maanantai 14. marraskuuta 2016

Peuroja siellä ja peuroja täällä


Lauantaiaamuna ukkokulta kutsui minut ennen kahdeksaa katsomaan ulos makkarin ikkunasta. Siinä, ihan muutaman metrin päässä ikkunasta seisoi peura rauhassa napsimassa suuhunsa lumeen painuneita pajuangervoita. Hetken päästä se jatkoi matkaansa pikkupuutarhan ohi ja yli varaparkkipaikan tielle ja sieltä naapurin pihamaan kautta metsään.


Myöhemmin päivällä menin katsomaan, mistä suunnasta peura oli meidän pihalle tullut. Kolatulle käytävälle se oli jättänyt varsin sirot jäljet, jotka paikoin sekoittuivat meidän omiin jälkiimme.


Alapihan lumihangessa peuran sorkat olivat uponneet syvemmälle. Meidän pihalle se oli tullut metsiköstä, mutta siellä oli niin paljon kaikenlaisia jälkiä, etten pystynyt selvittämään, oliko se metsikköön tullut tien yli naapurin takaisesta suuresta metsästä vaiko järven suunnasta ohi runsaan omakotiasutuksen.


Peura oli pyörinyt puutarhassamme tutkimassa ympäriinsä ja mm. komeamaksaruohon se oli kaivanut esiin lumesta ja popsinut niiden kukintoja. Alapihalta eläin oli noussut olopihalle rinteestä aronioiden ja syreenien välistä, lintulaudan alta ja jatkanut siitä talon päädyn ohi matkaansa tien puolen makkarien ikkunoiden alle pysähtyen syömään pajuangervoita. Siinä me sen sitten näimme.


Lauantaina kävimme myös Espoossa juomassa isänpäiväkahvit vanhempieni luona. Vanhalla Turuntiellä Espoon puolella matka keskeytyi hetkeksi, kun tiellä seisoi peuranvasa ja sen emä hieman tien sivussa. Näytti, että kumpikin aikoo jatkaa matkaansa tien yli, mutta suuntasivat kuitenkin takaisin tulosuuntaansa jääden penkalle seisomaan. Varoitimme vastaantulevia autoja, jotka onneksi hidastivat vauhtia. Mutkan vuoksi tielle kenties palanneita peuroja olisi ollut todella vaikeaa ajoissa havaita ja väistää.


Edellisessä peurapostauksessani sain kommentteja, joiden mukaan peurat hyvän paikan löydettyään tapaavat palata sinne yhä uudelleen. Näillä nurkilla peuroja on runsaasti ja varsinkin maanteillä niitä on jo oppinut varomaan. Omassa pihassa peurat ovat vierailleet äärimmäisen harvoin, joten nämä tiuhaan sattuneet viime aikojen kohtaamiset herättävät luonnollisesti huolta. Kesäisissä kotiloissa on ihan riittävästi harmia. Yhtään peuralemmikkiä en pihaani haluaisi verottamaan istutuksiani.


Muutama päivä sitten saapui Kotipellolla - blogissa järjestetyn arvonnan voitto. Kiitos siitä Tannille. Tavallisesti minulla on jo tässä vaiheessa marraskuuta ollut selkeä visio, millaisen joulukortin aion askarrella. Tänä vuonna idea on ollut aika lailla hakusessa, mutta eilen taisin löytää joitakin vinkkejä kahlatessani Pinterestin kuvasatoa. Tannin arvontapalkinto myös auttoi eteenpäin ratkaisun löytämisessä.


Viikko alkaa jännittävissä tunnelmissa, sillä maanantaina menen vanhempieni kanssa kuulemaan isän muistitutkimusten tuloksia. 

Mukavaa viikkoa kaikille!
 

54 kommenttia:

  1. Peurat tosiaan kulkevat usein samoja reittejä, samoille apajille. Täällä riehuu viiden metsäkauriin lauma, piha on täynnä niiden jälkiä ja kasvimaan aita rikottiin taas kerran. Kaikki kukkapenkit on tongittu, jopa syysasetelman kanervat maistuivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lailla tosiaan mellastavat ja tonkivat kasveja lumen alta. Jäniksiltä on helppo kasveja suojata, mutta peurojen ulottuvuus on jo ihan toista. Harmillista.

