun kanssa elävä symbioottinen sieni huolehtii paljolti kasvien ravinnonsaannista, erityisesti fosforista. Sienijuuret parantavat isäntäkasviensa kuivuudensietoa ja antavat vastustuskykyä tauteja vastaan. Lannoita niukasti! Voimakas kemiallinen lannoitus haittaa sienijuuren toimintaa ja voi pitkän päälle olla haitallista kasvustolle. Alppiruusujen lannoitukseen tulee käyttää vain kloorivapaata lannoitetta.

Juuriston kuivumista ja kuumenemista suojaa metsän aluskasvillisuus. Aluskasvillisuus ei kuitenkaan saa olla liian voimakas- ja tiivisjuuristoista, jottei se kilpaile alppiruusun juurien kanssa.


Alppiruusut tarvitsevat yleensä suojapuuston suojaamaan lehdistöä kuivattavalta auringonpaisteelta ja tuulelta. Suojapuuston tulee olla syväjuurista, jotta se ei kilpaile alppiruusujen kanssa. Liika varjostus on kuitenkin haitaksi. Ns. ”vaeltava varjo” lienee ihanteellinen.

Alppiruusujen oksat ovat hauraita, joten ne katkeavat herkästi. Alppiruusut kestävät leikkausta yllättävän hyvin. Niiden rungoissa on uinuvia silmuja, jotka saattavat lähteä kasvamaan, kun kasvia leikataan. Ne saattavat myös muodostaa uusia versoja tyveltä.


Alppiruusut voivat kasvattaa siementaimia: Haagan alppiruusupuiston siementaimien kukinta voi olla minkä värinen tahansa. Myös kasvutapa vaihtelee. Alle 0,5 metrin korkuisia siementaimia voidaan siirtää lepoaikana juuripaakullisina. Kukka-aiheet muodostuvat loppukesän ja varhaissyksyn aikana.

Atsaleat – Rhododendron japonicum, viihtyvät aurinkoisemmilla kasvupaikoilla kuin ikivihannat alppiruusut. Aurinkoisilla paikoilla niille muodostuu myös parempi ruska ja kukinta.



’Haaga’ on nimetty puiston kotikaupunginosan mukaan. Suosittu ’Haaga’ kasvaa 1,5–2 metrin korkuiseksi pyöreälatvuksiseksi pensaaksi. Vaaleanpunaisten kukkien nielussa on tummahkoja täpliä ja kukan keskiosa näyttää siksi voimakkaamman punaiselta.

’Pekka’ on nimetty Helsingin entisen kaupunginpuutarhurin Pekka Jyrängön mukaan. ’Pekka’ kasvaa lähes puumaiseksi, leveäksi pensaaksi, joten se soveltuu hyvin julkisiin kohteisiin tai suurille pihoille.

’P.M.A. Tigerstedt’ on nimetty alppiruusujalostusohjelman käynnistäjän, emeritusprofessori Peter Tigerstedtin mukaan. ’P.M.A. Tigerstedt’ kasvaa yli kaksimetriseksi ja on yleensä runsaskukkainen. Valkoisten kukkien nielussa on punaruskea pilkutus." (lainaus loppuu).


















Laitoin lainatun tekstin ihan sitä varten, että myöhemmin voin tarkistaa täältä itseäni kiinnostavia asioita sen sijaan, että lähden etsimään sopivaa sivustoa googlettamalla. Aivan varmasti tulen Haagan alppiruusupuistossa käymään vastaisuudessakin. On se sen verran ainutlaatuinen paikka.


Nyt taas muistan, miksi niin mielelläni käyn rhodopuiston tapaisissa paikoissa ihan yksikseni tai ainakin jonkun likimain täydellistä puutarhaa puhuvan ihmisen kanssa. Vaikka rhodopuisto ei alueena suuren suuri ole, olisi siellä riittänyt katseltavaa ja nautittavaa. Sekä tietenkin kuvattavaa. Keskity siinä sitten rhodojen ihailuun ja niiden kuvaamiseen, kun toinen tepastelee jossain äärettömyydessä sen näköisenä, että eiköhän noita kuvia jo tullut räpsittyä. En sentään kellosta aikaa katsonut, mutta mahtoiko meillä mennä paljon varttia enempää puiston läpi kulkemiseen. Oli tosi kiva, että Ukkokulta ylipäätään kanssani sinne lähti, mutta pikkaisen taas harmitti, kun puiston katselusta tuli aika lailla läpihuutojuttu.


Alppiruusupuistossa vierailusta on jo monen monta tuntia aikaa, mutta yhä saatan tunnistaa sen huumaavan tuoksun, joka leijaili atsalea-alueella. Ehkä siellä ei pitkään pystyisi niitä tuoksuttelemaan, mutta toisen mokoman olisin niiden parissa kyllä mielelläni aistejani viritellyt.

Oikein mukavaa kesäkuista viikkoa teille kaikille!
 