      Poista
  2. Voi mahdotonta, ihanko ikkunan alle ne tulevat! Meillä ei peurojen ja kauriiden kanssa ole ollut ongelmaa. Yksinäisen kaurispukin jäljet tuolla navetan takana vain näkyi. Ja onpa teillä luntakin vaikka kuinka paljon!

    Onnea arpajaisvoitostasi! Korttitalkoot meilläkin on jo aloitettu :D

    Mukavaa päivää Sinulle, toivottavasti tulokset ovat hyvät! Rapsutukset Juusolle, upea kuva hänestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oli ikkunan alla. Ei pelännyt, mutta lauantaiaamuna oli vielä hyvin hiljaista. On ne kauniita eläimiä, mutta mielelläni pitäisin kaikki istuttamani puskat ihan itselleni.
      Isällä todettiin alkava Alzheimerin tauti, minkä sisimmässäni jo tiesinkin.

      Poista
  3. Toivottavasti peura ei palaa. Rusakkoa voi torjua puiden ympärille laitetuilla verkoilla, mutta tepsiikö peuraan vain puutarhan ympärille pystytetty tukeva pari metrinen aita. Sepä olisi viehättävää ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, että aidan täytyy olla korkea. Vastustin aitaa kauan, mutta nyt olen onnellinen aidasta. On oikeasti ihan ok ulkonäöltään. Postailen siitä joskus.

      Poista
    2. Peuraa läheltä katsoessani totesin, että sen ulottuvuudet ovat aivan eri luokkaa, kuin jäniksillä. Hui, juuri muistin, että huomenna täytyy käydä katsomassa, onko peura napostellut accoladen oksia. Niihin se ylettyy jänisverkosta huolimatta.

      Poista
  4. Vallan ihana kuva Juusosta!
    No on se harmi, jos peurat yhtenään alkavat pihallanne vierailla.

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat näköjään löytäneet uuden herkkupisteen. Toivottavasti tämä on sittenkin niille väliaikainen ratkaisu.

      Poista
  5. Toivottavasti se oli viimeinen kerta kun peura vieraili pihassanne. Eivät varmasti ole mukavia vieraita. Ihana kisuli! Toivotaan hyviä tuloksia isäsi muistitutkimuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peurat eivät ole kivoja puutarhavieraita. Syövät minun kasvoni.
      Isällä todettiin alkava Alzheimerin tauti, joten uutiset eivät olleet mukavia, joskin odotettuja.

      Poista
  6. Hellou. Ainakin Virossa on myynnissä sellaista jänis- ja peurakarkoitetta. Meilläkin nyt toista vuotta käytössä: http://hallatar.blogspot.fi/2016/11/nokkavia-ja-pitkahampaisia.html

    Toivottavasti eivät palaa porukalla vaikka kuinka suloisia ovatkin
    niin tuhot voivat olla ikäviä, niin kuin jänisten ja muidenkin
    eläinten tuhot.


    Itse ainakin niin lompakossani joka on muutenkin laiha, tunnen ilkeästi kun luonto päättää napata osan siitä mitä pihaan yrittää istuttaa...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäniksiin olen tottunut ja kasvien suojaaminen niiltä on peuroihin verrattuna helppoa. Toivotaan, että tämä on jokin tilapäinen ja talvinen ilmiö. Kesällä kasvien katoaminen peurojen suuhun takuuvarmasti harmittaa, eikä kyllä minunkaan kukkaroni sitä kestä.

      Poista
    2. Toivotaan että oli tilapäistä. =) <3

      Poista
  7. Meillä kun kissastamme tuli täysin sisäkissa, on pihan vallanneet jänikset, kettu ja supi. Eilenkin katselin, miten ristiturpa haukkaili kohmeisia omenoita, joita tahallani jätin tilhille syötäväksi. Omenoita syököön, kunhan ei käy pensaideni kimppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso ei ole koskaan vapaana ulkoillut ja vanhemmiten se viihtyy ulkona yhä lyhyempiä aikoja. Jäniksiä täällä on runsaasti, mutta niiden tuhot ovat jääneet pieniksi, kun suojaan kasvit verkoilla talvisin. Peuroihin ei taida kissastakaan olla apua.

      Poista
  8. Näitä peurakokemuksia on meilläkin, kun täällä metsän kupeessa elellään. Seinän vierustoillakin käyvät ja lähes joka autoreissulla hämärissä näkee niitä, tien sivussa tai tiellä. Onneksi täkäläinen metsästysseurue saa verottaa kantaa jonkin verran. Positiivista asennetta vain sinne muistitutkimustapaamiseen - elämä jatkuu kuitenkin moninaisena, oli niin tai näin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä jännä, että olemme vuosikausia säästyneet peuratuhoilta, vaikka niitä ympäristössä on runsaasti. Ehkä ovat keksineet uuden reitin meidän pihan poikki.
      Isällä todettiin alkava Alzheimerin tauti, mikä sinänsä ei mitään muuta. Tavallaan osasin sitä tietoa jo odottaakin.

      Poista
  9. No onpa pöyristyttävää käytöstä peuroilta, että ihan ikkunan alle tulevat. Meillä ei peurja ole näkynyt, mutta puput ovat alkaneet tulla tiedusteluretkille, jos jotain naposteltavaa löytyisi.

    Ihanalla Juusolla on näköjään M-kirjain otsassa<3. Kirjaimeen liittyi muistaakseni joku legenda, jota en nyt ikäväkseni muista :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä onkin ihan selkeä M keskellä otsaa. Täytyy etsiä, josko löytäisin mainitsemasi legendan.

      Poista
  10. Luulen, että tämä nyt oli vain yksittäinen käynti. Vierailevat nyt uusissakin paikoissa, kun lumi satoi ja ruokaa on hankalampi löytää.
    Meidän pihalla käyvät syömässä pudokkaita omenapuiden alustoilta. Eivät ne meillä tuhoja tee. Jänikset sitäkin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä käyntejä on nyt ollut useampi, mutta ehkä juurikin johtuvat epätavallisesta lumitilanteesta. Toivotaan niiden palaavan naapurin takaisiin metsiin, jossa niillä on tilaa ja jossa saavat olla rauhassa.

      Poista
  11. Sellaisia ne on.
    Viimetalvena löysivät meidän pihaan
    ja vierailivat harva se yö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista, jos syövät kulkua ja istutettuja kasveja, kun luonnossakin olisi naposteltavaa. Vaan minkäs luontokappaleille voi.

      Poista
  12. Meilläpäin ei peuroja juuri liiku. Kotitontti on kylläkin aidattu, joten sinne eivät pääse. Mökillä taas jänikset käyvät nälkäänsä angervoja nipistämässä ajoittain.
    Ihana kuva Juusosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi angervot ovat sitkeitä ja sietävät jänisten parturointia. Meillä jänis söi vuosia sitten kirsikan ympäriinsä ja puu tietenkin kuoli. Sen jälkeen olen muistanut laittaa verkot talvisin, sillä jäniksiä täällä riittää.

      Poista
  13. Me saimme juuri viime viikolla tietää, että isällä on Alzheimer :( Ikävää, mutta uskon kaiken järjestyvän. Toivottavasti te saatte parempia uutisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hippokampuksessa selkeää surkastumista. Myös muut muistitutkimukset antoivat diagnoosina alkavan Alzheimerin taudin. Lääkitys aloitettiin tänään. Eihän se mikään mukava tieto ole, mutta tavallaan sen jo tiesi.

      Poista
  14. Peurat ovat kivoja muualla kuin omassa pihapiirissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Täälläkin on isoja metsiä, joten pysyisivät niiden suojissa.

      Poista
  15. Toivotaan että peurat jättävät puutarhanne rauhaan. Se on vähän ristiriitaista näitten luontoelikoitten suhteen. Toisaalta niitä on niin kiva havainnoida ja kuvatakkin, mutta rajansa kaikella ;)
    Toivotaan että uutiset isästäsi ovat mahdollisimman positiivisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kiva oli lauantaiaamuna peuraa ikkunasta tiirailla, eikä ne syödyt pajuangervot huolettanut. Ajatus tulevasta kesästä ja peuroista napsimassa kaikkea istuttamaani sen sijaan tuntuu ikävältä. Ristiriitaista tosiaan, kun tykkää eläimistä ja niiden seuraamisesta, mutta toisaalta on vain yksi oma puutarha, jota on vaivalla ja rakkaudella rakentanut.
      Isä sai tänään Alzheimerin tauti-diagnoosin, joka ei ole kovin iloinen uutinen, mutta en siitä myöskään yllättynyt.