40 kommenttia:

  1. On se hienoa, että on tällainen rodometsä.
    Kiva siellä on kuljeskella kauniiden kukkien seassa ja kuvia räpsiä.

    Hienoja kuvia olet ottanut!
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan tuonne Haagan rhodopuistoon kannattaa mennä muulloinkin, kuin kukinnan aikaan. Jo pelkästään rhodojen valtava määrä ja koko on aika mykistävää.

      Poista
  2. Rodopuisto taas juhla-asussaan!
    Tuttu puisto minullekin.
    Ihana paikka ja atsaleat niin kauniita!
    Mahtava tietopaketti rhodoista samalla, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kerran tuolla Haagan puistossa käydessäni ajattelen, miten ihana ympäristö se on lähiseudun asukkaille. Kun se on tällaiselle harvemmin siellä vierailevillekin.

      Poista
  3. Kylläpä olet käynyt upeassa paikassa. Kiitos sinulle ihanista kuvista ja puiston esittlelystä. Olen itsekin haaveillut joskus pääseväni kukkivaan alppiruusupuistoon, mutta vielä toistaiseksi se haave odottelee vielä toteutumistaan. Nyt sait minut kyllä innostumaan tuosta puistosta. Harmi, kun en nyt ennätä käydä Helsingissä ennen heinäkuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rhodopuistossa kannattaa käydä myös muulloin, kuin kukinnan aikaan, sillä rhodojen valtava koko ja runsas määrä on aika mykistävä kokemus. Puisto on sen verran pieni, että sen ennättää koluta lyhyemmälläkin aikataululla.

      Poista
  4. Tämä on hieno puisto, mukava kun jaoit kuviasi. Olen käynyt, mutta siitä on aikaa. Tarkoitus oli mennä tänä keväänä, mutta näköjään myöhästyin.

    Itselläni on Haaga, Mikkeli ja Roseum elegans. Huonon näköisiä ja kukintaa oli todella vähän tänä keväänä. Meidän moreeni ei niille tosin sovikaan. Pitäisi korvata ne jollain muilla pensailla, jos vaan raaskisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan myöhässä olin minäkin, mutta tosiaankin kukinta oli vaisumpaa, kuin pari vuotta sitten, jolloin kävin edellisen kerran. Silti puisto on viehättävä kukinnan ulkopuolellakin ja ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

      Poista
  5. Kiitos hyvästä ja kattavasta postauksesta! Juuri viime viikolla mietin, pitäisikö piipahtaa Haagan puistossa, mutta päättelin, että alppiruusujen kukinta on tänä vuonna vaatimatonta. Kuvissasi kuitenkin on kauniita näkymiä, joten vakuutuin siitä, että katseltavaa riittäisi joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piparminttu, Haagan alppiruusupuisto on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kukinnan ulkopuolellakin. Valtavat rhodot ja niiden suuri määrä tekevät vaikutuksen. Lisäksi siellä kulkeminen on kuin satumetsässä, kun linnut livertävät ja oravat pörräävät ympärillä.

      Poista
  6. Voi että on kaunista. Kiva kun jaoit kuvat. En ole tuolla koskaan käynyt. - Oletko huomannut, että blogissani on arvonta, jossa palkintoina on puutarhakirjoja? Kesäterkkuja Pihakuiskaajan puutarhasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kuvittelin jo osallistuneeni arvontaasi, mutta täytyypä käydä tsekkaamassa. Mukavaa, että muistutit.
      Rhodopuisto on hieno paikka käydä, vaikka kukinnan ulkopuolellakin.

      Poista
  7. Mukava tehdä virtuaalivierailu alppiruusupuistoon, koska en tänä keväänä ehtinyt käydä siellä. Alppiruusujen ja atsaleojen kauneus välittyy hyvin valokuvistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mennyt kuvaaminen ihan putkeen. En vain saa syväterävyyttä onnistumaan. Ja kiirekin oli, kun Ukkokulta kulki koko ajan jossain kaukana sen näköisenä, että johan täällä on kävelty.
      Hieno paikka kuitenkin, kuten tiedät, vaikka kukinta oli jo vähän ohi ja vaisumpaa esimerkiksi kahden vuoden takaiseen.

      Poista
  8. Kauniit kuvat olit saanut napsittua ripeästä vauhdistanne huolimatta. Tuohon puistoon pitää joskus vielä päästä, se on niin ainutlaatuinen paikka. Omassa alppiruusussani on vain tasan kaks nuppua, siis ennätys huono kukinta tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun alppiruususi laittoi paremmaksi, minun nimittäin ei tehnyt ainuttakaan nuppua. Ja kaksi vanhempaa rhodoani eivät ole kukkineet vuosiin. No, onpahan kuitenkin ihan kauniit puskat.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Ritva, Haagan alppiruusupuisto on kyllä käymisen arvoinen kohde. Ainutlaatuinen meidän oloissamme.

      Poista
  10. Hienoja kuvia ihanista sulottarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat nyt eivät ole kummoisiakaan, mutta paikka aivan upea.

      Poista
  11. Kiva kun sain kanssasi kulkea täällä.
    Kuvien perusteella tykästyin valkoiseen rodoon, sellainen voisi olla täällä meilläkin.
    Minäkin eilen menin ihan tarkoituksella yksin lähipuutarhaan vain katselemaan erilaisia havuja ja pensaita.Sain rauhassa kierrellä ja kaarella pitkin ja poikin taimistossa ja sitten kun olin aikani katsellut lähdin tyytyväisenä pois.
    Oman havaintoni mukaan rodot eivät tänä vuonna ole ihan täydessä loistossaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät rhodot ilmeisesti tänä vuonna loistaneet oikein missään. Mutta Haagan alppiruusupuisto on käymisen arvoinen paikka ilman kukintaakin. Niin valtavan kokoisia ja hurja määrä.
      Joskus on parempi mennä yksikseen. Saa ihan rauhassa katsella, mitä haluaa, eikä kukaan kommentoi eikä hoputa.

      Poista
  12. Haagan Rhodopuisto on kuin saduista, en ole ikinä nähnyt niin valtavia rhodopensaita kuin siellä. Huvitti tuo Ukkosi tepastelu äärettömyyksissä. Saman koin kun viime viikolla käytiin arboretumissa, Ukko painelee vähintään 20 metrin päässä ja upea puistokokemus kuittaantui sanoilla ''ihan kiva'' :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, kuin satumetsä. Kun valtaviin rhodoihin vielä yhdistyy lintujen sirkutuksen, on satu valmis.
      Pitänee lopettaa näiden ukkojen ja puutarhojen ymppääminen. Ei se näemmä onnistu, vaikka vuosia olen yrittänyt. Parempi jatkossa mennä ihan yksikseen, niin saa katsella juuri sitä, mitä haluaa ja tismalleen itse haluamansa ajan.

      Poista
  13. On todella upee paikka...jo kuvissakin.
    Nyt kun muistas ett sulla tälläne postaus ni voi käydä lunttaamassa tietoa kun teen hissuksee tota alppiruusua aluetta..kiitos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat nyt ovat, mitä ovat. Mutta paikka aivan huikean hieno ja ainutlaatuinen. Kuten tekstissä sanoin, laitoin tieto-osuuden ihan itseänikin varten talteen. On helpompi löytää omasta blogista.

      Poista
  14. Mahtava tietoisku ja hienot kuvat! Meidän atsaleat eivät kukkineet, kuivattivat nuppunsa. Olisi pitänyt ymmärtää kastella, kun oli niin kuiva kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät kukkineen minunkaan rhodoni. Cunninghams White kukki toisen kerran viime syksynä, joten oli odotettuakin, ettei se enää keväällä jaksa. Luin jostain, että se on sille ominaista.

      Poista
  15. Upea paikka! Vähän hassua, että vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla, ja yhteen aikaan pyöräilin tuosta usein ohi, niin en kertaakaan ole onnistunut olemana paikalla silloin kun ne ovat täydessä kukassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, olen huomannut, että mitä lähempänä jokin kohde on, sitä vaikeampi sinne jostain syystä on mennä. Ihminen matkustaa tuhansia kilometrejä taivastelemaan maailman ihmeitä ja ihan nurkilta löytyy jotain, mitä taasen toiset ihmiset matkaavat maapallon ääriltä katselemaan. Tuolla rhodopuistossakin oli runsaasti aasialaisia ryhmiä kuvaamassa valtavia rhodoja. Myös Korkeasaaressa on käytetty istutuksissa runsaasti alppiruusuja ja atsaleoja. Yhtenä ainoana keväänä olen niitä käynyt ihastelemassa, vaikka ties kuinka monta kertaa on aikomus olla uusia käynti. Jonnekin ne lupaukset ja aika vaan hukkuvat.

      Poista
  16. Täytyykin hankkia lisää alppiruusuja, ne selvisivät meillä talvesta hyvin, tosin kuin uudet suomalaiset atsaleat, jotka molemmat näyttävät aika menetetyiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiin tultuani katselin omia rhodojani ja mietin, etteivät taida mahtua pihaan, jos yhtä suuriksi kasvavat. Tuskin kasvavat.

      Poista
  17. Ihania kuvia <3 olisi ihana päästä käymään joskus tuolla Alppiruusupuistossa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa käydä, jos lähistöllä liikkuu.

      Poista
  18. Onpa kaunis puisto. Ihana siellä on kävellä.
    Kiitos ihanista kuviasta ♥ ♥

    VastaaPoista
  19. Kerran pääsin käymään ja silloin kukinta oli loistokas
    Ihanaa kun on tällaisia upeita puistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina alppiruusupuistossa käydessäni ajattelen, kuinka vieressä asuvilla on niin upea miljöö ihan ikkunoidensa alla. On se vaan todella kaunis puisto.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!