      Poista
  16. Uskomattoman röyhkeitä nuo peurat!Mökillä olen nähnyt peurojen makuupaikan parinkymmenen metrin päässä mökistä, mutta pihalle ne eivät ole vielä uskaltaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin lauantaina, miten usein peurat ovatkaan meidän pihalla kulkeneet, mutta kun eivät ole jättäneet merkittäviä jälkiä, en ole asiaan kiinnittänyt huomiota. Nyt, kun niitä on nähnyt, on hivenen ärtynyt olo. Ehkä se tästä laantuu.

      Poista
  17. Hienoa, että puketti löysi perille.. Itse nautin tuosta kaktuksen kukasta, itsellänikin kukkii pitkästä aikaa taas..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perille tuli, lämmin kiitos! Yllättävän pitkään kaktus kukkii. Minulla on myös kolme pienempää, mutta ne eivät ole vielä kertaakaan kukkineet.

      Poista
  18. Teillä on peurat meillä hirvet ja jänikset, ärsyttäviä kun syövät puutarhasta kaikkea mitä löytävät.
    Onnea voitosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisivat ihan rauhassa vierailla, jos jättäisivät minun kasvini rauhaan.

      Poista
  19. Hiivatin peurat! Non rantautunu jo tännekkipäi. Onneksi pysyyvät kaukana puutarhasta.......viälä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin peurat ovat tähän saakka pysyneet poissa pihasta, mutta tänään löysin taas runsaasti uusia jälkiä. Oikein peurapolku jo alkaa muodostua alapihalle. Murrrrr....

      Poista
  20. Peuran jälkiä on meidänkin puutarhaan ilmestynyt..mitään ei ole syöty ovat vissiin olleet ohimatkalla vaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime yönä on lyhennetty syyshortensiaa. Ainoat pensaat, joita en ole edes jäniksiltä suojannut, kun ovat tähän saakka jääneet syömättä. Nyt peura(t) syövät nekin.

      Poista
  21. Teillä peurat meillä jänikset Ei ole kiva Me kaikki pensaat suojataan pihalta
    Nytkin on piha täyteen jänön jälkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäniksiä on täälläkin runsaasti, mutta niiden tuhot ovat jääneet pieniksi, kun suojaan tärkeät kasvit talvisin.

      Poista
  22. Meillä ei onneksi ole nyt näkynyt uusia jälkiä, olisikohan ollut satunnainen käynti...
    Onnea arpajaisvoitosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauantain jälkeen peurat ovat kulkeneet pitkin alapihaa oikein urakalla. Ilmeisesti ovat jostain syystä löytäneet uuden reitin. Harmillista.

      Poista
  23. Hei, Löysin kukka&kaali -blogin kautta sinun blogisi ja heti kirjoituksen suosikki-inhokkiaiheestani peuroista! Itsellä ne syövät mökin pihasta kaiken viimeistään syksyllä, eikä niitä pitele mikään. Rastasverkotkin repivät mansikkamaan yltä ja söivät taimet :( Toivottavasti sinun pihasi peurat ovat vain talvivieraita ja painuvat kauemmas asutuksesta kesän tullen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tulit vierailulle. Tulen vastavuoroisesti kylään sinun blogiisi.
      Toivon totisesti itsekin, että nämä peuravierailut ovat tilapäisiä.

      Poista
  24. Eipä taida peurat olla niitä, joiden kanssa haluaisi ystävystyä. Jospa tekisit peurapelottimen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan nyt, mitä kevät ja kesä tuo tullessaan. Jospa nämä käynnit ovat kuitenkin poikkeuksellisen aikaisin sataneen lumen aiheuttamia.

      Poista
  25. Harmillinen tuo peuraongelma, meillä vaan noita pupujusseja. Ne olivat viime viikolla ehtineet popsia violetin kevätvihmani liki maata myöden ja jättäneet tolkuttoman kasan papanoita kiitokseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä niillä pupun papanoilla kuulemma ole kovin paljon lannoittamisen kannalta tärkeitä arvoja.

      Poista
  26. Ihana kukka tuossa eka kuvassa .... ja ihana kissa viimeisessä kuvassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet Ronja: joulukaktus on nyt parhaimmillaan ja Juuso on sitä läpi vuoden.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!